Lue keskustelun säännöt.
Onko hölmöä erota kun toinen ei tahdo avioliittoa?
30.06.2022 |
Lähtisittekö muuten hyvästä parisuhteesta jos toinen tahtoo avioliittoa ja toinen ei? Kysymys on periaattellinen, mutta myös käytännöllinen: avioliitto tuo vanhuuden ja sairauden turvaksi oikeuksia esim puolison hoivasta päättämiseen.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites tämmöinen tilanne?
Mä ja mies ollaan oltu melkein 10v yhdessä. Ollaan molemmat 30v. Mies on aika ehdoton, että ei halua lapsia. Mä en tiedä. Oon miettinyt sitä 10 vuotta enkä vieläkään tiedä.
Mies sanoo, että naimisiin ei voida mennä (eikä tietty kannatakaan) ennenkun mä tiedän kantani. Oon aina ajatellut, että olen yhdessä rakastamani ihmisen kanssa (naimisissa) ja sitten jossain vaiheessa mulle vaan kirkastuu, että nyt se lapsi tai sitten, että joo ei ikinä. Että se tulee vähän niinkuin yhteisestä päätöksestä.
Mitä tämmöisessä tilanteessa voi tehdä?
Sano, että haluat lapsen. Muuten kaduttaa vanhempana (ja sanoin tämän kuitenkin, vaikka palstan jokainen vela lynkkaakin kohta). Ne, jotka ei halua lapsia, yleensä tietää sen aika vahvasti. Sulla on kyllä paljon pelissä, jos mies ei halua. Sano kuitenkin oma mielipiteesi. Älä selittele, äläkä puolustele.
Eihän se nyt noinkaan mene. Mut on t"ehty" "koska pitäähän sitä lapsi olla" ja se kyllä näkyi lapsuudessa.
Moni katuu lapsiaan.
edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites tämmöinen tilanne?
Mä ja mies ollaan oltu melkein 10v yhdessä. Ollaan molemmat 30v. Mies on aika ehdoton, että ei halua lapsia. Mä en tiedä. Oon miettinyt sitä 10 vuotta enkä vieläkään tiedä.
Mies sanoo, että naimisiin ei voida mennä (eikä tietty kannatakaan) ennenkun mä tiedän kantani. Oon aina ajatellut, että olen yhdessä rakastamani ihmisen kanssa (naimisissa) ja sitten jossain vaiheessa mulle vaan kirkastuu, että nyt se lapsi tai sitten, että joo ei ikinä. Että se tulee vähän niinkuin yhteisestä päätöksestä.
Mitä tämmöisessä tilanteessa voi tehdä?
Sano, että haluat lapsen. Muuten kaduttaa vanhempana (ja sanoin tämän kuitenkin, vaikka palstan jokainen vela lynkkaakin kohta). Ne, jotka ei halua lapsia, yleensä tietää sen aika vahvasti. Sulla on kyllä paljon pelissä, jos mies ei halua. Sano kuitenkin oma mielipiteesi. Älä selittele, äläkä puolustele.
Eihän se nyt noinkaan mene. Mut on t"ehty" "koska pitäähän sitä lapsi olla" ja se kyllä näkyi lapsuudessa.
Moni katuu lapsiaan.
edellinen
Varmaan joku katuukin lapsiaan, mutta ei "moni" vaan todella harva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites tämmöinen tilanne?
Mä ja mies ollaan oltu melkein 10v yhdessä. Ollaan molemmat 30v. Mies on aika ehdoton, että ei halua lapsia. Mä en tiedä. Oon miettinyt sitä 10 vuotta enkä vieläkään tiedä.
Mies sanoo, että naimisiin ei voida mennä (eikä tietty kannatakaan) ennenkun mä tiedän kantani. Oon aina ajatellut, että olen yhdessä rakastamani ihmisen kanssa (naimisissa) ja sitten jossain vaiheessa mulle vaan kirkastuu, että nyt se lapsi tai sitten, että joo ei ikinä. Että se tulee vähän niinkuin yhteisestä päätöksestä.
