Jos käy psykologilla puhumassa lapsuudestaan ja ihmissuhdeongelmista onko sillon

Ei.

Mielestäni, jos sulla on pitkäkestoisia (yli kk esimerkiksi) oireita (masennus, paniikkihäiriö, syömmishäiriö jne) olet mielenterveysongelmainen. Joskus olen kuullut jopa keskivaikean masennuksen määriteltävän mielisairaudeksi, mikä on jo mielestäni vähän paksua.



Kaikilla meillä on heikot kohtamme, eikä psykologin kanssa puhuminen kenestäkään mielenterveysongelmaista tee.

Noilla spekseillä _voit_ olla mielenterveysongelmainen, mutta et välttämättä ole.

sellaiseksi, jolla ongelmia on ollut pitemmän aikaa, vuosia, ehkä lapsuudesta asti. Joku kuukauden, kahden masennus ei kyllä tee kenestäkään mielenterveysongelmaista! Ylipäänsä jos ongelma johtuu jostain " järkevästä" syystä, kuten vaikka Estonialta pelastumisen seurauksista, silloinkin mielenterveysongelmainen on minusta vähän väärä. Mielestäni mielenterveysongelmainen on vähän niin kuin diabeetikko, sairaus on siellä aina, mutta lääkityksellä ja elämäntavoilla sen saa kuriin.



Itse alan vähitellen hyväksyä sen, että minusta voi käyttää sitä sanaa. Mielenterveysongelmat on vaikuttaneet aivan oleellisesti elämääni, ja olen kärsinyt niistä niin kauan kuin muistan. Jo yläasteella yritin löytää psykologian opuksista mikä mua vaivaa.