Lue keskustelun säännöt.
Miniä vaatii jatkuvasti hoitamaan lapsia, en jaksa enää, ikää jo minulla 69 v
07.07.2022 |
Välit meni varmaan pojan perheeseen, kun kieltäydyin menemästä taas lapsia hoitamaan.
Olin la-su välisen yön kun olivat häissä, sitten olin tiistaina ja keskiviikkona päivällä monta tuntia kun oli ulkotöitä kuulema. Ja taas olisi pitänyt mennä. Kolme lasta heillä, 4 v, 3 v ja 1 v. Miniä on kotona ja poikani on töissä.
Sanoin etten enää jaksa, olen kyllä eläkkeellä mutta helteet vei voimat enkä muutenkaan jaksa enää yhtään.
Koko viimeinen vuosi ollut yhtä lasten kaitsemista, miniän äiti ei ole koskaan edes käynyt heillä, en tiedä miksi.
Mutta nyt alkaa minun eläkepäivät, pakon edessä (neuvola, lääkäri tms.) voin mennä pariksi tunniksi, muuten saavat pärjätä.
Miten te muut mummut jaksatte hoitaa?
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei sinulla ole puheyhteyttä omaan lapseesi ollenkaan?
On minulla ja hän sanoo, ettei tarvitse tulla, mutta kun miniä on eri mieltä. Poika on sitämieltä että pihahommat ehtii illalla ja viikonlopulla, miniä on malttamaton. Ostivat vastavalmistuneen talon, jonka omistaja sairastui eikä pystynyt muuttamaan.
Höpö höpsistä taas.
Mikä tässä on höpsistä?
Pidä ap puolesi, minä olen tyttäreni vaatimuksiin myös ihan uupunut, hoitopyynnöt alkoivat heti kun jäin tammikuussa eläkkeelle. Ja jännä, että vain minua kiusaa, isänsäkin elää, mutta ei koskaan vaivaa häntä. Kyllä se pappakin osaa lasten perään katsoa. Minä en ole mennyt kun ihan pakon edessä.No nämä uhrimummojen tarinat.
Voisi olla minun äitini, eikä mikään pidä paikkaansa. Hän oli mm selittänyt koko naapurustolle miten meidän lapset AINA on hänellä yökylässä. Yhden ainoan kerran on esikoienn viisivuotiaana ollut hätätilanteessa.
Samaten sössöttää sukulaisille miten emmem pärjäisi päivääkään ilman häntä - kun todellisuudessa hän tunkee meille vaikkei haluttaisi.
No voi hyvänen aika, kai minä tiedän montako kertaa olen ollut hoitamassa. Kaikki on puhelimen kalenterissa, että muistan mennä, katsoin kun kiristi yövahdiksi, yhtään viikkoa ei ole ollut, että en olisi käynyt vahtimassa, parhaana on viisi, kahtena viikkona yksi ja muina kahdesta neljään.
Nyt se on loppu.Mää mää karitsa, onko villoja. Kynnysmattona eläminen on oma valinta. Hyvä, että tajusit sen toisenkin vaihtoehdon.
Hyi miten katkera ja ällöttävä ihminen olet.
OhisMiten niin katkera? Realismiahan tuo on. Jos alistuu kaikkeen, saa taatusti paskaa niskaan ja ikävät ihmiset käyttävät hyväksi minkä kerkiävät. Jos ei alistu, ei tarvitse itkeä av:lla miten uuvuttaa, kun toiset vaatii vaikka ja mitä.
Ei se ole alistumista jos joskus auttaa, mutta se on hyväksikäyttöä jos suuttuu kun toinen sanoo, ettei nyt jaksa. Kiittämättömiä ovat nykyäidit, sen olen huomannut.
Ohis
Nythän ei puhuttukaan JOSKUS auttamisesta, vaan ap:n tapauksesta. Hän on antanut apua ihan liikaa ja yli omien voimavarojensa vain, koska on alistunut miniän tahtoon eikä ole uskaltanut sanoa, ettei jaksa. Onneksi tilanne on nyt muuttunut. Avautuu ehkä miniänkin silmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta reilu 5-kymppinen, enkä tietenkään voi tietää, kuinka väsynyt tai sairas olen siinä vaiheessa, kun mummoksi tulen, jos tulen. Eihän sitäkään voi varmaksi tietää.
