Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen ongelmat
29.06.2022 |
Minulla on 2 lasta, 4 ja 6vuotiaat pojat. Uudella kumppanilla on yksi poika ja muutimme vastikään yhteen. Avovaimo on poikansa kanssa 1-2vrk viikossa ja meidän kanssa arjen. On alkanut vaivaamaan se että on lasteni kanssa kuin pakosta, hoitaa hiljaisena perus arkijuttuja, mutta kun oma poika tulee meille, he tekevät yhdessä aamusta iltaan kivoja juttuja, käyvät huvipuistossa, retkeilevät, nukkuvat yleensä muualla yhteisen yönsä, välttelevät meidän seuraa. On alkanut tulla sellainen tunne että vaimoke on meidän kanssa vain siksi ettei saa olla oman lapsensa kanssa enempää.
Taustatietona että rahoitan avokin asumisen ja ruuat, yhteenmuutto tapahtui käytännössä siksi ettei hänellä ollut varaa asua itsekseen. Nyt hän käyttää säästyneet rahansa lapseensa ja itse kituuttelen tuilla ja työnteolla, juuri ja juuri saan maksettua kaikki laskut.
Ollaan puhuttu asiasta, ja avovaimo puolustautuu sillä että haluaa lapsellensa parasta, ja tuo on vähintä mitä voi antaa. Itselläni ei ole varaa samaan mitä hän tekee lapsensa kanssa.
Miten tässä oikein voisi edetä? Onko ideoita?
Kommentit (90)
Np avovaimohan maksaa sen ylläpidon hoitamalla aloittajan lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä te revitte aina näitä varattomia ja tulottomia näihin uusperheitä koskeviin keskusteluihin. Pilaatte kaikkien uusperheiden maineen.
Tiedän monta uusperhettä, jossa aikuisilla molemmilla hyvät tulot, eikä kukaan elätä ketään, vaan yhteiset kulut jaetaan ihan elätettävien pääluvun mukaan (siis siten, että kumpikin vastaa omistaan ja omien lastensa kuluista).
Muuten ydinperheissäkin voi tulla ongelmia, jos sellaiseen ryhtyy varattoman ja tulottoman kumppanin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kuviossa ainoa ongelma on raha. Ap voi jättää maksamatta puolison ja hänen lapsensa hurvittelua ja käyttää rahat omiin menoihin. Oman lapsen kanssa vietetyssä ajassa ei ole mitään vikaa, vaan on etenkin viikonloppuvanhemmalle tärkeää.
Uusperheen lapsilla ei tarvitse olla sama elintaso huvipuistojen, harrastusten ja matkustelun suhteen. Eihän se ole käytännössä edes mahdollista. Sama elintaso tarkoittaa sitä, että jokaisella on saman verran samantasoista tilaa, ruokaa ja hoivaa (ensisijaisesti omalta vanhemmaltaan).
Esimerkkinä oma uusperheeni, jossa on minä + lapsi ja mies + 2 lasta. Oma lapseni harrastaa ratsastusta ja matkustan lapsen kanssa myös kahdestaan ilman miestä ja hänen lapsiaan. Miehellä ei ole varaa maksaa lapsilleen samanlaisia harrastuksia ja yhtä paljon matkoja. Pitäisikö minun a) maksaa harrastukset ja matkat kolminkertaisena, jotta miehen lapset saavat saman verran? vai b) kieltää omaltani kallis harrastus ja lopettaa matkailu hänen kanssaan?
Lapsille on ihan tervettä oppia, että nallekarkit eivät mene tasan, kun puhutaan tällaisista ns. ylimääräisistä kivoista jutuista. Perustarpeet tietysti täytetään tasapuolisesti ja kumpikin perheen aikuinen kantaa vastuuta lapsille annettavasta ajasta ja huomiosta, ja arjen tarpeiden maksamisestakin. Lisäksi lapsilla on toiset vanhemmat, joilta tulee kivoja juttuja erilaisissa määrin. Meillä lapset suhtautuvat tilanteeseen aivan mutkitta.
Kyllä meillä uusperheessä pidetään tärkeänä, että kaikilla on samat puitteet arjessa ja vapaa-ajalla. Molempien lapset voi käydä huvipuistossa, lomamatkoilla, harrastuksissa ja tarvittaessa vaikka yksityisellä lääkärillä. Ei siis kerskakuluteta, mutta esimerkkinä tuo. Ei tästä tulisi mitään, jos minä lähtisin lapseni kanssa lomalle ja mies jäisi lastensa kanssa kotiin syömään puuroa.
Perintöasiat on eri juttu. Siinä se ero tulee näkymään.
Miten kulut jakautuvat? Maksaako jompikumpi aina toisen lasten kuluja? Jätetäänkö jotain tekemättä, jos molemmilla ei ole varaa kustantaa omien lasten kuluja? Saavatko lapset koskaan elämyksiä vain oman vanhempansa kanssa, vai tehdäänkö kaikki aina yhdessä ja jakautuuko huomio aina myös sisaruspuolille?
Yksinkertaistettuna tämä menee niin, että meillä on yhteinen potti ja sieltä saa käyttää kumpikin. Keskustellaan kyllä, mitä milloinkin on suunnitteilla. Sillä tavoin kulut pysyy aisoissa ja tasapuolisuus toteutuu. Joskus tehdään asioita yhdessä, mutta usein vain omien lasten kanssa. Vastuu menee aina niin, että kumpikin huolehtii omistaan/omastaan.