Mitä tämmöisessä tilanteessa voi tehdä?
Sano, että haluat lapsen. Muuten kaduttaa vanhempana (ja sanoin tämän kuitenkin, vaikka palstan jokainen vela lynkkaakin kohta). Ne, jotka ei halua lapsia, yleensä tietää sen aika vahvasti. Sulla on kyllä paljon pelissä, jos mies ei halua. Sano kuitenkin oma mielipiteesi. Älä selittele, äläkä puolustele.
Eihän se nyt noinkaan mene. Mut on t"ehty" "koska pitäähän sitä lapsi olla" ja se kyllä näkyi lapsuudessa.
Moni katuu lapsiaan.
edellinen
Varmaan joku katuukin lapsiaan, mutta ei "moni" vaan todella harva.
Asiasta ei vaan puhuta koska se on tabu.
Vierailija kirjoitti:
Mites tämmöinen tilanne?
Mä ja mies ollaan oltu melkein 10v yhdessä. Ollaan molemmat 30v. Mies on aika ehdoton, että ei halua lapsia. Mä en tiedä. Oon miettinyt sitä 10 vuotta enkä vieläkään tiedä.
Mies sanoo, että naimisiin ei voida mennä (eikä tietty kannatakaan) ennenkun mä tiedän kantani. Oon aina ajatellut, että olen yhdessä rakastamani ihmisen kanssa (naimisissa) ja sitten jossain vaiheessa mulle vaan kirkastuu, että nyt se lapsi tai sitten, että joo ei ikinä. Että se tulee vähän niinkuin yhteisestä päätöksestä.
Mitä tämmöisessä tilanteessa voi tehdä?
Sinä alat haluta lasta viim. 35-vuotiaana. Hormonit. Vain n. 5 % naisista ei koskaan saa/hanki lapsia, joten todennäköisesti sinäkin hankit vielä niitä. Teille todennäköisesti tulee ero, koska teineinä seurustelun aloittaneille pareille se yleensä tulee kolmenkympin tietämillä ja koska mies ei halua lapsia (sinun kanssasi).
Kannattaa tosiaan huomioida, että on hyvin harvinaista, että mies on aivan ehdottomasti lapsia tai avioliittoa vastaan. Jos mies ei halua jompaakumpaa, vika on yleensä vääränlaisessa kumppanissa. Miehet kyllä unohtavat "periaatteensa", kun rakastuvat kunnolla.
Lisäksi vanhempana, esim. 35-vuotiaana, on jo vaikeampi löytää uutta hyvää kumppania ja tulla raskaaksi. Joten suosittelen, että mietit nyt erittäin pitkällisesti tilannettasi ja teet jonkinlaisen päätöksen vuoden sisällä. Aikaa ei ole loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä ole mitään väärää, että haluaa naimisiin. Kuten ei myöskään siinä, ettei halua. Olennaista on vain löytää kumppani, joka haluaa samaa. Jos suhteen osapuolet ovat eri leireissä ja kummankin kanta on vahva, en oikein näe selviytymisen mahdollisuutta, koska jompi kumpi joutuu tekemään ison elämänvalinnan, joka sotii hänen omaa tahtoaan vastaan. Itkuun se päättyy tavalla tai toisella ennemmin tai myöhemmin.
Hmmm. Olen sitä mieltä, että se, joka ei halua naimisiin, kertoo enemmän hänen tahdostaan. Jos hän on valmis eroamaan sen takia, ettei halua naimisiin, niin hän ei loppujen lopuksi rakasta.
Koska lopputulos on molemmissa sama: ollaan yhdessä.
Jos avioliittoon haluava valitsee eroamisen, niin hän ei usko avoliiton haluavan olla yhdessä.
