Laila Kinnunen oli loistava, mutta eivätkö olleetkin aika lapsellisia laulut tuohon aikaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli laulujen sanoissa enemmän symboliikkaa. "Pieni kukkanen" ei ole lapsellinen laulu. Se kuvaa ihmisen toivetta kokea rakkautta kylmissä ja karuissa olosuhteissa.

Myöhemmin vastaava sisältö on laulussa "Anna mulle tähtitaivas". Anna edes vähän rakkautta tähän yksinäiseen sydä

---

Nykyinen sukupolvi on sillä tavalla lapsellista ja autistista, että he ymmärtävät kaikki runotkin vain kirjaimellisesti.

Heidän aivokapasiteettinsa ei riitä symboliikkaan eikä ihme kun katsoo "kulttuuria"

Älylaitteet jotka tuhoavat luovuutta.

 

Tuo on totta. Nykyinen suomipoppi on 100% arkirealismia vailla mitään syvempää tasoa tai symboliikkaa.

Kyynisyyden ilmaiseminen oli silloin vähäisempää kulttuurin valtavirrassa. Se vuosikymmen jolloin kyyniset laulunsanat ja runot tekivät läpimurron valtavirtaan oli nähdäkseni 90-luku. Silloin kyynisyydestä, nihilismistä ja postmodernismista tuli pop. Nykyään se on niin normaalia, että Laila Kinnusen kappaleet kuulostavat lastenlauluilta.

Lailasta en osaa sanoa, mutta joissain vanhoissa naisten laulamissa lauluissa on sanat tyyliä "minä olen tämmöinen hupsu tyttö vain". Ahdistavaa, että naiskuva on ollut joskus tuollainen. 

Muutenkin oli naisten ajatusmaailma erilainen kuin nykyään. Toiveena oli päästä naimisiin, saada oma koti ja lapsia.

"Jos toiveeni mun

täyttyä vois, tahtoisin vaan

pään hunnutetun

kellot kun sois hääsunnuntain"

Pikku midinetti

Vierailija kirjoitti:

Muutenkin oli naisten ajatusmaailma erilainen kuin nykyään. Toiveena oli päästä naimisiin, saada oma koti ja lapsia.

"Jos toiveeni mun

täyttyä vois, tahtoisin vaan

pään hunnutetun

kellot kun sois hääsunnuntain"

Pikku midin

---

Huom. laulut eivät tuolloin olleet poliittisia.

Olisi ollut älytöntä tehdä niitä. Mutta myöhempi taistolainen tulipunainen laululiike oli olemassa. Sävellyksinä ne ovat korkeatasoisia, koska niistä kuulee että säveltäjät olivat kyllä huippulahjakkaita.

Mutta sanoitukset ovat kyllä tosi noloja, koska taistolainen stalinistinen liike oli poliittinen ideologia. Tätä voisi luulla huumoribiisiksi, mutta ilm. lauloivat sitä tosissaan: Lenin - setä asuu Venäjällä.

Pikku midinetti on minun mielestäni kuitenkin aiheeltaan universaali. 

Kuvaa boomereiden aikaa jolloin vielä oli romantiikkaa.

Idea toimii. Hieno ja surullinen tarina. Sivullisen ihmisen kohtalo, tunnelmakuva. Toimii.

Vierailija kirjoitti:

Ennen piti ilmeisesti olla laulunlahjojakin, ennen kuin levytysstudion ovi auke

--

Tämä.

Taso oli siksi kauttaaltaan erittäin korkea, oli kyse minkä tyyppisestä biisistä hyvänsä.

Laila Kinnunen oli legenda. Täysin uskomattoman hieno laulaja.

Näitä legendoja ei ole eikä tule enää.

Vierailija kirjoitti:

"Rumpalit luulivat usein, että 'lensin metsään' ja yrittivät nopeuttaa tempoa. Mutta minähän vain lauloin synkooppirytmissä. Rytmitajuni on ehdoton." (Laila Kinnunen, 19

---

Tuokin. Laila Kinnunen oli huippumusikaalinen.

Kuka suostuisi vielä laulamaan taistolaisia lauluja paatoksella?

Entä jos Laila Kinnunen olisi uhrannut lahjakkuuskapasiteettina poliittisiin lauluhin?

Vierailija kirjoitti:

Paradoksaalista kyllä, Laila Kinnusesta tuli legenda vasta siinä vaiheessa, kun hänen elämänsä ja uransa olivat jo täydessä syöksykierteessä.

Useimmista tulee legenda vasta kun he ovat kuolleet. Jos tulee koskaan. Harvemmin tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laila Kinnunen oli laulajana kuin rasiallinen parhaimpia konvehteja. Erika Vikman on p a s k a a.

Erika on 200 %:sti seksiä.

Laila ei tarvinnut keekoilla puoli-alasti lavoilla. Hän osasi laulaa ja ääni oli upea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paradoksaalista kyllä, Laila Kinnusesta tuli legenda vasta siinä vaiheessa, kun hänen elämänsä ja uransa olivat jo täydessä syöksykierteessä.

