Kun henkilö sanoo olevansa "ikuinen opiskelija", tarkoittaako hän, että...?
A. Opiskelee, mutta ei saa opintojaan valmiiksi (on esim. kirjoilla yliopistossa tmv. mutta opinnot eivät koskaan edisty siihen pisteeseen, että hän saisi loppututkinnon suoritettua)?
vai
B. Omaa sellaisen asenteen, että aina pitää opiskella lisää tai jotain uutta (esim. on useampi tutkinto tai kurssi jo suoritettuna)?
Ja liittyykö tällaiseen "ikuiseen opiskeluun" se, että kyseinen henkilö ei ole työelämässä?
Kommentit (29)
Elämän kiertokoulua vastapäivään. Tekevä oppii aina uutta.
Opiskelen, koska haluan oppia lisää asioista. Olen tehnyt myös "hupikursseja", kuten opiskellut taidehistoriaa. Haluan siis tietää aiheesta enemmäm, mutta en halua tai tarvitse tutkintoa. Avoin amk ja avoin yliopisto ovat silloin sopivia paikkoja. Minulla on myös useampi tutkinto useammalta alalta, koska olen halunnut työllistyä. Löytyy ammattikoulua, ammattikorkeakoulua ja yliopistoa. En ole työllistynyt.
Työnantajat jostain syystä katsovat opiskeluintoani pahalla ja yksi nauroi päin korvaa tutkinnoilleni puhelimessa kun en tullut valituksi.
En siis suosittele kenellekään. Pysykää tylsissä kaavoissa, jotta saatte töitä. Yksi selvä linja ja piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee ensimmäisenä mieleen sellainen, joka opiskelee tutkinnon toisensa perään, mutta lähinnä siksi, koska työelämään siirtyminen pelottaa. Yleensähän opiskelussa on pointtina elämässä eteenpäin siirtyminen, mutta ikuinen opiskelija keksii aina lisää opiskeltavaa, koska haluaa pysyä opiskelijan identiteetissä ja elämäntavassa.
Pakko sanoa etten tunne yhtään tuollaista ihmistä, ja tunnen montakin jatkuvasti opiskelevaa.
Plus se opiskelu on hemmetin puisevaa ja KÖYHÄÄ puuhaa. Taisit ihan ite pikkupikkuaivosillas kekata tämmöisen hassun tyypin?
Itsellä yksi tuttu on tällainen, jolla tiedän olevan rikas isä. Hän siis varmaan on saanut asunnon ja saa paljon perintöä. Lisäksi on lapseton, joten ei huolta kuin itsestä. Ja sen verran älykäs, että opiskelut onnistunee aika kevyeen.
Eikä se opiskelu aina niin kauheaa kituuttamista ole, jos saa opintotukea ja -lainaa vielä ja ehkä on hyvä työ. Jos on hyvä opiskelemaan ja tottunut siihen, niin onhan se paljon vähemmän vastuullista ja aikataulutettua elämää kuin työelämä.
Opintolainaa voi toki kertyä paljon, mutta ei ihmiset aina elämäänsä elä hyvin suunnitellusti ja järkevästi, vaan sen mukaan, mikä tuntuu sopivalta nyt.
Nyt muutit tätä skenaariota melko ratkaisevasti:
-rikas isä
-hyvä työ
Opintotuen ja -lainan suuruuteen sekä myöntämisperusteisiin tutustuisin sinuna myös. Ja vaikkapa tuon 60 op/v -tavoitteen vaatimaan työmäärään. Vois kuvitella, että lässytilässyti -aloillakin (valtiotieteelliset viestinnät tsykolokiat) ihan huomattava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sillä tarkoitetaan sitä ns. elämänkoululaista. Termi lienee sinulle tuttu.
Elämänkoululainen on ikuinen työtön, ei opiskelija.
Ikuinen opiskelija on luuseri joka ei kykene palkka työhön. Piste.
Niinkö? Miksi sitten kaikissa työharjoittelusta saamissani työtodistuksissa on kiitettäviä?
Ei nykyään voi olla kirjoilla missään iän kaiken, kandiin aikaa max 4v kunnes sut heivataan ja maisteriin muistaakseni 6v.
Yliopistolla hengaileva juoppo.
Ei toivoakaan valmistumisesta. Hybristä ja viinaa, yrttejä.
Olen töissä, opinnot venähtäneet ja en jaksa kommentoida valmistumissuunnitelmia enempää kuin kutsumalla itseäni ikuiseksi opiskelijaksi. Yleensä se sanotaan itseironialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sillä tarkoitetaan sitä ns. elämänkoululaista. Termi lienee sinulle tuttu.
Elämänkoululainen on ikuinen työtön, ei opiskelija.
Ikuinen opiskelija on luuseri joka ei kykene palkka työhön. Piste.
Vaikka olisikin niin ei silti elämänkoulu. Elämänkouluhan tulee sanana siitä, että kova elämä opettaa, oikeita kouluja ei tarvita. Ei mun tuntemat elämänkoululaiset pystyisi edes amisopintoihin, saati sitten korkeakouluun.
Ikuinen opiskelija on luuseri joka ei kykene palkka työhön. Piste.