Lue keskustelun säännöt.
Pääkirjoitus: Koska Helsinki aidosti herää muuttotappioonsa?
06.07.2022 |
Helsingin on aika pohtia mitä on tehty väärin ja miten ongelmat voidaan korjata. Muuten koko kaupunki näivettyy.
https://www.helsinginuutiset.fi/paakirjoitus-mielipide/4710485
Kommentit (1019)
Vierailija kirjoitti:
Mä voin kertoa miksi aikoinaan muutin pois Helsingistä ja miksi en ole vielä ainakaan harkinnut muuttaa takaisin. Jos siitä olis jollekin apua.
Muutettiin Helsingistä rivitaloasunnosta Espooseen omakotitaloon siinä vaiheessa kun ensimmäinen lapsi oli 2-vuotias ja toinen lapsi tulossa. Espoossa asuttiin aikamme, mutta lasten kasvaessa mm. kaavoituksen hajanaisuus (ei, 5 irrallista kaupunkikeskusta ei ole toimivaa kaavoitusta), heikosti järjestetty julkinen liikenne ja meidän lähialueen huonot koulut saivat muuttamaan muualle. Valintamme ei osunut takaisin Helsinkiin, koska olimme jo tottuneet ok-asumisen väljyyteen, turvalliseen ja rauhalliseen keskiluokkaiseen ympäristöön ja luonnonläheisyyteen. Muutimme Uudenmaan sisällä pikkukaupunkiin, jossa oli tarjolla kiva omakotialue, kävelymatkan päässä hyvät koulut, keskustan palvelut ja uimarannat ja luonto. Kävimme siinä vaiheessa molemmat vanhemmat edelleen töissä Helsingissä. Sitten meidän työpaikatkin muuttivat pois Helsingistä, enää kummankaan työpaikka ei ole Helsingissä ja lapset ovat aikuistumassa ja muuttamassa pois kotoa. Molemmilla on nykyään etätyömahdollisuus. On käynyt mielessä, että sitten kun jäädään kaksin, niin pienempikin talo riittäisi, mutta toisaalta tuo etätyö on tehnyt sen, että tekisi mieli muuttaa jonnekin tosi kauniiseen paikkaan, missä ikkunasta aukeaisi luonto ja vettä, eikä siinä lähellä tarvitsisi olla mitään kouluja tai palveluja, kun ruokaahan voi tilata kotiin. Veikkaan vahvasti, että taaskaan se paikka ei tule olemaan Helsinki.
Eikö ooppera tai teatteri kiinnosta Helsingissä? Sitten kun lapset ovat lentäneet pesästä, on aikaa kulttuurille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kenelläkään ole aikomustakaan tehdä asioille yhtään mitään. Sekä Helsingissä että Espoossa on alueita, joissa slummiutuminen on jo hyvässä vauhdissa. Maksukykyiset muuttavat pois kun savimajaporukka ilmestyy rellestämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voin kertoa miksi aikoinaan muutin pois Helsingistä ja miksi en ole vielä ainakaan harkinnut muuttaa takaisin. Jos siitä olis jollekin apua.
Muutettiin Helsingistä rivitaloasunnosta Espooseen omakotitaloon siinä vaiheessa kun ensimmäinen lapsi oli 2-vuotias ja toinen lapsi tulossa. Espoossa asuttiin aikamme, mutta lasten kasvaessa mm. kaavoituksen hajanaisuus (ei, 5 irrallista kaupunkikeskusta ei ole toimivaa kaavoitusta), heikosti järjestetty julkinen liikenne ja meidän lähialueen huonot koulut saivat muuttamaan muualle. Valintamme ei osunut takaisin Helsinkiin, koska olimme jo tottuneet ok-asumisen väljyyteen, turvalliseen ja rauhalliseen keskiluokkaiseen ympäristöön ja luonnonläheisyyteen. Muutimme Uudenmaan sisällä pikkukaupunkiin, jossa oli tarjolla kiva omakotialue, kävelymatkan päässä hyvät koulut, keskustan palvelut ja uimarannat ja luonto. Kävimme siinä vaiheessa molemmat vanhemmat edelleen töissä Helsingissä. Sitten meidän työpaikatkin muuttivat pois Helsingistä, enää kummankaan työpaikka ei ole Helsingissä ja lapset ovat aikuistumassa ja muuttamassa pois kotoa. Molemmilla on nykyään etätyömahdollisuus. On käynyt mielessä, että sitten kun jäädään kaksin, niin pienempikin talo riittäisi, mutta toisaalta tuo etätyö on tehnyt sen, että tekisi mieli muuttaa jonnekin tosi kauniiseen paikkaan, missä ikkunasta aukeaisi luonto ja vettä, eikä siinä lähellä tarvitsisi olla mitään kouluja tai palveluja, kun ruokaahan voi tilata kotiin. Veikkaan vahvasti, että taaskaan se paikka ei tule olemaan Helsinki.
Eikö ooppera tai teatteri kiinnosta Helsingissä? Sitten kun lapset ovat lentäneet pesästä, on aikaa kulttuurille.
Miksi sitä varten pitäisi muuttaa Helsinkiin? Ainahan voi vaikka käydä Savonlinnan oopperajuhlilla. Pk-seutu on ihan totaalisen pilattu, joka paikassa kaapuporukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
koulutetun ja varakkaan väen pois muuttoon on useita syitä. Eräs niistä on valtion laitosten, teollisuuden ja suuryritysten poismuutto ja pääkonttoreiden supistaminen sekä etätyöt.
Ei ole enää tarvetta asua ahtaasti ja kalliisti Helsingin niemellä.
Iso omakotitalo etätyöhuoneella ulkoilumaastojen tuntumassa rauhallisella paikalla houkuttelee.
