Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä apua vaikeaan perhetilanteeseen?
06.07.2022 |
Tarvitsen jostain apua vaikeaan perhetilanteeseen, mutta en tiedä mistä voisin apua saada. Onko jollain kokemusta vastaavasta, ja mistä saitte apua?
Tilanne meillä on se, että miehelläni on sivusuhde. Nyt mieheni on ilmoittanut, että hän muuttaa kotoa. Ilmeisesti ei ole muuttamassa sivusuhteensa luokse, ja ilmeisesti mitään käytännön toimenpiteitä ei muuton eteen ole tehnyt.
Minussa ei ole kuulemma mitään vikaa. Mieheni omien sanojensa mukaan rakastaa minua ja on ystäväni, mutta romanttinen rakkaus (suhteen alkuhuuma) puuttuu. No jännä, sillä olemme olleet yhdessä noin 25 vuotta. Toinen ongelma kuulemma on puhumattomuus. Tästä olen osittain samaa mieltä, sillä viimeiset vuodet ovat kuluneet lapsiperhearkea pyörittäessä. Parisuhteelle on ollut vain rajallisesti aikaa, meillä ei ole ns. turvaverkkoja vieressä. Olemme päässeet kerran tai kaksi vuodessa yhteiselle viikonloppureissulle. Olemme tästä huolimatta kuitenkin jutelleet jatkuvasti monista asioista, mutta syvimmistä tuntemuksista vähemmän.
Perheeseemme kuuluu kaksi lasta, toinen alakouluikäinen ja toinen teini-ikäinen. Meillä ei ole riitoja, väkivaltaa tai muita vakavia ongelmia. Mieheni rakastaa lapsia, ja kuulemma lapset ovat hänelle tärkeintä maailmassa. Tästä huolimatta on valmis satuttamaan lapsia, on itse myöntänyt että ero satuttaa ja se on hänelle ok. Miksi ihminen, joka lapsia todella rakastaa, on valmis tietoisesti heitä satuttamaan? Mieheni ei pysty käsittelemään etukäteen sitä, mitä vahinkoa hän lapsillemme aiheuttaa. Kuulemma riittää, että jutellaan lasten kanssa, niin ongelmia ei tule.
Seksiä meillä ei enää ole, vaikka sitäkin oli pitkään sivusuhteen alkamisen jälkeen. Mieheni sanojen mukaan seksiä ei voi olla, sillä "muuten ei voisi pitää minua vain ystävänä". Tuosta voi kyllä tehdä tulkintaa, että tunteet ja halu minua kohtaan ovat edelleen olemassa.
Mieheni mielialat vaihtelevat päivästä toiseen, välillä myös päivän sisällä. Toiminta vaikuttaa jossain määrin maanisdepressiiviseltä. Mieheni on myös kertonut oireista, jotka mielestäni viittaavat masennukseen, mutta kiistää, että hänellä voisi olla masennusta. Hänellä on kerran vuosituhannen alkupuolella ollut diagnosoitu masennusjakso. Lisäksi asiat, mitä mies tekee, ovat ristiriidassa sen kanssa, että olisi lähdössä. Esimerkiksi on hankkinut kotiin asioita, joihin voi järjestelllä tavaroitansa meillä kotona paremmin.
Olen kysynyt, olisiko meillä kaikki hyvin, jos lapsia ei olisi. Kuulemma todennäköisesti kaikki olisi hyvin. Tämän tulkitsen niin, että kyse ei ole meidän parisuhteestamme vaan väsymisestä lapsiperhearkeen.
Virhe, jonka olen tehnyt, on se, että olen kantanut pääasiallisen vastuun lapsista. Hoitanut kaikki päiväkoti- ja kouluasiat, ruoanlaiton, kaupassa käynnin, pyykit, tiskit, siivoukset, vaatteiden hankinnan. Harrastuksiin kuskauksista olen hoitanut varmaan 80 %. Jne. En ole halunnut rasittaa miestäni näillä tehtävillä vaatimalla häntä osallistumaan enemmän. En ole nalkuttanut siitä, että hän ei omalta osaltaa osallistu, vaan olen ajatellut, että omat voimani riittävät kaikkeen tähän paremmin kuin miehelläni.
