Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei muuttanut elämää juuri mitenkään
03.07.2022 |
Ensimmäinen lapsi. Ekat kuukaudet oli valvomista, mutta mies auttoi paljon ja oli kotona. On oma pomonsa, niin otti sitten rahakkaampia soppareita, ja oli neljä päivää viikosta mun ja vauvan kanssa. Tykätään valvoa muutenkin, niin valvottiin vuorotellen vauva liinassa.
Menoillakin vauva oli liinassa/ kaukalossa, ja sosiaalinen elämä jatkui kuten ennenkin. Meillä käynyt vieraita kahvittelemassa, ja me ollaan vierailtu ties missä.
Nyt taapero syö samaa ruokaa meidän kanssa. On syönyt vauvasta asti itse. Vaatiihan lapsi kokoajan huomiota, mutta ollaan hitsauduttu yhteen entistäkin lujemmin.
Treffeillä voidaan käydä lapsen kanssa, menee nukkumaan klo 20, niin on monta tuntia sen jälkeen yhteistä ja omaa aikaa. Herää seiskalta, jolloin syödään aamupala, käydään suihkussa ja painutaan ulos. Viikonloppuisin mies mukana, arkisin mennään kahdestaan. Ruokaa tehdään yhdessä, taaperokin osaa pestä vihannekset ja auttaa pikkujutuissa. Rakastaa latoa pyykkiä koneeseen, ja olla vanhempien apuna muutenkin.
Mitään ongelmia ei ole ollut ajan riittävyyden kanssa, ihan ekat kuukaudet väsytti, ja olen valtavan kiitollinen miehen läsnäolosta.
Lapsi ei jaksa kauaa kiukutella, vaikka toki kiukuttelee ajoittain. Saa raivota sylissä, ja usein kiukku laantuu haliin ja syliin. Sitten jatketaan normaalisti elämää.
Onko muillakin näin?
Kommentit (78)
Meillä esikoisen syntymän aiheuttamista muutoksista yksi isoimmista oli se, että opiskelut jäivät tauolle puoleksi vuodeksi.
Tuo tökkäsi tarinassa silmään, että "tykätään valvoa". Tiedän, että ihmiset, jotka tykkäävät valvoa illalla/yöllä, tykkäävät myös nukkua silloin kuin heitä huvittaa, kuten viikonloppuaamuisin hyvinkin pitkään, jopa yli puolen päivän.
Huonosti nukkuvan vauvan kanssa se ongelma ei ole siinä, että joutuu valvomaan nimenomaan yöllä, vaan ongelma on se, että ei voi nukkua silloin, kun on oikeasti väsynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, mitä sontaa......
Yritä nyt keksiä vähän parempaa.
On toi vähän kärjistettyä tietysti, mutta periaatteessa meni noin. Ei mun elämä paljon muuttunut. Baarit oli jo nähty, niissä ei ole tarvinnut käydä. Olin työtön ennen vauvaa, joten kotona olisin ollut joka tapauksessa. Tavattiin lapsen kanssa niitä samoja kavereita joita muutenkin olisin tavannut. Ei mulla kauheasti ollut sellaisia menoja, joihin ei lapsen kanssa olisi voinut mennä. Puoliso on aina tykännyt viettää aikaa kotona.
No ei kai muutukaan, jos makoilee kotona. Mies... saa ylennyksiä... paljon hehkuttaisi.
Älkää valehdelko! Hyvässä lykyssä menee noin. 95% tapauksista menetät työn, mielenterveyden, miehen ja saat tilalle näsäviisaan anopin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri sita se on! Ihanaa yhdessa oloa ja tekoa. Meilla oli valissa 4 ensimmaisen vuoden aikana 5 isoa muuttoa. Manteireiden valista. Ja se kieltamatta kiristi ja sekoitti lapsen younet. Omahan valinta tuokin.
Mutta yhdessa mennaan ja tehdaan. Ravintoloissa kaydaan ja matkustellaan.
Hyvin ehdin tehda etana toitakin.
Ruokaa tehdaan oikeista raaka-aineista eika eineksista. En ymmarra. En ollenkaan jatkuvaa mussutusta.
Taalla missa asutaan ilman mitaan turvaverkkoa ja muut aidit valittaa kuinka on liian raskastavtehda lapselle voileipia kouluevaiksi.
Kai ihmiset on laiskoja tai energiapuutteisia kun syovat mossoa.