Etätyö
Mitä etätyö on?
No että teet töitä kotoa. Ei tarvii mennä työpaikalle. Jotkut ei käy ollenkaan työpaikalla ja jotkut käy kerran viikossa tai kerran kuukaudessa, miten on sovittu, riippuu firmasta ja tehtävistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voin kertoa miksi aikoinaan muutin pois Helsingistä ja miksi en ole vielä ainakaan harkinnut muuttaa takaisin. Jos siitä olis jollekin apua.
Muutettiin Helsingistä rivitaloasunnosta Espooseen omakotitaloon siinä vaiheessa kun ensimmäinen lapsi oli 2-vuotias ja toinen lapsi tulossa. Espoossa asuttiin aikamme, mutta lasten kasvaessa mm. kaavoituksen hajanaisuus (ei, 5 irrallista kaupunkikeskusta ei ole toimivaa kaavoitusta), heikosti järjestetty julkinen liikenne ja meidän lähialueen huonot koulut saivat muuttamaan muualle. Valintamme ei osunut takaisin Helsinkiin, koska olimme jo tottuneet ok-asumisen väljyyteen, turvalliseen ja rauhalliseen keskiluokkaiseen ympäristöön ja luonnonläheisyyteen. Muutimme Uudenmaan sisällä pikkukaupunkiin, jossa oli tarjolla kiva omakotialue, kävelymatkan päässä hyvät koulut, keskustan palvelut ja uimarannat ja luonto. Kävimme siinä vaiheessa molemmat vanhemmat edelleen töissä Helsingissä. Sitten meidän työpaikatkin muuttivat pois Helsingistä, enää kummankaan työpaikka ei ole Helsingissä ja lapset ovat aikuistumassa ja muuttamassa pois kotoa. Molemmilla on nykyään etätyömahdollisuus. On käynyt mielessä, että sitten kun jäädään kaksin, niin pienempikin talo riittäisi, mutta toisaalta tuo etätyö on tehnyt sen, että tekisi mieli muuttaa jonnekin tosi kauniiseen paikkaan, missä ikkunasta aukeaisi luonto ja vettä, eikä siinä lähellä tarvitsisi olla mitään kouluja tai palveluja, kun ruokaahan voi tilata kotiin. Veikkaan vahvasti, että taaskaan se paikka ei tule olemaan Helsinki.
Eikö ooppera tai teatteri kiinnosta Helsingissä? Sitten kun lapset ovat lentäneet pesästä, on aikaa kulttuurille.
Kehyskunnista pääsee Helsinkiin puolessa tunnissa. Oopperassa käyn max kerran vuodessa. En sen sijainnin perusteella valitse asuinpaikkaani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voin kertoa miksi aikoinaan muutin pois Helsingistä ja miksi en ole vielä ainakaan harkinnut muuttaa takaisin. Jos siitä olis jollekin apua.
Muutettiin Helsingistä rivitaloasunnosta Espooseen omakotitaloon siinä vaiheessa kun ensimmäinen lapsi oli 2-vuotias ja toinen lapsi tulossa. Espoossa asuttiin aikamme, mutta lasten kasvaessa mm. kaavoituksen hajanaisuus (ei, 5 irrallista kaupunkikeskusta ei ole toimivaa kaavoitusta), heikosti järjestetty julkinen liikenne ja meidän lähialueen huonot koulut saivat muuttamaan muualle. Valintamme ei osunut takaisin Helsinkiin, koska olimme jo tottuneet ok-asumisen väljyyteen, turvalliseen ja rauhalliseen keskiluokkaiseen ympäristöön ja luonnonläheisyyteen. Muutimme Uudenmaan sisällä pikkukaupunkiin, jossa oli tarjolla kiva omakotialue, kävelymatkan päässä hyvät koulut, keskustan palvelut ja uimarannat ja luonto. Kävimme siinä vaiheessa molemmat vanhemmat edelleen töissä Helsingissä. Sitten meidän työpaikatkin muuttivat pois Helsingistä, enää kummankaan työpaikka ei ole Helsingissä ja lapset ovat aikuistumassa ja muuttamassa pois kotoa. Molemmilla on nykyään etätyömahdollisuus. On käynyt mielessä, että sitten kun jäädään kaksin, niin pienempikin talo riittäisi, mutta toisaalta tuo etätyö on tehnyt sen, että tekisi mieli muuttaa jonnekin tosi kauniiseen paikkaan, missä ikkunasta aukeaisi luonto ja vettä, eikä siinä lähellä tarvitsisi olla mitään kouluja tai palveluja, kun ruokaahan voi tilata kotiin. Veikkaan vahvasti, että taaskaan se paikka ei tule olemaan Helsinki.
Eikö ooppera tai teatteri kiinnosta Helsingissä? Sitten kun lapset ovat lentäneet pesästä, on aikaa kulttuurille.
Olen se, joka kirjoitti tuon pitkän tekstin, miksi muutin pois Helsingistä. Ooppera ja teatteri kiinnostaa kyllä. Mutta ei niissä käydä niin usein, että sen takia pitäisi asua Helsingissä. Ja jos kuitenkin asuu Uudenmaan alueella, niin kyllä Helsingissä voi käydä oopperassa aika helposti. Tosin autoilu on tehty harmillisen vaikeaksi, eikä jaksa lähteä julkisilla. Mitä enemmän tulee ikää, sen mukavuudenhaluisemmaksi sitä tulee, eikä varsinkaan illalla enää jaksa teatterin tai oopperan jälkeen lähteä mihinkään busseihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voin kertoa miksi aikoinaan muutin pois Helsingistä ja miksi en ole vielä ainakaan harkinnut muuttaa takaisin. Jos siitä olis jollekin apua.