Mutta tällä hetkellä ajattelen, että haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa lastenlasteni kanssa, jos heitä minulle suodaan.
Haluan touhuta lasten kanssa sellaisia arkipäivän pikkujuttuja, joihin kiireisillä vanhemmilla ei välttämättä ole aikaa.
Voidaan käydä leikkipuistossa ja kotieläinpihalla, leipoa ja lukea kirjoja. Ja tietysti myös yökyläillä joskus.
Lapset on pieniä niin vähän aikaa ja haluan nauttia tuosta ajasta niin paljon kuin mahdollista.
En malta odottaa mummoksi tuloa!
Mä olen 63v ja odottelen työeläkettä. Olen useaan kertaan hakenut työkyvyttömyyseläkettä, paikat siinä kunnossa, ja nyt työttömänä siis. Onneksi ne lapsenlapset saapuivat maailmaan kun olin aika nuori, niin jaksoin kaitseakin. Tuli kirjat luettua ja yhdessä tortut leivottua, hyvät välit on meillä. Silti vieläkin kysellään, josko melkein aikuiset (molemmat opiskelevat) saisivat tulla meille viikonlopuiksi.
Ihan täyttä työtä se on isompienkin kanssa. Ruokaa pitäisi olla useamman kerran päivässä, ja tietenkin ravitsevaa, ei mitään halpis-einestä. Jos saavat touhuta itse keittiössä, on se täynnä leivänmuruja ja margariinit ja leikkeleet lämpimänä pitkin pöytiä, helpompaa laittaa itse.
Selkää särkee 24/7, olepas siinä sitten hellan ääressä ja väännä kauhaa. Tyypit jättävät roskat jälkeensä, märät pyyhkeet sohvalle jne. Jokainen vanhempi haluaa päästä helpolla, ja siksi pyydellään.
Rakastan heitä, mutta kyse on siitä, kun ei vaan jaksa, enää. Ap:lle täysi ymmärrys. Asioi sinä vain oman lapsesi kanssa, hoida lapsia jos itsestäsi siltä tuntuu, ja anna miniän hoitaa omat kersansa. Ei tarvitse moista päsmäröintiä kuunnella. Käyttää vain hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei sinulla ole puheyhteyttä omaan lapseesi ollenkaan?
On minulla ja hän sanoo, ettei tarvitse tulla, mutta kun miniä on eri mieltä. Poika on sitämieltä että pihahommat ehtii illalla ja viikonlopulla, miniä on malttamaton. Ostivat vastavalmistuneen talon, jonka omistaja sairastui eikä pystynyt muuttamaan.
Höpö höpsistä taas.
Mikä tässä on höpsistä?
Pidä ap puolesi, minä olen tyttäreni vaatimuksiin myös ihan uupunut, hoitopyynnöt alkoivat heti kun jäin tammikuussa eläkkeelle. Ja jännä, että vain minua kiusaa, isänsäkin elää, mutta ei koskaan vaivaa häntä. Kyllä se pappakin osaa lasten perään katsoa. Minä en ole mennyt kun ihan pakon edessä.No nämä uhrimummojen tarinat.
Voisi olla minun äitini, eikä mikään pidä paikkaansa. Hän oli mm selittänyt koko naapurustolle miten meidän lapset AINA on hänellä yökylässä. Yhden ainoan kerran on esikoienn viisivuotiaana ollut hätätilanteessa.
Samaten sössöttää sukulaisille miten emmem pärjäisi päivääkään ilman häntä - kun todellisuudessa hän tunkee meille vaikkei haluttaisi.
No voi hyvänen aika, kai minä tiedän montako kertaa olen ollut hoitamassa. Kaikki on puhelimen kalenterissa, että muistan mennä, katsoin kun kiristi yövahdiksi, yhtään viikkoa ei ole ollut, että en olisi käynyt vahtimassa, parhaana on viisi, kahtena viikkona yksi ja muina kahdesta neljään.
Nyt se on loppu.Mää mää karitsa, onko villoja. Kynnysmattona eläminen on oma valinta. Hyvä, että tajusit sen toisenkin vaihtoehdon.
Hyi miten katkera ja ällöttävä ihminen olet.
