Mikä tässä vauva-arjessa on niin kamalaa?

Vierailija:

Et tunnu tietävän elämästä yhtään mitään.

Elämästä tietää vasta sitten, kun aina valittaa ja narisee ja kaikki on niin hirveää?

Oikeasti: tarkista oma asenteesi. Ihmiset ovat selvinneet paljon pahemmistakin asioista kuin normaalista perhe-elämästä. Nyky-ajan naisille pitäisi tosin maksaa varmaan jo siitäkin, että katsova telkkaria ja mättävät sipsejä suuhunsa. Se on niiiiin rankkaa...

Elämä on sellaista millaiseksi sen tekee. :)

Joskus väsytti, mutta yleensä siksi, kun ei ollut itse nukkunut, vaikka olisi ollut tilaisuus. Mutta minulla oli helpohko vauva ja ihana mies, joka esim. illalla nukutti vauvan syliinsä katsellessaan telkkaria ja sain nukkua kunnon pätkän. Jne.



Se, että itsellä oli helppoa ei tarkoita, että kaikilla muillakin on.

Jos on tottunut ja kaipaa omaa aikaa, voi tuntua vaativalta että vauva vaatii jatkuvaa läsnäoloa. Ja toisaalta on myös hyvin erilaisia vauvoja, toiset ovat perustyytyväsiä, toisilla ei ole hyvä missään. Ja erilaisia äitejä, minulle raskainta oli se, että en osannut nukkua päiväunia, en ole nukkunut varhaislapsuuteni jälkeen koskaan päivällä. Univelka kasvoi valtavaksi kuukausien mittaan kun vauva vaan jatkoi pätkäuniaan kuukaudesta toiseen.

Vielä naapurit pimputtamaan ovikelloa, niin a vot. Ja ainakin minä tarvitsen unta, en kestä ilman. Vauva aika noin puolen vuoden iästä eteenpäin on ihan mukavaa.

Töissä käydessä tuntui ettei mihinkään jäänyt aikaa ja aina oli väsynyt. Sitä paitsi kyllä minä koen, että jos vauva möllöttää tyytyväisenä sitterissä ja minä luen lehteä, se on ihan sitä omaa aikaa vaikka en ypöyksin kotona saisi ollakaan.



Sen kyllä myönnän, että jos lapsi on tyytymätön ja jatkuvasti huutaa, on varmasti vitsit vähissä ja asennekaan ei aina auta. Luojan kiitos itsellä melko tyytyväinen lapsi.

Vierailija:

. Vauvan nukkuessa ehtii hyvin tehdä kotihommat

Pahimpina aikoina veti unta alle 10 tuntia vuorokaudessa. Sekin kun oli pätkissä ripoteltuna pitkin yötä ja päivää, niin omat unet jäi todella vähäisiksi saati että vauvan nukkuessa olisi jotain kotihommia saanut tehtyä. Hereillä ollessa vauva ei ollut sekuntiakaan lattialla tai sitterissä, joten hieman työlästä oli.

Nyt toinen vauva onkin paljon helpomi. Tämä nukkuu jopa 13 tuntia vuorokaudessa. Minulle se tarkoittaa helppoa vauvaa, mutta olen kuitenkin lukenut, että vauvat nukkuvat keskimäärin 14 - 16 tuntia. Jos minä vielä joskus niin unisen vauvan saan, niin mun elämä on silloin varmaan yhtä pyhää.

Meillä on semmoinen keskivertovauva, mutta valitettavasti aika huono nukkuja. Nyt on menossa taas aika huono kausi, ikää 11kk eikä yhtään kokonaista yötä takana. Minä tarvitsen riittävästi unta ollakseni täyspäinen ihminen joten sen takia on ollut hieman vaikeaa. Jos joku pärjää pätkäunilla niin aaltoja hänelle.



päiväunet alkaa sujua vasta nyt kunnolla, aiemmin vedettiin niitä 30-45 min pätkiä. Ei siinä ihmeitä tehnyt ja mielelläni vietän joskus sitä omaakin aikaa, luen tuona aikana vaikka päivän lehden ja syön. Ulkoiltua on tullut enemmän kun vuosiin, se on ihanaa :) Allergioita on ollut kanssa joten syömisen ja ihonhoidon kanssa on ollut välillä mieli maassa. On tämä silti ollu helpompaa kun kaverin koliikkivauvan kanssa.



Vaikka olisi kuinka helppoa niin en silti tulisi tänne kertomaan miten mulla on homma hanskassa, tilanteita on niin moneen lähtöön.

sitterissä tai missään muuallakaan. On sellaisia vauvoja, jotka nukkuvat todella pienissä pätkissä, joita on vaikea rytmittää, ja jotka eivät hereillä ollessaan viihdy hetkeäkään kitisemättä missään muualla kuin sylissä/kantoliinassa. Mulla yksi kolmesta vauvasta on ollut tuollainen ja tuntuu se työläältä. Lehteä voi lukea korvatulpat päässä vauvaa samalla hyssyttäen - kyllä musta se lehden lukeminen siellä työpaikan kahvihuoneessa oli relampaa.