Miten saatte tasattua jokaiselle lapselle saman määrän kaikkea (esim. 2 käyntiä huvipuistossa per vuosi), jos suurimman osan teette vain vanhempi omien lasten kanssa? Sovitte, että kumpikin käy omiensa kanssa huvipuistossa ja se rahoitetaan yhteisestä potista? Käytännössähän tuossa teidän kuviossa siis varakkaampi maksaa toisen lasten kuluja tai jotain jätetään tekemättä, koska yhteisessä potissa ei ole varaa maksaa kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kuviossa ainoa ongelma on raha. Ap voi jättää maksamatta puolison ja hänen lapsensa hurvittelua ja käyttää rahat omiin menoihin. Oman lapsen kanssa vietetyssä ajassa ei ole mitään vikaa, vaan on etenkin viikonloppuvanhemmalle tärkeää.
Uusperheen lapsilla ei tarvitse olla sama elintaso huvipuistojen, harrastusten ja matkustelun suhteen. Eihän se ole käytännössä edes mahdollista. Sama elintaso tarkoittaa sitä, että jokaisella on saman verran samantasoista tilaa, ruokaa ja hoivaa (ensisijaisesti omalta vanhemmaltaan).
Esimerkkinä oma uusperheeni, jossa on minä + lapsi ja mies + 2 lasta. Oma lapseni harrastaa ratsastusta ja matkustan lapsen kanssa myös kahdestaan ilman miestä ja hänen lapsiaan. Miehellä ei ole varaa maksaa lapsilleen samanlaisia harrastuksia ja yhtä paljon matkoja. Pitäisikö minun a) maksaa harrastukset ja matkat kolminkertaisena, jotta miehen lapset saavat saman verran? vai b) kieltää omaltani kallis harrastus ja lopettaa matkailu hänen kanssaan?
Lapsille on ihan tervettä oppia, että nallekarkit eivät mene tasan, kun puhutaan tällaisista ns. ylimääräisistä kivoista jutuista. Perustarpeet tietysti täytetään tasapuolisesti ja kumpikin perheen aikuinen kantaa vastuuta lapsille annettavasta ajasta ja huomiosta, ja arjen tarpeiden maksamisestakin. Lisäksi lapsilla on toiset vanhemmat, joilta tulee kivoja juttuja erilaisissa määrin. Meillä lapset suhtautuvat tilanteeseen aivan mutkitta.
Kyllä meillä uusperheessä pidetään tärkeänä, että kaikilla on samat puitteet arjessa ja vapaa-ajalla. Molempien lapset voi käydä huvipuistossa, lomamatkoilla, harrastuksissa ja tarvittaessa vaikka yksityisellä lääkärillä. Ei siis kerskakuluteta, mutta esimerkkinä tuo. Ei tästä tulisi mitään, jos minä lähtisin lapseni kanssa lomalle ja mies jäisi lastensa kanssa kotiin syömään puuroa.
Perintöasiat on eri juttu. Siinä se ero tulee näkymään.
Miten kulut jakautuvat? Maksaako jompikumpi aina toisen lasten kuluja? Jätetäänkö jotain tekemättä, jos molemmilla ei ole varaa kustantaa omien lasten kuluja? Saavatko lapset koskaan elämyksiä vain oman vanhempansa kanssa, vai tehdäänkö kaikki aina yhdessä ja jakautuuko huomio aina myös sisaruspuolille?
Yksinkertaistettuna tämä menee niin, että meillä on yhteinen potti ja sieltä saa käyttää kumpikin. Keskustellaan kyllä, mitä milloinkin on suunnitteilla. Sillä tavoin kulut pysyy aisoissa ja tasapuolisuus toteutuu. Joskus tehdään asioita yhdessä, mutta usein vain omien lasten kanssa. Vastuu menee aina niin, että kumpikin huolehtii omistaan/omastaan.
Miten saatte tasattua jokaiselle lapselle saman määrän kaikkea (esim. 2 käyntiä huvipuistossa per vuosi), jos suurimman osan teette vain vanhempi omien lasten kanssa? Sovitte, että kumpikin käy omiensa kanssa huvipuistossa ja se rahoitetaan yhteisestä potista? Käytännössähän tuossa teidän kuviossa siis varakkaampi maksaa toisen lasten kuluja tai jotain jätetään tekemättä, koska yhteisessä potissa ei ole varaa maksaa kaikille.
Meillä ei ole mitään kirjanpitoa siitä, ketkä on tehnyt mitäkin ja montako kertaa. Pointtini on se, että kellään ei jää olo, että muita suosittaisi. Miehen lapset on meillä vähemmän aikaa kuin omani. Tekevät äitinsä kanssa ihan yhtä lailla kaikkea mukavaa. Samoin oma lapseni isänsä kanssa. Eli on lapset missä hyvänsä, heidän elintasonsa on suunnilleen sama.
