Mikä tässä vauva-arjessa on niin kamalaa?

Haastateltavat lähinnä hemmoteltuja teiniäitejä, se yksikin ruikuttaja vei pyykkinsä pestäväksi samassa rapussa asuvalle äidilleen ja silti väitti pokkana, ettei häntä auta KUKAAN. Ja suurin ongelma oli se ettei yhteiskunta kustantanut hänelle ihan bränikkää autoa, vaan piti mennä bussilla leffaan ja kaupungille. Voi kuinka K-A-U-H-E-A-A!

Fiksu kirjoitus kaiken kaikkiaan:-)))! Samaa mieltä täysin. Vauvoissa on niin isoja eroja. Ja jos on vielä jotain lääketieteellistä vaivaa niin rankkaa se on...



Itse huomaan eron selvästi nyt kun kahdella vanhimmalla oli jos minkämoista " kremppaa" . Toisella vamma, johon tarvittiin fysioterapiaa ekat 3 vuotta. Toisella taas tarvitaan sekä puhe- että toimintaterapiaa. Tällä kolmannella ei sitten ainakaan vielä mitään ja kyllähän tämä helppoa on kun ei tarvitse jatkuvasti viedä johonkin terapiaan tai juoksuttaa lääkäreissä tai tapella Kelan kanssa!

Odoteltiin neljän seinän sisällä elinsiirtoa, ulos ei saanut mennä. Jokaisesta flunssasta osastolle (Moni ei aluksi varoittelustani huolimatta ymmärtänyt, ettei meille voi tulla kylään jos nenät vuotavat vähänkin). Lääkkeitä, hoitotoimenpiteitä, lääkärissä juoksemista. Taloudellisen tilanteen romahtaminen. Paljon vietettiin aikaa sairaalassa, onneksi oli ainoa lapsi. Vuoroissa saatiin nukuttua noin kaksi tuntia yössä ja tilanne jatkui samanlaisena koko pikkulapsiajan. Päiväunet 15-20min.



Tilanteita on joka lähtöön ja se mikä on raskasta yhdelle, on helppoa toiselle. Tuntuu näitä lukiessa että äitiys altistaa putkinäölle, ei tosiaan nähdä omaa nokkaa pidemmälle. Mikä meitä vaivaa kun väsymyksen myöntäminen on edelleen häpeän aihe ja jaksaminen jokin hyvän äitiyden mittari? Minä en olisi edes pystynyt olemaan hyvä äiti lapselleni jos en olisi jossakin vaiheessa myöntänyt, että nyt en jaksa enää ja tarvitaan apua.

Olin esikoisen syntymän jälkeen välillä ihan kuolemanväsynyt. Heräsi monta kertaa yössä ja ei päivälläkään viihtynyt itsekseen sitterissä vaan halusi aina syliin. En toivonut mitään muuta kuin että saisin nukkua. Ja en ole mikään superkodihoitaja, tuntui että aina oli kauhea kaaos.



Sitten kun esikoinen oli isompi ja toinen syntyi, tilanne oli ihan erilainen. Toinen nukkui hyvin, viihtyi isoveljen kanssa lattialla, oli aikaa järjestellä huushollia.



Lapset on niin erilaisia.

Tietysti jos ei koskaan väsytä niin mitäpä sitä sitten valittamaan ja apua pyytämään :)



joskus olin itsekin tosi superihminen, en ikinä valittanut vaikka aihetta olisi ollut. Sitten kun kaaduttiin niin mentiin oikein kunnolla. Tuon kokemuksen jälkeen minusta on ollut tärkeämpää osata sanoa suoraan miltä tuntuu eikä vaan uskotella että hienosti menee.

Vierailija:

Te valittajat ja nurisijat, voisitteko vähän valottaa mikä vauva-arjessa on niin kamalaa? Onko minulta jäänyt jotain huomaamatta?

Jotkut vauvat eivät nuku koska heillä on kipuja, vaan huutavat kipuitkua 20 tuntia vuorokaudessa, jopa unissaan. Oksentavat ja ripuloivat jatkuvasti, eivät välttämättä edes syö itse, saavat epilepsiakohtauksia joiden takia edes nukkuvaa lasta ei voi jättää hetkeksikään vahtimatta.. On lapsia joilla on kymmeniä lääkkeitä, jotka tarvitsevat jumppaa monta kertaa päivässä saadakseen hengitettyä, viettävät vähän väliä aikaa sairaalassa jne. Niitä sairaita lapsia kun on hirvittävän paljon ja ulospäin saattavat näyttää täysin normaaleilta ja terveiltä vauvoilta. Mutta, korjataan vaan asennetta ja opetetaan vauva nukkumaan, eikö?

