mieskaveri jämähtänyt nuoruusvuosiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan tuo on kai ihan normaalia mutta olen varmaan itsekäs typerys kun myönnän, että en jaksa olla muutaman kouluaikaisen kaverini kanssa enää juurikaan yhteyksissä. Syy on se, että heidän kanssaan joutuu aina palaamaan yläaseteaikoihin jota he muistelevat kaiholla ja seikkaperäisesti.

En väitä vastaan oli enimmäkseen mukavaa aikaa ja on monta yhetistä hyvää muistoa.

Mutta kun välillä tuntuu, että se on lähes ainoa josta haluavat tai kykenevät puhumaan, niin vähän turhauttaa. - Tuosta ajoista on kuitenkin ennättänyt vierähtää jo jokunen vuosi, jonka jälkeen on tapajtunut monta asiaa ja tapahtumaa ja itse haluaisi vieläkin edetä ja kokea vaikka  niin tuntuu vähän raskaalta;  en vielä haluaisi vajota vain muistojen vietäväksi. 

Onnekseni ja ilokseni osan vanhoista kavereistani kanssa voin luontevasti löytää kokonaan jonkin ihan uusi asia tai jutun aihe ja tai luontevasti jatkaa siitä mihin edelliskerralla jäi, eikä tarvitse kerrata kaikkea aiemmin tapahtunutta pohjamutia myöten.

Sinkkumies   

Samanlaista turhautumista mullakin, en ymmärrä miksi menneet ajat on tärkeämpiä kuin nykyisyys. En halua enkä aio olla miehen terapeutti, mutta kyllä tuossa jokin aikuisuuden ja varsinkin intiimisuhteen välttely tulee vahvasti mieleen. 

Menneestä saatetaan hakea turvaa ja lohtua. - Siitäkin selvittiin ja silloin oli mahdollisesti vielä hyvä olla ja elää. - Jos ajattelen vaikka itseäni niin on esimerkiksi aivan mahdollista, että en koskaan tule saavuttamaan samaa elintasoa kuin vaikka omilla vanhemmillani on. Tai voinko ikinä löytää ja kohdata hänet jonka kanssa saattasii elää ja olla rinnakkain vuosikymmeniä kuten vanhempani ovat.

Toisaalta, kuten sanottu elämää voi elää vain yhteen suuntaan: eteenpäin. On uskallettava enimmäkseen edetä ja mentävä Välillä ylämäkeä välillä alamäkeä välillä tasiasemmin tosinaan myrskyn keskellä. Toki toisinaan voi pysähtyä ja arvioida sitä mitä tuli tehneeksi ja tai minne seuraavaksi haluaisi edetä. Ihan joka hetki ei tarvitse olla liikkeessä

Mutta ihminen eläisi vielä puussa, jos menneet ajat olsivat jatkuvasti parempia kuin nykyisyys. - Samalla kun helppoa sulkea silmänsä niiltä epäkohdilta ja ikäviltäkin asioilta joita aikanaan mahdollisesti ihan yhtä lailla oli.

Mennyt on mennyttä ja siitä on helppoa rakentaa ja luoda itsellemme tarina (sallinet anglismin my story -. his-tory) koska voimme kuvitella itsellemme tuossa tarinassa mieluisimman roolin

Vaatii rohkeutta ja päättäväsiyyttä ja halua elää tässä ja nyt, koska se mitä tuleman pitää ei tiedä varmaksi. Tai hän joka tietää vaikenee. Siksi kuten edesmennyt TP Koivisto ohjeisti; Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin,"

Minusta kertoo hyvästä itse tunnosta ja tietosiuudesta, jos tajuaa, että saattaa olla ajautumassa toiselle terapeutuksi. Parisuhteessa olisi minsuta tärkeämpää, että voisi kulkea, ainakin enimmäkseen yhteitä matkaa, josta myöhemmin voidaan kertoa tarinoita ja sattumuksia.   

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan tuo on kai ihan normaalia mutta olen varmaan itsekäs typerys kun myönnän, että en jaksa olla muutaman kouluaikaisen kaverini kanssa enää juurikaan yhteyksissä. Syy on se, että heidän kanssaan joutuu aina palaamaan yläaseteaikoihin jota he muistelevat kaiholla ja seikkaperäisesti.

En väitä vastaan oli enimmäkseen mukavaa aikaa ja on monta yhetistä hyvää muistoa.