Kommentit (21)
Siis mitä apua haluat? Jonkun joka puhuu ukon jäämään sun ja lasten luo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkoa...
Ilmiselvästi tarvitsisimme ulkopuolista keskusteluapua, sillä keskustelumme ei nyt etene käytännössä mihinkään suuntaan. Kun yritämme puhua asiasta, mieheni katsoo minua ylimielisesti, ja toistelee tiettyjä lauseita siitä, miten tulevat menemään. Ihan kuin minulla ei lasten äitinä olisi mitään sanottavaa siihen, miten lapsemme tulevat asumaan. Hän ei pysty kuulemaan minun näkemystäni asiaan, vaan selvästi kuvittelee, että asiat menevät niinkuin hän (sivusuhteensa kanssa) on päättänyt.
Viikko sitten mieheni oli sitä mieltä, että meidän pitää yhdessä pohtia, miten lapsille tapahtuvat vahingot saataisiin minimoitua. Pari päivää tämän jälkeen hän ilmoitti, että hän etsii itselleen asunnon mahdollisimman nopeasti, ja sovitaan lapsiin liittyvät asiat vasta sen jälkeen. Minun mielestäni tämä on kaikkea muuta kuin lapsiin kohdistuvien vahinkojen minimointia. Oletan, että sivusuhde on huomauttanut miehelleni siitä, että ei ole hoitanut itselleen vielä omaa asuntoa, ja nyt miehelleni on tullut kiire asian kanssa. En tiedä, onko asuntoasiaa oikeasti edistänyt vai ei.
Miehestäni näkee, ettei hän voi hyvin. Mieheni käytös on muuttunut monella tapaa. Hän ei ole normaalisti ilkeä, mutta välillä ilkeilee (jopa dementoituneelle äidilleen). Hän ei ole ylimielinen, mutta nyt on ylimielinen minua kohtaan. Hän ei normaalisti ärjy lapsilleen, mutta nyt kiroilee, tiuskii ja ärjyy. Tiedän, että sivusuhde osaa olla ilkeä perheelleen, en tiedä sitten onko hän mieheni ohjannut tähän käytökseen. Lapset ovat sanoneet minulle suoraan, että tietyt asiat isän käytöksessä häiritsevät heitä, mutta mieheni ei suostu uskomaan tätä. Yleensä empaattinen mieheni ei nyt pysty käsittelemään sitä, miten hänen suunnitelemansa asiat vaikuttavat muihin ympärillä oleviin ihmisiin. Muuttunut käytös on mielestäni hyvin huolestuttavaa, ja pohdin sitäkin, voiko taustalla olla esimerkiksi alkavaa muistisairautta (tähän on sukurasitetta) tai jotain muuta sairautta. Myös todellisuuden realiteettien hahmottaminen on heikentynyt, on sitä mieltä, että hänellä ei ole varaa asua kotona (niinkuin kahdessa asunnossa ei olisi enemmän kuluja kuin yhdessä) ja hänen pitää myydä autonsa pois (millä kulkisi töihin tai kuskaisi lapsia harrastuksiin?).
Uskallan väittää, että mieheni ei syvällä sisimmässään tiedä, mitä haluaa tehdä, muuten olisi lähtenyt jo. Mieheni on sanonut minulle, että tämä on niin vaikeaa, kun asiat eivät ole järjestyneet. Ilmeisesti on kuvitellut, että järjestäisin asiat hänen puolestaan, itse ei ole mitään tehnyt asioiden järjestämiseksi.