Naimisiin haluavalle se on enemmän arvokysymys. Johtuu kulttuuristamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites tämmöinen tilanne?
Mä ja mies ollaan oltu melkein 10v yhdessä. Ollaan molemmat 30v. Mies on aika ehdoton, että ei halua lapsia. Mä en tiedä. Oon miettinyt sitä 10 vuotta enkä vieläkään tiedä.
Mies sanoo, että naimisiin ei voida mennä (eikä tietty kannatakaan) ennenkun mä tiedän kantani. Oon aina ajatellut, että olen yhdessä rakastamani ihmisen kanssa (naimisissa) ja sitten jossain vaiheessa mulle vaan kirkastuu, että nyt se lapsi tai sitten, että joo ei ikinä. Että se tulee vähän niinkuin yhteisestä päätöksestä.
Mitä tämmöisessä tilanteessa voi tehdä?
Sano, että haluat lapsen. Muuten kaduttaa vanhempana (ja sanoin tämän kuitenkin, vaikka palstan jokainen vela lynkkaakin kohta). Ne, jotka ei halua lapsia, yleensä tietää sen aika vahvasti. Sulla on kyllä paljon pelissä, jos mies ei halua. Sano kuitenkin oma mielipiteesi. Älä selittele, äläkä puolustele.
Eihän se nyt noinkaan mene. Mut on t"ehty" "koska pitäähän sitä lapsi olla" ja se kyllä näkyi lapsuudessa.
Moni katuu lapsiaan.
edellinen
Varmaan joku katuukin lapsiaan, mutta ei "moni" vaan todella harva.
Asiasta ei vaan puhuta koska se on tabu.
Höpsis. Sellaisetkin ihmiset, joilla ei välttämättä ole edellytyksiä vanhemmuuteen, harvoin katuvat lapsiaan. Taidat lukea liikaa palstaa. Tänne on keskittynyt lapsivihamielinen joukko, jolla on itsellään ollut huonot lähtökohdat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites tämmöinen tilanne?
Mä ja mies ollaan oltu melkein 10v yhdessä. Ollaan molemmat 30v. Mies on aika ehdoton, että ei halua lapsia. Mä en tiedä. Oon miettinyt sitä 10 vuotta enkä vieläkään tiedä.
Mies sanoo, että naimisiin ei voida mennä (eikä tietty kannatakaan) ennenkun mä tiedän kantani. Oon aina ajatellut, että olen yhdessä rakastamani ihmisen kanssa (naimisissa) ja sitten jossain vaiheessa mulle vaan kirkastuu, että nyt se lapsi tai sitten, että joo ei ikinä. Että se tulee vähän niinkuin yhteisestä päätöksestä.
Mitä tämmöisessä tilanteessa voi tehdä?
Sinä alat haluta lasta viim. 35-vuotiaana. Hormonit. Vain n. 5 % naisista ei koskaan saa/hanki lapsia, joten todennäköisesti sinäkin hankit vielä niitä. Teille todennäköisesti tulee ero, koska teineinä seurustelun aloittaneille pareille se yleensä tulee kolmenkympin tietämillä ja koska mies ei halua lapsia (sinun kanssasi).
Kannattaa tosiaan huomioida, että on hyvin harvinaista, että mies on aivan ehdottomasti lapsia tai avioliittoa vastaan. Jos mies ei halua jompaakumpaa, vika on yleensä vääränlaisessa kumppanissa. Miehet kyllä unohtavat "periaatteensa", kun rakastuvat kunnolla.
Lisäksi vanhempana, esim. 35-vuotiaana, on jo vaikeampi löytää uutta hyvää kumppania ja tulla raskaaksi. Joten suosittelen, että mietit nyt erittäin pitkällisesti tilannettasi ja teet jonkinlaisen päätöksen vuoden sisällä. Aikaa ei ole loputtomiin.
