Nolosteletko sitä, että vanhempasi ovat työkyvyttömyyseläkkeellä?

Joo, se oli hirveää lapsena. Äitini ja isäni pääsivät mielenterveysongelmista eläkkeelle 48v. Olin silloin koululainen. Sitä ennen olivat olleet työttömiä. Kenelläkään muulla koko pikkukoulussamme ei ollut näin. 80-luvulla kaikki muut olivat töissä. Oli ihan kamalaa kiusaamista.

Nolosteletko, että isäsi on 170 cm lyhyt pikkumies?

En! Isä teki työtä eläkeikään asti.Kuoli 69 v. Syöpäleikkauksen komplikaatioihin.Äiti kuoli työmatkalta palattua kadulle sydis 57 v.

Kerrotteko ihan kaiken ihan kaikille vai asutteko jossain missä kaikki tunkevat nokkansa toisten asioihin?

No ei edes tulisi mieleen ajatella koko asiaa. Isoisäni oli työkyvyttömyyseläkkeellä jo nelikymppisestä, työtapaturman takia. Eli minun näkökulmastani "aina". Pystyi tekemään kevyitä askareita, auttamaan pihatöissä jne, mutta tarvitsi taukoja eikä esimerkiksi pystynyt kantamaan mitään painavaa. Tottakai kipulääkityksenä oli viina, mutta sellaistahan se oli 70- ja 80-luvuilla joka tapauksessa. Toisen puolen isovanhemmat olivat pientilallisia, ja siis aina joka tapauksessa kotona. Se kotona olo oli ihan normaalia maaseudulla. Naapuri oli juoppo, ja työttömänä kotona. Ei sitä pidetty häpeällisenä, harmillisena enemmänkin (tosi hyvä tyyppi selvin päin).

Äitini pääsi työkyvyttömyyseläkkeelle nivelrikon vuoksi ennenkuin täytti 60v. Hänellä oli kaksi koulutusta, parturi-kampaaja ja perhepäivähoitaja. Oli työkokeilussa päiväkodissa sen jälkeen, kun ei enää perhepäivähoitajana pystynyt jatkamaan, mutta ei kädet kestäneet. Vanhuspuolellekin testattiin, sama juttu (sormet eivät siis aina taivu ollenkaan ja puristusvoimaa ei ole juuri lainkaan). Ja toimistotöihin äitiäni on ihan turha laittaa, kun ei kykene edes sähköpostia oppimaan. Tai ehkä, muutaman vuoden harjoittelulla. Nyt kolmessa vuodessa on oppinut laittamaan kuvan whatsappiin.

Vierailija kirjoitti:

Kerrotteko ihan kaiken ihan kaikille vai asutteko jossain missä kaikki tunkevat nokkansa toisten asioihin?

Minä ainakin asuin lapsena n 2000 asukkaan kunnassa. Kyllä siellä kaikki tunsi ja opet tiesi lasten vanhempien taustat. T. Nro 1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrotteko ihan kaiken ihan kaikille vai asutteko jossain missä kaikki tunkevat nokkansa toisten asioihin?

Minä ainakin asuin lapsena n 2000 asukkaan kunnassa. Kyllä siellä kaikki tunsi ja opet tiesi lasten vanhempien taustat. T. Nro 1

Ja tiedetään ketkä on lyhyitä pikkumiehiä.

Minä päädyin työkyvyttömyyseläkkeelle fyysisen sairauden vuoksi eli minusta näkee, etten ole terve. Lastani kiusattiin sen vuoksi niin, että hän päätti käydä lukion vieraalla paikkakunnalla. Yläkoulu oli hänelle täyttä helvettiä. Hän ei iljennyt liikkua kanssani missään ja ei tietenkään halunnut lakkiaisia, yo-kuvaa jne.

Pääsi opiskelemaan sen jälkeen ensimmäisellä yrittämällä ja on nyt 23-vuotiaalla meillä käydessään lähtenyt kanssani kauppaan avuksi. Muuten hän ei halua vieläkään tänne. Sanoi, ettei ole mitään mieltä huonojen muistojen vuoksi. Ihmettelee, miksi haluan asua näin inhottavien ihmisten paikkakunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrotteko ihan kaiken ihan kaikille vai asutteko jossain missä kaikki tunkevat nokkansa toisten asioihin?

Minä ainakin asuin lapsena n 2000 asukkaan kunnassa. Kyllä siellä kaikki tunsi ja opet tiesi lasten vanhempien taustat. T. Nro 1

Ja tiedetään ketkä on lyhyitä pikkumiehiä.

Tuossa on pikkumiehen talo

Teinit nyt nolostelee kaikenlaista. Menee ohi, kun kasvavat aikuisiksi. 

Äiti eläkkeellä mt ongelmien vuoksi. En ole kai koskaan hävennyt. Enemmän häpesin sitä, että asuin laitoksessa.

Toki siellä minulle maksettiin harrastukset, uudet vaatteet ja sain monipuolista ruokaa. Vain läheisimmät tiesivät mun asuvan laitoksessa. Olin "uusi paikkakunnalla", eikä kukaan ihmetellyt mun taustoja.