Uskallan myös väittää, että hän ei tiedä, mitä ongelmaa on todellisuudessa ratkomassa, sillä meidän ongelmamme ovat täysin ratkottavissa olevia sillä, että varaamme enemmän aikaa yhdessä olemiselle. Uskallan myös väittää, että sivusuhde pystyy tällä hetkellä sanelemaan miehelleni, mitä hänen pitäisi tehdä, vaikka mieheni kiistää, että häntä ohjailtaisiin. Toisesta keskusteluketjusta löysinkin kommentin: "Varmasti miehet voivat erota ilman uuttakin naista, mutta näissä äkillisissä eroissa tuntuu homma toimivan niin, että mies ei tiedä mitä haluaa ja uusi nainen sitten kertoo."
Lisäksi olen varma, että mies katuu rankasti, jos nyt tekee asioita, jotka satuttavat lapsiamme, sillä hän rakastaa aidosti lapsiaan. Tilanteen korjaaminen jälkikäteen ei olekaan sitten kovin helppoa. Tämän vuoksi olisi tärkeää saada mieheni miettimään vaikutuksia nyt, eikä vasta sitten kun asia on liian myöhäistä.
Jatkoa...
Mielestäni mieheni tarvitsee meidän yhteisen keskusteluavun lisäksi yksin ulkopuolista keskusteluapua, mutta hänen mielestään hänellä on kaikki hyvin, eikä hän tarvitse mitään apua.
Onko olemassa jotain tahoa, jossa voisi keskustella näistä aiheista:
- Onko hyödyllistä selvittää, minkä ongelma ero ratkaisisi? Miten tämä selvitys voitaisiin tehdä?
- Miten ero vaikuttaa lapsiin. Vaikutukset nyt, vähän pidemmällä aikavälillä ja loppuelämän ajan.
- Voiko väsymys lapsiperhearkeen olla tilanteen takana
- Helpottaako vaiko paheneeko lapsiperheen arjen pyörittäminen, jos perhe ei asu vain yhdessä paikassa
- Säilyykö suhde lapsiin entisellään erotilanteessa vai muuttuuko rakkaus erilaiseksi
- Pitääkö asiat ja niiden vaikutukset pyrkiä selvittämään (esim miten lapset asuvat) etukäteen, vai onko järkevää kuvitella, että asiat jotenkin sujuvat hyvin kunhan vaan jotain tekee
- Miten ero vaikuttaa taloudellisesti
- Voiko mieheni sanella yksipuolisesti, miten lasten asiat järjestetään, vai onko myös lasten äidillä (eli minulla) sanavaltaa asiaan
- Onko normaalia, että parisuhde muuttuu suhteen alkuhuuman jälkeen kumppanuudeksi, ystävyydeksi ja rakkaudeksi vai olemmeko jokin poikkeus
- Onko sivusuhteella tulevaisuutta, jos ei ole yhteistä arvopohjaa, ei yhteisiä harrastuksia ja toisella on mielenterveysongelmia
- Katoaako rakkauden ensihuuma jokaisessa suhteessa.
- Onko luottamus tärkeää uudessa suhteessa
- Voiko uusperhe syntyä, jos on sivusuhteen lapsille pahin painajainen
- Ajatteleeko sivusuhde meidän lastemme parasta vai omaa parastaan
Olen pyytänyt monta kertaa, että selvitämme, mikä on todellinen ongelma ja miten voimme elämää jatkaa niin, että kaikki voimme hyvin. Se, mitä mieheni suunnittelee, tulee johtamaan siihen, että meistä kukaan ei voi hyvin, ei edes mieheni. Mieheni ei halua tai pysty tilannetta selvittämään.
Ja ei, en ole ylipainoinen, en ole pihdannut enkä ole nalkuttanut. Näistä ei siis ole kyse.
Vertaistukea tarvitaan. Mistä voin hankkia apua? Pariterapiassa olemme käyneet pari kertaa, mutta niistä ei ole ollut hyötyä, asioita on vain todettu, mutta ei ole pohdittu yllä listaamiani kysymyksiä.
Sun aloitus on aivan liian pitkä. Ei jaksa lukea loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai te eroatte. Lapset viikko-viikko. Mitä ihmettä roikut tuossa mukana? Ja miksi ihmeessä annoit seksiä kun miehelläsi oli jo toinen. Pakko olla provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan jaksa lukea tuota monologia loppuun. Varaa aika terapeutille joka sentään saa rahaa avautumisestasi.
