Lue keskustelun säännöt.
Rivitalo, vihoviimeinen asumismuoto
04.07.2022 |
Naapureiden kanssa pitäisi olla hyvää pataa että pystyy asumaan, kyyläys ja häiriöitä.
Kerrostalossa naapuriin ei tarvinnut kiinnittää mitään huomiota, niitä hädibtuskin edes pihalla koskaan näki, kotona ei nähnyt senkään vertaa. Kerristalo on kaikkein rauhallisin asumismuoto, rivitalo rauhattomin. Ok-talossakaan ei ole niin vapaata kuin moni luulee, varsinkaan ok-lähiössä, siinäkin on helvetti irti jos sattuu huono naapuri eikä oke hyvää pataa.
Kerrostalossnaapurien kanssa ei tarvitse olla mitään pataa, koska niiden kanssa ei tarvitse olla lähietäisyydellä ja näkyvästi, jos rappuun muuttaa häiriötä tuittava, asukas, se häädetään. Tosin olen aina asunut rauhallisissa kerrostaloissa, jossa ei ole edes sattunut epämääräistä sakkia asumaan.
Mutta rivitalot, kukahan pirullinen hippikyylä ne keksi. Lisäksi ovat matalia, kuumia, ahtaita naapuririesan lisäksi. Kerrostaloissa joissa oon asunut huoneet on avaria ja katto yli 3 metrissä, rivareissa melkein päö isuu kattoon ja huoneet on pieniä koppeja. Voisin jatkaa vaikka kuinka pitkään rivarin huonoista puolista, mutta ei viitsi mitään raamattua kirjottaa. 😂
Onko muita jotka ei enää koskaan erehtyisi muuttamaan rivariin, jos sen "autuuden" ovat joskus kokeneet?
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Hyvin viihdymme. Mukavat naapurit ja kertomasi ongelmat tuntemattomia.
Rivitalot on junteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, jos hyvät omistajat, muuten ei kirjoitti:
Rivitalo on aktiivisen ja sosiaalisen ihmisen asumismuoto. Pitkään hoidimme pienen yhtiömme talonmiesvuorot vuoroviikoin. Kahdessa talossa vuoro oli kerran kahdessa kuukaudessa. Lähinnä se työmaa oli lumien kolaus, jos lunta sattui tulemaan, kukkien kastelua ja ruohonleikkuuta kesällä yms. Alussa kaikki toimi, mutta mitä enemmän uudet asukkaan ovat aivan muista kulttuureista tulleita, vuoroja ei hoidettu, joten jonkun muun tietysti piti ne lumet korjata. Onneksi meillä on työeläläisiä muutamia. Lopulta todettiin, että ilmainen työ laiskojen puolesta riittää ja hankimme huoltoyhtiön. Silti yhtiö tarvitsee hallintoon eli hallitukseen hyviä jäseniä, vaikka käytämme myös isännöintipalvelua. Myös pienet pihatalkoot järjestetään pari kertaa vuodessa. Sama tietysti jatkuu tässäkin. Osa ei ota mitään vastuuta edelleenkään mistään. Päinvastoin. Maksattaisivat kaikki heille kuuluvatkin remontit taloyhtiöllä ja siis lähinnä muilla osakkailla. Kun itse myyn asuntoni, aion katsoa, kenelle tämän myyn. Siis suosin suomalaisia. Rivari ei ole kerrostalo, jossa voi asua vuosikymmeniä vain vastikkeet maksamalla.
Tietysti huoltofirma. Hyi hemmetti jos olisi jotain talonmiesvuoroja tai talkoita. Oliko kyseessä vähän halvempi rivari?
Vierailija kirjoitti:
Rivarit on sellaisia nykyajan sovhooseja, joissa jokaisella on näennäinen oma potero, mutta pihalla on mahdoton olla ja esim istua iltaa tai jutella kaverin kanssa kun kaikki kuuluu naapurin avonaisesta pihaovesta heidän olkkariin. Ei niin mitään yksityisyyttä. Ja sosiaalisimmat tosiaan tykkää järjestää näitä yhteisiä hippaleikkejä ja muita peijaisia. Yksi painajaismaisimmista oli perhe, jota ei tunnettu kuin etäisesti hiekkalaatikolta, niin kävivät ovelta pyytelemässä lettukesteille. Tavallaan ihan kohteliasta ja yhteisöllistä, mutta kun en halua naapureihin tutustua yhtään sen syvemmin. Haluan kotonani olla rauhassa enkä koko ajan olla sosiaalinen. Koti on minulle rauhallinen lepo- ja turvapaikka.