Muutettiin Helsingistä rivitaloasunnosta Espooseen omakotitaloon siinä vaiheessa kun ensimmäinen lapsi oli 2-vuotias ja toinen lapsi tulossa. Espoossa asuttiin aikamme, mutta lasten kasvaessa mm. kaavoituksen hajanaisuus (ei, 5 irrallista kaupunkikeskusta ei ole toimivaa kaavoitusta), heikosti järjestetty julkinen liikenne ja meidän lähialueen huonot koulut saivat muuttamaan muualle. Valintamme ei osunut takaisin Helsinkiin, koska olimme jo tottuneet ok-asumisen väljyyteen, turvalliseen ja rauhalliseen keskiluokkaiseen ympäristöön ja luonnonläheisyyteen. Muutimme Uudenmaan sisällä pikkukaupunkiin, jossa oli tarjolla kiva omakotialue, kävelymatkan päässä hyvät koulut, keskustan palvelut ja uimarannat ja luonto. Kävimme siinä vaiheessa molemmat vanhemmat edelleen töissä Helsingissä. Sitten meidän työpaikatkin muuttivat pois Helsingistä, enää kummankaan työpaikka ei ole Helsingissä ja lapset ovat aikuistumassa ja muuttamassa pois kotoa. Molemmilla on nykyään etätyömahdollisuus. On käynyt mielessä, että sitten kun jäädään kaksin, niin pienempikin talo riittäisi, mutta toisaalta tuo etätyö on tehnyt sen, että tekisi mieli muuttaa jonnekin tosi kauniiseen paikkaan, missä ikkunasta aukeaisi luonto ja vettä, eikä siinä lähellä tarvitsisi olla mitään kouluja tai palveluja, kun ruokaahan voi tilata kotiin. Veikkaan vahvasti, että taaskaan se paikka ei tule olemaan Helsinki.
Eikö ooppera tai teatteri kiinnosta Helsingissä? Sitten kun lapset ovat lentäneet pesästä, on aikaa kulttuurille.
Olen se, joka kirjoitti tuon pitkän tekstin, miksi muutin pois Helsingistä. Ooppera ja teatteri kiinnostaa kyllä. Mutta ei niissä käydä niin usein, että sen takia pitäisi asua Helsingissä. Ja jos kuitenkin asuu Uudenmaan alueella, niin kyllä Helsingissä voi käydä oopperassa aika helposti. Tosin autoilu on tehty harmillisen vaikeaksi, eikä jaksa lähteä julkisilla. Mitä enemmän tulee ikää, sen mukavuudenhaluisemmaksi sitä tulee, eikä varsinkaan illalla enää jaksa teatterin tai oopperan jälkeen lähteä mihinkään busseihin.
Autoilun vaikeus koskee myös Helsingissä asuvia. Ei ikääntyvä helsinkiläinenkään jaksa iltaisin lähteä julkisilla mihinkään rientoihin. Harva kuitenkaan Töölössä asuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voin kertoa miksi aikoinaan muutin pois Helsingistä ja miksi en ole vielä ainakaan harkinnut muuttaa takaisin. Jos siitä olis jollekin apua.
Muutettiin Helsingistä rivitaloasunnosta Espooseen omakotitaloon siinä vaiheessa kun ensimmäinen lapsi oli 2-vuotias ja toinen lapsi tulossa. Espoossa asuttiin aikamme, mutta lasten kasvaessa mm. kaavoituksen hajanaisuus (ei, 5 irrallista kaupunkikeskusta ei ole toimivaa kaavoitusta), heikosti järjestetty julkinen liikenne ja meidän lähialueen huonot koulut saivat muuttamaan muualle. Valintamme ei osunut takaisin Helsinkiin, koska olimme jo tottuneet ok-asumisen väljyyteen, turvalliseen ja rauhalliseen keskiluokkaiseen ympäristöön ja luonnonläheisyyteen. Muutimme Uudenmaan sisällä pikkukaupunkiin, jossa oli tarjolla kiva omakotialue, kävelymatkan päässä hyvät koulut, keskustan palvelut ja uimarannat ja luonto. Kävimme siinä vaiheessa molemmat vanhemmat edelleen töissä Helsingissä. Sitten meidän työpaikatkin muuttivat pois Helsingistä, enää kummankaan työpaikka ei ole Helsingissä ja lapset ovat aikuistumassa ja muuttamassa pois kotoa. Molemmilla on nykyään etätyömahdollisuus. On käynyt mielessä, että sitten kun jäädään kaksin, niin pienempikin talo riittäisi, mutta toisaalta tuo etätyö on tehnyt sen, että tekisi mieli muuttaa jonnekin tosi kauniiseen paikkaan, missä ikkunasta aukeaisi luonto ja vettä, eikä siinä lähellä tarvitsisi olla mitään kouluja tai palveluja, kun ruokaahan voi tilata kotiin. Veikkaan vahvasti, että taaskaan se paikka ei tule olemaan Helsinki.
Eikö ooppera tai teatteri kiinnosta Helsingissä? Sitten kun lapset ovat lentäneet pesästä, on aikaa kulttuurille.
Kehyskunnista pääsee Helsinkiin puolessa tunnissa. Oopperassa käyn max kerran vuodessa. En sen sijainnin perusteella valitse asuinpaikkaani
No millä perusteella sä valitset sun asuinpaikan? Mitkä on vaikka kolme tärkeintä asiaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun muuttotappio lisääntyisi oikein kunnolla ja ääliöt muuttaisivat talopakettiin pientopellolle.
Siellä voisi sitten rentoutua paljussa ja siemailla sitä kuplivaa!