En jaksanut lukea kaikkia viestejä Uusperheitä on niin monenlaisia, kuin on perheitäkin. Ei voi niputtaa yhteen läjään, että näin eletään ja toimitaan uusperheessä. Jokainen perhe luo omat tapansa ja sääntönsä. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Lapset eivät mun mielestä (huom, vain mun mielipide) koskaan ole täysin samassa asemassa uusperheessä. Toki olen sitä mieltä, että tasapuolinen täytyy olla, ja jokaista kohdella samalla tavalla, mutta ns. nallekarkit eivät vaan valitettavasti mene kaikille tasan. Meillä mun bonuslapset pääsevät matkustelemaan äitinsä kanssa, mikä on hienoa! Minä menen oman biologisen lapsen kanssa ensi kesänä reissuun kaksin. Nykyisen mieheni ja minun yhteinen lapsi on meidän mukana, ei ole varaa ulkomaille matkustella, mutta kotimaassa. Yhdessä tehdään niitä juttuja, mihin on varaa, ja vaihtelevalla kokoonpanolla käydään esimerkiksi isovanhempien mökillä lomailemassa. Teidän ap täytyy nyt vaan keskustella ja keskustella. Ymmärrettävää on, että lapselleen haluaa parasta, mutta parasta on myös se yhteinen aika kotona, yhdessäolo ja rakkaus. Sitä varten ei tarvitse välttämättä lähteä huvipuistoihin. Olen itse vielä tämän kesän kotona hoitovapaalla, joten me ei tehdä mitään kallista. Eilen illalla lapset lähti miehen kanssa yöuinnille uimarannalle, teltassa omalla pihalla on nukuttu monta yötä, ja välillä tehdään jätskibaari kotona. Kyllä meilläkin lapset haluais huvipuistoihin yms. ja on kurja sanoa, että ei ole varaa. Mutta niin se vaan on. Mikäli ap sun mielestä tää kuvio ei teillä toimi taloudellisesti, niin sitten puhetta kehiin ja alatte jakamaan esim. asumiskustannuksia. Jos tää on sulle ok, niin sitten näin. Pahin vaihtoehto on se, että tää tilanne sua katkeroittaa, mutta hiljaa hyväksyt sen. Ei sun avo lue sun ajatuksia, eli suoraan vaan puhumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Antakaa nyt helkutissa jonkun aavemummon jo olla. Ei kuulu tähän keskusteluun.
Älä nyt jänkkää siitä mummosta, ap:han sanoi ihan selvästi, että mummo käy laittamassa lapsille ruokaa ja hemmottelee niitä.
Siitä olen kyllä kanssasi samaa mieltä, ettei ole mummon asia ratkaista ap:n ja hänen avokkinsa talousongelmia, puhumattakaan mistään asunnon ostamisesta.
Mummolta ei pidä vaatia yhtään mitään, hän on varmasti pitkän päivätyön tehnyt ja ansaitsee lepoa eläkepäivillään.
Noihin kissanlihajuttuihin en usko yhtään, ne olivat vain ap:n yritys keventää tunnelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen uusperheellinem ja minun teesini uusperheen onnistumiselleon se, että biologinen vanhempi kantaa vastuun omien lastensa biihdyttämisestä, hoitamisesta ja kasvattamisesta. Uusperheet hajoavat usein siihen, että tämä vastuu yritetäön siirtää puolivangemmalle. Sitten puolivanhempi uupuu tehtäväänsä.
Eli tästä näkökulmasta en näe avovaimon toiminnssa mitään outoa. Ymmärrän myös, että hän haluaa olla lastensa kanssa 100 prosenttisesti, koska näkee heitä niin vähän.
Tuo rahakuvio tietty mutkistaa tilannetta, ellei ap ole lähtenyt suhteeseen ehdoitta.
Olen myös uusperheellinen ja oma kantani on melko päinvastainen. Tähän toki liittyy esim. Oman lapseni isän olematon osallistuminen, mutta meillä kaikki lapset ovat samanarvoisia. Ei ole ns. Sun ja mun lapsia, vaan ollaan "yhtä suurta perhettä". Kaikki huolehtii kaikista. Tämä toimii meillä ja porukka on todella tiivis. Rakastan mieheni lapsia kuin omiani ja tekisin kaikkeni heidän puolestaan. Myös rahallisesti, vaikka päävastuu olisikin huoltajalla. Kaikilla siis tapansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa näkyy jonkinlaisia sukupolvisodan merkkejä. Jotkut (nuoret?) kirjoittajat haluavat häivyttää perheen mummon positiivisen panoksen taka-alalle tai jopa kiistää kokonaan sen olemassaolon.
Ap tuntuu sotkeutuvan yhä tiukemmin selittelyjen verkkoon, mutta kyllähän tässä on käynyt selväksi, että mummo on koko perheyhteisöä kannatteleva voima ja ap ja hänen avokkinsa keskittyvät lähinnä sekoilemiseen. Kun vielä muistaa, että mummo on lapsuudesta asti joutunut elämään karuissa olosuhteissa, alkaa kyllä tuntea myötähäpeää ap:n ja joidenkin kirjoittajien suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kuviossa ainoa ongelma on raha. Ap voi jättää maksamatta puolison ja hänen lapsensa hurvittelua ja käyttää rahat omiin menoihin. Oman lapsen kanssa vietetyssä ajassa ei ole mitään vikaa, vaan on etenkin viikonloppuvanhemmalle tärkeää.
Uusperheen lapsilla ei tarvitse olla sama elintaso huvipuistojen, harrastusten ja matkustelun suhteen. Eihän se ole käytännössä edes mahdollista. Sama elintaso tarkoittaa sitä, että jokaisella on saman verran samantasoista tilaa, ruokaa ja hoivaa (ensisijaisesti omalta vanhemmaltaan).