Mutta kun välillä tuntuu, että se on lähes ainoa josta haluavat tai kykenevät puhumaan, niin vähän turhauttaa. - Tuosta ajoista on kuitenkin ennättänyt vierähtää jo jokunen vuosi, jonka jälkeen on tapajtunut monta asiaa ja tapahtumaa ja itse haluaisi vieläkin edetä ja kokea vaikka  niin tuntuu vähän raskaalta;  en vielä haluaisi vajota vain muistojen vietäväksi. 

Onnekseni ja ilokseni osan vanhoista kavereistani kanssa voin luontevasti löytää kokonaan jonkin ihan uusi asia tai jutun aihe ja tai luontevasti jatkaa siitä mihin edelliskerralla jäi, eikä tarvitse kerrata kaikkea aiemmin tapahtunutta pohjamutia myöten.

Sinkkumies   

Samanlaista turhautumista mullakin, en ymmärrä miksi menneet ajat on tärkeämpiä kuin nykyisyys. En halua enkä aio olla miehen terapeutti, mutta kyllä tuossa jokin aikuisuuden ja varsinkin intiimisuhteen välttely tulee vahvasti mieleen. 

Kirjoitit myös, että mieleesi tulee, että mies saataisi vältellä intiimisuhdetta. - Tietämättä hänen parisuhde tai intiimisuhde historiaansa tarkemmin niin kirjoitampa vielä sen johdosta muutaman sanan. 

Ensinnäkin minua toisinaan turhauttaa kun kohtaa kirjoituksia, joissa annetaan ymmärtää, että terve ja viriili -heteromies olisi missä ja milloin tahansa valmis ja ennen kaikkea halukas harrastamaan seksiä, jo siihen vain tilaisuus tulisi. Ei asia ihan näin yksinkertainen ole.

Ei kaikki miehet ole heti valmiita kiukaita vaan osaa meistä joutuu lämmittelemään kauemmin kuin toisia. Seksiä haluavan ei kannata tästä vetää hernettä nenäänsä ja uhriutua.

Harvoin seksihalu syttynevät syytelylläkään. Tai avoimesti ivaamalla; esim. miehen fyysistä tai henkistä kuntoa tai hepin kokoa ja tai vertaamalla miestä toisiin miehiin suuntaan tai toisiin. Vaikka jotkut saattavat olla kyllä persoja imartelulle, kun taas osalle se (imartelu) saattaa kasvattaa vain suorituspaineita.

Myöskään epäilyt miehen seksuaalisesta suunatumisesta kannattaa (ainakin aluksi pitää) oman päänsä sisällä.  Aseksuaaleja miehiäkin varmasti mutta luullakseni sukupuoleen katsomatta aseksuaalit ovat marginaali joukko. Ihan yhtä lailla eritysien vakaumukset omaavat miehet. jotka eivät lainkaan olisi kiinnostuneita intiimimmästä kanssakäymisestä ilman ennen papin aamenta ovat luullakseni aikas pieni joukko.   

Osalla saattaa olla ihan suorituspaineita koska eivät yksinkertaisesti tiedä miten edetä. Tässä auttaa ihan se, että uskaltaa vaikka ihan ääneen sanomaan, että mitä itse haluaisi eikä olettaa, että mies kyllä osaa lukea omia mieltymyksiä ja haluja. 

 Eikä myöskään kannata kuvitella, että koska 40 vuotiaalla (fiksulla ja mukavan oloisella) miehellä varmasti on ollut muitakin seksipartnereita, niin hän kyllä tietää mitä tehdä minunkin kanssa. Itse ainakin olen niin kokematon, että en ole kahta samanlaista tavannut. Ja olen vain pienen mieleni sisällä saattanut arvailla ellen ole rohjennut kysymään. (- Mutta tällöinkin visusti vaieten aiemmista kerroistani. Koska en usko, että kovinkaan moni kiinnostunut siitä miten se tai tuo toimi silloin, jonkun toisen kanssa).  

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan tuo on kai ihan normaalia mutta olen varmaan itsekäs typerys kun myönnän, että en jaksa olla muutaman kouluaikaisen kaverini kanssa enää juurikaan yhteyksissä. Syy on se, että heidän kanssaan joutuu aina palaamaan yläaseteaikoihin jota he muistelevat kaiholla ja seikkaperäisesti.

En väitä vastaan oli enimmäkseen mukavaa aikaa ja on monta yhetistä hyvää muistoa.

