Meneekö tämä KOSKAAN ohi???

Ujous on luonteenpiirre, ominaisuus, josta ei välttämättä pääse koskaan täysin eroon, eikä tarvitsekaan. Lapsesi on herkkä ja hieno yksilö! Samoin tuo pikkutarkka täydellisyyteen pyrkiminen voi olla myös hyvä juttu.



Ujouden kanssa voi kuitenkin oppia elämään ja sen voi oppia voittamaan tietyissä tilanteissa. Jos ja kun toivottavasti lapsesi saa osaavan opettajan, saadaan luokkaan aikaan turvallinen ilampiiri, jossa toisen virheille ei tahallisesti naureta ja jokaista arvostetaan. Kun koulun alku lähenee, ota rohkeasti yhteys tulevaan opettajaan ja kerro huolesi. Silloin ope on parhaansa mukaan tietoisesti auttamassa lastasi voittaamaan jännityksensä ja kehumassa onnistumisista.



Muista itsekin sitten kun koulua käydään, korostaa mitä kaikkea lapsesi on jo oppinut ja miten kivasti asiat sujuvat. Kuuntele ja ota hänet tosissaan, mutta älä huolehdi turhia. Huolesi tarttuu lapseen. Hänen siipensä kantavat kyllä, koska hänellä on selvästi hyvä ja huolehtiva koti! :)



Mukavaa syksyn jatkoa sinulle ja eskarilaisellesi.

jutelleet jo ennen h-hetkeä.



:) kirpeän kaunista syysaamua edelleenkin!



t. ihanan persoonallisen ekaluokan ope

Ei todellakaan peitellä sitä, että hän on hirmu herkkä...

haluaa aina olla täydellinen ja ei koskaan riehu tai ole suunapäänä missään. Sitä olen miettinyt, että miten saisin hänelle itseluottamusta lisää? Mutta toisaalta ymmärrän hyvin, koska itse en esim. yläasteella ja lukiossa viitannut kertaakaan juuri ujouden ja täydellisyydentavoittelun takia :(

Olen itse ollut tosi ujo lapsi, oireilin sitä myös fyysisesti. Jonkunnäköinen perfektionisti olen edelleen. :)



Mulla oli onnea kasvaa pienessä maaseutuyhteisössä ja käydä koulua n. 20 hengen ala-asteella, jossa kiusaamista ei juuri esiintynyt. Yläasteella mua sitten kyllä kiusattiin, mutta ei ujoudesta. Silloinkin pärjäsin ihan hyvin, koska mulla ei koskaan ole ollut itsetunto-ongelmia, vaikka ujo olenkin. Kotona meidät aina hyväksyttiin sellaisina, kuin olimme, ja tehtiin selväksi, että olemme ihania ihmisiä. Mua ei myöskään ikinä ole yritetty tunkea mihinkään tiukkaan prinsessatyttömuottiin, vaan olen remunnut poikien kanssa siinä missä leikkinyt barbileikkejäkin. Myös tämä mielestäni on auttanut elämässä. Nykyään elämänasenteeni on sellainen, että tunnen rajoitukseni, mutta yritän ylittää itseni.



Mutta yritän tällä sanoa, että ujous on ihan normaali luonteenpiirre, ja voi olla lapsena tosi hallitsevakin, mutta kannustavat aikuiset ja erilaiset kokemukset auttavat lasta ymmärtämään, että hän on hyvä sellaisenaan, eikä aina tarvitse olla täydellinen tai samanlainen kuin muut. Näytä lapselle, missä kaikessa hän on hyvä, ja että ujouden ei tarvitse rajoittaa elämää.

Vierailija:

Ei saa yhtään olla lapsi....:o(

...mutta jatkamme kannustamista ja kehumista ja yritämme välittää hänelle sanomaa, ettei muiden lasten sanomisia tarvitse ottaa niin kamalan vakavasti, eli juuri haukkumisia ja muita. Rohkeaksi ei saa lastaan helpolla, jos on synnynnäinen ujo...:o) ap.