Esimerkkinä oma uusperheeni, jossa on minä + lapsi ja mies + 2 lasta. Oma lapseni harrastaa ratsastusta ja matkustan lapsen kanssa myös kahdestaan ilman miestä ja hänen lapsiaan. Miehellä ei ole varaa maksaa lapsilleen samanlaisia harrastuksia ja yhtä paljon matkoja. Pitäisikö minun a) maksaa harrastukset ja matkat kolminkertaisena, jotta miehen lapset saavat saman verran? vai b) kieltää omaltani kallis harrastus ja lopettaa matkailu hänen kanssaan?
Lapsille on ihan tervettä oppia, että nallekarkit eivät mene tasan, kun puhutaan tällaisista ns. ylimääräisistä kivoista jutuista. Perustarpeet tietysti täytetään tasapuolisesti ja kumpikin perheen aikuinen kantaa vastuuta lapsille annettavasta ajasta ja huomiosta, ja arjen tarpeiden maksamisestakin. Lisäksi lapsilla on toiset vanhemmat, joilta tulee kivoja juttuja erilaisissa määrin. Meillä lapset suhtautuvat tilanteeseen aivan mutkitta.
Kyllä meillä uusperheessä pidetään tärkeänä, että kaikilla on samat puitteet arjessa ja vapaa-ajalla. Molempien lapset voi käydä huvipuistossa, lomamatkoilla, harrastuksissa ja tarvittaessa vaikka yksityisellä lääkärillä. Ei siis kerskakuluteta, mutta esimerkkinä tuo. Ei tästä tulisi mitään, jos minä lähtisin lapseni kanssa lomalle ja mies jäisi lastensa kanssa kotiin syömään puuroa.
Perintöasiat on eri juttu. Siinä se ero tulee näkymään.
Miten kulut jakautuvat? Maksaako jompikumpi aina toisen lasten kuluja? Jätetäänkö jotain tekemättä, jos molemmilla ei ole varaa kustantaa omien lasten kuluja? Saavatko lapset koskaan elämyksiä vain oman vanhempansa kanssa, vai tehdäänkö kaikki aina yhdessä ja jakautuuko huomio aina myös sisaruspuolille?
Yksinkertaistettuna tämä menee niin, että meillä on yhteinen potti ja sieltä saa käyttää kumpikin. Keskustellaan kyllä, mitä milloinkin on suunnitteilla. Sillä tavoin kulut pysyy aisoissa ja tasapuolisuus toteutuu. Joskus tehdään asioita yhdessä, mutta usein vain omien lasten kanssa. Vastuu menee aina niin, että kumpikin huolehtii omistaan/omastaan.
Miten saatte tasattua jokaiselle lapselle saman määrän kaikkea (esim. 2 käyntiä huvipuistossa per vuosi), jos suurimman osan teette vain vanhempi omien lasten kanssa? Sovitte, että kumpikin käy omiensa kanssa huvipuistossa ja se rahoitetaan yhteisestä potista? Käytännössähän tuossa teidän kuviossa siis varakkaampi maksaa toisen lasten kuluja tai jotain jätetään tekemättä, koska yhteisessä potissa ei ole varaa maksaa kaikille.
Meillä ei ole mitään kirjanpitoa siitä, ketkä on tehnyt mitäkin ja montako kertaa. Pointtini on se, että kellään ei jää olo, että muita suosittaisi. Miehen lapset on meillä vähemmän aikaa kuin omani. Tekevät äitinsä kanssa ihan yhtä lailla kaikkea mukavaa. Samoin oma lapseni isänsä kanssa. Eli on lapset missä hyvänsä, heidän elintasonsa on suunnilleen sama.
Minun pointtini oli, että vaikka aikuiset maksavat vain omien lastensa kulut ja lapset eivät jokainen pääsisi yhtä monelle ulkomaanmatkalle tai yhtä monta kertaa huvipuistoon, kukaan ei koe oloaan mitenkään syrjityksi, kun perusarki on tasapuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kuviossa ainoa ongelma on raha. Ap voi jättää maksamatta puolison ja hänen lapsensa hurvittelua ja käyttää rahat omiin menoihin. Oman lapsen kanssa vietetyssä ajassa ei ole mitään vikaa, vaan on etenkin viikonloppuvanhemmalle tärkeää.
Uusperheen lapsilla ei tarvitse olla sama elintaso huvipuistojen, harrastusten ja matkustelun suhteen. Eihän se ole käytännössä edes mahdollista. Sama elintaso tarkoittaa sitä, että jokaisella on saman verran samantasoista tilaa, ruokaa ja hoivaa (ensisijaisesti omalta vanhemmaltaan).
Esimerkkinä oma uusperheeni, jossa on minä + lapsi ja mies + 2 lasta. Oma lapseni harrastaa ratsastusta ja matkustan lapsen kanssa myös kahdestaan ilman miestä ja hänen lapsiaan. Miehellä ei ole varaa maksaa lapsilleen samanlaisia harrastuksia ja yhtä paljon matkoja. Pitäisikö minun a) maksaa harrastukset ja matkat kolminkertaisena, jotta miehen lapset saavat saman verran? vai b) kieltää omaltani kallis harrastus ja lopettaa matkailu hänen kanssaan?