OhisMiten niin katkera? Realismiahan tuo on. Jos alistuu kaikkeen, saa taatusti paskaa niskaan ja ikävät ihmiset käyttävät hyväksi minkä kerkiävät. Jos ei alistu, ei tarvitse itkeä av:lla miten uuvuttaa, kun toiset vaatii vaikka ja mitä.
Ei se ole alistumista jos joskus auttaa, mutta se on hyväksikäyttöä jos suuttuu kun toinen sanoo, ettei nyt jaksa. Kiittämättömiä ovat nykyäidit, sen olen huomannut.
Ohis
Ah miten ihanaa yleistämistä. Eiköhän suurin osa nykyäideistä ole ihan normaaleja ihmisiä.
T:N50
Vierailija kirjoitti:
Jospa se miniä on ajatellut, että tykkäät hoitaa lapsia, eikä se ole sinulle mikään ongelma, koska olet aina suostunut.
Ihan normaalisti voit kertoa, että sinulle ei sovi. Turha siitä on mitään dramaattista väsymystilitystä tehdä, jos et ole aiemmin saanut suutasi auki.
Olen saanut ja sanonut, aina on kuitenkin pyyntö, että tule ihan hetkeksi. Olen toki mennyt kun ollut lääkäri, neuvola, kampaamo, siis sellainen johon ei lapsia voi ottaa. Aina vaan pitäisi tehdä enemmän, mutta nytpä se loppui kerralla ja hyvä niin.
Huomenna menen magneettikuvaukseen aamulla ja sitten lähden viikoksi reissuun ihan yksin, varasin just, sain sellaisen yksityismajoituksen kivaan pikkukaupunkiin.
Kiitos kaikille kivoille vastaajille.
Lopetetaan tämä ketju, tulee vain nykyäitien ilkeydestä paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin keskustelussa jo useampi mummo ehtinyt kommentoimaan, kuinka eivät jaksa vahtia tai kaitsemaan lapsia. Jo pelkät sanavalinnat kuulostavat niin negatiivisilta, että ihmetyttää. Eikö nykymummot ja -vaarit rakasta tai välitä omista jälkeläisistään, kun lasten kanssa vietetty aika koetaan vain jonain työvuorona? Itse kokisin tällaisen mahdollisuutena tutustua lapsiin kunnolla ja saada nähdä läheltä heidän kasvua ja kehitystään. Eikö tämä nykyään enää isovanhempia kiinnosta?
Voi sinua pikkuista. Ei se rakkaus anna voimavaroja esimerkiksi sairauden takia jo valmiiksi uupuneelle isovanhemmalle. Ikäkin tekee tehtävänsä eikä 7kymppinen jaksa enää samalla tavalla kuin 3kymppinen, vaikka miten rakastaisi. Pikkulasten kanssa touhuaminen on väsyttävää nuoremmistakin (huomaahan sen siitä, että miniäkin on koko ajan apua vailla) saati sitten kun ikää on jo kertynyt ja mahdollisesti on sairauksiakin.
Yhtälailla voisi kysyä: Eikö äiti rakasta lapsiaan, kun tyrkkää ne vaan mummon hoiviin eikä ole niiden kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta reilu 5-kymppinen, enkä tietenkään voi tietää, kuinka väsynyt tai sairas olen siinä vaiheessa, kun mummoksi tulen, jos tulen. Eihän sitäkään voi varmaksi tietää.
Mutta tällä hetkellä ajattelen, että haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa lastenlasteni kanssa, jos heitä minulle suodaan.
Haluan touhuta lasten kanssa sellaisia arkipäivän pikkujuttuja, joihin kiireisillä vanhemmilla ei välttämättä ole aikaa.
Voidaan käydä leikkipuistossa ja kotieläinpihalla, leipoa ja lukea kirjoja. Ja tietysti myös yökyläillä joskus.
Lapset on pieniä niin vähän aikaa ja haluan nauttia tuosta ajasta niin paljon kuin mahdollista.
En malta odottaa mummoksi tuloa!Mä olen 63v ja odottelen työeläkettä. Olen useaan kertaan hakenut työkyvyttömyyseläkettä, paikat siinä kunnossa, ja nyt työttömänä siis. Onneksi ne lapsenlapset saapuivat maailmaan kun olin aika nuori, niin jaksoin kaitseakin. Tuli kirjat luettua ja yhdessä tortut leivottua, hyvät välit on meillä. Silti vieläkin kysellään, josko melkein aikuiset (molemmat opiskelevat) saisivat tulla meille viikonlopuiksi.