Just, ei mitään pakkososiaalisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalossahan niitä ihmisiä vasta ympärillä onkin, ohuiden seinien toisella puolella oikealla ja vasemmalla, sekä ylhäällä ja alhaalla jos asuu jossain välikerroksessa!
Itse asun rivitalon päätyasunnossa eikä ole siis kuin yksi seinänaapuri :) Eikä olla missään tekemisissä keskenämme, kyllä täällä saa omissa oloissaan asua jos haluaa.
Kerrostaloasumisesta en pitäisi, omakotitalo olisi kaikkein paras, mutta ei ole varaa semmoiseen ikävä kyllä :/
Olen aina asunut kerrostalossa. Yhteenkään naapuriin en ole ikinä tutustunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rivarit on helvetistä, weeteet pääsee niissä oikein oikeuksiinsa takapihan sikailuineen ja huonosti kohdeltuine eläimineen.
Puistattaakin aina kun näkyy joku rivarialue jossain pellolla.Sekoitat nyt kaupungin asunnot ja osakeasunnot. Viimeksi mainituissa ei ole kertomaasi sakkia, koska heillä ei sellaiseen ole varaa.
Varakkaista löytyy ihan samanlaisia k-päitä kuin varattomistakin. Älä ylennä itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, jos hyvät omistajat, muuten ei kirjoitti:
Rivitalo on aktiivisen ja sosiaalisen ihmisen asumismuoto. Pitkään hoidimme pienen yhtiömme talonmiesvuorot vuoroviikoin. Kahdessa talossa vuoro oli kerran kahdessa kuukaudessa. Lähinnä se työmaa oli lumien kolaus, jos lunta sattui tulemaan, kukkien kastelua ja ruohonleikkuuta kesällä yms. Alussa kaikki toimi, mutta mitä enemmän uudet asukkaan ovat aivan muista kulttuureista tulleita, vuoroja ei hoidettu, joten jonkun muun tietysti piti ne lumet korjata. Onneksi meillä on työeläläisiä muutamia. Lopulta todettiin, että ilmainen työ laiskojen puolesta riittää ja hankimme huoltoyhtiön. Silti yhtiö tarvitsee hallintoon eli hallitukseen hyviä jäseniä, vaikka käytämme myös isännöintipalvelua. Myös pienet pihatalkoot järjestetään pari kertaa vuodessa. Sama tietysti jatkuu tässäkin. Osa ei ota mitään vastuuta edelleenkään mistään. Päinvastoin. Maksattaisivat kaikki heille kuuluvatkin remontit taloyhtiöllä ja siis lähinnä muilla osakkailla. Kun itse myyn asuntoni, aion katsoa, kenelle tämän myyn. Siis suosin suomalaisia. Rivari ei ole kerrostalo, jossa voi asua vuosikymmeniä vain vastikkeet maksamalla.
Tietysti huoltofirma. Hyi hemmetti jos olisi jotain talonmiesvuoroja tai talkoita. Oliko kyseessä vähän halvempi rivari?
Joo, mutta säästettiin kyllä rahaa hoitovastikkeissa. Lapsiperheitä oli alussa paljon. Toisaalta olen sitä mieltä, että rahaa voi sijoittaa myös pörssiosakkeisiin ja lasten ulkomaanopintoihin ym. eikä vain asunnon seiniin. Niin me olemme tehneet.
Kannattaa ostaa se rivariosake vähän uudemmalta ja kalliimmalta alueelta, niin saa todennäköisemmin viihtyisän asuinympäristön ja about samanhenkiset naapurit. Meillä ne naapurit jotka haluavat, ovat enemmän tekemisissä keskenään ja ne jotka viihtyvät paremmin omissa oloissaan, saavat olla ihan rauhassa. Kuulumme jälkimmäiseen porukkaan. Kukaan ei kyylää, vahdi, metelöi, vaadi, valita.
Ahdastakaan ei kannata ostaa, jos sellainen harmittaa. Meillä on 120 neliötä pääasiassa yhdessä tasossa ja huonekorkeus olohuone/keittiöakselilla ihan riittävän korkea, muissa tiloissa ihan normaali. Nurmikon leikkuussa menee 7min, talkoita ei ole ja jokainen hoitaa oman pihansa lumityöt. Autotallit ja katokset ovat asuntokohtaisia ja omalla pihalla, eikä mikään kanankoppirivi jossain sivummalla, mistä joutuisi myös tekemään lumitöitä ja hiekoituksia läpi talven.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle rivariasuminen sopii täydellisesti. Ei tarvitse olla nikkaroimassa tämän tuosta jotain, kuten omakotitalossa.
