Kuinka kiusalliseksi tai häiritseväksi koet jos joku kysyy sinulta että "mistä olet kotoisin"?

Kysytään heti voinnin tiedustelun ja nimen jälkeen. Käytöstavat ja tutustuminen. Jos ei tuollaiseen osaa vastata, kokee kiusalliseksi, niin on päässä vikaa.

Sehän on vasta vaan small talkia. Sen jälkeen seuraava luonteva aihe on jo vapaammin valittava: sää, perhe, työ tms.

Ymmärrän kyllä että jos ihminen on asunut Suomessa koko ikänsä, puhuu suomea ilman korostusta ja silti porukka utelee "mistä olet kotoisin" niin se ottaa päähän. 

Yleensähän ihmisen murteesta kuulee mistä päin Suomea hän on. Jos ei kuule ja asia kiinnostaa, niin voi kysyä "mistä päin olet, en osaa murteesta päätellä". 

Minulla on kaveri, joka on syntynyt Suomessa, asunut koko ikänsä täällä ja puhuu suomea, mutta nimi on kreikkalainen, kun hänen isänsä on sieltä. Kyllä sitä ärsyttää kerrata henkilöhistoriaansa tuntemattomille ja puolitutuille. Jos multa kysytään, että mistä olet kotoisin ja sanon että Kaavilta, niin ketään ei kiinnosta onko mun vanhemmat Kaavilta, oonko syntynyt ja asunut siellä oikeasti koko elämäni ja onko mun vanhemmat tavanneet Kaavilla vai peräti Kuopiossa. Mutta mun kaverin pitää vastata jatkokysymyksiin perhe- ja henkilöhistoriastaan. Rasittaisi teitäkin, jos tällainen olisi toistuvaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään saa kysyä koska me suomalaiset emme puhu smalltalkia ja sellaisen kysymyksen esittäminen olisi vastoin meistä suomalaisista esitettyä yleistä kuvaa.

Mutta miksi sitä pitää kysyä ensimmäiseksi? Miksi se on ihmisessä se kaikkein kiinnostavin asia.

Ei se edes ole. Se on vain perinteistä suomalaista ja varmasti muidenkin kulttuurien small talkia, hyvin vanha tapa. Aiemmin ei ollut niin tavallista törmätä jatkuvasti muualta tulleisiin. Jos elelit vaikka Kainuun korvessa jossakin töllissä, olihan se eksoottista jos joku tuli ihan Helsingistä käymään. Oman paikkakunnan ihmiset tiedettiin, mutta muilta oli tapana kysyä, mistä tulevat. Ja jos omalla kylällä tuli tunnistamaton lapsi vastaan, kysyttiin kenenkä poikia/tyttöjä sitä ollaan.

Ihmisellä on toki aina ollut tarve sijoittaa kohtaamansa ihmiset johonkin lokeroon. Ne on niitä turkulaisia. Tuo on sieltä golfkerholta. Nuo ovat Kolehmaisen tenavia. Tuolta tulee ne virolaiset rakennusmiehet.

Kun on saatu paikallistettua ihminen, yleensä aletaan sitten jutella niistä oikeasti kiinnostavammista asioista.

PS; treffipalveluissa kuulemma kysytään ensimmäiseksi ammattia/työpaikkaa, ei kotiseutua

Suomessa silloin tällöin joku kysyy. Varmaan murteeni kuulostaa erilaiselta. Sinänsä juttelen aiheesta ihan mielellään. Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, mutta yllättävän moni tuntee sieltä jonkun tai tietää paikallisen (sen ainoan) julkkiksen, kun aiheesta aletaan puhua.

Nykyään asun ulkomailla ja melkein joka kauppa/lääkäri jne. reissulla joku kysyy, mistä olen kotoisin. Ei haittaa, on itse asiassa kivempi, että kysytään kuin oletetaan. Moni täällä pitää kaikkia blondeja automaattisesti venäläisinä, niin ihan mielelläni korjaan asian.

Vierailija kirjoitti:

Ihonvärin takia ei kannata olettaa ettei ole suomalainen.

Se on ärsyttävää.

Kyllähän se kertoo suorastaan absoluuttisen tarkasti, että sukujuuret eivät ole Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyttävää silloin kun sitä kysyy valkoiselta suomalaiselta, mutta muuttuu rasismiksi, kiusaamiseksi ja epäkohteliaaksi törkeydeksi jos sen menee edes vahingossa kysymään sellaiselta joka on tai jonka suku on tullut Suomeen ulkomailta, oli se sitten vaikkapa esim. Ruotsissa tai Kongosta.

