Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka paljon seurustelevat teiniparit ovat yhdessä?
02.07.2022 |
17 v lapseni alkoi keväällä ekaa kertaa seurustella. Nyt haluaisivat olla koko ajan yhdessä. Hyvä kun lastaan näkee hetkellisesti.
Ovatko seurustelevat teiniparit yleensä koko ajan yhdessä? Pitääkö sanoa lapselleen, että nyt tuut kotiin välillä? Nämä lapseni "anoppi ja appikokelaat" ovat aivan ihastuksissaan lapseenl ja tekevät kaikkensa, että hän viihtyisi siellä (ja viihtyykin). Meillä on pienemmät tilat ja pikkusisaruksia, niin täällä eivät niinkään viihdy.
Hirvittää, että keksivätkö syksyllä muuttaa yhteen. Saisivat vielä vielä vuoden mielestäni olla kodeissaan.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me oltiin mieheni kanssa kaikki liikenevä vapaa-aika yhdessä teineinä, 16-vuotiaina alettiin seurustelemaan. Se oli ihanaa ja huoletonta aikaa. Hyvää elämä on nytkin toki, liki 10 vuotta ollaan yhteistä matkaa kuljettu. Paljon ollaan nähty ja koettu.
Mitä vanhempasi ja kumppanisi vanhemmat ajattelivat tuosta? Minä ainakaan en tykkäisi jos joku bieras mies asuisi meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minä olisin sinä tutustuisin nuoren kumppaniin ja pyytäisin että viettävät aikaa teilläkin. Se että puutut nuorten seurusteluun ajaa vain nuoresi kauemmaksi luotasi. Jossain vaiheessa on vain hyvväksyttävä se että ei voi enää vaikuttaa siihen missä, miten ja kenen kanssa lapsi aikaansa haluaa viettää ja mitä tuohon kommunikoinnin vaikeuteen tulee niin minä varmaan käyttäisin ihan perinteistä menetelmää ja soittaisin nuorelle. Siihen kuinka "vakavaa" se seurustelu on et sinä voi vaikuttaa eikä se oikeastaan tuon ikäisen kanssa enää sinulle kuulukkaan.
Terkuin 16, 21 ja 22 vuotiaiden lasten äiti
Vierailija kirjoitti:
Jos minä olisin sinä tutustuisin nuoren kumppaniin ja pyytäisin että viettävät aikaa teilläkin. Se että puutut nuorten seurusteluun ajaa vain nuoresi kauemmaksi luotasi. Jossain vaiheessa on vain hyvväksyttävä se että ei voi enää vaikuttaa siihen missä, miten ja kenen kanssa lapsi aikaansa haluaa viettää ja mitä tuohon kommunikoinnin vaikeuteen tulee niin minä varmaan käyttäisin ihan perinteistä menetelmää ja soittaisin nuorelle. Siihen kuinka "vakavaa" se seurustelu on et sinä voi vaikuttaa eikä se oikeastaan tuon ikäisen kanssa enää sinulle kuulukkaan.
Terkuin 16, 21 ja 22 vuotiaiden lasten äiti
Ovat joskus meilläkin, mutta toisen kotona on niin paljon paremmat tilat heidän olla rauhassa keskenään, valtavasti eläimiä, joista lapseni on kiinnostunut, oma ranta yms. Eikä uteliaita pikkusisaruksia.
Soittaminen ei kyllä ole käynyt mielessäkään. Ei ole kyllä vuosiin vastannut soittoihini, jos olen yrittänyt useamman viestin jälkeen tavoitella. Ei pidä puhelimessa ääniä päällä eikä muutenkaan ole koko ajan puhelimella (kun on esim. ratsastamassa, heillä siis myös hevosia).
Ap
17-vuotiaiden seurustelusta ei tiedä miten siinä käy. Mieheni kanssa on oltu yhdessä yli 30 vuotta, kun 16- ja 17-vuotiaina tutustuttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
17v on jo aika "vanha" teini, ettei enää varhais. Tottakai ihastuneena haluaa olla yhdessä paljon. Ehkä voitte sopia että tulee kotiin välillä tekemään omia juttuja tai lepäämään, ettei asu muilla sentäs. Sano että olisi kiva jos ottaa välillä omaakin aikaa. Voi olla että sen ikäinen haluaisi oman asunnon tai opiskelu, lapsia ei kannata hankkia, eroja tulee joillekin.
Eroja tulee yhtenään tuon ikäisille, ja se on ihan normaalia. En tiedä kuin yhden pariskunnan, joista edes toinen olisi ollut seurustelun alettua 17-vuotias, ja nyt nelikymppisenäkin ovat yhdessä.
Entä sitten? Tuskin kommentoijan pointti oli siinä, että odottaisi näiden olevan loppuelämää yhdessä. Lähinnä varmaan se, että lähes täysi-ikäisellä nuorella ajattelisi olevan jo sen verran autonomiaa, että saa itse päättää paljonko viettää poikakaverin kanssa aikaa, ilman että tarvitsee sitä selitellä. Oletuksella että molemmat ovat järkeviä ja luotettavia nuoria. Itsekin lähes asuin kumppanini luona tuossa iässä, ei oltu loppuelämää yhdessä mutta ihanat kolme vuotta kyllä. Kuten joku jo sanoikin, tuon ikäiset luuhaa muutenkin lähinnä kaverien kanssa ja se on ihan normaalia. Teininä kuuluukin ottaa etäisyyttä omiin vanhempiin ja rakentaa heistä erillistä, itsenäistä identiteettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa siltä että olet mustasukkainen siitä ajasta minkä lapsesi viettää kumppaninsa perheen kanssa/luona, olisiko sinulle ok jos viettäisivät aikaa teillä. Eli onko sinun huolesi oikeasti se kuinka paljon viettävät aikaa yhdessä vai se kuinka vähän teinisi viettää aikaa kanssasi.