Kompakti piha juuri sopivankokoinen rentoutumiseen, grillaamiseen ja sen oman sireenipuskan haisteluun. Pihatyöt ei liikaa rasita - ja yhtiössä työt tekee huoltofirma.
Naapureita moikataan ja kysellään kuulumiset - ei kummempaa.
Ja nykyisellä maalämmöllä varsin huokeaa eloa.
Vierailija kirjoitti:
Eihän rivitalo ole muuta kun kyljellään oleva kerrostalo..
Saako siellä kerrostalossa grillata Weberin brigettigrillillä? Mahtuuko keinu ja puutarharyhmä ja perennat ja pensaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok-taloon kannattanee muuttaa vain jos on asunut lapsuutensakin sellaisessa. Ei tule yllätyksiä. Kaupunkiin muuttaessa myös tuntuu vuosikausia luonnottomalta jos on asunut 20v ok-talossa. Itse jaksoin 7v olla opiskelujen takia kerrostalossa, mutta aina pyhinä ja kesäisin tuli se kolkko olo kun ei päässyt lähelle luontoa eikä ollut omaa pihaa. Nuorena autoin paljon pihan ja osittain talonkin huollossa joten tiesin koko ajan mistä on kyse.
En ymmärrä suoraan sanoen kerrostalojen konseptia. Kuuntelet ventovieraiden mökää, panoääniä, vieraiden ihmisten lasten kiljumista ja lelujen kopinaa halpaa laminaattilattiaa vasten, koko ajan pelko siitä että entistä pahempi tyyppi muuttaa naapuriisi. Et voi pitää vieraita hiljaisuuden jälkeen ellet halua ottaa valitus-/häätöriskiä ja hyssyttelet kaikille että ollaan hiljempaa. Kesällä voit olla siinä parvekekarsinassa ja kuunnella lokkien kiljumista ja liikennettä, haistella naapurin röökiä. Pahinta on se että vuokralla et pysty vaikuttamaan aina kotisi kuntoon ja omistajana tiedostat maksavasi kaikesta edellämainitusta "kivasta".
Kuvittelen rivarin olevan joku välimuoto, ehkä kuitenkin kallellaan kerrostaloasumiseen. En ole koskaan nähnyt kivan kokoista rivaripihaa jossa tykkäisi hengata. On outo ajatus että ihan vieressä jonkun pikkuaidan takana joku kyylää liikkeitä ja kuuntelee keskusteluita.
Ok-talossakin varmasti on taakkansa, mutta suoraansanoen ei ole tullut vielä vastaan. Pihanhoito on rakas harrastus, huolto yleensäkin voi olla hintavaa mutta lopussa aina ajattelen sen olevan hinnan arvoista. Kaikista ihaninta on joulut, uudetvuodet, synttärit jne kun saa olla kaikesa rauhassa ja mitään ulkoisia rajoitteita tai häiriöitä ei ole
Kerrostalossa olevat vaan on kateellisia kun ei ole omaa pihaa ja se on kesällä tosi kurjaa.
Enkä tarkoita niitä joilla on mökki tai joku muu paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua on alkanut kiinnostaa noi 70-luvun, noin 20tuh.euron rivarikämpät.
Vastikemuksuthan olisi näissä se isoin kuluerä, pari-kolmesataa, mutta sitävastoin se uudehko kämppä maksaisi sitten nelinkertaisen kertasijoituksen n.80.000 (sijaintina siis pikku kaupungin syrjäkylä)
Vierailija kirjoitti:
Mulle rivariasuminen sopii täydellisesti. Ei tarvitse olla nikkaroimassa tämän tuosta jotain, kuten omakotitalossa.
Kompakti piha juuri sopivankokoinen rentoutumiseen, grillaamiseen ja sen oman sireenipuskan haisteluun. Pihatyöt ei liikaa rasita - ja yhtiössä työt tekee huoltofirma.
Naapureita moikataan ja kysellään kuulumiset - ei kummempaa.
Ja nykyisellä maalämmöllä varsin huokeaa eloa.