Ihan täyttä työtä se on isompienkin kanssa. Ruokaa pitäisi olla useamman kerran päivässä, ja tietenkin ravitsevaa, ei mitään halpis-einestä. Jos saavat touhuta itse keittiössä, on se täynnä leivänmuruja ja margariinit ja leikkeleet lämpimänä pitkin pöytiä, helpompaa laittaa itse.
Selkää särkee 24/7, olepas siinä sitten hellan ääressä ja väännä kauhaa. Tyypit jättävät roskat jälkeensä, märät pyyhkeet sohvalle jne. Jokainen vanhempi haluaa päästä helpolla, ja siksi pyydellään.
Rakastan heitä, mutta kyse on siitä, kun ei vaan jaksa, enää. Ap:lle täysi ymmärrys. Asioi sinä vain oman lapsesi kanssa, hoida lapsia jos itsestäsi siltä tuntuu, ja anna miniän hoitaa omat kersansa. Ei tarvitse moista päsmäröintiä kuunnella. Käyttää vain hyväksi.
Miksi annat muiden sikailla kodissasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei sinulla ole puheyhteyttä omaan lapseesi ollenkaan?
On minulla ja hän sanoo, ettei tarvitse tulla, mutta kun miniä on eri mieltä. Poika on sitämieltä että pihahommat ehtii illalla ja viikonlopulla, miniä on malttamaton. Ostivat vastavalmistuneen talon, jonka omistaja sairastui eikä pystynyt muuttamaan.
Höpö höpsistä taas.
Mikä tässä on höpsistä?
Pidä ap puolesi, minä olen tyttäreni vaatimuksiin myös ihan uupunut, hoitopyynnöt alkoivat heti kun jäin tammikuussa eläkkeelle. Ja jännä, että vain minua kiusaa, isänsäkin elää, mutta ei koskaan vaivaa häntä. Kyllä se pappakin osaa lasten perään katsoa. Minä en ole mennyt kun ihan pakon edessä.No nämä uhrimummojen tarinat.
Voisi olla minun äitini, eikä mikään pidä paikkaansa. Hän oli mm selittänyt koko naapurustolle miten meidän lapset AINA on hänellä yökylässä. Yhden ainoan kerran on esikoienn viisivuotiaana ollut hätätilanteessa.
Samaten sössöttää sukulaisille miten emmem pärjäisi päivääkään ilman häntä - kun todellisuudessa hän tunkee meille vaikkei haluttaisi.
No voi hyvänen aika, kai minä tiedän montako kertaa olen ollut hoitamassa. Kaikki on puhelimen kalenterissa, että muistan mennä, katsoin kun kiristi yövahdiksi, yhtään viikkoa ei ole ollut, että en olisi käynyt vahtimassa, parhaana on viisi, kahtena viikkona yksi ja muina kahdesta neljään.
Nyt se on loppu.Mää mää karitsa, onko villoja. Kynnysmattona eläminen on oma valinta. Hyvä, että tajusit sen toisenkin vaihtoehdon.
Hyi miten katkera ja ällöttävä ihminen olet.
OhisMiten niin katkera? Realismiahan tuo on. Jos alistuu kaikkeen, saa taatusti paskaa niskaan ja ikävät ihmiset käyttävät hyväksi minkä kerkiävät. Jos ei alistu, ei tarvitse itkeä av:lla miten uuvuttaa, kun toiset vaatii vaikka ja mitä.
Ei se ole alistumista jos joskus auttaa, mutta se on hyväksikäyttöä jos suuttuu kun toinen sanoo, ettei nyt jaksa. Kiittämättömiä ovat nykyäidit, sen olen huomannut.
OhisAh miten ihanaa yleistämistä. Eiköhän suurin osa nykyäideistä ole ihan normaaleja ihmisiä.
T:N50
Kun tätä palstaa lukee niin ehkä 10 % on normaaleja. Siis ei tätä ketjua yksistään vaan koko palstaa olen seuraillut.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin keskustelussa jo useampi mummo ehtinyt kommentoimaan, kuinka eivät jaksa vahtia tai kaitsemaan lapsia. Jo pelkät sanavalinnat kuulostavat niin negatiivisilta, että ihmetyttää. Eikö nykymummot ja -vaarit rakasta tai välitä omista jälkeläisistään, kun lasten kanssa vietetty aika koetaan vain jonain työvuorona? Itse kokisin tällaisen mahdollisuutena tutustua lapsiin kunnolla ja saada nähdä läheltä heidän kasvua ja kehitystään. Eikö tämä nykyään enää isovanhempia kiinnosta?
