Onko hölmöä erota kun toinen ei tahdo avioliittoa?

Se riippuu siitä kumpi sinulle on tärkeämpää, se että pääset naimisiin vai se että saat olla juuri nykyisen kumppanisi kanssa.

"Avioliitto instituutiona inhottaa."

Eli myönnät että kyse on viimekädessä vain ihan tunteesta, ei siitä että avioliitossa olisi faktatasolla jotain vikaa?

Minulla olisi ainakin aika vaikeaa elää ihmisen kanssa jonka elämänarvot perustuvat voimakkaisiin antipatioihin jotain asiaa kohtaan ilman yhtään varsinaista faktaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei halua virallistaa ja laillistaa suhdetta, sellaisella on jalka oven raossa kaiken varalta. Itse olin siinä tilanteessa. Ekasta suhteesta erosin, mutta siinä suhteessa oli kyllä muutakin vikaa. Uudessa suhteessa laitoin miehen valitsemaan ja sitten mentiin naimisiin.

Avioliitosta on mahdollista erota, joten jalka on oven raossa silloinkin kun ollaan naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko avioliitto järkevä, jos ilman sitä olisi valmis eroamaan rakastetustaan?

Minulle se, ettei toinen halua naimisiin kanssani tietäen, että asia on minulle tärkeä, tarkoittaa sitä, ettei toinen rakasta minua riittävästi.

 

Voihan se toinenkin osapuoli vastaavasti ajatella, että et rakasta häntä riittävästi, kun vaadit häntä menemään naimisiin vaikka tiedät ettei hän halua sitä.

Kuulostaa suhteelta jossa ihan perusarvot ovat niin erilaisia että ongelmia tulee vääjäämättä.

Mitä väliä avioliitolla on?

Vierailija kirjoitti:

Mites tämmöinen tilanne?

Mä ja mies ollaan oltu melkein 10v yhdessä. Ollaan molemmat 30v. Mies on aika ehdoton, että ei halua lapsia. Mä en tiedä. Oon miettinyt sitä 10 vuotta enkä vieläkään tiedä.

Mies sanoo, että naimisiin ei voida mennä (eikä tietty kannatakaan) ennenkun mä tiedän kantani. Oon aina ajatellut, että olen yhdessä rakastamani ihmisen kanssa (naimisissa) ja sitten jossain vaiheessa mulle vaan kirkastuu, että nyt se lapsi tai sitten, että joo ei ikinä. Että se tulee vähän niinkuin yhteisestä päätöksestä.

Mitä tämmöisessä tilanteessa voi tehdä?

Tässä naapurustossa tiedän tapauksen tuollaisesta parista. Lopulta mies löysi naisen, jonka kanssa meni heti naimisiinbja sai lapsen. Kävi sääliksi entistä.

Samoin kaverini miehen veli teki noin. 

(Ja vielä kaverini marokkolainen avomies teki noin, mutta vinkkasi asiasta etukäteen hyvissä ajoin.)

Ei haluta sitoutua naimisiin eikä tehdä lasta, joka myös sitouttaa, sillä odotellaan sitä oikeaa.

Vielä ehdit erota ja tehdä lapsia uuden kanssa. 

Jos itselleni avioliitto olisi tärkeä, niin kyllä lähtisin.

Avioliitto on kuitenkin iso juttu, ja se turvaa kummankin osapuolen sairastuessa ja kuolematapauksessa. Itse ihmettelisin miksi toinen ei haluaisi avioliittoon, jos kerta haluaa minun kanssa olla loppuelämän? Kuitenkin on mahdollisuus kirjoittaa avioehdon, jos haluaa omaisuutta suojella. Tulisi olo, että olen enemmänkin varalla toiselle, ettei hän oikeasti halua pysyvästi sitoutua, vaan odottelee sitä "oikeaa" yhä ja heti kun löytyy, niin minä saan lähteä.

Jos itselleni avioliitto olisi tärkeä, niin kyllä lähtisin.

Avioliitto on kuitenkin iso juttu, ja se turvaa kummankin osapuolen sairastuessa ja kuolematapauksessa. Itse ihmettelisin miksi toinen ei haluaisi avioliittoon, jos kerta haluaa minun kanssa olla loppuelämän? Kuitenkin on mahdollisuus kirjoittaa avioehdon, jos haluaa omaisuutta suojella. Tulisi olo, että olen enemmänkin varalla toiselle, ettei hän oikeasti halua pysyvästi sitoutua, vaan odottelee sitä "oikeaa" yhä ja heti kun löytyy, niin minä saan lähteä.