Lapsille on ihan tervettä oppia, että nallekarkit eivät mene tasan, kun puhutaan tällaisista ns. ylimääräisistä kivoista jutuista. Perustarpeet tietysti täytetään tasapuolisesti ja kumpikin perheen aikuinen kantaa vastuuta lapsille annettavasta ajasta ja huomiosta, ja arjen tarpeiden maksamisestakin. Lisäksi lapsilla on toiset vanhemmat, joilta tulee kivoja juttuja erilaisissa määrin. Meillä lapset suhtautuvat tilanteeseen aivan mutkitta.
Kyllä meillä uusperheessä pidetään tärkeänä, että kaikilla on samat puitteet arjessa ja vapaa-ajalla. Molempien lapset voi käydä huvipuistossa, lomamatkoilla, harrastuksissa ja tarvittaessa vaikka yksityisellä lääkärillä. Ei siis kerskakuluteta, mutta esimerkkinä tuo. Ei tästä tulisi mitään, jos minä lähtisin lapseni kanssa lomalle ja mies jäisi lastensa kanssa kotiin syömään puuroa.
Perintöasiat on eri juttu. Siinä se ero tulee näkymään.
Miten kulut jakautuvat? Maksaako jompikumpi aina toisen lasten kuluja? Jätetäänkö jotain tekemättä, jos molemmilla ei ole varaa kustantaa omien lasten kuluja? Saavatko lapset koskaan elämyksiä vain oman vanhempansa kanssa, vai tehdäänkö kaikki aina yhdessä ja jakautuuko huomio aina myös sisaruspuolille?
En ole ylläoleva, mutta ajattelen samoin kuin hän. Molemmilla omia lapsia, ei yhteisiä. Vastauksia kysymyksiin:
Meillä on yhteiset rahat, vaikkakaan ei yhteistä tiliä. Olemme sopineet esim. että kukin lapsi saa max 200 e arvoisen joululahjan. Käytännössä vanhempi maksaa oman lapsensa lahjan. Emme maksa toistemme kuluja, vaan käytetty raha on pois meidän vanhempien lomasta tms.
No, meillä ei ole rahaa lennättää meitä kaikkia malediiveille, siksi menemme kreikkaan tms.
Teemme paljonkin asioita vain oman vanhemman kanssa. Koska lapsilla eri kiinnostuksen kohteet. Mutta se ei mene niin kuin ap:lla, että vain toiset lapset saavat, toiset eivät. Esim. Yhdet lapset käyvät vuosittain risteilyllä, mutta muut eivät halunneet, vaan yksi sai mopon. Ne, jotka eivät halunneet mopoa, pääsivät lomalle. Ei kaikkea joka vuosi, mutta mopoilija ymmärtää, miksi ei pääse kreikkaan, ellei itse maksa osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kuviossa ainoa ongelma on raha. Ap voi jättää maksamatta puolison ja hänen lapsensa hurvittelua ja käyttää rahat omiin menoihin. Oman lapsen kanssa vietetyssä ajassa ei ole mitään vikaa, vaan on etenkin viikonloppuvanhemmalle tärkeää.
Uusperheen lapsilla ei tarvitse olla sama elintaso huvipuistojen, harrastusten ja matkustelun suhteen. Eihän se ole käytännössä edes mahdollista. Sama elintaso tarkoittaa sitä, että jokaisella on saman verran samantasoista tilaa, ruokaa ja hoivaa (ensisijaisesti omalta vanhemmaltaan).
Esimerkkinä oma uusperheeni, jossa on minä + lapsi ja mies + 2 lasta. Oma lapseni harrastaa ratsastusta ja matkustan lapsen kanssa myös kahdestaan ilman miestä ja hänen lapsiaan. Miehellä ei ole varaa maksaa lapsilleen samanlaisia harrastuksia ja yhtä paljon matkoja. Pitäisikö minun a) maksaa harrastukset ja matkat kolminkertaisena, jotta miehen lapset saavat saman verran? vai b) kieltää omaltani kallis harrastus ja lopettaa matkailu hänen kanssaan?
Lapsille on ihan tervettä oppia, että nallekarkit eivät mene tasan, kun puhutaan tällaisista ns. ylimääräisistä kivoista jutuista. Perustarpeet tietysti täytetään tasapuolisesti ja kumpikin perheen aikuinen kantaa vastuuta lapsille annettavasta ajasta ja huomiosta, ja arjen tarpeiden maksamisestakin. Lisäksi lapsilla on toiset vanhemmat, joilta tulee kivoja juttuja erilaisissa määrin. Meillä lapset suhtautuvat tilanteeseen aivan mutkitta.
Kyllä meillä uusperheessä pidetään tärkeänä, että kaikilla on samat puitteet arjessa ja vapaa-ajalla. Molempien lapset voi käydä huvipuistossa, lomamatkoilla, harrastuksissa ja tarvittaessa vaikka yksityisellä lääkärillä. Ei siis kerskakuluteta, mutta esimerkkinä tuo. Ei tästä tulisi mitään, jos minä lähtisin lapseni kanssa lomalle ja mies jäisi lastensa kanssa kotiin syömään puuroa.
Perintöasiat on eri juttu. Siinä se ero tulee näkymään.
Miten kulut jakautuvat? Maksaako jompikumpi aina toisen lasten kuluja? Jätetäänkö jotain tekemättä, jos molemmilla ei ole varaa kustantaa omien lasten kuluja? Saavatko lapset koskaan elämyksiä vain oman vanhempansa kanssa, vai tehdäänkö kaikki aina yhdessä ja jakautuuko huomio aina myös sisaruspuolille?