Ehkäpä. Oon monesti sanonut miehelle, että voi vapaasti lähteä, jos haluaa lapsia tai naimisiin jonkun mun kanssa. Mut ei oo halunnut lähteä. Miehellä on TODELLA paljon kavereita joilla ei ole lapsia, eikä niitä ole edes suunnitteilla (Kavereiden iät 25-50v). Eli ei se vapaaehtoinen lapsettomuus mitenkään harvinaista ole. Nytkin meillä on kolme tuttavapariskuntaa joilla ei ole mitään hinkua lisääntyä. Kaikissa näissä pareissa nainen on 30+.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites tämmöinen tilanne?
Mä ja mies ollaan oltu melkein 10v yhdessä. Ollaan molemmat 30v. Mies on aika ehdoton, että ei halua lapsia. Mä en tiedä. Oon miettinyt sitä 10 vuotta enkä vieläkään tiedä.
Mies sanoo, että naimisiin ei voida mennä (eikä tietty kannatakaan) ennenkun mä tiedän kantani. Oon aina ajatellut, että olen yhdessä rakastamani ihmisen kanssa (naimisissa) ja sitten jossain vaiheessa mulle vaan kirkastuu, että nyt se lapsi tai sitten, että joo ei ikinä. Että se tulee vähän niinkuin yhteisestä päätöksestä.
Mitä tämmöisessä tilanteessa voi tehdä?
Sinä alat haluta lasta viim. 35-vuotiaana. Hormonit. Vain n. 5 % naisista ei koskaan saa/hanki lapsia, joten todennäköisesti sinäkin hankit vielä niitä. Teille todennäköisesti tulee ero, koska teineinä seurustelun aloittaneille pareille se yleensä tulee kolmenkympin tietämillä ja koska mies ei halua lapsia (sinun kanssasi).
Kannattaa tosiaan huomioida, että on hyvin harvinaista, että mies on aivan ehdottomasti lapsia tai avioliittoa vastaan. Jos mies ei halua jompaakumpaa, vika on yleensä vääränlaisessa kumppanissa. Miehet kyllä unohtavat "periaatteensa", kun rakastuvat kunnolla.
Lisäksi vanhempana, esim. 35-vuotiaana, on jo vaikeampi löytää uutta hyvää kumppania ja tulla raskaaksi. Joten suosittelen, että mietit nyt erittäin pitkällisesti tilannettasi ja teet jonkinlaisen päätöksen vuoden sisällä. Aikaa ei ole loputtomiin.
Joku lähde tolle 5 prosentille?
Mulle avioliitossa lähtökohtana on että haluan viettää tämän ihmisen kanssa loppuelämäni. Jos eroaisin sen takia että mies ei halua kanssani naimisiin niin se taroittaisi että en lähtökohtaisesti olisi edes valmis avioliittoon miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites tämmöinen tilanne?
Mä ja mies ollaan oltu melkein 10v yhdessä. Ollaan molemmat 30v. Mies on aika ehdoton, että ei halua lapsia. Mä en tiedä. Oon miettinyt sitä 10 vuotta enkä vieläkään tiedä.
Mies sanoo, että naimisiin ei voida mennä (eikä tietty kannatakaan) ennenkun mä tiedän kantani. Oon aina ajatellut, että olen yhdessä rakastamani ihmisen kanssa (naimisissa) ja sitten jossain vaiheessa mulle vaan kirkastuu, että nyt se lapsi tai sitten, että joo ei ikinä. Että se tulee vähän niinkuin yhteisestä päätöksestä.
Mitä tämmöisessä tilanteessa voi tehdä?
Sinä alat haluta lasta viim. 35-vuotiaana. Hormonit. Vain n. 5 % naisista ei koskaan saa/hanki lapsia, joten todennäköisesti sinäkin hankit vielä niitä. Teille todennäköisesti tulee ero, koska teineinä seurustelun aloittaneille pareille se yleensä tulee kolmenkympin tietämillä ja koska mies ei halua lapsia (sinun kanssasi).