Sinä ja miehesi ja mahdollisesti miehen sivusuhde keskustelette asiasta joko keskenänne tai suhdeneuvonnassa, joihin on joka paikassa aika pitkät jonot ja yksityisellä puolella homma on myös kallista, tai lakiasiaintoimistossa, joka maksaa myös. Aikuiset selvittää nuo itse, kukaan ei tule pitelemään sua tai muitakaan kädestä. Jos mies sanoo että romanttista rakkautta ei ole, liitto ohi. Get ovet it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo provo on.
Satutädin sepustuksia.
Et sä voi tilannetta yksin muuttaa ja selvästi mies ei halua enää olla liitossa. Eroatte ja mene yksin terapiaan käsittelemään asiaa. Ilmaista keskustelua voi ehkä saada ainakin seurakunnalta.
Lapset selviää ja vähemmän ne erosta kärsii kuin huonosta suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä apua haluat? Jonkun joka puhuu ukon jäämään sun ja lasten luo?
Ap haluaa jonkun joka MÄÄRÄÄ miehen kotiin ap:n luo ja sivusuhteen pysymään pois. Hohhoijaa.
Anna äijän mennä ja ala kirjailijaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkun humalassa olevan mamman kirjoituksia koko helvetin pitkä väännös.
Tuollaisia opuksia ei selvin päin kirjoitella, ei ainakaan normaalit ihmiset.
Liian pitkä tarina, ei kykene sisäistämään, mistä se kenkä nyt oikeasti puristaa. Sen verran käsitin, että uskot, ettei miehesi tiedä mitä on tekemässä. Anna mennä, et sinä voi sitä estää.
Siinähän sitten katuu tai on katumatta.
Vierailija kirjoitti:
Joo provo on.
Satutädin sepustuksia.
Oot kyllä erikoinen. Heti kun joku kirjoittaa pidemmin kuin kahden kappaleen verran kuvittelet hänen olevan joku yksi ja sama satutäti. Mikähän sinuakin vaivaa.
Vastaan otsikon kysymykseen:
Hae apua perheneuvolasta ja hae itsellesi apua terapiasta. Miestä et voi patistaa avun piiriin, jos hän ei sitä halua ottaa vastaan. Et voi myöskään vaikuttaa lasten mielipiteeseen miehestä ja hänen sivusuhteestaan, lapset voivat rakastaa heitäkin yhtä lailla kuin sinua.
Mutta siis, kuten sanoin, hae apua itsellesi nyt ensin noista tahoista. Terapiaan voi päästä terveyskeskuksen kautta lääkärin lähettellä tai omalla rahalla nopeammin. Monenlaista on tarjolla.
Itse jäin vastaavassa tilanteessa ja olen katunut jäämistä. Sivusuhde oli, koska en saanut kotona seks ja en saa nytkään. Kerran vuodessa ei riitä.
Mies ei välttämättä halua käsitellä asiaa terapiassa ja mitään velvollisuutta hänellä ei siihen olekaan.
Voitte mennä keskustelemaan perheneuvolaan tai seurakunnan perheasiainneuvottelukeskukseen. Paikkakunnasta riippuen ei tarvitse edes jonottaa kuin ehkä pari viikko, toki nyt on loma-aika, se vaikuttaa. Mutta ajan saat varattua. Kukaan ulkopuolinen ei kuitenkaan teille sano, miten teidän pitää asioita hoitaa. Ihan itse joudutte sen keskustelemaan ja päättämään. Ja valitettavasti miehesi selvästikin on päättänyt uuden kelkkaan lähtemisestä, et sitä mitenkään pysty estämään. Sen mitä voit tehdä, on keskittyä itseesi ja siihen, miten kerrot asiasta lapsille. Katkeruudesta huolimatta kannustan lapsille olemaan neutraali ja ottamaan vastaan heidän tunteensa. Hanki itsellesi keskusteluapua, jotta voit itse puhua tunteistasi, mutta se ei ole lasten tehtävä. Valitettavasti moni asia, mitä pohdit, on totta, mutta miehesi ei selvästikään niin ajattele. Mutta sille sinä et voi mitään
Alue: Aihe vapaa
Jatkoa...