Vähän laadukkaampaa laatuaikaa laatutietoisille.
Nimenomaan. Itselle iltarentoutuminen omassa saunassa ja tai paljussa on todella tärkeä juttu.
Omassa lämmitetyssä autotallissa värkätään autot ja muksujen pyörät kondikseen. Tietysti jos on peukalo keskellä kämmentä, niin voi muuttaa Helsinkiin ja viedä fillarit huoltoliikkeeseen ja odottaa monta päivää, että kerkeävät renkaan paikata tai vaihteet säätää. Hintalappu sitten se satanen ja siitä pääosa pelkkää työtä. Itse korjaan nuo nopeammin kun mitä edes helsinkiläinen kuskaa sen pyörän sinne fillarifirmaan ja takasin.
Myös lapsilleni opetan kädentaidot, niin saa elämässä paljon enemmän samalla rahalla. Ei tarvitse uusavuttomana ihmetellä, että miten saisi autosta renkaat vaihdettua.
Meillä fillarikorjaamo on samassa korttelissa ja mulla on enemmän rahaa kuin aikaa ropailuun. Saa ihan rauhassa köyhät askarrella siellä korvessa sellaisia asioita, mitä varten me muut palkkaamme osaavan ihmisen sen tekemään puolestamme.
Mitä teet sitten kun fillarikorjaamon pitäjäkin toteaa, että liian kallista pitää korjaamoa tässä ja muuttaa firmoineen sinne kehyskuntiin?
Älä nyt vitsi naurattaa, kun ei siellä kehyskunnissa edes fillaroida. Kaikkihan tietää, että fillareita käytetään stadissa eikä maalla. Maalaiset römpöttää kilometrinkin matkan autolla ja kiukuttelee kun ei ole oven edessä heti parkkipaikkaa.
Muutin PK-seudulta Keski-Uudellemaalle ja huomionarvoista oli juuri se, että täällä fillaroidaan huomattavasti enemmän, toki kuljetaan myös sähköskuuteilla jne.
Ehkä mielipiteesi pätee sinne oikealle maaseudulle, missä kulkeminen jalan on mahdollista lähinnä autoteitä pitkin.
On muutakin kun Helsinki ja maaseutu. Mutta siitähän moni helsinkiläinen ei mitään ymmärrä. Istutaan peukalo ahterissa ja kytätään netflixiä siellä itsemurhayksiössä. Tilataan kotiinkuljetuksella ruokaa kun sitäkään ei osata valmistaa.
Vaimo valittaa kun ukko ei osaa edes taulukoukkua laittaa seinään. Hemmetin noloa touhua. Tosialfat asuu omakotitaloissa kehyskunnissa. Pidetään autot ja fillarit ynnä muut aina tip top kunnossa. Itselle rakentelu on rentoutumista ja hauskanpitoa ja opetan ne asiat lapsillenikin.
Meillä lapset osaa jo tehdä paljon fillariremontteja. Eipähän tarvitse aikuisena hävetä kun pienimpäänkin hommaan tarvitaan se ammattimies, jonka tulemista aina odotellaan viikkoja ja joka tyhmältä nyhtää huutonaurun tasoiset rahat jostain pikkuhommasta.
Asuisin mielummin maalla kuin kehyskunnassa. Kehyskunnat on se slummi johon helsinkiläiset muuttaa kun lapsimäärä nousee nopeammin kuin palkka. Olen asunut yhdessö kehyskunnassa, sietämätön paikka. Onneksi päästiin takaisin Helsinkiin.
Kehyskuntia on erilaisia ja niissäkin on erilaisia alueita. Lasten kanssa on helppo asua pienessä kaupungissa, kuten Porvoo, Lohja, Hyvinkää tai Järvenpää, en missään nimessä kutsuisi niiden omakotialueita slummeiksi. Mutta en tykkäisi asua esimerkiksi Mäntsälässä, Tuusulassa, Nurmijärvellä, Kirkkonumella tai Vihdissä, missä ei ole samalla tavalla kunnon kaupunkikeskustaa.
Lähtökohtaisesti hyvätuloisten omakotialueita kaikilla herkuilla on aika vaikea luokitella slummiksi. Ei sellaista luokittelua tehdä missään maassa. Lähempänä slummia on juuri ne Helsingin neukkukuutiokämpät, jossa tornitaloa tornitalon perään. Malminkartanossa asuin joskus nuorena ja siitä jäi aika slummimainen vaikutelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voin kertoa miksi aikoinaan muutin pois Helsingistä ja miksi en ole vielä ainakaan harkinnut muuttaa takaisin. Jos siitä olis jollekin apua.
Muutettiin Helsingistä rivitaloasunnosta Espooseen omakotitaloon siinä vaiheessa kun ensimmäinen lapsi oli 2-vuotias ja toinen lapsi tulossa. Espoossa asuttiin aikamme, mutta lasten kasvaessa mm. kaavoituksen hajanaisuus (ei, 5 irrallista kaupunkikeskusta ei ole toimivaa kaavoitusta), heikosti järjestetty julkinen liikenne ja meidän lähialueen huonot koulut saivat muuttamaan muualle. Valintamme ei osunut takaisin Helsinkiin, koska olimme jo tottuneet ok-asumisen väljyyteen, turvalliseen ja rauhalliseen keskiluokkaiseen ympäristöön ja luonnonläheisyyteen. Muutimme Uudenmaan sisällä pikkukaupunkiin, jossa oli tarjolla kiva omakotialue, kävelymatkan päässä hyvät koulut, keskustan palvelut ja uimarannat ja luonto. Kävimme siinä vaiheessa molemmat vanhemmat edelleen töissä Helsingissä. Sitten meidän työpaikatkin muuttivat pois Helsingistä, enää kummankaan työpaikka ei ole Helsingissä ja lapset ovat aikuistumassa ja muuttamassa pois kotoa. Molemmilla on nykyään etätyömahdollisuus. On käynyt mielessä, että sitten kun jäädään kaksin, niin pienempikin talo riittäisi, mutta toisaalta tuo etätyö on tehnyt sen, että tekisi mieli muuttaa jonnekin tosi kauniiseen paikkaan, missä ikkunasta aukeaisi luonto ja vettä, eikä siinä lähellä tarvitsisi olla mitään kouluja tai palveluja, kun ruokaahan voi tilata kotiin. Veikkaan vahvasti, että taaskaan se paikka ei tule olemaan Helsinki.