Kannattaa tosiaan huomioida, että on hyvin harvinaista, että mies on aivan ehdottomasti lapsia tai avioliittoa vastaan. Jos mies ei halua jompaakumpaa, vika on yleensä vääränlaisessa kumppanissa. Miehet kyllä unohtavat "periaatteensa", kun rakastuvat kunnolla.
Lisäksi vanhempana, esim. 35-vuotiaana, on jo vaikeampi löytää uutta hyvää kumppania ja tulla raskaaksi. Joten suosittelen, että mietit nyt erittäin pitkällisesti tilannettasi ja teet jonkinlaisen päätöksen vuoden sisällä. Aikaa ei ole loputtomiin.
Niin että eroperheitä ei juuri ole koska se jonka kanssa halutaan naimisiin ja lapsia on se THE ONE? :D hehehe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivuutin juuri tästä syystä kaikki naiset jotka halusivat naimisiin. Jos naimisiin meneminen on tärkeämpi kuin minä ihmisenä, niin unohdetaan koko homma.
Eli sivuutit kaikki naiset, jotka olisivat halunneet sitoutua juuri sinuun lopuksi elämää ja mahdollisesti tehdä juuri sinulle ne lapsensa? Eikä se viestinnyt sinulle mitään noiden naisten mielipiteestä sinusta? No, ihan miten vaan. Hyvä tietysti, että nuo naiset saivat suunsa auki ja saivat mahdollisuuden löytää kumppani, joka halusi naimisiin.
Jos ne naiset sitten olisi tuon miehen jättänyt kun hän ei halua naimisiin niin olisihan niille naisille sitten se naimisiin meneminen tärkeämpää kuin tuo mies kumppanina. Sitoutuu mihin sitoutuu mutta tuohon eivät olisi halunneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävistäni parilla oli lapsia jo nuorempana, loput ovat alkaneet haluta niitä n. nelikymppisinä. Yksi ikisinkku vielä miettii ja varmaan nukkuu asian ohi.
Sanoisin että avioliitolla ei ole hirveästi väliä ellei suunnittele perhettä. Mutta jos toinen selvästi sanoo, ettei halua naimisiin, voi odottaa vaikka pari kuukautta, kysyä uudelleen ja sitten erota. Joku toinen puoliso voi vielä löytyä.
Ei toisen tahdon mukaisesti elämää eletä! Ei toista voi väkisin pitää avioliitossa.Nykyisin voi avioeron ilman syytä ,toinen hakea,Lupaa kysymättä. Aikanaan asiasta toiselle tulee kirjalinen kirje avioero prosessista.Hyvä asia! Kukaan ei voi vangita toista itseensä edes aviolitolla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites tämmöinen tilanne?
Mä ja mies ollaan oltu melkein 10v yhdessä. Ollaan molemmat 30v. Mies on aika ehdoton, että ei halua lapsia. Mä en tiedä. Oon miettinyt sitä 10 vuotta enkä vieläkään tiedä.
Mies sanoo, että naimisiin ei voida mennä (eikä tietty kannatakaan) ennenkun mä tiedän kantani. Oon aina ajatellut, että olen yhdessä rakastamani ihmisen kanssa (naimisissa) ja sitten jossain vaiheessa mulle vaan kirkastuu, että nyt se lapsi tai sitten, että joo ei ikinä. Että se tulee vähän niinkuin yhteisestä päätöksestä.
Mitä tämmöisessä tilanteessa voi tehdä?
Sinä alat haluta lasta viim. 35-vuotiaana. Hormonit. Vain n. 5 % naisista ei koskaan saa/hanki lapsia, joten todennäköisesti sinäkin hankit vielä niitä. Teille todennäköisesti tulee ero, koska teineinä seurustelun aloittaneille pareille se yleensä tulee kolmenkympin tietämillä ja koska mies ei halua lapsia (sinun kanssasi).