Kerro ikäsi ja lapsenlasten lukumäärä+se kuinka usein heitä hoidat. Katsotaan sitten, mikä olikaan se pointtisi.
Muutama vuosi eteenpäin ja tarvitset itse sitä hoitoapua. Jossain kohtaa todennäköisesti ihan viikottaista, jopa päivittäistä.. Nää on vähän näitä
Autellaan puolin ja toisin tai sit jokanen hoitaa omat tonttinsa ja sillä sipuli. Tai näin olen huomannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta reilu 5-kymppinen, enkä tietenkään voi tietää, kuinka väsynyt tai sairas olen siinä vaiheessa, kun mummoksi tulen, jos tulen. Eihän sitäkään voi varmaksi tietää.
Mutta tällä hetkellä ajattelen, että haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa lastenlasteni kanssa, jos heitä minulle suodaan.
Haluan touhuta lasten kanssa sellaisia arkipäivän pikkujuttuja, joihin kiireisillä vanhemmilla ei välttämättä ole aikaa.
Voidaan käydä leikkipuistossa ja kotieläinpihalla, leipoa ja lukea kirjoja. Ja tietysti myös yökyläillä joskus.
Lapset on pieniä niin vähän aikaa ja haluan nauttia tuosta ajasta niin paljon kuin mahdollista.
En malta odottaa mummoksi tuloa!Mä olen 63v ja odottelen työeläkettä. Olen useaan kertaan hakenut työkyvyttömyyseläkettä, paikat siinä kunnossa, ja nyt työttömänä siis. Onneksi ne lapsenlapset saapuivat maailmaan kun olin aika nuori, niin jaksoin kaitseakin. Tuli kirjat luettua ja yhdessä tortut leivottua, hyvät välit on meillä. Silti vieläkin kysellään, josko melkein aikuiset (molemmat opiskelevat) saisivat tulla meille viikonlopuiksi.
Ihan täyttä työtä se on isompienkin kanssa. Ruokaa pitäisi olla useamman kerran päivässä, ja tietenkin ravitsevaa, ei mitään halpis-einestä. Jos saavat touhuta itse keittiössä, on se täynnä leivänmuruja ja margariinit ja leikkeleet lämpimänä pitkin pöytiä, helpompaa laittaa itse.
Selkää särkee 24/7, olepas siinä sitten hellan ääressä ja väännä kauhaa. Tyypit jättävät roskat jälkeensä, märät pyyhkeet sohvalle jne. Jokainen vanhempi haluaa päästä helpolla, ja siksi pyydellään.
Rakastan heitä, mutta kyse on siitä, kun ei vaan jaksa, enää. Ap:lle täysi ymmärrys. Asioi sinä vain oman lapsesi kanssa, hoida lapsia jos itsestäsi siltä tuntuu, ja anna miniän hoitaa omat kersansa. Ei tarvitse moista päsmäröintiä kuunnella. Käyttää vain hyväksi.
Miksi annat muiden sikailla kodissasi?
👆🏻 Oiva esimerkki nykyäitien inhottavuudesta. Näitä on sadoittain pitkin päivää kun sairaalassa tätä olen seurannut.
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi eteenpäin ja tarvitset itse sitä hoitoapua. Jossain kohtaa todennäköisesti ihan viikottaista, jopa päivittäistä.. Nää on vähän näitä
Autellaan puolin ja toisin tai sit jokanen hoitaa omat tonttinsa ja sillä sipuli. Tai näin olen huomannut.
Ei kukaan voi määräänsä enempää läheisiään hoitaa oli kyse sitten äidistä tai lapsenlapsista. Lisäksi "hieman" eri asia ottaa hoitovastuuta yhdestä vanhuksesta nuorehkona aikuisena kuin kolmesta pikkulapsesta vanhuksena. Vanhukset kuitenkin harvemmin juoksentelevat ympäriinsä ja ovat milloin nenällään kivikossa, milloin vetämässä asioita pöydältä jne. jne. Pikkulapsiarjessahan tuollainen on ihan normaalia. Varsinkin noin pienillä kuin ap:n lapsenlapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ap itse saanut aikanaan hoitoapua?
