Onko hölmöä erota kun toinen ei tahdo avioliittoa?
Lähtisittekö muuten hyvästä parisuhteesta jos toinen tahtoo avioliittoa ja toinen ei? Kysymys on periaattellinen, mutta myös käytännöllinen: avioliitto tuo vanhuuden ja sairauden turvaksi oikeuksia esim puolison hoivasta päättämiseen.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa erota mistä syystä haluaa mutta kyllä minä kohottaisin kulmia jos se hyvä suhde ei sille lähtevälle mitään merkkaa. Miksi se siinä suhteessa sitten alunperin oli?
Ehkä se halusi perustaa perheen ja tehdä sen juridisen keskinäisen sopimuksen. Kyllä minä kohottaisin kulmiani myös, jos mieheni ei olisi halunnut sitoutua juridisesti. "Hyvä suhde" voi tarkoittaa mitä vaan kivasta viikonlopusta muutaman vuoden hauskaan yhdessäoloon, eikä siinä mitään. Mutta perheen perustaminen on sitten jo astetta vakavampi asia (ja perhe voi tarkoittaa myös vain kahta aikuista ilman lapsia).
Jep ja mitä se tarkoittaa - homosuhdetta miehen ja naisen välillä, eli nainen ei saa olla nainen vaan käy töissä ja antaa miehelle persettä? Naisen seksuaalisuus on äitiys ja miehelle lankeaa tällöin myös naisen elatus. "Hyvä suhde" on pelkkä vitsi, joka loppuu kun nainen sairastauu tai haluaakin olla nainen.
Ei tällaisen miehen kanssa kannata alkaa suhteeseen alun alkaenkaan.
Rukoilkaa jumalalta sitä aviomiestä ja kieltäytykää sellaisista suhteista, jotka eivät tätä ole. Niin kauan kun roikutte jossain avoimissa panosuhteissa, aviomies ei teitä tule mistään hakemaan.
Jos ei halua virallistaa ja laillistaa suhdetta, sellaisella on jalka oven raossa kaiken varalta. Itse olin siinä tilanteessa. Ekasta suhteesta erosin, mutta siinä suhteessa oli kyllä muutakin vikaa. Uudessa suhteessa laitoin miehen valitsemaan ja sitten mentiin naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa erota mistä syystä haluaa mutta kyllä minä kohottaisin kulmia jos se hyvä suhde ei sille lähtevälle mitään merkkaa. Miksi se siinä suhteessa sitten alunperin oli?
Ehkä se halusi perustaa perheen ja tehdä sen juridisen keskinäisen sopimuksen. Kyllä minä kohottaisin kulmiani myös, jos mieheni ei olisi halunnut sitoutua juridisesti. "Hyvä suhde" voi tarkoittaa mitä vaan kivasta viikonlopusta muutaman vuoden hauskaan yhdessäoloon, eikä siinä mitään. Mutta perheen perustaminen on sitten jo astetta vakavampi asia (ja perhe voi tarkoittaa myös vain kahta aikuista ilman lapsia).
Jep ja mitä se tarkoittaa - homosuhdetta miehen ja naisen välillä, eli nainen ei saa olla nainen vaan käy töissä ja antaa miehelle persettä? Naisen seksuaalisuus on äitiys ja miehelle lankeaa tällöin m
Sopiiko persepuheet ja jumalaneuvot samaan suuhun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa erota mistä syystä haluaa mutta kyllä minä kohottaisin kulmia jos se hyvä suhde ei sille lähtevälle mitään merkkaa. Miksi se siinä suhteessa sitten alunperin oli?
Ehkä se halusi perustaa perheen ja tehdä sen juridisen keskinäisen sopimuksen. Kyllä minä kohottaisin kulmiani myös, jos mieheni ei olisi halunnut sitoutua juridisesti. "Hyvä suhde" voi tarkoittaa mitä vaan kivasta viikonlopusta muutaman vuoden hauskaan yhdessäoloon, eikä siinä mitään. Mutta perheen perustaminen on sitten jo astetta vakavampi asia (ja perhe voi tarkoittaa myös vain kahta aikuista ilman lapsia).
Jep ja mitä se tarkoittaa - homosuhdetta miehen ja naisen välillä, eli nainen ei saa olla nainen vaan käy töissä ja antaa miehelle persettä? Naisen seks
Niin? Tuleeko yllätyksenä, että jumala ei pidä siitä, että miehet mälläävät naiset täyteen spermoja ja ehkäisevät vauvat? Ei jumala ole naista tuollaiseen touhuun luonut, pthyi.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuon päätöksen tehnyt kosimalla. Olisin lähtenyt suhteesta, jos oisin saanut kieltävän vastauksen.
Minäkin kosin ja kosintaani vastattiin ei.
Riippuu muistakin asioista. Esim mieheni oli sitä mieltä että lapsia ei tehdä ennenkuin ollaan naimisissa. No halusin lapsia niin naimisissa ollaan. Lapsia on 2.