Eipä meilläkään elämä hirveästi lapsen myötä muuttunut, mutta hän onkin ollut todella helppo ja hyväntuulinen vauva, joka nukkuu hyvin ja syö hyvin. Lisäksi olemme miehen kanssa olleet jo ennen vauvaa sellainen "prisma-pariskunta", joten siksikään muutos prisma-perheeksi ei niin suuri ollut. Ja sitten samalla vauvan tulo muutti kuitenkin han kaiken. Eniten kaipaan pitkään nukkumista omilla ehdoillani ja sitä, että jakaisimme makuuhuoneen ainoastaan mieheni kanssa kahdestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää hommata kalenteri,ja täyttää se kaikella tärkeellä,mm kampaaja, taloyhtiön kokous...
Sitte sovit kavereiden tapaamisia viikkojen päähän minuuttiaikataululla.
Alota napostelu ja lihominen, syytä stressiä ja ruuhkavuosia. Sano että lapsi valvottaa ku menee 100kg rikki,silloin muut ymmärtää että ei se johdu syömisistä,eikä ole sinun oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Älkää valehdelko! Hyvässä lykyssä menee noin. 95% tapauksista menetät työn, mielenterveyden, miehen ja saat tilalle näsäviisaan anopin.
Jos neljän lapsen äidillä kaikki lapset ovat ollet helppoja, onko vika äidissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää valehdelko! Hyvässä lykyssä menee noin. 95% tapauksista menetät työn, mielenterveyden, miehen ja saat tilalle näsäviisaan anopin.
Jos neljän lapsen äidillä kaikki lapset ovat ollet helppoja, onko vika äidissä?
Joka viikko joku voittaa lotossa. Niin?
Kyllä mulla ainakin muuttui. Esim. liikuntaharrastukseen, hammaslääkäriin, kampaajalle ym. pääsemisestä tuli melkoisen mahdotonta. Väsymys alkoi painaa, kun ei saanut nukkua kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin ns helpot lapset. Vaikeinta ekan kanssa oli sopeutua siihen, miten tiukasti olin rintalapsessani kiinni. Vauva söi kyllä tarvittaessa pullosta, mutta olin itse kiinni vauvassa. Olen aina tarvinnut paljon omaa aikaa, joten tähän tiiviiseen siteeseen oli vaikea sopeutua.
Esikoisen kanssa kävi aika pitkäksi, kun hän nukkui pitkiä päiväunia, joten kaipasin hirveästi älyllisiä virikkeitä. Oli "pakko" opiskella. Ja toisen jälkeen oli "pakko" päästä takaisin töihin, vaikka lasten kanssa viihdyinkin.
Mutta pointti se , että lapsiperhearki oli paljon helpompaa kuin olin kuvitellut. Okei, kuvittelin kyllä aika negatiivisia juttuja, koliikkia ym.
Mitä töitä teet ja paljonko viikossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on sattunut tuuri, kun on helppo lapsi. Ole onnellinen ja tiedosta, että tilanne voi muuttua lapsen kasvun myötä.
Itsekin esikoisen kohdalla ihmettelin ekat puoli vuotta, voiko olla näin helppoa. Liikkeelle lähtöön ja loputtomaan uhmaan loppui ihmettely ja helppous, eikä ole takaisin tullut. Kuopus taas on ollut vauvasta lähtien todella vaativa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies alkoi vasta nyt ottamaan niitä rahakkaampia soppareita?
Ei se aina ole kaikkein mielekkäin yhteistyö, josta eniten maksetaan.
Ap
Odotapa kun se lapsi kasvaa vähän, varmasti alkaa tuntua, että elämä muuttui. Tulee päiväkoti- ja koulurumbat, harrastuksiin kuskaaniset ym.
Vierailija kirjoitti:
No ei kai muutukaan, jos makoilee kotona. Mies... saa ylennyksiä... paljon hehkuttaisi.
No olisihan se aikamoinen muutos, jos mies päättäis pakata veitsensä, kun omaa uraa ei ole. Onneksi on luotto tähän hetkeen.
Ap
Älä viitsi satuilla, oikeasti. Joku herkkäuskoinen saattaa jopa uskoa valeesi ja tehdä ison virheen.
Minunkin mielestä vauvan kanssa oli helppoa, vaikeampaa oli 1,5-2,5 vuodet
Lepposta oli kyllä esikoisen kanssa. Toinen syntyi, kun esikoinen ole 1v 4kk ja ei sekään mitenkään rankkaa ollut. Suht helppoja lapsia ollut ja isä aina ollut tietysti apuna.