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi eteenpäin ja tarvitset itse sitä hoitoapua. Jossain kohtaa todennäköisesti ihan viikottaista, jopa päivittäistä.. Nää on vähän näitä
Autellaan puolin ja toisin tai sit jokanen hoitaa omat tonttinsa ja sillä sipuli. Tai näin olen huomannut.
Se asia on kunnossa ja tyttäreitteni kanssa puhuttu ja hoitotahto ja muut paperit on tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten et hoida, sano suoraan eikä mitään marttyyrijuttuja.
Onpa täällä osittain ilkeää kommentointia. Jokaisen terveys on henkilökohtainen asia eikä sitä kukaan voi tietää, kun kaikki olemme niin erilaisia ikääntyessä. Noin pienet lapset vaativat jatkuvaa perään katsomista. Saati, että niitä on useampi kappale. Jos se on rankkaa välillä meille vanhemmille niin on se isovanhemmillekin. Ei kyse ole siitä etteikö haluaisi tai rakastaisi lapsenlapsiaan, mutta omaa jaksamista on kuunneltava. Suurimalla osalla on kuitenkin jo oma työura takana ja lapset kasvatettuina. Kaikilla ei ole ja jos oma työura on vielä kesken niin sitä suuremmalla syyllä omat voimavarat menevät eri osoitteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on sinänsä rankkoja kuultavia, kun on päiväkodissa töissä ja eläkeikä on 68v.
Lapsenlapsesi ovat vanhempiensa vastuulla. Se on kuitenkin selvä.Ymmärrän, en millään jaksaisi, mutta kenellä on eläkeikä 68 v. Tuskin kenelläkään vielä? Ja toki tämäkin vaihtelee, ap ei jaksa, joku muu voi jaksaa hyvinkin, yksilöllisiä juttuja.
Ole eri, mutta syntynyt vuonna -70 ja minulla on eläkeikä 67v 11kk. Minua nuoremmilla korkeampi. En nyt ehdi tarkastaa KELA:n sivuilta, mutta olikohan se niin, että eläkeikä nousee 3 kk joka tai joka toinen vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta reilu 5-kymppinen, enkä tietenkään voi tietää, kuinka väsynyt tai sairas olen siinä vaiheessa, kun mummoksi tulen, jos tulen. Eihän sitäkään voi varmaksi tietää.
Mutta tällä hetkellä ajattelen, että haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa lastenlasteni kanssa, jos heitä minulle suodaan.
Haluan touhuta lasten kanssa sellaisia arkipäivän pikkujuttuja, joihin kiireisillä vanhemmilla ei välttämättä ole aikaa.
Voidaan käydä leikkipuistossa ja kotieläinpihalla, leipoa ja lukea kirjoja. Ja tietysti myös yökyläillä joskus.
Lapset on pieniä niin vähän aikaa ja haluan nauttia tuosta ajasta niin paljon kuin mahdollista.
En malta odottaa mummoksi tuloa!Mä olen 63v ja odottelen työeläkettä. Olen useaan kertaan hakenut työkyvyttömyyseläkettä, paikat siinä kunnossa, ja nyt työttömänä siis. Onneksi ne lapsenlapset saapuivat maailmaan kun olin aika nuori, niin jaksoin kaitseakin. Tuli kirjat luettua ja yhdessä tortut leivottua, hyvät välit on meillä. Silti vieläkin kysellään, josko melkein aikuiset (molemmat opiskelevat) saisivat tulla meille viikonlopuiksi.
Ihan täyttä työtä se on isompienkin kanssa. Ruokaa pitäisi olla useamman kerran päivässä, ja tietenkin ravitsevaa, ei mitään halpis-einestä. Jos saavat touhuta itse keittiössä, on se täynnä leivänmuruja ja margariinit ja leikkeleet lämpimänä pitkin pöytiä, helpompaa laittaa itse.
Selkää särkee 24/7, olepas siinä sitten hellan ääressä ja väännä kauhaa. Tyypit jättävät roskat jälkeensä, märät pyyhkeet sohvalle jne. Jokainen vanhempi haluaa päästä helpolla, ja siksi pyydellään.