Mutta kun välillä tuntuu, että se on lähes ainoa josta haluavat tai kykenevät puhumaan, niin vähän turhauttaa. - Tuosta ajoista on kuitenkin ennättänyt vierähtää jo jokunen vuosi, jonka jälkeen on tapajtunut monta asiaa ja tapahtumaa ja itse haluaisi vieläkin edetä ja kokea vaikka  niin tuntuu vähän raskaalta;  en vielä haluaisi vajota vain muistojen vietäväksi. 

Onnekseni ja ilokseni osan vanhoista kavereistani kanssa voin luontevasti löytää kokonaan jonkin ihan uusi asia tai jutun aihe ja tai luontevasti jatkaa siitä mihin edelliskerralla jäi, eikä tarvitse kerrata kaikkea aiemmin tapahtunutta pohjamutia myöten.

Sinkkumies   

Samanlaista turhautumista mullakin, en ymmärrä miksi menneet ajat on tärkeämpiä kuin nykyisyys. En halua enkä aio olla miehen terapeutti, mutta kyllä tuossa jokin aikuisuuden ja varsinkin intiimisuhteen välttely tulee vahvasti mieleen. 

Kirjoitit myös, että mieleesi tulee, että mies saataisi vältellä intiimisuhdetta. - Tietämättä hänen parisuhde tai intiimisuhde historiaansa tarkemmin niin kirjoitampa vielä sen johdosta muutaman sanan. 

Ensinnäkin minua toisinaan turhauttaa kun kohtaa kirjoituksia, joissa annetaan ymmärtää, että terve ja viriili -heteromies olisi missä ja milloin tahansa valmis ja ennen kaikkea halukas harrastamaan seksiä, jo siihen vain tilaisuus tulisi. Ei asia ihan näin yksinkertainen ole.

Ei kaikki miehet ole heti valmiita kiukaita vaan osaa meistä joutuu lämmittelemään kauemmin kuin toisia. Seksiä haluavan ei kannata tästä vetää hernettä nenäänsä ja uhriutua.

Harvoin seksihalu syttynevät syytelylläkään. Tai avoimesti ivaamalla; esim. miehen fyysistä tai henkistä kuntoa tai hepin kokoa ja tai vertaamalla miestä toisiin miehiin suuntaan tai toisiin. Vaikka jotkut saattavat olla kyllä persoja imartelulle, kun taas osalle se (imartelu) saattaa kasvattaa vain suorituspaineita.

Myöskään epäilyt miehen seksuaalisesta suunatumisesta kannattaa (ainakin aluksi pitää) oman päänsä sisällä.  Aseksuaaleja miehiäkin varmasti mutta luullakseni sukupuoleen katsomatta aseksuaalit ovat marginaali joukko. Ihan yhtä lailla eritysien vakaumukset omaavat miehet. jotka eivät lainkaan olisi kiinnostuneita intiimimmästä kanssakäymisestä ilman ennen papin aamenta ovat luullakseni aikas pieni joukko.   

Osalla saattaa olla ihan suorituspaineita koska eivät yksinkertaisesti tiedä miten edetä. Tässä auttaa ihan se, että uskaltaa vaikka ihan ääneen sanomaan, että mitä itse haluaisi eikä olettaa, että mies kyllä osaa lukea omia mieltymyksiä ja haluja. 

 Eikä myöskään kannata kuvitella, että koska 40 vuotiaalla (fiksulla ja mukavan oloisella) miehellä varmasti on ollut muitakin seksipartnereita, niin hän kyllä tietää mitä tehdä minunkin kanssa. Itse ainakin olen niin kokematon, että en ole kahta samanlaista tavannut. Ja olen vain pienen mieleni sisällä saattanut arvailla ellen ole rohjennut kysymään. (- Mutta tällöinkin visusti vaieten aiemmista kerroistani. Koska en usko, että kovinkaan moni kiinnostunut siitä miten se tai tuo toimi silloin, jonkun toisen kanssa).  

Sinkkumies

Kiitos pohdinnoistasi. Ei missään nimessä tässä olla mieheltä odottamassa mitään mihin ei ole valmis. Hän tuntuu hyvin aidolta, eikä varmaan tekisi mitään mitä ei halua. Parempi ettei olekaan mikään naisten naurattaja. Ehkä hitaasti hyvä tulee, ja jossain vaiheessa uskaltaa katsoa jo yhteistä, eikä niinkään vaan omaa menneisyyttään.