Meillä terassi on näkösuojattu joka puolelta ja sitä käytetään lähinnä grillaamiseen ja somistamiseen. Grillaukset syödään sisällä omassa rauhassa, emmekä kälättele kovaan ääneen omia asioitamme terasiila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rivitalossa asun malla eikä kukaan kyttää eikä naapureihin tarvi kiinnittää mitään huomiota. Täysin rauhassa saa olla :)
Vierailija kirjoitti:
Rivitalossa asun malla eikä kukaan kyttää eikä naapureihin tarvi kiinnittää mitään huomiota. Täysin rauhassa saa olla :)
Maalla eikä malla
Vierailija kirjoitti:
Ok-taloon kannattanee muuttaa vain jos on asunut lapsuutensakin sellaisessa. Ei tule yllätyksiä. Kaupunkiin muuttaessa myös tuntuu vuosikausia luonnottomalta jos on asunut 20v ok-talossa. Itse jaksoin 7v olla opiskelujen takia kerrostalossa, mutta aina pyhinä ja kesäisin tuli se kolkko olo kun ei päässyt lähelle luontoa eikä ollut omaa pihaa. Nuorena autoin paljon pihan ja osittain talonkin huollossa joten tiesin koko ajan mistä on kyse.
En ymmärrä suoraan sanoen kerrostalojen konseptia. Kuuntelet ventovieraiden mökää, panoääniä, vieraiden ihmisten lasten kiljumista ja lelujen kopinaa halpaa laminaattilattiaa vasten, koko ajan pelko siitä että entistä pahempi tyyppi muuttaa naapuriisi. Et voi pitää vieraita hiljaisuuden jälkeen ellet halua ottaa valitus-/häätöriskiä ja hyssyttelet kaikille että ollaan hiljempaa. Kesällä voit olla siinä parvekekarsinassa ja kuunnella lokkien kiljumista ja liikennettä, haistella naapurin röökiä. Pahinta on se että vuokralla et pysty vaikuttamaan aina kotisi kuntoon ja omistajana tiedostat maksavasi kaikesta edellämainitusta "kivasta".
Kuvittelen rivarin olevan joku välimuoto, ehkä kuitenkin kallellaan kerrostaloasumiseen. En ole koskaan nähnyt kivan kokoista rivaripihaa jossa tykkäisi hengata. On outo ajatus että ihan vieressä jonkun pikkuaidan takana joku kyylää liikkeitä ja kuuntelee keskusteluita.
Ok-talossakin varmasti on taakkansa, mutta suoraansanoen ei ole tullut vielä vastaan. Pihanhoito on rakas harrastus, huolto yleensäkin voi olla hintavaa mutta lopussa aina ajattelen sen olevan hinnan arvoista. Kaikista ihaninta on joulut, uudetvuodet, synttärit jne kun saa olla kaikesa rauhassa ja mitään ulkoisia rajoitteita tai häiriöitä ei ole
Heh, nykyiset ok-tontit ovat suurimmaksi osaksi varsinaisia nenäliinoja. Omasta ikkunasta saa käden melkein naapurin seinään. Joten melkoista "rivariasumista" sekin on, kalliimpaa tosin, jos kämppänsä ostaa suosituimmilta tai uudemmilta omakotitaloalueilta.
Vierailija kirjoitti:
Mua on alkanut kiinnostaa noi 70-luvun, noin 20tuh.euron rivarikämpät.
Vastikemuksuthan olisi näissä se isoin kuluerä, pari-kolmesataa, mutta sitävastoin se uudehko kämppä maksaisi sitten nelinkertaisen kertasijoituksen n.80.000 (sijaintina siis pikku kaupungin syrjäkylä)
Niinpä. Asun itse 1960-luvun rivarikämpässä pääkaupunkiseudulla ja naapuritalosta myytiin juuri yksi 85 neliön kämppä, hinta oli jotain 400 000 e luokkaa. On ne hintaerot aika uskomattomia.
Kukaa ei oikeasti halua asua neukkukuutiossa (kerrostalo), hyi 🤮
Köyhillä jokaisella oma lokero eri kerroksissa 🤭
Vierailija kirjoitti:
Mua on alkanut kiinnostaa noi 70-luvun, noin 20tuh.euron rivarikämpät.
Vastikemuksuthan olisi näissä se isoin kuluerä, pari-kolmesataa, mutta sitävastoin se uudehko kämppä maksaisi sitten nelinkertaisen kertasijoituksen n.80.000 (sijaintina siis pikku kaupungin syrjäkylä)
Ne ovat halpoja siksi, koska ovat riskirakenteita täynnä eivätkä sen vuoksi tahdo mennä kaupaksi. Mm. valesokkelit, ei salaojia tai sadevesien ohjausta, ei palosulkuja, usein ainakin ollut tasakatto joka myöhemmin muutettu harjakatoksi jne jne.
Kyllähän sitä etsisi toisen paikan (okt), mutta kun ei tämä rivarikämppä mene kaupaksi.