Rakastan heitä, mutta kyse on siitä, kun ei vaan jaksa, enää. Ap:lle täysi ymmärrys. Asioi sinä vain oman lapsesi kanssa, hoida lapsia jos itsestäsi siltä tuntuu, ja anna miniän hoitaa omat kersansa. Ei tarvitse moista päsmäröintiä kuunnella. Käyttää vain hyväksi.
Miksi annat muiden sikailla kodissasi?
👆🏻 Oiva esimerkki nykyäitien inhottavuudesta. Näitä on sadoittain pitkin päivää kun sairaalassa tätä olen seurannut.
Äiti olen, mutta en mikään nykyäiti, jos sillä viitataan nuoriin äiteihin. Ikää on jo kertynyt. En voi kuin ihmetellä ihmistä, joka antaa aikuisten lastenlasten sotkea kotonaan puuttumatta asiaan. Ei siinä mitään ilkeyttä ole
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikasi jyrähtäköön puolisolleen, että hoitaa lapsensa yhdessä hänen kanssaan. Ilmainen hoitoapu et todellakaan ole etkä uhraa heille omia voimavarojasi ja jaksamistasi. Älä anna miniäsi jyrätä sinua omien haluamistensa alle.
Nautinnollisia eläkepäiviä sinulle.Meillä oli lapset myös 4v, 3v ja 1v, mutta ei se kyllä estänyt minua tekemästä kaikkia kotitöitä ja pihahommia lasten kanssa. Ei olisi tullut mieleenkään pyytää mummia lapsia vahtimaan.
Mummi joutui katsomaan lapsia tasan kaksi kertaa, eli silloin, kun lähdettiin synnyttämään toista ja kolmatta lasta. Synnytyssairaala oli reilun tunnia ajomatkan päässä ja mies jäi kolmannella kerralla synnytykseen mukaan. Toisella kerralla ajoi saman tien takaisin kotiin, ettei mummon tarvinnut kauaa lasta vahtia.
Neljäskin lapsi syntyi myöhemmin, mutta koskaan en ole lapsenhoitoapua tarvinnut.
Hienoa, teillä onkin näemmä järki elossa mukana eli kannatte vastuunne. Mutta ap:n tilanne olikin toinen miniänsä suhteen. Pitäisi ymmärtää, että isovanhemmat ovat jo oman hoitovastuunsa tehneet aikapäiviä sitten ja ovat kunniajäseniä perheen elossa, mikä tarkoittaa sitä, että osallistuvat jos haluavat/jaksavat/viitsivät/pystyvät jne. Sitä en ole ikinä ymmärtänyt, että heidät valjastetaan jotenkin automaattisesti ilmaisavuksi. Jotain kunnioitusta isovanhemmille!
Itselläni myös lapset pienillä ikäerolla mutta eipä tullut aikoinaan mieleenkään lähteä isovanhempia juoksuttamaan hoitoavuksi. Tulivat käymään ja olemaan omasta aloitteestaan, mistä olen yhä ikikiitollinen.
Kyllä omat lapset pitää pystyä itse hoitamaan tai sitten olla valmiutta järjestää hoitoapu muutoin, vaikka maksamalla mll:n hoitajalle tai sukulais/naapurin nuorelle.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap itse saanut aikanaan hoitoapua?
On, silloin tällöin olivat lapset yötä mummuloissaan kun olivat jo isompia, aina heidän pyynnöstään. Varsinkin mieheni vanhemmat kun asuivat ihan vieressä, paljon pyysivät jo isompia lapsia kaverikseen. Ja toki jos lääkäriin piti mennä, kuten minäkin olen luvannut mennä aina apuun kun on pakkosauma. Sehän nyt on itsestään selvää.
Tässäkin keskustelussa jo useampi mummo ehtinyt kommentoimaan, kuinka eivät jaksa vahtia tai kaitsemaan lapsia. Jo pelkät sanavalinnat kuulostavat niin negatiivisilta, että ihmetyttää. Eikö nykymummot ja -vaarit rakasta tai välitä omista jälkeläisistään, kun lasten kanssa vietetty aika koetaan vain jonain työvuorona? Itse kokisin tällaisen mahdollisuutena tutustua lapsiin kunnolla ja saada nähdä läheltä heidän kasvua ja kehitystään. Eikö tämä nykyään enää isovanhempia kiinnosta?