Ja saa sanoa olevansa väsynyt, se on ihan normaalia.



Toisilla se tuppaa vain menemään ihan pelkkään 24/7 valittamiseen, kun aina on niiiin rankkaan ja niin väsyttävää ja päläpälä.

Vierailija:

Tuon kokemuksen jälkeen minusta on ollut tärkeämpää osata sanoa suoraan miltä tuntuu eikä vaan uskotella että hienosti menee.

Eli siis äidillä ei voi mennä oikeasti hienosti? Vain valittaminen on rehellistä ja totuudenmukaista, muu uskottelua?

Vierailija:

Kyllä ne lapset oppii nukkumaan kun osaa opettaa. Näin meillä.

Eikö maalaisjärjellä (jos näillä kotiäideillä sellaista on jäljellä) tajua, että nyt puhuttiin ns. normaalista vauva-arjesta. Eli mikä vaipanvaihdossa, sylissä kantamisessa, syöttämisessä, ulkoilussa ja valvomisessa on niin ylivoimaista?



Kyllä jokainen ymmärtää, että jos lapsi on sairas tai niitä on kymmenen, voi vähän väsyttää...

ovat tukitavallista arkea monessa perheessä, eivät mitään kaukaisia marginaaliryhmiä. Ei tarvitse vetää mukaan edes vakavia sairauksia, koliikin lisäksi esim. lasten allergiat ovat tavallisia ja voivat tehdä arjesta raskasta.

Varmaankin ihan tarkoituksella.

Minähän kirjoitin että ei tarvitse valittaa jos ei aihetta ole.

Vierailija:

Kyllä ne lapset oppii nukkumaan kun osaa opettaa. Näin meillä.

Mutta kai se sit on un vika, kun en ollut jo kohdussa opettanut.

31



" Jos nämä ovat aikuisen ihmisen normivaatimuksia niin ei ihme jos kokee arjen raskaana. KUINKA MONI aikuinen ihminen, edes lapseton, saa nukkua 11-12 tuntia yössä + tunnin päiväunet? Enpä tunne yhtäkään. Johan jäisi nuoriltakin peruskoulu käymättä jos noin iso osa vuorokaudesta pitäisi käyttää nukkumiseen. Jotain rajaa! "





Oletko koskaan kuullut, että ihmisillä on yksilöllinen unentarve? Minulla se on iso, on aina ollut.

Et ymmärtänyt pointtiani. Tietenkään en voi nukkua noin paljon, en vauva-aikana, enkä muulloin. Siksipä en koksaan tunnekaan oloani virkeäksi. Miten ihmeessä voi " jotain rajaa" laittaa luontaiselle unitarpeelleen?? Voitko sinä laittaa jotain rajaa vessakäynteihisi??





Ap:



" Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että vauva-arki on minulle helppoa. Ihan ystävällisesti. Olen kai sitten onnekas ja minulla on superhelppo vauva, mutta näin asian koen etkä sinä tai muut valittajat saa minun arjestani raskasta vaikka yrittäisitte. "



Pyydän anteeksi, jos turhaan syytin sinua trollaajaksi. Mutta siltä ketju alkoi vaikuttamaan, kun et itse kommentoinut ollenkaan ja ketjuun ilmestyi hyvin provosoivia vastauksia. Mutta kuten jo sanoin, en välitä, onko viesti oikea vai provo, vastaan silti.



Muistan hyvin sen ajan, kun esikoinen oli vauva. Ihan sinun lailla ihmettelin myös, mikä vauva-ajassa nyt niin kamalaa on? Asian laita oli vaan niin...että en ollut vielä katsonut vauva-aikaa tarpeeksi pitkälle. Tottahan on niin, että kaikki eivät vauva-aikaa koe ikinä vaikeaksi, vaikka lapsia olisi 5. Toisille siunaantuu helppoja muksuja, he pärjäävät pienemmillä unilla, heillä on tukijoukkoja tai vaikka sitten se " oikea asenne" :D



Tarkoitukseni toki ei ollut saada sinua vakuutettua, että SINUNKIN vauva-aikasi pitäisi olla kamalaa!! Halusin vaan yrittää selventää, että kaikilla se ei ole helppoa vaikka ei sielultaan rutkuttaja olisikaan.



Kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti arkesi jatkuu yhtä mukavana :)









36:

" Jos teillä valittajilla olisi oikeasti niin rankkaa, ei teillä olisi aikaa tai mahdollisuutta edes istua netissä luettelemassa, mikä tekee teidän elämästänne niin vaikean

Huvittaa aina kotiäidit, jotka kitisevät " oman ajan puutetta" netissä kolme tuntia putkeen. Eivät tule ajatelleeksi, että esim. heidän töitä painavat miehensä eivät ehdi edes vuodattaa väsymystään jossain internetpalstoilla, sillä pitäähän töiden päälle tehdä vielä puolet kotitöistä ja antaa arvon kotirouvalla lepohetkiä. "



No...minä olen töissäkäyvä tätänykyä, tänään sairaslomalla ja siksi koneella vaikka 8 tuntia putkeen.





Ystävällisesti, nro 20

Jos et ole KOSKAAN virkeä, siis koskaan/ikinä/milloinkaan, niin eihän se ole vauvanhoidon rankkuuden syy. Jälleen kerran muistutuksena että nyt puhuttiin vauva-ajan rankkuudesta.



Ensiapuna voisit ruveta syömään terveellisesti ja liikkumaan, saisit edes vähän virkeyttä vaikket puolta vuorokautta nukkua saisikaan.

Vierailija:

Jos et ole KOSKAAN virkeä, siis koskaan/ikinä/milloinkaan, niin eihän se ole vauvanhoidon rankkuuden syy. Jälleen kerran muistutuksena että nyt puhuttiin vauva-ajan rankkuudesta.

Ensiapuna voisit ruveta syömään terveellisesti ja liikkumaan, saisit edes vähän virkeyttä vaikket puolta vuorokautta nukkua saisikaan.

Pitääkös tässä rautalangasta vääntää? :D Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, jonka toimitaan aikuttaa moni asia. Totta kai unen puute on yksi syy sille, miksi vauva-ajan kokee rankkana!

Ja nuo ensiapu vinkit ovat naurettavia. Miten voit olettaa, että olen sisällä röhnöttävä laardikasa? Kuten sanoin, käyn töissä. Teen fyysistä työtä, sen lisäksi ulkoilemme lasten kanssa tarhapäivän jälkeen aina jonkun aikaa jos se vaan kuvioihin sopii.

20

niin elämässä ei vaan ole voinut tapahtua mitään kurjaa. Eiköhän mullakin ole elämässä tullut vastoinkäymisiä vähintään kahden ihmisen edestä, mutta en mä halua elää elämääni niiden kautta. Mitä enemmän kolhitaan, sen enemmän nautin kaikesta pienestä.

Kyllä se onnellisuus ja elämään tyytyväisyys on ihmisestä itsestään ja omista asenteista kiinni. Tiedän niin monta ihmistä, joilla on kaikki hyvin, mutta ei koskaan tarpeeksi hyvin, aina pitää valittaa. JA sitten tiedän ihmisen, jonka mies teki itsemurhan, joka on menettänyt kaksi lastaan, toisen pikkulapsena ja toisen teini-ikäisenä, ja joka siitä huolimatta on aina iloinen ja sydämellinen.

Vierailija:

Vierailija:

Et tunnu tietävän elämästä yhtään mitään.

Elämästä tietää vasta sitten, kun aina valittaa ja narisee ja kaikki on niin hirveää?

Oikeasti: tarkista oma asenteesi. Ihmiset ovat selvinneet paljon pahemmistakin asioista kuin normaalista perhe-elämästä. Nyky-ajan naisille pitäisi tosin maksaa varmaan jo siitäkin, että katsova telkkaria ja mättävät sipsejä suuhunsa. Se on niiiiin rankkaa...

Syö yksinkertaisemmin ja siten, ettei elimistösi ole jatkuvasti ylirasittunut ruoan sulatuksesta.

TOimii, vion kertoa.