Mutta mainiota, kun aplle on sattunut tyytyväinen vauva. Ikävää vaan tulla piilosyytellä omahyväisesti vauva-ajan vaikeammaksi kokeneita asennevammaisiksi luusereiksi. Ja joo, et ap käyttänyt noita sanoja, mutta kysymyksesi " mikä tässä vauva-ajassa on muka niin rankkaa" , on toisia alentava ja itseäsi ylentävä. Tietysti varmaan itsetuntosi pysyy korkealla, kun kuvittelet, että olet itse vaan niin erinomainen vauvanhoitaja ja muut ovat luusereita.

Olen joutunut löytämään itsestäni ihan uusia puolia. Opetellut lastenlauluja ja loruja. Opetellut leikkimään leluilla ja joutunut treenaamaan käsilihaksiani vauvan kanssa. Jos kaksi edellistä lastani ovatkin nukkuneet päiväunia niin tämä vauva ei sitä tee. Päivässä nukkuu pari kolme 15-20 min päiväunta ja muu aika hänen elämässään pitää tapahtua. Paikallaolo ei käy. Joinakin päivinä häntä tulee kannettua tuntikausia, jotta pysyisi tyytyväisenä. Vierasti ensimmäistä kertaa jo neliviikkoisena.



Meillä on käynyt kaikenlaista äitiä neuvomassa niin yhden, kahden, kolmen ja viiden lapsen äitejä ja kaikki ovat joutuneet nöyrtymään. Ovat sitten vain joutuneet toteamaan, että on todella vaativa vauva.



Joskus vaan huvittaa kun äiti ja isä on melkein jo tajuttomia väsymyksestä ja tämä kaveri vaan nauraa ja höpöttelee juttuja eikä väsymyksestä tietoakaan.

Esikoinen tosin oli vaikea ja valvotti ekat 6kk, mutta entäs sitten, sai olla kotona ja lössyillä pyjamassa vaikka koko päivä:D



Nyt uhmaiässä on tosi hankala tapaus, mutta siltikin tämä on ihanaa, onhan se sentään oma lapsi, miten siitä ei voisi olla tykkäämättä?????



Nyt meillä on toinen pieni ja siis uhmaikäinen, mutta siitä huolimatta parisuhde loistaa, koti kiiltää, olen aloittanut liikuntaharrastuksen, leivoin melkein joka päivä, tämä on ihanaa, lomaa siis!!

En mä ainakaan jaksanut aloittaa jotain ikkunanpesua kun tiesi että vauva herää kuitenkin puolen tunnin päästä. Ei koskaan nukkunu mitään kolmen tunnin päikkäreitä, ja voi että sitä ihmeteltiin mummojen kesken ;) Joskus kun on monta yötä putkeen sellaista että nukkuu itse niitä vajaan tunnin pätkiä niin olo on fyysisestikin niin huono että ei jaksa olla päivisin pelkkää hymyä.



Olen kuitenkin äärimmäisen onnellinen että meillä on terve lapsi (allergioita lukuunottamatta) joten eiköhän tämä tästä vielä täydelliseksi onneksi muutu :)

13

Itse viiden lapsen äitinä ihmettelen monesti tuota turhaa narinaa. Mutta se on tosi, että elämästään saa kauhean jos koko ajan hakee huomiota valittamalla ja kitisemällä.

Mutta itse on oman elämänsä seppä. Jokaisella on mahdollisuus tehdä elämästään sellainen kuin haluaa. Toiset elävät koko elämän valittaen ja rämpien itsesäälissä. Kun elämä on loppupuolella, huomataan, että elämä meni ohi ja kukaan ei säälinytkään ja nostanut jalustalle.

Toiset taas osaavat ottaa elämän sellaisena kuin se tulee vastaan ja tajuavat, että ei se ole tarkoituskaan aina olla ruusuilla tanssimistä. Sekin kuuluu elämään, että aina ei ole aikaa vain itselle ja joskus väsyttää.





Ikuiset valittajat luulevat saavansa marttyyrinkruunun ikuisella vikinällään, mutta eivät he saa muuta aikaiseksi kuin että pilaavat oman elämänsä.

Vierailija:

Itse viiden lapsen äitinä ihmettelen monesti tuota turhaa narinaa. Mutta se on tosi, että elämästään saa kauhean jos koko ajan hakee huomiota valittamalla ja kitisemällä.

Mutta itse on oman elämänsä seppä. Jokaisella on mahdollisuus tehdä elämästään sellainen kuin haluaa. Toiset elävät koko elämän valittaen ja rämpien itsesäälissä. Kun elämä on loppupuolella, huomataan, että elämä meni ohi ja kukaan ei säälinytkään ja nostanut jalustalle.

Toiset taas osaavat ottaa elämän sellaisena kuin se tulee vastaan ja tajuavat, että ei se ole tarkoituskaan aina olla ruusuilla tanssimistä. Sekin kuuluu elämään, että aina ei ole aikaa vain itselle ja joskus väsyttää.

Ikuiset valittajat luulevat saavansa marttyyrinkruunun ikuisella vikinällään, mutta eivät he saa muuta aikaiseksi kuin että pilaavat oman elämänsä.