Yksinkertaistettuna tämä menee niin, että meillä on yhteinen potti ja sieltä saa käyttää kumpikin. Keskustellaan kyllä, mitä milloinkin on suunnitteilla. Sillä tavoin kulut pysyy aisoissa ja tasapuolisuus toteutuu. Joskus tehdään asioita yhdessä, mutta usein vain omien lasten kanssa. Vastuu menee aina niin, että kumpikin huolehtii omistaan/omastaan.
Miten saatte tasattua jokaiselle lapselle saman määrän kaikkea (esim. 2 käyntiä huvipuistossa per vuosi), jos suurimman osan teette vain vanhempi omien lasten kanssa? Sovitte, että kumpikin käy omiensa kanssa huvipuistossa ja se rahoitetaan yhteisestä potista? Käytännössähän tuossa teidän kuviossa siis varakkaampi maksaa toisen lasten kuluja tai jotain jätetään tekemättä, koska yhteisessä potissa ei ole varaa maksaa kaikille.
72 vastaa tähänkin.
Yllä selitin, että lasten tarpeet ovat eri. Ei ole mitään kiintiötä, että kiintiötä, että lapsiin menee xx e rahaa, vaan tarpeen mukaan. Esim. Miehen tytär lähti äitinsä maksamalle kielimatkalle kerran, ja mies antoi hänelle käyttörahaa. Samaan aikaan poika sai mopon. Siksi Sinä kesänä vain minun lapseni pääsivät meidän kanssa ulkomaille.
Sitä tehdään, mitä yhteisestä potista on vara maksaa.
Lapsilla on eri tulotaso toisen vanhemman luona. Miehen lapset saavat vaikka mitä äitinsä luona. Se eriarvoisuus tulee olemaan aina, ja siihen ei voi vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhempien työ kunniaan kirjoitti:
Tässä ketjussa näkyy jonkinlaisia sukupolvisodan merkkejä. Jotkut (nuoret?) kirjoittajat haluavat häivyttää perheen mummon positiivisen panoksen taka-alalle tai jopa kiistää kokonaan sen olemassaolon.
Ap tuntuu sotkeutuvan yhä tiukemmin selittelyjen verkkoon, mutta kyllähän tässä on käynyt selväksi, että mummo on koko perheyhteisöä kannatteleva voima ja ap ja hänen avokkinsa keskittyvät lähinnä sekoilemiseen. Kun vielä muistaa, että mummo on lapsuudesta asti joutunut elämään karuissa olosuhteissa, alkaa kyllä tuntea myötähäpeää ap:n ja joidenkin kirjoittajien suhteen.
Samaa mieltä. Mutta mummo varmasti nauttii lasten kanssa olemisesta, joten antakaa hänen puuhata, jos vain jaksaa. Itse asiassahan hän taitaa olla lasten isomummo, kun kerran on ap:n avokin mummo. Melkoinen teräsmummo siis.
Tunteeko joku uusperheen, jossa ei ole ongelmia? Minä en. Onneksi ei kuulu tähän ryhmään. Eikä sisareni. Eikä mieheni sisaret. Eikä vanhempi. Eikä mieheni vanhemmat. Erot ja kurjuus keskittyvät samoille. Ja siitä kärsii eniten lapset ja tämän seurauksena toki koko yhteiskunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi on noita tomeria isoäitejä, jotka pitävät tämänkin uusperheen asiat edes jonkinlaisessa järjestyksessä.
Vierailija kirjoitti:
Tunteeko joku uusperheen, jossa ei ole ongelmia? Minä en. Onneksi ei kuulu tähän ryhmään. Eikä sisareni. Eikä mieheni sisaret. Eikä vanhempi. Eikä mieheni vanhemmat. Erot ja kurjuus keskittyvät samoille. Ja siitä kärsii eniten lapset ja tämän seurauksena toki koko yhteiskunta.
Niissä muissa perheissäkö ei ole ongelmia?? Älä nyt kiillota kruunuasi ihan puhki. Ihmissuhteet on monimutkaisia.
Vierailija kirjoitti:
Tunteeko joku uusperheen, jossa ei ole ongelmia? Minä en. Onneksi ei kuulu tähän ryhmään. Eikä sisareni. Eikä mieheni sisaret. Eikä vanhempi. Eikä mieheni vanhemmat. Erot ja kurjuus keskittyvät samoille. Ja siitä kärsii eniten lapset ja tämän seurauksena toki koko yhteiskunta.
Meillä ei ole ongelmia. Tai, minulla on vaikea, adhd, jo aikuinen lapsi, mutta vaikka olisimme ydinperhe, niin hän olisi adhd.
Jostain syystä kaikki uusperheen ongelmat laitetaan uusperheellisyyden piikkiin. Esim. Valitetaan, kuinka mies tekee omiaan, mutta niinhän se mies tekisi omiaan ydinperheessäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kuviossa ainoa ongelma on raha. Ap voi jättää maksamatta puolison ja hänen lapsensa hurvittelua ja käyttää rahat omiin menoihin. Oman lapsen kanssa vietetyssä ajassa ei ole mitään vikaa, vaan on etenkin viikonloppuvanhemmalle tärkeää.
Uusperheen lapsilla ei tarvitse olla sama elintaso huvipuistojen, harrastusten ja matkustelun suhteen. Eihän se ole käytännössä edes mahdollista. Sama elintaso tarkoittaa sitä, että jokaisella on saman verran samantasoista tilaa, ruokaa ja hoivaa (ensisijaisesti omalta vanhemmaltaan).
