Mä olen yksinäinen
Pakko vähä kertoa että elämä on muuttunu aika paljon. Olen yksinäinen ja menettäny ihan kaikki kaverini. Kukaan ei koskaa soita. Vain äitini tai faijani. Tuntuu että miks mä oon ees olemassa ku en pääse eteenpäin. En saa parisuhdetta. Mulla on vaan työpaikka ja oon yksin. Mieluite vaikka työtön ja ihmisiä elämässä. En tiedä mitä teen. Olen kyllä masentunut.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Sen verran pahasti velkaantunut. En pääse elämäs eteenpäin. Menettäny kaverit. Lääkärit ei auta. Mut on unohdettu. Vanhemmatki vihaa mua. Mun persoonassa on jotain vika ja säälin itteeni miksen saa edes parisuhdetta. Koen yksinäisyyttä tyhjää. Naiset ei halua ees mulle jutella ja nähdä.
Naama ei mitään vikaa. Mutta naisille mä olen ilmaa. En ole hoikka urheilullinen. Painan 110 kg ja mahaa on. Silti liikun urheilen ja käyn töissä. Mutta silti mä oon masentunut ja yksin. Kukaan ei halua olla tekemisis. Korkeintaa oma äiti.
No terapiaa tarvin. Turha se on sääliä itteensä. Ei tälle vaan voi mitään.
Välillä tuntuu oonko mä ees olemassa.. kukaan ei halua mulle jutella. .paitsi vanhemmat.. en pääse treffeille.. kukaan ei halua mua nähdä.. olen mä töissäki yksinäinen.
Tuntuu että apua mä tarvitsen mutta oikeanlaista apua en saa. Mä tunnen tyhjää elämässä. Äsken tulin Hki kävelin keskustassa, ja kaikilla omat piirit ja kaverit.. tuntuu ettei mua ole ees olemassa. Tuntuu pahalta. emmä jaksa elää näin. Syön lääkkeitä ja liikun kyllä.
Haluaisko joku tutustua muhun kaverina. Kaipaisin kavereita?
En mä tajua mikä ihmisiä vaivaa. No ollaan sitte yksin. Ei se auta ku keinolla millä tahansa muuttua hankkia apua.. maksella velkoja ja urheilla.
Vierailija kirjoitti:
Yksin olen minäkin. Herään yksin yksiöstäni, juon aamukahvin yksin, käyn ulkona kävellen tai pyöräillen yksin, teen jotain ruokaa ja syön yksin, käyn kaupassa yksin, selailen nettiä tai telkkaria yksin, otan iltapalaa yksin, käyn nukkumaan yksin. Ja siitä sitten taas sama uudelleen. Töitä ei nyt ole joten ei näe sitään kautta ketään. On aika surullinen olo usein. On muutama sukulainen jotka joskus soittaa. Kylässä ei ole kukaan käynyt aikoihin. Olis edes muutama kaveri ketä näkisi välillä ja voisi soitella. Vaan ei ole. Vaikea aikuisena enää tutustua kehenkään ainakin minun. En tiedä mitä tässä tekisi.
MIkset halua tutustua muhun?
No mitäpä tänne kirjottaa.. samaa yksin toistamista ja yksin puhelua seinille.. pahenee vaa tilanne. heido
Allu, olen monesti tarjonnut ystävyyssuhdetta sinulle, laita sähköposti tähän niin otan yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että ihmisillä kaikilla on omat piirit. Rahan perässä kaikki. Naiset on vaativia ja haluaa vain komeaa rikasta miestä.
Se on sun tunne.Suurinosa naisista on normaaleja jotka haluaa perheen kuten sinäkin.
Oletko miettinyt netin treffi juttuja?Sitähän voi keskustelulla aloittaa.
Sen verran pahasti velkaantunut. En pääse elämäs eteenpäin. Menettäny kaverit. Lääkärit ei auta. Mut on unohdettu. Vanhemmatki vihaa mua. Mun persoonassa on jotain vika ja säälin itteeni miksen saa edes parisuhdetta. Koen yksinäisyyttä tyhjää. Naiset ei halua ees mulle jutella ja nähdä.