Mistä apua vaikeaan perhetilanteeseen?

Tarvitsen jostain apua vaikeaan perhetilanteeseen, mutta en tiedä mistä voisin apua saada. Onko jollain kokemusta vastaavasta, ja mistä saitte apua?

Tilanne meillä on se, että miehelläni on sivusuhde. Nyt mieheni on ilmoittanut, että hän muuttaa kotoa. Ilmeisesti ei ole muuttamassa sivusuhteensa luokse, ja ilmeisesti mitään käytännön toimenpiteitä ei muuton eteen ole tehnyt.

Minussa ei ole kuulemma mitään vikaa. Mieheni omien sanojensa mukaan rakastaa minua ja on ystäväni, mutta romanttinen rakkaus (suhteen alkuhuuma) puuttuu. No jännä, sillä olemme olleet yhdessä noin 25 vuotta. Toinen ongelma kuulemma on puhumattomuus. Tästä olen osittain samaa mieltä, sillä viimeiset vuodet ovat kuluneet lapsiperhearkea pyörittäessä. Parisuhteelle on ollut vain rajallisesti aikaa, meillä ei ole ns. turvaverkkoja vieressä. Olemme päässeet kerran tai kaksi vuodessa yhteiselle viikonloppureissulle. Olemme tästä huolimatta kuitenkin jutelleet jatkuvasti monista asioista, mutta syvimmistä tuntemuksista vähemmän.

Perheeseemme kuuluu kaksi lasta, toinen alakouluikäinen ja toinen teini-ikäinen. Meillä ei ole riitoja, väkivaltaa tai muita vakavia ongelmia. Mieheni rakastaa lapsia, ja kuulemma lapset ovat hänelle tärkeintä maailmassa. Tästä huolimatta on valmis satuttamaan lapsia, on itse myöntänyt että ero satuttaa ja se on hänelle ok. Miksi ihminen, joka lapsia todella rakastaa, on valmis tietoisesti heitä satuttamaan? Mieheni ei pysty käsittelemään etukäteen sitä, mitä vahinkoa hän lapsillemme aiheuttaa. Kuulemma riittää, että jutellaan lasten kanssa, niin ongelmia ei tule.

Seksiä meillä ei enää ole, vaikka sitäkin oli pitkään sivusuhteen alkamisen jälkeen. Mieheni sanojen mukaan seksiä ei voi olla, sillä "muuten ei voisi pitää minua vain ystävänä". Tuosta voi kyllä tehdä tulkintaa, että tunteet ja halu minua kohtaan ovat edelleen olemassa.

Mieheni mielialat vaihtelevat päivästä toiseen, välillä myös päivän sisällä. Toiminta vaikuttaa jossain määrin maanisdepressiiviseltä. Mieheni on myös kertonut oireista, jotka mielestäni viittaavat masennukseen, mutta kiistää, että hänellä voisi olla masennusta. Hänellä on kerran vuosituhannen alkupuolella ollut diagnosoitu masennusjakso. Lisäksi asiat, mitä mies tekee, ovat ristiriidassa sen kanssa, että olisi lähdössä. Esimerkiksi on hankkinut kotiin asioita, joihin voi järjestelllä tavaroitansa meillä kotona paremmin.

Olen kysynyt, olisiko meillä kaikki hyvin, jos lapsia ei olisi. Kuulemma todennäköisesti kaikki olisi hyvin. Tämän tulkitsen niin, että kyse ei ole meidän parisuhteestamme vaan väsymisestä lapsiperhearkeen.

Virhe, jonka olen tehnyt, on se, että olen kantanut pääasiallisen vastuun lapsista. Hoitanut kaikki päiväkoti- ja kouluasiat, ruoanlaiton, kaupassa käynnin, pyykit, tiskit, siivoukset, vaatteiden hankinnan. Harrastuksiin kuskauksista olen hoitanut varmaan 80 %. Jne. En ole halunnut rasittaa miestäni näillä tehtävillä vaatimalla häntä osallistumaan enemmän. En ole nalkuttanut siitä, että hän ei omalta osaltaa osallistu, vaan olen ajatellut, että omat voimani riittävät kaikkeen tähän paremmin kuin miehelläni.