Mieheni kuvittelee myös, että lasten rakkaus häneen säilyy muuttumattomana erotilanteessa. Itse luulen, että lapsen vilpitön rakkaus isäänsä kohtaan kyllä karisee, kun lapsi tietää isänsä pettäneen äidin ja lähteneen kotoa. Lisäksi hän kuvittelee, että lapset riemumielin tutustuisivat tuohon sivusuhteeseen.Mieheni selvästi salailee sivusuhteeltaan sitä, että hän on hyvissä väleissä minuun. Mieheni pyytää minua edelleen seuraansa tai niihin touhuihin, mitä tekee lasten kanssa, vaikka toisina päivinä hän väittää, että minä väkisin änkeän mukaan. Lisäksi hänen ollessaan poissa juttelee kanssani puhelimessa (kunhan sivusuhde ei ole vieressä kuulemassa), toivotamme toisillemme hyvää yötä ja muutenkin vaihdamme kuulumisia. Kotona teemme edelleen yhdessä normaaleja perhe-elämään liittyviä asioita ja pystymme keskutelemaan hyvässä hengessä lukuunottamatta erouhkaan liittyvistä asioista.
Olen sanonut miehelleni, että ymmärtäähän hän, että sivusuhde pyrkii viemään asioita siihen suuntaan, mitkä ovat sivusuhteelle hyväksi, eikä siihen suuntaan, mikä on miehelleni saati meidän lapsillemme hyväksi. Mieheni väittää, että sivusuhde ajattelee meidän lastemme parasta, mikä on mielestäni mahdotonta, kun kyseinen henkilö ei pysty ajattelemaan edes omien lastensa parasta.
Mielenkiintoista on sekin, että sivusuhde ei kuulemma ole se juttu, vaan toimii vain "katalyyttinä" ja tuon ihmisen kanssa on kuulemma oltava, "koska ketään on niin vaikea löytää". Yhteisiä arvoja heillä ei ole eikä yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Lisäksi sivusuhde kärsii mielenterveysongelmista. Sivusuhteen suhde lapsiinsa on ongelmallinen, ei näe (tai pysty näkemään) lastensa oireilua erotilanteesta eivätkä lapset esimerkiksi uskalla herättää äitiään yöllä, jos on jokin hätätilanne.
Olen saanut myös sellaisen käsityksen, että mieheni jättää monia asioita kertomatta sivusuhteelleen (kuten sen, että nukumme edelleen samassa sängyssä). Oletan myös, että sivusuhde ei myöskään ole kertonut rehellisesti miehelleni kaikkia asioita, ainakaan mielenterveysongelmiinsa liittyen. Suhteet voivat käsittääkseni menestyä vain, jos ne perustuvat luottamukseen, nyt on kyse asioiden pimittämisestä tai valehtelusta.
Kuulemma myös naisen lapset ovat mielellään mieheeni tutustumassa, vaikka tiedän, että he ovat sanoneet aivan suoraan, että eivät tule hetkeäkään olemaan samassa paikassa, missä mies on. Tätä ei jostain syystä pystytä ymmärtämään. Luulen, että sivusuhde on kirkkain silmin kertonut miehelleni, että tästä tulee hienoa uusperhe-elämää ja ummistanut täysin silmänsä siltä, mitä lapset kertovat.
Mieheni ei ole keskustellut tilanteesta kuin sivusuhteensa kanssa ja jossain määrin minun kanssani. Vapaaehtoisesti hän ei aloita meillä keskustelua tilanteesta. Neutraalia tai puolueetonta näkemystä tilanteesta hän ei ole saanut mistään. Mieheni ei suostu keskustelemaan tilanteesta edes parhaan ystävänsä kanssa.