Vierailija kirjoitti:
Olen eronut hyvästä suhteesta sen vuoksi. Uudessa suhteessa puhuttiinki jo varhain kaikki mitä toiveita ja odotuksia kummallakin on tulevaisuudesta.
Talokin ostettiin nykysen puolison kanssa vasta kun oltiin naimisissa.
Testamentti asiatki sujuu naimisissa ollessa paremmin. Ei tarvi pelätä että jos puoliso kuolee onki talosta toisen osuus yhtäkkiä sen vanhemmilla.
Avioliitto antaa paljon turvaa toisen kuollessa. Jos vainajalla ei ole lapsia, niin puoliso perii ja perintövero alkaa mennä vasta 110 000 euron ylittävästä osuudesta. Tietyillä ehdoilla mahdollisuus leskeneläkkeeseen, tosin lakimuutoksen jälkeen tämän merkitys vähentynyt.
Vierailija kirjoitti:
Avioliittoon tahtomaton pitää takaovea raollaan pikaisen poistumisen tai paremman näkemisen varalta.
Höpö höpö.
Avioliitto on ennen kaikkea juridinen instituutio. Leskeneläke, puolison kuolema jne. Varsinkin, jos aikoo hankkia lapsia, suosittelen naimisiin menoa.
Vierailija kirjoitti:
"Puolisoiden ja lasten oikeudet voi turvata ihan kuten avioliitossakin."
Tietenkin. Herää vain kysymys että jos kerran on valmis tekemään kaikki juridiset turvaamistoimet erikseen, miksi niitä ei voi tehdä solmimalla avioliittoa?
Avioliitto instituutiona inhottaa.
Olen nähnyt omien vanhempieni touhut lapsena, avioliitto oli jotain missä kukaan ei voi hyvin.
Hääjuhla on falski ja etova asia.
En halua yhdistää kaikkia pääomia puolisoni kanssa.
En halua lapsilleni lesken asumisoikeuden kaltaista taakkaa.
Koko himmelissä ei ole yhtäkään meille tarpeellista vaikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei halua virallistaa ja laillistaa suhdetta, sellaisella on jalka oven raossa kaiken varalta. Itse olin siinä tilanteessa. Ekasta suhteesta erosin, mutta siinä suhteessa oli kyllä muutakin vikaa. Uudessa suhteessa laitoin miehen valitsemaan ja sitten mentiin naimisiin.
Erouhkailun edessä nöyrtynyt tossukka puolisona ei kyllä vuosien vieriessä tule kummastakaan tuntumaan hyvältä.
Olen löytänyt vain miehiä jotka ei halua naimisiin tai lapsia joten lopetin moiset toiveet ja haaveet. Yhteistä omaisuutta en osta miehen kanssa em. syystä.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on ennen kaikkea juridinen instituutio. Leskeneläke, puolison kuolema jne. Varsinkin, jos aikoo hankkia lapsia, suosittelen naimisiin menoa.
Ihmiselle, jolle laki on korkein elämän ilmentymä ehkä. Avioliitto on jumalan kanssa tehty sitoumus, eikä sellaista voi rikkoa kiroamatta itseään ja jälkikasvuaan helvettiin.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu muistakin asioista. Esim mieheni oli sitä mieltä että lapsia ei tehdä ennenkuin ollaan naimisissa. No halusin lapsia niin naimisissa ollaan. Lapsia on 2.
Samat ajatukset, mutta toisinpäin. Jos menisimme naimisiin tyttöystävä alkaisi kinuamaan lapsia ja minä en niitä halua
Vierailija kirjoitti:
Onko avioliitto järkevä, jos ilman sitä olisi valmis eroamaan rakastetustaan?
Minulle se, ettei toinen halua naimisiin kanssani tietäen, että asia on minulle tärkeä, tarkoittaa sitä, ettei toinen rakasta minua riittävästi.
Mitä oikeuksia ero sitten tuo? Luulisi, että sen jälkeen saa päättää toisen asioista vielä vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko avioliitto järkevä, jos ilman sitä olisi valmis eroamaan rakastetustaan?
Minulle se, ettei toinen halua naimisiin kanssani tietäen, että asia on minulle tärkeä, tarkoittaa sitä, ettei toinen rakasta minua riittävästi.
Voihan se toinenkin osapuoli vastaavasti ajatella, että et rakasta häntä riittävästi, kun vaadit häntä menemään naimisiin vaikka tiedät ettei hän halua sitä.
Ei. Avioliitto on sitä paitsi paljon enemmän kuin pelkkä juridinen ja maalinen sopimus, se on osoitus kypsyydestä ihmisenä ja kyvystä kasvaa alkeellisten nisäkäsvaistojen yläpuolelle.
Kannattaa kuitenkin tiedostaa, että jos valitset omaksi arvomaailmaksesi avioliiton, niin saatat joutua kristuksen vaimoksi ennen kuin löydät lihaa ja verta olevan miehen, joka on siihen kykenevä. Elämme apinoiden planeetalla.