Eikö ooppera tai teatteri kiinnosta Helsingissä? Sitten kun lapset ovat lentäneet pesästä, on aikaa kulttuurille.
Kehyskunnista pääsee Helsinkiin puolessa tunnissa. Oopperassa käyn max kerran vuodessa. En sen sijainnin perusteella valitse asuinpaikkaani
No millä perusteella sä valitset sun asuinpaikan? Mitkä on vaikka kolme tärkeintä asiaa?
Mulle tärkeitä:
1. Turvallinen.
2. Rauhallinen. Aamuisin linnunlaulu on plussaa.
3. Kaunis. Voi olla luonnonkaunis tai istutettu piha.
Ollaan asuttu Lauttasaaressa (länsipuolella) yli 20 vuotta. Ollaan myös tykätty alueesta kovasti. Helsingin keskustaan on lyhyt matka, mutta silti täällä on tosi rauhallista ja saa nauttia merellisen maiseman parhaista puolista.
Saimme viime vuosituhannen loppupuolella ostettua kahden työssäkäyvän palkoilla 4h kokoisen perheasunnon täältä. Nyt kun on hintoja katsonut, niin ei siihen enää olisi mitään mahdollisuuksia. Nyt vastaavasta asunnosta pitäisi maksaa kolminkertainen, uusista asunnoista jopa nelinkertainen hinta.
Laru on vähän kuin oma kaupunkinsa Helsingin sisällä. Kuitenkin turvallinen ja rauhallinen paikka.
Ei koko Helsinki ole yhtä ja samaa. Helsingistä löytyy monenlaisia paikkoja.
Suurin syy taitaa poismuuttajilla ihan faktanakin olla se, että perheille tilavia asuntoja ei ole mahdollista pelkästään työssäkäynnin palkoilla saada. Ainakaan alueilta, jotka ovat hyvä maineisia.
Neliöiden takia muutetaan sitten muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsinkiä auttaisi paljon, jos asumistuesta siellä tehtäisiin työ- tai opiskeluperustaista. Saisi vaikka jonkin tietyn ajan etsiä ns. järkevää tekemistä ja jos sitä ei löydy, tuet lakkaa tai pienenee. Tuolloin täytyy muuttaa. On älytöntä, että normityössäkäyvät joutuvat muuttamaan kauemmas ja kauemmas kehyskuntiin samalla kun asumistuella mahdollistetaan lähiöissä asuminen ihmisille, joilla ei muuten olisi siihen varaa. Tästä ilmiöstähän johtuu, että ei ala löytyä enää opettajia tarhoihin ja kouluihin niille rikkaille alueillekaan, kun palkat on niin pienet, että niillä ei siellä elä, mutta niin ns. suuret, että tukiin ei ole oikeutettu.
Just näin se on. Ystävä on YH nyt jo teini-ikäiselle lapselle ja kun löysi Helsingistä viran tuli eteen asuinpaikan valinta. Korkea vuokrataso sulki jo osan kaupunginosista ulos (palkkansa vuoksi ei ole oikeutettu mihinkään asumiseen liittyviin tukiin) ja jäljelle olisi jäänyt lähinnä jotain itäisen Helsingin tai Vantaan lähiöitä. Hän ei halunnut lastaan näiden alueiden kouluihin, joten päätyi sitten asettumaan radan päähän toiseen kuntaan ja lusimaan sen melkein tunnin työmatkan joka päivä. Etätyö on onni hänelläkin, viraston pihalla kun ei ole edes pysäköintimahdollisuutta niin junassa olisi pitänyt kulkea aamuin illoin pendelöiden auto-juna-bussi-juna-auto.
Elämä on valintoja täynnä. Joku valitsee asumisen muualla ja sen seurauksena pitkän työmatkan. Joku valitsee asumisen lähellä työpaikkaa, ehkei yhtä väljästi ja halvalla, mutta lyhyellä työmatkalla. Toivottavasti kumpikin on onnellinen.
Tässä meni sulla pointti yli hilseen niin, että viuhahti. Pointti oli nimenomaan se, että tunnin työmatka on todella ikävä, mutta käytännössä ei ollut muita vaihtoehtoja, ellei halua lastaan johonkin todella rauhattomaan ja huonoon oppimisympäristöön. Eli ei ole mikään vapaa valinta, vaan pakon edessä tehty kompromissi jos edelleen haluaa käydä töissä.
