Lue keskustelun säännöt.
Oletko osallistunut Suviseuroihin?
01.07.2022 |
Onko mielenkiintoinen tapahtuma?
Ihmetyttää tapahtuman suuri suosio vuosittain. 958
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin onnellinen, kun olisi olemassa joku paikka, mihin "kuuluisin". Nyt tuntuu, että on niin yksinäistä ja jotenkin tuuliajolla koko ajan. Olisi ihanaa tavata sydämellisiä ihmisiä joka vuosi niin, ettei tuntisi itseään ulkopuoliseksi.
Niin no, jos et tunne seura-alueella ketään, aika yksinäiseltä sekin tuntuu. Lestadiolaispiireihin ei tuosta vain marssita sisään, edes vaikka olisi herätysliikkeessä mukana, mutta toki jos tuttavapiiri on iso, ja on edes yksi hyvä ystävä jonka kanssa hengailla seurojen ajan, leppoisaahan suviksissa on olla. Mutta yksinäiselle tuskaa.
Olla suviseuroissa yksin on yksinäisyyskokemuksen ääripää ja kliimaksi. Yksinäisyyskokemuksen Mount Everest.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin onnellinen, kun olisi olemassa joku paikka, mihin "kuuluisin". Nyt tuntuu, että on niin yksinäistä ja jotenkin tuuliajolla koko ajan. Olisi ihanaa tavata sydämellisiä ihmisiä joka vuosi niin, ettei tuntisi itseään ulkopuoliseksi.
Niin no, jos et tunne seura-alueella ketään, aika yksinäiseltä sekin tuntuu. Lestadiolaispiireihin ei tuosta vain marssita sisään, edes vaikka olisi herätysliikkeessä mukana, mutta toki jos tuttavapiiri on iso, ja on edes yksi hyvä ystävä jonka kanssa hengailla seurojen ajan, leppoisaahan suviksissa on olla. Mutta yksinäiselle tuskaa.
Täh. Kyllä mää uskaltaisin sinne yksin mennä ja olla yksin siel eikä ahistais. No introverteiltä tää onnistui.
Olla suviseuroissa yksin on yksinäisyyskokemuksen ääripää ja kliimaksi. Yksinäisyyskokemuksen Mount Everest.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin onnellinen, kun olisi olemassa joku paikka, mihin "kuuluisin". Nyt tuntuu, että on niin yksinäistä ja jotenkin tuuliajolla koko ajan. Olisi ihanaa tavata sydämellisiä ihmisiä joka vuosi niin, ettei tuntisi itseään ulkopuoliseksi.
Niin no, jos et tunne seura-alueella ketään, aika yksinäiseltä sekin tuntuu. Lestadiolaispiireihin ei tuosta vain marssita sisään, edes vaikka olisi herätysliikkeessä mukana, mutta toki jos tuttavapiiri on iso, ja on edes yksi hyvä ystävä jonka kanssa hengailla seurojen ajan, leppoisaahan suviksissa on olla. Mutta yksinäiselle tuskaa.
Olla suviseuroissa yksin on yksinäisyyskokemuksen ääripää ja kliimaksi. Yksinäisyyskokemuksen Mount Everest.
Täh. Kyllä mää uskaltaisin sinne yksin mennä ja olla yksin siel eikä ahistais. No introverteiltä tää onnistui.
Vierailija kirjoitti:
En ole. Saako siellä helposti pillua?
Voit päätellä siitä, että joka vuosi kun suviseurat järjestetään, on kyseiseltä paikkakunnalta kortongit loppu kaikista kaupoista, kioskeista ja huoltoasemilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole. Saako siellä helposti pillua?
En ole minäkään ja mietin saako sieltä helposti munaa? Tai saan joka paikasta, mutta uskista en ole kokeillut.
Olen osallistunut lähes joka vuosi elämäni aikana. Suviseurat on omanlaisensa, ihan hieno, kokemus joka kerta.
Lapsena parasta oli jäätelönmyynti ja teltassa/asuntovaunussa yöpyminen sekä sellainen retkifiilis.
Nuorena kavereiden kanssa yhdessä oleminen ja kesästä nauttiminen oli parasta sekä tapahtuman uskonnollinen puolikin tuli teininä tärkeämmäksi.
Nykyään näin 4-kymppisenä parasta on laulaminen isossa teltassa yhdessä tuhansien muiden kanssa sekä ystävien näkeminen. Myös se, että näkee omien lasten nauttivan suviseuroista, on mukava huomata. Seurapuheitakin tykkään kuunnella. Koen olevani ehkä keskivertoa liberaalimpi vanhoillislestadiolainen, mutta saarnoissa kaikuva armo ja syntien anteeksiantamus ovat edelleen minulle tärkeitä ja rakkaita.
Mukava päästä taas pitkästä aikaa suviseuroihin tänä vuonna. Viime vuonna emme päässeet ja sitä ennen koronan takia suviseuroja ei voitu pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en! Enkä mene. Onneksi ei edes kutsuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime kesänä Räyskälässä osa seuravieraista oli roskannut luontoa, tunkeutunut uimaan yksityisrannoille ja saastuttaneet vesistöjä jätevedellä. Jätevesi tässä tapauksessa oli asuntoautojen kemiallisten vessojen sisältöä, jotka surutta dumpattiin järviin.
Näin se Herra omilleen sallii erivapauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin onnellinen, kun olisi olemassa joku paikka, mihin "kuuluisin". Nyt tuntuu, että on niin yksinäistä ja jotenkin tuuliajolla koko ajan. Olisi ihanaa tavata sydämellisiä ihmisiä joka vuosi niin, ettei tuntisi itseään ulkopuoliseksi.
Mene kristillisiin rukouskokokouksiin.
Kiitos vastauksesta!
Tylsää että tulevaisuudessa ei enää paikkakunnat vaihdu entiseen tapaan. Ehkä järjestelyt kasvaneet niin isoiksi, että vaikeaa aloittaa aina tyhjästä?
"Suviseurat aiotaan jatkossa keskittää viiteen tai kuuteen paikkaan, joita ovat muun muassa Lopen Räyskälä, Kauhava ja Pudasjärvi. Muitakin paikkakuntia on ilmoittautunut halukkaaksi Suviseurojen pitopaikaksi, kertoo Hentilä. Lopella järjestetään Suviseurat seuraavan kerran jo vuonna 2025." YLE