Jos ihminen joutuu pakkohoitoon, mihin hänen kissansa laitetaan?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu viranomaisille.
Jos ihmisellä on läheisiä JA saa heihin yhteyden, he hoitavat miten hoitavat. Jos on yksin, niin lemmikille käy huonosti tuollaisessa tilanteessa. Tosin, tilanne ennen pakkohoitoa voi olla ollut mitä vaan, niin eiköhän lemmikille ole jo käynyt huonosti ennen tuota, pahimmillaan. Ikäviä tilanteita.
Käytännössähän ihminen vaan katoaa tuollaisessa tilanteessa. Viranomaiset eivät kerro kenellekään, että ihminen on tai ei ole pakkohoidossa, vaikka kysyttäisiin perään. Eivät kerro edes aviopuolisolle tai lapsille, kun yksityisyydensuoja kieltää sen. Ihan oikeasti, vastaus on vain "ei kuulu teille". Tuossa kohtaa ei voi kuin tehdä poliisille katoamisilmoitus, ja poliisi sitten kertoo onko syytä huoleen.
entäs henkilö, kenellä ei ole omaisia tai tuttavia tuossa tilanyteessa? Löytyykö se kissa sitten x ajan kuluttua matoisena raatona sieltä kotoa, jos kerran omistaja katoaa laitokseen, ja viranomaiset ei puutu?
Ei löydy raatona ei. Jouduin suljetulle eikä ollut tuttuja lähellä. Eläinsuojelu haki kissahoitolaan. Siellä pitivät, kunnes sain kauempaa hoitajan hakemaan kissat pois. Maksoi kyllä maltaita. Seuraavalla kerralla sain luvan käydä itse kerran päivässä hoitamassa kissani vaikka suljetulla olinkin. Kyllä sieltäkin siis parempikuntoiset pääsevät ulkoilemaan, kauppaan tai vaikka kotiin käymään.
Eläinsuojelutyötä tekevänä voin kertoa että eläinsuojeluyhdistykset auttaa mielellään jos vain suinkin on mahdollista ja etsivät lemmikille mahdollisesti sijaiskodin kautta uuden pysyvän kodin. Jos on pitkään tai usein (pakko)hoidossa niin eihän se sen lemmikinkään etu ole olla omaisen sukulaisen hoidettavana 5 minuuttia päivässä mutta muuten ihan yksikseen siellä asunnossa. Joten kannustan sukulaisia ja (pakko)hoidettavia juttelemaan keskenään tällaisessa tilanteessa että mikä olisi nimenomaan sen lemmikin näkökulmasta paras ratkaisu. Vaikka kuinka rakastaisi sitä eläintä ja se olisi maailman tärkein asia, sen pitäminen ei aina ole paras vaihtoehto. Lemmikki kun kuitenkin on aina se syytön ja viattomin osapuoli näissä tilanteissa eikä ihmisen omien halujen pitäisi mennä lemmikin hyvinvoinnin edelle. Lyhyeen väliaikaiseen tilanteeseen se sukulaisen tarjoama apu on varmasti hyvä ratkaisu, jos sellaista vain on saatavilla. Vaikeita tilanteitahan nämä aina ovat.