Nimenomaan. Onko se nyt jotenkin sitten perusteltavissa, että yleishyödylliset vuokra-asunto -yhtiöt rakentavat mm radanvarren aivan tukkoon asuntoja, joihin muuttaa lähinnä väkeä, joilla asumistuki on juuri sovitettu yhtiön vuokratasoon sopivasti, melkein kuin sattumalta? Eli suhteellisen lähellä vaikkapa nyt sitä siskon työnantajan virastotaloa asuu lähinnä pitkäaikaistyöttömiä, eläkeläisiä, perheitä, joissa ei yhtään työssäkäyvää vanhempaa. Ja toki sitten lounasta kohti edetessä varakkaita yrittäjiä ja eläkeläisiä. Ja ne ko talossa työskentelevät henkilöt taas pendelöivät kukin omasta suunnastaan kymmenien kilometrien päästä. Siis mikä perustelee sen, että esim Meilahden hoitajista ei yksikään asu pyörämatkan päässä työpaikastaan ja henkilökuntaa on jo vaikea löytää esim siksi, että töihin joutuu kulkemaan niin pitkän matkan? Samaan aikaan alueella asuu ihmisiä kätevän julkisen yhteyden päässä, joilla ei ole mitään pakottavaa tarvetta liikkua mihinkään. Mikä järki tässä on?
Eikö juuri korona-aika etätöineen osoittanut tämän, että työtätekevät pakenevat Helsingistä kun vaan pystyvät. Miksi kun kaikki on niin hienosti kerran?
Mietin kaupunkien yhdinkeskustoja maailmalla (pl turistikeskukset), joihin keskitetty julkiset virastot ja yhtiöiden konttoreita: ei niissä keskustoissa ole mitään sosiaalisin perustein asutusta. Kallis vuokrataso toki, joten pendelöinti on tosiasia sielläkin, mutta keskustat on rauhallisia ja siistejä ja julkinen liikenne toimii, koska siellä liikkuu lähinnä töihin menevät ihmiset ja iltaisin sitten porukka sen kulttuuri- ja ravintolatarjonnan perässä. Tästä esim vaikkapa juuri Tukholma, Chicago, Kööpenhamina, Krakova.
Meilahdessa asuu muuten poikkeuksellisen paljon lääkäreitä ja tohtoreita, miksiköhän? Meilahti ja Taka-Töölö alueena ovat toki perussairaanhoitajan palkkatason ulkopuolella. Ei Helsinkiä ole koskaan ajateltu kehitettävän niin, että amk -koulutuksella ja sen mukaisella työllä asuttaisiin kaupungin arvoalueilla. Itse olen kunnan virassa kuten kolleegani. Kukaan meistä ei asu tunnin junamatkan päässä työpaikasta, useimmat meistä kävelevät töihin vaikka toimisto keskustassa onkin.
kunnan virras muka tienais hahah! Eikö vissiin tietoa paljonko ne amk koodarit ja raksainssit vastaavana/työpäällikköinä tienaa? Siinä 6000€/kk alkaa olemaan se lähtöpalkka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voin kertoa miksi aikoinaan muutin pois Helsingistä ja miksi en ole vielä ainakaan harkinnut muuttaa takaisin. Jos siitä olis jollekin apua.
Muutettiin Helsingistä rivitaloasunnosta Espooseen omakotitaloon siinä vaiheessa kun ensimmäinen lapsi oli 2-vuotias ja toinen lapsi tulossa. Espoossa asuttiin aikamme, mutta lasten kasvaessa mm. kaavoituksen hajanaisuus (ei, 5 irrallista kaupunkikeskusta ei ole toimivaa kaavoitusta), heikosti järjestetty julkinen liikenne ja meidän lähialueen huonot koulut saivat muuttamaan muualle. Valintamme ei osunut takaisin Helsinkiin, koska olimme jo tottuneet ok-asumisen väljyyteen, turvalliseen ja rauhalliseen keskiluokkaiseen ympäristöön ja luonnonläheisyyteen. Muutimme Uudenmaan sisällä pikkukaupunkiin, jossa oli tarjolla kiva omakotialue, kävelymatkan päässä hyvät koulut, keskustan palvelut ja uimarannat ja luonto. Kävimme siinä vaiheessa molemmat vanhemmat edelleen töissä Helsingissä. Sitten meidän työpaikatkin muuttivat pois Helsingistä, enää kummankaan työpaikka ei ole Helsingissä ja lapset ovat aikuistumassa ja muuttamassa pois kotoa. Molemmilla on nykyään etätyömahdollisuus. On käynyt mielessä, että sitten kun jäädään kaksin, niin pienempikin talo riittäisi, mutta toisaalta tuo etätyö on tehnyt sen, että tekisi mieli muuttaa jonnekin tosi kauniiseen paikkaan, missä ikkunasta aukeaisi luonto ja vettä, eikä siinä lähellä tarvitsisi olla mitään kouluja tai palveluja, kun ruokaahan voi tilata kotiin. Veikkaan vahvasti, että taaskaan se paikka ei tule olemaan Helsinki.
Eikö ooppera tai teatteri kiinnosta Helsingissä? Sitten kun lapset ovat lentäneet pesästä, on aikaa kulttuurille.
Ainahan voi ostaa toisen kämpän keskustasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korjataan vääryys ja tehdään Turusta taas pääkaupunki. Venäläiset halusivat Hesan pääkaupungiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun muuttotappio lisääntyisi oikein kunnolla ja ääliöt muuttaisivat talopakettiin pientopellolle.
Siellä voisi sitten rentoutua paljussa ja siemailla sitä kuplivaa!
Vähän laadukkaampaa laatuaikaa laatutietoisille.
Nimenomaan. Itselle iltarentoutuminen omassa saunassa ja tai paljussa on todella tärkeä juttu.
Omassa lämmitetyssä autotallissa värkätään autot ja muksujen pyörät kondikseen. Tietysti jos on peukalo keskellä kämmentä, niin voi muuttaa Helsinkiin ja viedä fillarit huoltoliikkeeseen ja odottaa monta päivää, että kerkeävät renkaan paikata tai vaihteet säätää. Hintalappu sitten se satanen ja siitä pääosa pelkkää työtä. Itse korjaan nuo nopeammin kun mitä edes helsinkiläinen kuskaa sen pyörän sinne fillarifirmaan ja takasin.