Lähtisin jos haluaisi avioliittoa. Olen tehnyt selväksi jo ennen parisuhdetta etten koskaan mene naimisiin. Tämä ei ole eikä tule olemaan neuvoteltavissa ja halusi silti parisuhteen. Jos mieli muuttuu ja tätä ei hyväksy eikä kunnioita, vaan alkaa avioliittoa vaatimaan, niin eihän siinä sit ole muuta tehtävissä kun lähteä nostelemaan. 

Se voi olla, ettei kukaan eroa pelkästään tuon takia. Jos tuntuu, ettei mitenkään pysty elämään ilman kumppaniaan, niin mitä järkeä olisi erota siksi ettei toinen halua mennä naimisiin ja sitten kävellä junan alle tai jotain. Kai sitä mieluummin eläisi onnellisena kumppaninsa kanssa, vaikka se ei johtaisi avioliittoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei halua virallistaa ja laillistaa suhdetta, sellaisella on jalka oven raossa kaiken varalta. Itse olin siinä tilanteessa. Ekasta suhteesta erosin, mutta siinä suhteessa oli kyllä muutakin vikaa. Uudessa suhteessa laitoin miehen valitsemaan ja sitten mentiin naimisiin.

 

Avioliitosta on mahdollista erota, joten jalka on oven raossa silloinkin kun ollaan naimisissa.

Pettäessä on helpompi valehdella "en mä sitä oikeasti rakasta, kun en ole vihillekkään vienyt" tai esim seuraavalle kumppanille

Vierailija kirjoitti:

"Avioliitto instituutiona inhottaa."

Eli myönnät että kyse on viimekädessä vain ihan tunteesta, ei siitä että avioliitossa olisi faktatasolla jotain vikaa?

Minulla olisi ainakin aika vaikeaa elää ihmisen kanssa jonka elämänarvot perustuvat voimakkaisiin antipatioihin jotain asiaa kohtaan ilman yhtään varsinaista faktaa.

Sunhan ei tarvitse elää sellaisen ihmisen kanssa. Kuulut selvästi näihin ihmisiin joiden kanssa on mahdoton elää koska ovat aina tyrkyttämässä omaa näkemystään ja mielipidettään ihan joka paikassa ja asiassa kysyttiin sitä tai ei ja kiinnosti se ketään tai ei. Näitä minä minä ihmisiä jotka kääntää jokaisen keskustelun itseenä. 😂

Vierailija kirjoitti: Jos itselleni avioliitto olisi tärkeä, niin kyllä lähtisin. Avioliitto on kuitenkin iso juttu, ja se turvaa kummankin osapuolen sairastuessa ja kuolematapauksessa. Itse ihmettelisin miksi toinen ei haluaisi avioliittoon, jos kerta haluaa minun kanssa olla loppuelämän? Kuitenkin on mahdollisuus kirjoittaa avioehdon, jos haluaa omaisuutta suojella. Tulisi olo, että olen enemmänkin varalla toiselle, ettei hän oikeasti halua pysyvästi sitoutua, vaan odottelee sitä "oikeaa" yhä ja heti kun löytyy, niin minä saan lähteä.

Mutta kun ei avioliitto estä löytämästä uutta kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin jos haluaisi avioliittoa. Olen tehnyt selväksi jo ennen parisuhdetta etten koskaan mene naimisiin. Tämä ei ole eikä tule olemaan neuvoteltavissa ja halusi silti parisuhteen. Jos mieli muuttuu ja tätä ei hyväksy eikä kunnioita, vaan alkaa avioliittoa vaatimaan, niin eihän siinä sit ole muuta tehtävissä kun lähteä nostelemaan. 

Eivätkö suhteen kaikki hyvät puolet paina vaa'assa mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko avioliitto järkevä, jos ilman sitä olisi valmis eroamaan rakastetustaan?

Minulle se, ettei toinen halua naimisiin kanssani tietäen, että asia on minulle tärkeä, tarkoittaa sitä, ettei toinen rakasta minua riittävästi.

 

Voihan se toinenkin osapuoli vastaavasti ajatella, että et rakasta häntä riittävästi, kun vaadit häntä menemään naimisiin vaikka tiedät ettei hän halua sitä.

Kuulostaa suhteelta jossa ihan perusarvot ovat niin erilaisia että ongelmia tulee vääjäämättä.

 

Kuulostaa paremminkin siltä että molemmat ovat samanlaisia pitkälle menevien johtopäätösten tekijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu muistakin asioista. Esim mieheni oli  sitä mieltä että lapsia ei tehdä ennenkuin ollaan naimisissa. No halusin lapsia niin naimisissa ollaan. Lapsia on 2.