Ihan kuin kaikki väsyneet äidit olisivta vain laiskoja ja huono asenteen omaavia??



Ensinnäkin....ensimmäisen lapsen kanssa on vauva-aika vielä helppoa. On unta ja omaa aikaa rutkasti " varastossa" , voi keskittyä pelkästään vauvaan ja omaan oloon.



Minulla alkoi raskaalta tuntua vasta toisen lapsen synnyttyä. Toki esikoisen vauva-ajaltakin oli jo väsymystä kertnyt vähäsen.





Miksi minä koin vauva-ajan raskaana? :



-MINULLA on iso unentarve, normaalioloissa olen virkeä, jos voin nukkua 11-12 tuntia yössä + tunnin päiväunet.



-Edelliseen yhdistettynä vauva, joka nukkuu päivisin 10-20 min. unia ja herää itkemään, kunnes taas nukahtaa 10-20 minuutiksi. Öisin heräili 30 min-2 tunnin välein 6 kk ikäiseksi.



-Eli ei hetken rauhaa tai unta.



- Lisäksi KOKO ajan oli joku kipeä. Joko minä, vauva tai esikoinen, tai kaikki yhtä aikaa. Tuntui, että talossa ei ollut hiljaista hetkeä koskaan. Aina oli itkua ja/tai kipua, sitä on raskasta sietää pitkiä aikoja! ...ja meidän lapset eivät osaa vienosti rutista, vaan karjuvat niin, että ikkunat heläjää.



Tässä koitakin esimerkkejä sinulle. Ymmärräthän myös, että jokaisella äiti-ihmiselläkin on omat muutkin murheensa kuin vain vauvan hoidon rankkuus. Meillä esimerkiksi oli samaan aikaa iso kriisi suvussa ja minulla ja miehellä äkillisiä rahahuolia.



Niin moni pieni asia vaikuttaa siihen, miten vauva-ajan kokee.

15

Mutta kun toinen lapsi syntyi ja esikoinen on 3v ni eipä siinä plajoo reippaalle vaunulenkille enää lähdetä, tehdä kaikkea sitä mitä esikoisen ollesa pieni tmv. Ja kun mies on päivät pitkät pois, niin kyllä se paaaljon rankempaa on!

Totuin saamaan omaa aikaa pari tuntia töiden jälkeen eli sruffailin rauhassa netissä ja löhösin ja katsoin telkkaria.

Nyt kun on vaativa vauva, se ei anna mun nukkua tarpeeksi ja sitä pitäis olla aina viihdyttämässä. Koskaan ei ole omaa aikaa enää, eikä koskaan saa nukkua tarpeeksi.

Milloin olisi sitten syytä valittaa?

ja hän on ehtinyt siihen 1-vuoden ikään. Kun heräily alkaa todella vaikuttaa sinuun mutta siltikin päivisin sun on jaksettava hoitaa vanhempia lapsia. Heillekin on kokattava ruokaa, heidän kanssaan on ulkoitava ja varottava etteivät herätä vauvaa jatkuvasti leikeillään. Vauvaa on jatkuvasti vahdittava ettei satuttaisi itseään. Mitään et voi tehdä vanhempien lasten kanssa kun pientä pitää vahtia.



Tv:a ei voi pitää jatkuvasti enää päällä kun on isompia lapsia tai he jumittuvat siihen katsomaan sitä. Vauvan kanssa tuollaista voikin tehdä. Eikä vauvan imetyskään aina suju kun vanhemmat sisarukset soosaavat ympärillä.



Oletko ap yksinkertainen vai provoiletko vain?

Vierailija:

Toiset taas osaavat ottaa elämän sellaisena kuin se tulee vastaan ja tajuavat, että ei se ole tarkoituskaan aina olla ruusuilla tanssimistä. Sekin kuuluu elämään, että aina ei ole aikaa vain itselle ja joskus väsyttää.

Ikuiset valittajat luulevat saavansa marttyyrinkruunun ikuisella vikinällään, mutta eivät he saa muuta aikaiseksi kuin että pilaavat oman elämänsä.

Kuulehan ystävä :)

Minua ei voi valittajaksi tai marttyytiksi sormella osoittaa, koska ainoat rutinani elämäni raskausesta päästelen täällä tai miehelleni. En toitota p**kaa oloa joka talon nurkalla.

Toiseksi, elämäni ei ole ikinä ollut ruusuilla tanssimista, en ole tottunut hyvään, vaaleanpunaiseen ja mahtavaan (kuten kuvittelit). Ymmärrän, että elämässä on arkea, negatiivista, vastoinkäymisiä. Vuoristorataahan tämä elämä...sellaista sen kuuluukin olla.

Mutta onko se todella niin vaikea ymmrtää teidän, että jotkut ihmiset väsyvät ja musertuvat ihan oikeasti? Että ehkä kaikki väsyjät eivät olekaan huomionhakuisia tai " muodikkaasti masentuneita" ??? Tällaisialla ihmisillä tosin usein on jotakin muutakin kasaantuneena sydämelleen, ja vauva-ajan raskaus on vain se jäävuoren huippu.

20