Myös lapsilleni opetan kädentaidot, niin saa elämässä paljon enemmän samalla rahalla. Ei tarvitse uusavuttomana ihmetellä, että miten saisi autosta renkaat vaihdettua.
Meillä fillarikorjaamo on samassa korttelissa ja mulla on enemmän rahaa kuin aikaa ropailuun. Saa ihan rauhassa köyhät askarrella siellä korvessa sellaisia asioita, mitä varten me muut palkkaamme osaavan ihmisen sen tekemään puolestamme.
Ja sit vielä ihmetellään miksi helsinkiläisiä pidetään ylimielisinä. Tämäkin ketju on hyvin osoittanut sen todeksi.
Ja nämä ylimieliset helsinkiläiset äänestävät kaupunkinsa johtoon toinen toistaan ylimielisempiä päättäjiä. Mikä voisikaan mennä pieleen.
Sinä tässä ketjussa ylimieliseltä kuulostat, ei helsinkiläiset.
Kuten Juhana Rikkaruoho Vartiainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voin kertoa miksi aikoinaan muutin pois Helsingistä ja miksi en ole vielä ainakaan harkinnut muuttaa takaisin. Jos siitä olis jollekin apua.
Muutettiin Helsingistä rivitaloasunnosta Espooseen omakotitaloon siinä vaiheessa kun ensimmäinen lapsi oli 2-vuotias ja toinen lapsi tulossa. Espoossa asuttiin aikamme, mutta lasten kasvaessa mm. kaavoituksen hajanaisuus (ei, 5 irrallista kaupunkikeskusta ei ole toimivaa kaavoitusta), heikosti järjestetty julkinen liikenne ja meidän lähialueen huonot koulut saivat muuttamaan muualle. Valintamme ei osunut takaisin Helsinkiin, koska olimme jo tottuneet ok-asumisen väljyyteen, turvalliseen ja rauhalliseen keskiluokkaiseen ympäristöön ja luonnonläheisyyteen. Muutimme Uudenmaan sisällä pikkukaupunkiin, jossa oli tarjolla kiva omakotialue, kävelymatkan päässä hyvät koulut, keskustan palvelut ja uimarannat ja luonto. Kävimme siinä vaiheessa molemmat vanhemmat edelleen töissä Helsingissä. Sitten meidän työpaikatkin muuttivat pois Helsingistä, enää kummankaan työpaikka ei ole Helsingissä ja lapset ovat aikuistumassa ja muuttamassa pois kotoa. Molemmilla on nykyään etätyömahdollisuus. On käynyt mielessä, että sitten kun jäädään kaksin, niin pienempikin talo riittäisi, mutta toisaalta tuo etätyö on tehnyt sen, että tekisi mieli muuttaa jonnekin tosi kauniiseen paikkaan, missä ikkunasta aukeaisi luonto ja vettä, eikä siinä lähellä tarvitsisi olla mitään kouluja tai palveluja, kun ruokaahan voi tilata kotiin. Veikkaan vahvasti, että taaskaan se paikka ei tule olemaan Helsinki.
Eikö ooppera tai teatteri kiinnosta Helsingissä? Sitten kun lapset ovat lentäneet pesästä, on aikaa kulttuurille.
Olen se, joka kirjoitti tuon pitkän tekstin, miksi muutin pois Helsingistä. Ooppera ja teatteri kiinnostaa kyllä. Mutta ei niissä käydä niin usein, että sen takia pitäisi asua Helsingissä. Ja jos kuitenkin asuu Uudenmaan alueella, niin kyllä Helsingissä voi käydä oopperassa aika helposti. Tosin autoilu on tehty harmillisen vaikeaksi, eikä jaksa lähteä julkisilla. Mitä enemmän tulee ikää, sen mukavuudenhaluisemmaksi sitä tulee, eikä varsinkaan illalla enää jaksa teatterin tai oopperan jälkeen lähteä mihinkään busseihin.
Voisiko joku kertoa miten autoilu on vaikeutunut vuosien mittaan. Parkkitilaa on keskusta täynnä ja ei minun mielestä ole edes kallista jos silloin tällöin käy. Ajoaika keskustaan on nyt sama kuin oli 30 vuotta sitten, kun korona vei autot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Helsinki köyhtyy ja näivettyy, jää maakunniltakin iso potti rahaa saamatta :D. 400 miljoonaa vuodessa on aika paljon. Plus Vantaa ja Espoo maksaa myös hyvät summat.
Ottaen huomioon, että niin suuri määrä pk-seudun ihmisistä on muualta tulleita ja heidän vanhempansa, isovanhempansa ja muut vanhemmat sukulaisensa asuvat maakunnissa ympäri Suomea, niin tuon tuen loppu kai tarkoittaisi vain, että palvelut heille lakkaisi ja joutuisitte sukulaisenne hoitamaan Helsingissä ja maksamaan enemmän kuin 18% kunnallisveroa. Muuallahan Suomessa se vero on jo järjestäen yli 19%. Lopetetaan samalla kaikki tehtaat ja muu vientiteollisuus maakunnista, niin Suomen talous kuolee pystyyn ja niin loppuu pääkonttoreillakin siellä Helsingissä työt.
Siirretään myös samalla kaikki Suomen omavaraista sähköntuotantoa tulevat ydinvoimalat, tuulivoimalat, vesivoimalat ja luontoa tuhoavat kaivokset vaikka Kallioon.