Esimerkkinä oma uusperheeni, jossa on minä + lapsi ja mies + 2 lasta. Oma lapseni harrastaa ratsastusta ja matkustan lapsen kanssa myös kahdestaan ilman miestä ja hänen lapsiaan. Miehellä ei ole varaa maksaa lapsilleen samanlaisia harrastuksia ja yhtä paljon matkoja. Pitäisikö minun a) maksaa harrastukset ja matkat kolminkertaisena, jotta miehen lapset saavat saman verran? vai b) kieltää omaltani kallis harrastus ja lopettaa matkailu hänen kanssaan?
Lapsille on ihan tervettä oppia, että nallekarkit eivät mene tasan, kun puhutaan tällaisista ns. ylimääräisistä kivoista jutuista. Perustarpeet tietysti täytetään tasapuolisesti ja kumpikin perheen aikuinen kantaa vastuuta lapsille annettavasta ajasta ja huomiosta, ja arjen tarpeiden maksamisestakin. Lisäksi lapsilla on toiset vanhemmat, joilta tulee kivoja juttuja erilaisissa määrin. Meillä lapset suhtautuvat tilanteeseen aivan mutkitta.
Kyllä meillä uusperheessä pidetään tärkeänä, että kaikilla on samat puitteet arjessa ja vapaa-ajalla. Molempien lapset voi käydä huvipuistossa, lomamatkoilla, harrastuksissa ja tarvittaessa vaikka yksityisellä lääkärillä. Ei siis kerskakuluteta, mutta esimerkkinä tuo. Ei tästä tulisi mitään, jos minä lähtisin lapseni kanssa lomalle ja mies jäisi lastensa kanssa kotiin syömään puuroa.
Perintöasiat on eri juttu. Siinä se ero tulee näkymään.
Miten kulut jakautuvat? Maksaako jompikumpi aina toisen lasten kuluja? Jätetäänkö jotain tekemättä, jos molemmilla ei ole varaa kustantaa omien lasten kuluja? Saavatko lapset koskaan elämyksiä vain oman vanhempansa kanssa, vai tehdäänkö kaikki aina yhdessä ja jakautuuko huomio aina myös sisaruspuolille?
Yksinkertaistettuna tämä menee niin, että meillä on yhteinen potti ja sieltä saa käyttää kumpikin. Keskustellaan kyllä, mitä milloinkin on suunnitteilla. Sillä tavoin kulut pysyy aisoissa ja tasapuolisuus toteutuu. Joskus tehdään asioita yhdessä, mutta usein vain omien lasten kanssa. Vastuu menee aina niin, että kumpikin huolehtii omistaan/omastaan.
Miten saatte tasattua jokaiselle lapselle saman määrän kaikkea (esim. 2 käyntiä huvipuistossa per vuosi), jos suurimman osan teette vain vanhempi omien lasten kanssa? Sovitte, että kumpikin käy omiensa kanssa huvipuistossa ja se rahoitetaan yhteisestä potista? Käytännössähän tuossa teidän kuviossa siis varakkaampi maksaa toisen lasten kuluja tai jotain jätetään tekemättä, koska yhteisessä potissa ei ole varaa maksaa kaikille.
Meillä ei ole mitään kirjanpitoa siitä, ketkä on tehnyt mitäkin ja montako kertaa. Pointtini on se, että kellään ei jää olo, että muita suosittaisi. Miehen lapset on meillä vähemmän aikaa kuin omani. Tekevät äitinsä kanssa ihan yhtä lailla kaikkea mukavaa. Samoin oma lapseni isänsä kanssa. Eli on lapset missä hyvänsä, heidän elintasonsa on suunnilleen sama.
Minun pointtini oli, että vaikka aikuiset maksavat vain omien lastensa kulut ja lapset eivät jokainen pääsisi yhtä monelle ulkomaanmatkalle tai yhtä monta kertaa huvipuistoon, kukaan ei koe oloaan mitenkään syrjityksi, kun perusarki on tasapuolista.
Lapset ovat yleisesti ottaen melko materialistisia. Todellakin sillä on heille eroa, jos toisen lapset pääsee lomamatkalle ja huvipuistoon, ja toiset vain ovat kotona ja vastaus kaikkeen tekemiseen on "ei ole rahaa". Miten tuollaisen epäsuhdan korjaa arki??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kuviossa ainoa ongelma on raha. Ap voi jättää maksamatta puolison ja hänen lapsensa hurvittelua ja käyttää rahat omiin menoihin. Oman lapsen kanssa vietetyssä ajassa ei ole mitään vikaa, vaan on etenkin viikonloppuvanhemmalle tärkeää.
Uusperheen lapsilla ei tarvitse olla sama elintaso huvipuistojen, harrastusten ja matkustelun suhteen. Eihän se ole käytännössä edes mahdollista. Sama elintaso tarkoittaa sitä, että jokaisella on saman verran samantasoista tilaa, ruokaa ja hoivaa (ensisijaisesti omalta vanhemmaltaan).
Esimerkkinä oma uusperheeni, jossa on minä + lapsi ja mies + 2 lasta. Oma lapseni harrastaa ratsastusta ja matkustan lapsen kanssa myös kahdestaan ilman miestä ja hänen lapsiaan. Miehellä ei ole varaa maksaa lapsilleen samanlaisia harrastuksia ja yhtä paljon matkoja. Pitäisikö minun a) maksaa harrastukset ja matkat kolminkertaisena, jotta miehen lapset saavat saman verran? vai b) kieltää omaltani kallis harrastus ja lopettaa matkailu hänen kanssaan?