En ole mustasukkainen ajasta. Toki mielelläni viettäisin jonkin verran aikaa oman lapsenkin kanssa, mutta lähinnä ongelma (jos nyt jonkinlaista ongelmaa haluaa tästä hakea) on se, että suhteesta on tuntunut tulleen muutamassa kuukaudessa "vakava". Kuuluuko noin nuorten suhteen olla vakava? Lisäksi (toisen perheen vanhempien puheista huolimatta) mietin, että tuleeko jotain sanomista siitä, että meidän lapsi käytännössä asuu heillä. Syö kaikki ruoat aamupalasta iltapalaan. Lisäksi pikkusisarukset kaipaavat urheilu-, uima- ja pelikaveriaan. Välillä kommunikointi on vaikeaa, kun yritän hoitaa asioita vain viestien välityksellä lapsensa kanssa.
Ap
Voithan antaa lapsen mukaan tuliaisia toiselle perheelle, jos se vähän helpottaisi huonoa omatuntoa. Ja kyllä, tuon ikäisillä on ihan yleistä, että suhde on "vakava". Mitä se kenellekin tarkoittaa on eri juttu, mutta kyllä mun kaveripiirissä lähes jokaisella oli tuossa iässä vakava seurustelusuhde, joka kesti siis useita vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me oltiin mieheni kanssa kaikki liikenevä vapaa-aika yhdessä teineinä, 16-vuotiaina alettiin seurustelemaan. Se oli ihanaa ja huoletonta aikaa. Hyvää elämä on nytkin toki, liki 10 vuotta ollaan yhteistä matkaa kuljettu. Paljon ollaan nähty ja koettu.
Mitä vanhempasi ja kumppanisi vanhemmat ajattelivat tuosta? Minä ainakaan en tykkäisi jos joku bieras mies asuisi meillä.
No heille se oli ihan ok. Mistä sinä nyt ylipäätään tykkäisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nehän hässii ku kanit. Etkö muista omaa nuoruuttas? Ihanaa aikaa!
Viis vetoa ja vihellys.
No tuollaista se on. Mieti, kuinka paljon kurjempaa olisi, jos ei nuorella olisi omaa elämää. Kyllähän sitä itsekin halusi olla yhdessä niin paljon kuin mahdollista. Nyt yli 30 vuotta myöhemmin voi jo olla erossakin. Omaa 17-vuotiasta kun yritettiin soitella kotiin, niin vastaus oli että hän on jo 17 ja meidän pitää vaan opetella tulemaan toimeen ilman häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa siltä että olet mustasukkainen siitä ajasta minkä lapsesi viettää kumppaninsa perheen kanssa/luona, olisiko sinulle ok jos viettäisivät aikaa teillä. Eli onko sinun huolesi oikeasti se kuinka paljon viettävät aikaa yhdessä vai se kuinka vähän teinisi viettää aikaa kanssasi.
En ole mustasukkainen ajasta. Toki mielelläni viettäisin jonkin verran aikaa oman lapsenkin kanssa, mutta lähinnä ongelma (jos nyt jonkinlaista ongelmaa haluaa tästä hakea) on se, että suhteesta on tuntunut tulleen muutamassa kuukaudessa "vakava". Kuuluuko noin nuorten suhteen olla vakava? Lisäksi (toisen perheen vanhempien puheista huolimatta) mietin, että tuleeko jotain sanomista siitä, että meidän lapsi käytännössä asuu heillä. Syö kaikki ruoat aamupalasta iltapalaan. Lisäksi pikkusisarukset kaipaavat urheilu-, uima- ja pelikaveriaan. Välillä kommunikointi on vaikeaa, kun yritän hoitaa asioita vain viestien välityksellä lapsensa kanssa.
Ap
Voithan antaa lapsen mukaan tuliaisia toiselle perheelle, jos se vähän helpottaisi huonoa omatuntoa. Ja kyllä, tuon ikäisillä on ihan yleistä, että suhde on "vakava". Mitä se kenellekin tarkoittaa on eri juttu, mutta kyllä mun kaveripiirissä lähes jokaisella oli tuossa iässä vakava seurustelusuhde, joka kesti siis useita vuosia.
Eihän teinien suhteet ole mitään vakavia vaan vaan hauskanpitoa.
Alue: Aihe vapaa
En ole mustasukkainen ajasta. Toki mielelläni viettäisin jonkin verran aikaa oman lapsenkin kanssa, mutta lähinnä ongelma (jos nyt jonkinlaista ongelmaa haluaa tästä hakea) on se, että suhteesta on tuntunut tulleen muutamassa kuukaudessa "vakava". Kuuluuko noin nuorten suhteen olla vakava? Lisäksi (toisen perheen vanhempien puheista huolimatta) mietin, että tuleeko jotain sanomista siitä, että meidän lapsi käytännössä asuu heillä. Syö kaikki ruoat aamupalasta iltapalaan. Lisäksi pikkusisarukset kaipaavat urheilu-, uima- ja pelikaveriaan. Välillä kommunikointi on vaikeaa, kun yritän hoitaa asioita vain viestien välityksellä lapsensa kanssa.
Ap