Mikäs siinä. Ei keskivertohelsinkiläinen tarvitse kalliota mihinkään kun meillä on muitakin kaupunginosia. Muuten helsingissä on jo erilaisia voimaloita ja omistuksia mm. Ydinvoimalasta. Lisäksi helsingin maaperä on jo niin täynnä erilaisia tunneleita ettei kukaan edes huomaa jos saat sinne sovitettua myös kaivoksen sekaan.
Hienoa! Täytyy vaan rakentaa aika paljon enemmän voimaloita, että tulee tuotettua sähköä vientiteollisuudellekin. Ydinvoimala vaikka siihen Rautatientorin kupeeseen - kyseinen paikka on jo nykyisin niin dystooppinen, että moinen laitos menisi huomaamatta. Kaadetaan lähimetsät metsäteollisuutta varten - Keskuspuisto ja vaikka Uutela sopisi tähän. Tuulimyllyjä joka kortteliin yksi, niin kyllä se siitä.
Miksi luulet että minua häiritsee nuo suunnitelmasi pätkääkään. Lähinnä tuo kuvastaa sitä ettet tajua miten iso alue helsinki on kun koitat tunkea kaiken rautatientorille. Sanomatalon sisäosat vois kyllä korvata ydinvoimalalla. Se on siis ihan rautatieaseman vieressä. Toimittajathan saa tehtyä työnsä etänäkin joten mihin ne muka isoa taloa tarvitsee?
Helsinki - maapinta-ala 214 km2
Kuopio - maapinta-ala 3241km2
Joo, iso on. Uskotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut jo pitkään ulkomailla, mutta olen päättänyt, etttä jos palaan Suomeen en halua asua Helsingissä. Olen siis siellä syntynyt enkö ikinä muussa Suomen kaupungissa asunut. Käydessäni Suomessa eli vai. Helsingissä minua ahdistaa se pyrkyrimeininki sekä tekopyhä valveutuneisuus mikä vallalla. Kaikilla pitää olla joku valveutunut mielipide jokaiseen maailman sosiaaliseen ongelmaan, ja kuvitellaan tietävänsä juurikin ne faktat muiden maiden ihmisoikeuatilanteista ja syistä X ja Y boikotoidaan tai valistetaan muita ties mistä.
Kierolla tavalla ihmisillä päät syvällä omassa takalistossaan omassa valveutuneisuushuumassaan.
Lisään vielä, että kaikkien palveluiden englanninkielistyminen on aivan kammottavaa, ja osasyy miksi Helsinki ei ole itsellollae viihtyisä.
Ei voi olla totta, jphan peruskoulussa opiskellaan enkkua.
Niin :D mutta jos on peruskoulut ja jatkokoulutuksen käynyt suurimmalta osalta ulkomailla, ja vuosien jälkeen haluaisin takaisin Suomeen muuttaa en ole erityisemmin innoissani suome kielen katoamisesta Suomen pääkaupungissa.
Hyi sinua, senkin rasisti persu :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voin kertoa miksi aikoinaan muutin pois Helsingistä ja miksi en ole vielä ainakaan harkinnut muuttaa takaisin. Jos siitä olis jollekin apua.
Muutettiin Helsingistä rivitaloasunnosta Espooseen omakotitaloon siinä vaiheessa kun ensimmäinen lapsi oli 2-vuotias ja toinen lapsi tulossa. Espoossa asuttiin aikamme, mutta lasten kasvaessa mm. kaavoituksen hajanaisuus (ei, 5 irrallista kaupunkikeskusta ei ole toimivaa kaavoitusta), heikosti järjestetty julkinen liikenne ja meidän lähialueen huonot koulut saivat muuttamaan muualle. Valintamme ei osunut takaisin Helsinkiin, koska olimme jo tottuneet ok-asumisen väljyyteen, turvalliseen ja rauhalliseen keskiluokkaiseen ympäristöön ja luonnonläheisyyteen. Muutimme Uudenmaan sisällä pikkukaupunkiin, jossa oli tarjolla kiva omakotialue, kävelymatkan päässä hyvät koulut, keskustan palvelut ja uimarannat ja luonto. Kävimme siinä vaiheessa molemmat vanhemmat edelleen töissä Helsingissä. Sitten meidän työpaikatkin muuttivat pois Helsingistä, enää kummankaan työpaikka ei ole Helsingissä ja lapset ovat aikuistumassa ja muuttamassa pois kotoa. Molemmilla on nykyään etätyömahdollisuus. On käynyt mielessä, että sitten kun jäädään kaksin, niin pienempikin talo riittäisi, mutta toisaalta tuo etätyö on tehnyt sen, että tekisi mieli muuttaa jonnekin tosi kauniiseen paikkaan, missä ikkunasta aukeaisi luonto ja vettä, eikä siinä lähellä tarvitsisi olla mitään kouluja tai palveluja, kun ruokaahan voi tilata kotiin. Veikkaan vahvasti, että taaskaan se paikka ei tule olemaan Helsinki.
Eikö ooppera tai teatteri kiinnosta Helsingissä? Sitten kun lapset ovat lentäneet pesästä, on aikaa kulttuurille.
Ainahan voi ostaa toisen kämpän keskustasta.
Tai voi yöpyä vaikka hotellissa silloin kun Helsingissä käy.
Minusta tuo ei pidä paikkaansa. Mieluummin voisi sanoa, että Helsingistä muuttaa kehyskuntiin hyviä veronmaksajia, jotka kustantavat itse asumisensa. Helsinkiin jäävät roikkumaan perheettömät ikisinkut ja vuokralaiset, jotka saavat asumistukea. Helsinki köyhtyy (urban powerty) ja kaupungin ulkopuolella on kultainen kehä. Helsingissä asumista arvostavat varsinkin köyhät, jotka liikkuvat julkisilla liikennevälineillä.