Kannattaa tosiaan huomioida, että on hyvin harvinaista, että mies on aivan ehdottomasti lapsia tai avioliittoa vastaan. Jos mies ei halua jompaakumpaa, vika on yleensä vääränlaisessa kumppanissa. Miehet kyllä unohtavat "periaatteensa", kun rakastuvat kunnolla.
Lisäksi vanhempana, esim. 35-vuotiaana, on jo vaikeampi löytää uutta hyvää kumppania ja tulla raskaaksi. Joten suosittelen, että mietit nyt erittäin pitkällisesti tilannettasi ja teet jonkinlaisen päätöksen vuoden sisällä. Aikaa ei ole loputtomiin.
Ehkäpä. Oon monesti sanonut miehelle, että voi vapaasti lähteä, jos haluaa lapsia tai naimisiin jonkun mun kanssa. Mut ei oo halunnut lähteä. Miehellä on TODELLA paljon kavereita joilla ei ole lapsia, eikä niitä ole edes suunnitteilla (Kavereiden iät 25-50v). Eli ei se vapaaehtoinen lapsettomuus mitenkään harvinaista ole. Nytkin meillä on kolme tuttavapariskuntaa joilla ei ole mitään hinkua lisääntyä. Kaikissa näissä pareissa nainen on 30+.
Kyllä se tilastojen mukaan on hyvin harvinaista. Teidän kaveriporukkanne ei kuvasta koko väestöä.
Ihan oikeasti se vauvakuume yllättää monen vannoutuneen velanaisen 35-40-vuotiaana. Nykynaiset ovat vain tuudittautuneet siihen ajatukseen, että 35-vuotias on vielä nuori ja nainen tulee helposti raskaaksi vielä 45-vuotiaana (ei tule).
Miehillähän ei samanlaista aikarajaa ole. Ja miehistä kannattaa tiedostaa se fakta, että jos suhde on muuten ok, ei mies oma-aloitteisesti eroa, koska mies saa niin paljon etuja ja pääsee helpommalla parisuhteessa. Siksi tuollaiset "olet vapaa lähtemään ja etsimään jonkun toisen" -heitot ovat aivan turhia yrityksiä siirtää vastuuta miehille.
Kertokaa, kun en tiedä: millä tavalla avoliitossa ja avioliitossa oleminen eroavat kun jää leskeksi? =Mitä hyötyä avioliitosta silloin saa jota ei saa avoliitossa olosta?
Jokaisen henkilökohtainen asia kuinka tärkeää avioliitto on ja kuinka paljon suostuu asiasta joustamaan.
Itse voin hyvin olla ns. ikuisuustyttöystävä, mutta silloin ei myöskään yhteenmuuttaminen tai lasten teko tule kyseeseen. Jos aletaan yhteistä taloutta pyörittämään tai perhettä muodostamaan niin avioliiton edut ovat ylivoimaiset. Hääjuhlia en haikaile ja kirkkovihkiminen aiheuttaa näppylöitä ajatuksenakin. Eron varalle avioehto on tottakai myös itsestäänselvyys. Avioliitto siksi, koska jos tähdätään elämänmittaiseen kumppanuuteen, täytyy toisen asema olla turvattu jos toiselle tapahtuu jotain. Lisäksi aviopuolisot ovat toistensa automaattisia lähiomaisia millä on myös merkitystä jos toinen joutuu vaikkapa onnettomuuteen. Itselleni se on myös suuri lupaus ja sitoumus siihen että jos puolisoni vaikka vammautuisi (tai vanhana toimintakyky heikkenisi omaani nopeammin) olisin itsestäänselvästi valmis omaishoitajaksi jottei toinen joudu laitokseen.
Kaiken tämän toki saa aikaan myös lukuisilla testamenteilla, lakimiehen laatimilla asiakirjoilla ja niin edelleen, mutta jos toiselle ajatus avioliitosta myös romanttisena rakkaudenosoituksena on täysin mahdoton ajatus toteuttaa, hän on väärä ihminen minulle.