Vierailija:

31

" Jos nämä ovat aikuisen ihmisen normivaatimuksia niin ei ihme jos kokee arjen raskaana. KUINKA MONI aikuinen ihminen, edes lapseton, saa nukkua 11-12 tuntia yössä + tunnin päiväunet? Enpä tunne yhtäkään. Johan jäisi nuoriltakin peruskoulu käymättä jos noin iso osa vuorokaudesta pitäisi käyttää nukkumiseen. Jotain rajaa! "

Oletko koskaan kuullut, että ihmisillä on yksilöllinen unentarve? Minulla se on iso, on aina ollut.

Et ymmärtänyt pointtiani. Tietenkään en voi nukkua noin paljon, en vauva-aikana, enkä muulloin. Siksipä en koksaan tunnekaan oloani virkeäksi. Miten ihmeessä voi " jotain rajaa" laittaa luontaiselle unitarpeelleen?? Voitko sinä laittaa jotain rajaa vessakäynteihisi??

Ap:

" Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että vauva-arki on minulle helppoa. Ihan ystävällisesti. Olen kai sitten onnekas ja minulla on superhelppo vauva, mutta näin asian koen etkä sinä tai muut valittajat saa minun arjestani raskasta vaikka yrittäisitte. "

Pyydän anteeksi, jos turhaan syytin sinua trollaajaksi. Mutta siltä ketju alkoi vaikuttamaan, kun et itse kommentoinut ollenkaan ja ketjuun ilmestyi hyvin provosoivia vastauksia. Mutta kuten jo sanoin, en välitä, onko viesti oikea vai provo, vastaan silti.

Muistan hyvin sen ajan, kun esikoinen oli vauva. Ihan sinun lailla ihmettelin myös, mikä vauva-ajassa nyt niin kamalaa on? Asian laita oli vaan niin...että en ollut vielä katsonut vauva-aikaa tarpeeksi pitkälle. Tottahan on niin, että kaikki eivät vauva-aikaa koe ikinä vaikeaksi, vaikka lapsia olisi 5. Toisille siunaantuu helppoja muksuja, he pärjäävät pienemmillä unilla, heillä on tukijoukkoja tai vaikka sitten se " oikea asenne" :D

Tarkoitukseni toki ei ollut saada sinua vakuutettua, että SINUNKIN vauva-aikasi pitäisi olla kamalaa!! Halusin vaan yrittää selventää, että kaikilla se ei ole helppoa vaikka ei sielultaan rutkuttaja olisikaan.

Kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti arkesi jatkuu yhtä mukavana :)

36:

" Jos teillä valittajilla olisi oikeasti niin rankkaa, ei teillä olisi aikaa tai mahdollisuutta edes istua netissä luettelemassa, mikä tekee teidän elämästänne niin vaikean

Huvittaa aina kotiäidit, jotka kitisevät " oman ajan puutetta" netissä kolme tuntia putkeen. Eivät tule ajatelleeksi, että esim. heidän töitä painavat miehensä eivät ehdi edes vuodattaa väsymystään jossain internetpalstoilla, sillä pitäähän töiden päälle tehdä vielä puolet kotitöistä ja antaa arvon kotirouvalla lepohetkiä. "

No...minä olen töissäkäyvä tätänykyä, tänään sairaslomalla ja siksi koneella vaikka 8 tuntia putkeen.

Ystävällisesti, nro 20

Sinä joka kirjoitit unentarpeestasi, mene lääkäriin.

Ei tuollainen ole enää normaalia.

Mutta en sentään ole idiootti ja väitä, että se on asenteesta kiinni jos kokee kahden alle 1.5v hoitamisen rankaksi jos omat lapsesi on olleet vireydeltään koomapotilaan luokkaa. Tottakai lapsi joka ei ole koskaan hereillä on helppo tajuaa sen tyhmempikin.



Kun lapsi todellakin nukkuu 15min pätkissä päivästä tulee rikkonainen ja mitään ei pysty tekemään. Lasta jota ei voi laskea sylistä hankaloittaa kanssa elämää, sairas lapsi tekee elämästä vaikeaa, mutta ei tässäkään keskustelussa oikeastaan kukaan ole kertonut oman elämänsä rankkuudesta negatiivisesti. Lähinnä on valistanut naivia ap:ta mitä todellisuus voi myös olla lapsiperheessä. Ehkä ap:kin ottaa opiksi niin ei säikähdä kun se ensimmäinen koliikki/allergia/vaativa lapsi syntyy perheeseen.