Samat ajatukset, mutta toisinpäin. Jos menisimme naimisiin tyttöystävä alkaisi kinuamaan lapsia ja minä en niitä halua

Miksi et eti tyttöystävää, joka ei myöskään halua lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei halua virallistaa ja laillistaa suhdetta, sellaisella on jalka oven raossa kaiken varalta. Itse olin siinä tilanteessa. Ekasta suhteesta erosin, mutta siinä suhteessa oli kyllä muutakin vikaa. Uudessa suhteessa laitoin miehen valitsemaan ja sitten mentiin naimisiin.

 

Avioliitosta on mahdollista erota, joten jalka on oven raossa silloinkin kun ollaan naimisissa.

 

Pettäessä on helpompi valehdella "en mä sitä oikeasti rakasta, kun en ole vihillekkään vienyt" tai esim seuraavalle kumppanille

Tuskin nykyään kukaan ajattelee, että naimisiin pitää mennä heti kun rakastutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin jos haluaisi avioliittoa. Olen tehnyt selväksi jo ennen parisuhdetta etten koskaan mene naimisiin. Tämä ei ole eikä tule olemaan neuvoteltavissa ja halusi silti parisuhteen. Jos mieli muuttuu ja tätä ei hyväksy eikä kunnioita, vaan alkaa avioliittoa vaatimaan, niin eihän siinä sit ole muuta tehtävissä kun lähteä nostelemaan. 

 

Eivätkö suhteen kaikki hyvät puolet paina vaa'assa mitään?

Toki, mutta en usko niiden minulle tärkeimpien pohjimmiltaan olleen totta (Keskinäinen kunnioitus ja arvostus, luotettavuus ja rehellisyys, vapaus olla oma itsensä jne) jos minulta aletaan vaatia jotain sellaista jonka olen ilmoittanut olevan vastoin haluani. Jonka toinen on alunperin itse kertonut hyväksyvänsä ja jota on kertonut kunnioittavansa.. Eipä sellaisen puheisiin sit luottaa voisi enkä näkisi luultavasti järkeä jatkaa enään koko suhdetta kun kerran puhuikin paskaa ja teot osoitti toista. Eihän sellaiseen voi luottaa joka sanoo ennen suhdetta että hyväksyy tämän ja alkaa sitten suhteen aikana toista vaatimaan. 

Lisään vielä että ihmisellä on oikeus muuttaa mielipidettään, kuten myös pitää mielipiteestään kiinni. Siinä kohtaa pitää sitten vaan etsiä se vaimo muualta, kun minusta sellaista ei tule. Jos haluaa naimisiin, niin sitten pitää mennä naimisiin jonkun muun kanssa. Olen tehnyt selväksi että minä en mene, enkä näkisi mitään järkeä jatkaa suhdetta ihmisen kanssa jonka kanssa tämä ei kohtaa. Mikä mä olen estämään kenenkään avioliitto haluja? Mä en avioliittoa halua joten sitten eroaisimme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites tämmöinen tilanne?

Mä ja mies ollaan oltu melkein 10v yhdessä. Ollaan molemmat 30v. Mies on aika ehdoton, että ei halua lapsia. Mä en tiedä. Oon miettinyt sitä 10 vuotta enkä vieläkään tiedä.

Mies sanoo, että naimisiin ei voida mennä (eikä tietty kannatakaan) ennenkun mä tiedän kantani. Oon aina ajatellut, että olen yhdessä rakastamani ihmisen kanssa (naimisissa) ja sitten jossain vaiheessa mulle vaan kirkastuu, että nyt se lapsi tai sitten, että joo ei ikinä. Että se tulee vähän niinkuin yhteisestä päätöksestä.

Mitä tämmöisessä tilanteessa voi tehdä?

 

Sano, että haluat lapsen. Muuten kaduttaa vanhempana (ja sanoin tämän kuitenkin, vaikka palstan jokainen vela lynkkaakin

Asiasta ei vaan puhuta koska se on tabu.

Jaha, tabu jankkaaja on löytänyt ketjun. Asiasta ei puhuta mutta hän tietää että näin on

 Kukaan ei vaan puhu siitä mutta ihan varmasti on tosi yleistä katua lapsiaan. 

Tabujankkaajalla ei selvästi itsellään ole lapsia, koska hän ei voi kuvitellakaan sitä rakkauden määrää, mikä lasta kohtaan on. Tai sitten hän on pahasti häiriintynyt mieleltään.