Lapsille on ihan tervettä oppia, että nallekarkit eivät mene tasan, kun puhutaan tällaisista ns. ylimääräisistä kivoista jutuista. Perustarpeet tietysti täytetään tasapuolisesti ja kumpikin perheen aikuinen kantaa vastuuta lapsille annettavasta ajasta ja huomiosta, ja arjen tarpeiden maksamisestakin. Lisäksi lapsilla on toiset vanhemmat, joilta tulee kivoja juttuja erilaisissa määrin. Meillä lapset suhtautuvat tilanteeseen aivan mutkitta.
Kyllä meillä uusperheessä pidetään tärkeänä, että kaikilla on samat puitteet arjessa ja vapaa-ajalla. Molempien lapset voi käydä huvipuistossa, lomamatkoilla, harrastuksissa ja tarvittaessa vaikka yksityisellä lääkärillä. Ei siis kerskakuluteta, mutta esimerkkinä tuo. Ei tästä tulisi mitään, jos minä lähtisin lapseni kanssa lomalle ja mies jäisi lastensa kanssa kotiin syömään puuroa.
Perintöasiat on eri juttu. Siinä se ero tulee näkymään.
Miten kulut jakautuvat? Maksaako jompikumpi aina toisen lasten kuluja? Jätetäänkö jotain tekemättä, jos molemmilla ei ole varaa kustantaa omien lasten kuluja? Saavatko lapset koskaan elämyksiä vain oman vanhempansa kanssa, vai tehdäänkö kaikki aina yhdessä ja jakautuuko huomio aina myös sisaruspuolille?
Yksinkertaistettuna tämä menee niin, että meillä on yhteinen potti ja sieltä saa käyttää kumpikin. Keskustellaan kyllä, mitä milloinkin on suunnitteilla. Sillä tavoin kulut pysyy aisoissa ja tasapuolisuus toteutuu. Joskus tehdään asioita yhdessä, mutta usein vain omien lasten kanssa. Vastuu menee aina niin, että kumpikin huolehtii omistaan/omastaan.
Miten saatte tasattua jokaiselle lapselle saman määrän kaikkea (esim. 2 käyntiä huvipuistossa per vuosi), jos suurimman osan teette vain vanhempi omien lasten kanssa? Sovitte, että kumpikin käy omiensa kanssa huvipuistossa ja se rahoitetaan yhteisestä potista? Käytännössähän tuossa teidän kuviossa siis varakkaampi maksaa toisen lasten kuluja tai jotain jätetään tekemättä, koska yhteisessä potissa ei ole varaa maksaa kaikille.
Meillä ei ole mitään kirjanpitoa siitä, ketkä on tehnyt mitäkin ja montako kertaa. Pointtini on se, että kellään ei jää olo, että muita suosittaisi. Miehen lapset on meillä vähemmän aikaa kuin omani. Tekevät äitinsä kanssa ihan yhtä lailla kaikkea mukavaa. Samoin oma lapseni isänsä kanssa. Eli on lapset missä hyvänsä, heidän elintasonsa on suunnilleen sama.
Minun pointtini oli, että vaikka aikuiset maksavat vain omien lastensa kulut ja lapset eivät jokainen pääsisi yhtä monelle ulkomaanmatkalle tai yhtä monta kertaa huvipuistoon, kukaan ei koe oloaan mitenkään syrjityksi, kun perusarki on tasapuolista.
Lapset ovat yleisesti ottaen melko materialistisia. Todellakin sillä on heille eroa, jos toisen lapset pääsee lomamatkalle ja huvipuistoon, ja toiset vain ovat kotona ja vastaus kaikkeen tekemiseen on "ei ole rahaa". Miten tuollaisen epäsuhdan korjaa arki??
Missään ei lukenut, että osa lapsista pääsee joka paikkaan ja osa ei mihinkään. Ero on määrissä. Lapsille voi myös selittää, ettå mikään ei tule ilmaiseksi ja sen vuoksi kannattaa käydä koulut kunnolla, jotta on itsellä sitten joskus varaa tehdä ja matkustaa. Ja miettiä, minkäkokoisen perheen haluaa elättää ja kuinka monen hengen matkoja maksaa. Meillä lapset mm. kyselevät kotitöitä tehtäväksi, jos haluavat itse jotain ekstraa, eivätkä odota, että saavat kaiken "jonkun" maksamana tai koska joku toinen sai jotain. Ja ovat kaikinpuolin hyvinvoivia lapsia.
Jos kerran avokin lapsi pääsee äitinsä kanssa huvipuistoon, eikö mummo voisi viedä sinun lapsesi sinne ? Sinähän kerroit, että mummo on varakas ja korkeasta iästään huolimatta hyvässä kunnossa. Ja puuhaa mielellään lasten kanssa.
Yksinkertaistettuna tämä menee niin, että meillä on yhteinen potti ja sieltä saa käyttää kumpikin. Keskustellaan kyllä, mitä milloinkin on suunnitteilla. Sillä tavoin kulut pysyy aisoissa ja tasapuolisuus toteutuu. Joskus tehdään asioita yhdessä, mutta usein vain omien lasten kanssa. Vastuu menee aina niin, että kumpikin huolehtii omistaan/omastaan.