Toistaiseksi olen kuitenkin onnellisesti suhteessa jossa molemmilla on omat asunnot ja oma arkielämä. Tämäkin riittää minulle vallan mainiosti.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen henkilökohtainen asia kuinka tärkeää avioliitto on ja kuinka paljon suostuu asiasta joustamaan.
Itse voin hyvin olla ns. ikuisuustyttöystävä, mutta silloin ei myöskään yhteenmuuttaminen tai lasten teko tule kyseeseen. Jos aletaan yhteistä taloutta pyörittämään tai perhettä muodostamaan niin avioliiton edut ovat ylivoimaiset. Hääjuhlia en haikaile ja kirkkovihkiminen aiheuttaa näppylöitä ajatuksenakin. Eron varalle avioehto on tottakai myös itsestäänselvyys. Avioliitto siksi, koska jos tähdätään elämänmittaiseen kumppanuuteen, täytyy toisen asema olla turvattu jos toiselle tapahtuu jotain. Lisäksi aviopuolisot ovat toistensa automaattisia lähiomaisia millä on myös merkitystä jos toinen joutuu vaikkapa onnettomuuteen. Itselleni se on myös suuri lupaus ja sitoumus siihen että jos puolisoni vaikka vammautuisi (tai vanhana toimintakyky heikkenisi omaani nopeammin) olisin itsestäänselvästi valmis omaishoitajaksi jottei toinen joudu laitokseen.
Kaiken tämän toki saa aikaan myös lukuisilla testamenteilla, lakimiehen laatimilla asiakirjoilla ja niin edelleen, mutta jos toiselle ajatus avioliitosta myös romanttisena rakkaudenosoituksena on täysin mahdoton ajatus toteuttaa, hän on väärä ihminen minulle.
Toistaiseksi olen kuitenkin onnellisesti suhteessa jossa molemmilla on omat asunnot ja oma arkielämä. Tämäkin riittää minulle vallan mainiosti.
Mitä nämä edut on mitä tulee avioliitossa kun on yhteinen talous ja perhe (perheellä kai tarkoitat lapsia)?
Vierailija kirjoitti:
Mites tämmöinen tilanne?
Mä ja mies ollaan oltu melkein 10v yhdessä. Ollaan molemmat 30v. Mies on aika ehdoton, että ei halua lapsia. Mä en tiedä. Oon miettinyt sitä 10 vuotta enkä vieläkään tiedä.
Mies sanoo, että naimisiin ei voida mennä (eikä tietty kannatakaan) ennenkun mä tiedän kantani. Oon aina ajatellut, että olen yhdessä rakastamani ihmisen kanssa (naimisissa) ja sitten jossain vaiheessa mulle vaan kirkastuu, että nyt se lapsi tai sitten, että joo ei ikinä. Että se tulee vähän niinkuin yhteisestä päätöksestä.
Mitä tämmöisessä tilanteessa voi tehdä?
Sun pitää päättää omasta puolestasi haluatko koskaan lapsia vai et. Sitten alat toimia sen mukaan.
Jokainen saa erota mistä syystä haluaa mutta kyllä minä kohottaisin kulmia jos se hyvä suhde ei sille lähtevälle mitään merkkaa. Miksi se siinä suhteessa sitten alunperin oli?
Onko avioliitto järkevä, jos ilman sitä olisi valmis eroamaan rakastetustaan?
Lisäksi avioliitto ei ole ainut keino saada päättää kumppaninsa hoidosta tai muista asioista kumppanin niin halutessaan. Tässä tilanteessa, ilman avioliittoa voi tehdä hoitotahdon, josta käy ilmi mitä tahtoo missäkin tilanteessa tapahtuvan ja kenen tahtoo niistä asioista päättävän.