Useimmista tulee legenda vasta kun he ovat kuolleet. Jos tulee koskaan. Harvemmin t

---

Mutta jos on todella huippulahjakas, hänestä tulee väistämättä legenda vaikka hän eläisi myös hyvinkin vanhaksi.

Laila Kinnunen on legenda.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paradoksaalista kyllä, Laila Kinnusesta tuli legenda vasta siinä vaiheessa, kun hänen elämänsä ja uransa olivat jo täydessä syöksykierteessä.

Useimmista tulee legenda vasta kun he ovat kuolleet. Jos tulee koskaan. Harvemmin t

---

Mutta jos on todella huippulahjakas, hänestä tulee väistämättä legenda vaikka hän eläisi myös hyvinkin vanhaksi.

Laila Kinnunen on leg

---

Laila Kinnunen oli legenda laulajana jolla oli surullinen kohtalo.

Laila oli kaunotar ja upea ääni.

Faith kirjoitti:

Kyynisyyden ilmaiseminen oli silloin vähäisempää kulttuurin valtavirrassa. Se vuosikymmen jolloin kyyniset laulunsanat ja runot tekivät läpimurron valtavirtaan oli nähdäkseni 90-luku. Silloin kyynisyydestä, nihilismistä ja postmodernismista tuli pop. Nykyään se on niin normaalia, että Laila Kinnusen kappaleet kuulostavat lastenlauluilta.

Kasarilla yleistyi. Hakulisen Kyynikon laulu julkaistu v 1984.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä oli moraali vielä silloin joten laulut voi vaikuttaa lapsellisilta.

Sama pätee kotimaisiin elokuviin ennen ja nyt.

Tämä kuuluu eri aihepiiriin, mutta ajattelin kertoa tällaisen lyhyen esimerkin. Tutustukaa kulttuurihistoriaan , hyvä nuoriso.

Aloittakaa ensiksi Antiikin Kreikasta ja lukekaa renessanssiin asti ajankuvaa. Tutustukaa sen aikaiseen taiteeseen ja musiikkiin, muotiin ja koko elämänpiiriin. Ihmisten tapaan ajatella.

Jatkakaa edelleen barokkiin ja sieltä tähän päivään. 

Onkohan nykynuoriso lukenut ollenkaan kirjoja joista saa hyvän ajankuvan? Kuten esim. Bronten sisarusten kirjoja? Viihteellisempiä versioita on esim. Victoria Holtin kirjat. Jatkakaa siitä edelleen tähän päivään asti. Tuossa ihan lyhyt esimerkki.

Iskelmän kehittyminen alkoi joskus ehkä 1920 - luvulla joka on jo kokonaan eri maailmaa.

Kaikki eri vuosikymmenet tähän päivään saakka.

Suomessa iskelmän taso loppui 80 - luvulla. Nerokkaat ideat loppuivat.

Laila Kinnunen lopetti laulamisen ehkä 70 - luvun alussa eikä iskelmäkulttuuri enää muutenkaan kauan kestänyt.

Kun kulttuurista puhutaan, elämme enää täysin kulttuurin raunioilla.

Iskelmäkulttuuri näivettyi ja kuoli.

Tämä kertoo kaiken:

Suomen euroviisukappaleena oli Erika Vikmanin pornonäyttely. Voi olla, etteivät monet edes tajua sitä että kevyt musiikki on kuollut jo kauan sitten.

En näe enää tulevaisuutta ihmiskunnalla, jos tuo kertoo nykyihmisen sielunmaailmasta kaiken.

Porno ja täysi henkinen arvottomuus ja tyhjyys. Täysi rappeutuminen.

( Huomautan lopuksi, että Kallion kirkon kappelissa oli myös pornonäyttely kesällä 2023 )

Em. esimerkkini kertoo sen, millainen naiskuva mahdollisesti nykynaisillla ja nykymiehillä on naisista.

Porno - objekti. Onko näin?

Ennen aikaan naisilla oli omanarvontunto.

He kunnioittivat itseään ja eivät suostuneet laulamaan kaikkea mahdollista naista alentavaa pskaa.

Mikä alentaa ja häpäisee naisen sielun, ruumiin ja ihmisarvon.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka Laila lauloikin sellaisia lauluja kuin Muistojen Bulevardi, Pieni sydän ja Pikku ikkuna, niin silti hän ei, toisin kuin esimerkiksi Katri Helena, ollut mikään sinivalkoinen ääni.

Tuota nimitystä sinivalkoinen ääni on soviteltu yhdelle jos toisellekin laulajalle. Mutta on vain yksi ja ainoa La Laila.

Lailan laulut olivat hienoja tarinoita, ja mikä parasta, sanoista sai selvän, toisin, kuin nykymusiikissa, kun bändi soittaa päälle niin,  että kaikki on yhtä puuroa.  Sen vuoksi on aivan sama, millaiset sanat nykyään lauluissa on.  Ei niitä kukaan kuule eikä ymmärrä.

Tuosta Pikku midinetti - valssista tuli mieleen tällaisen romaanin aihepiiri. Vaikka nämä tapahtuivat kokonaan eri aikakaudella, olivat ympäristöltään ja livetapahtumiltaan erilaisia.

Traaginen romaani: Charlotte Bronte: Syrjästäkatsojan tarina.