Joo, nolasin itseni kun kysyin labrassa että "oi kun puhut hyvin suomea, mistä olet kotoisin....tyyppi vastasi että Itäkeskuksesta, olen suomalainen." Kröhöm joohh taidanpas tästä lähteä heihei

-

Aikanaan intissä oli sekunniksi pysäyttävä hetki, kun tisen joukku-osaston yönmusta varusmies maastopuvussa aukaisi suunsa ja alkoi puhumaan. Jo kaksi ensimmäistä asiaa hiukan pysäyttivät, mutta kun Kymen murre alkoi  virtaamaan täydellisen sujuvasti, oli hämmästykseni aitoakin aidompi. 

 - Nykyään tuo on jo tuiki tavallista.  Niin tai n äin, en olisi pitänyt sopivana kysellä hänen alkuperäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Ihonvärin takia ei kannata olettaa ettei ole suomalainen.

Se on ärsyttävää.

Samaa kysytään ihan suomalaisen näköisiltäkin , eikä kysymyksen asettaja oleta ettet ole suomalainen. Jos olet syntynyt Hervannassa tai Vantaalla niin miksi tämä sinua ärsyttää. Voi myös kertoa missä ne sukujuuret ovat ja lisätä näin ihmisten ymmärrystä. Yleensä ihmiset ovat ylpeitä sukujuuristaan eivätkä häpeile niistä kertoa.

Ainakin ennen Helsingissä oli varsin yleistä, että kysyttiin "mistä olet kotoisin?" kun täällä oli ja on edelleen niin paljon muualta muuttaneita, ihan siis supisuomalaisia. Mä en aina enää pysy kärryillä näiden juttujen kanssa, kaikesta loukkaannutaan. Tai lähinnä mua ihmetyttää että loukkaannutaan jonkun puolesta, vaikka se joku ihan mielellään kertoisi juuristaan. Mä oon liian vanha jo kaikkeen tällaiseen.

Ei voisi vähempää häiritä. Jos kyseessä on selvästi ei-kantasuomalainen, on asiaa osattava lähestyä hienotunteisesti.

Suomalaisilta kysyn, mutta en värillisiltä, koska loukkaantuvat kaikesta. Parasta olla kysymättä mitään.

En ollenkaan kiusalliseksi tai häiritseväksi.

Ei mitenkään uusi eikä outo kysymys täällä Euroopassa.  Ihan tavallista kysyä uuteen ihmiseen tutustuttaessa ja kun tietää että kyseessä ei ole natiivi kyseisen maan kansalainen, että mistä olet?

Rehellisyyden nimissä joskus on ollut hieman kiusallista sanoa että Suomesta, mutta täällä missä nyt asun siihen suhteudutaan neutraalisti ja moni Euroopan ulkopuolelta tullut ei edes tiedä missä Suomi on.

Ikävä kyllä monissa paikoissa ei ole mukava sanoa olevansa suomalainen, tietynlaisen käytöksen ja maineen takia, vaikka isoissa lomakohteissa on totuttukin monen laiseen eikä jakseta ajatella sitä eikä tätä.

Tässä taannoin kun meillä aloitti uusi työntekijä, joka on kotoisin Gambiasta, ja minun täytyi myöntää etten tiedä siitä maasta juuri mitään. Alettiin sitten jutella ja kerroin vuorostani Suomesta ja se olikin hankala selittää niin että hän olisi ymmärtänyt. Ei tiennyt yhtikäs mitään. 

Kun yritin selvittää Euroopan karttaa kuvaillen, tuli että ahaa, tarkoitatko Hollantia? Jopa Tanskaa tarjosi. Norjan tiesi ja siitä yritin sitten selvittää eteenpäin mutta ei. Ei harmainta aavistusta.

Omasta mielestäni on haukaa ja mielenkiintoista oppia tuntemaan toisten kotimaita ja kulttuuria. Ihmetyttää tuo suomalaisten rasismin tuputus joka paikkaan. Suuressa maailmassa kun on niin valtavan paljon eri maiden kansalaisuuksia ei täällä huudeta rasismia jos kyselet kun et tiedä. Täällä on luonnollista että lähes 8 miljardin ihmisen joukossa oman maan edustus on usein varsin pieni. Suomen kohdalla häviävän pieni. Pitäisikö sitten varoa ja olla muka huomaamatta että tuo toinen onkin jostain muualta? Miksi? Ja tämä vieläpä oman maan rajojen sisällä missä kyseessä on samassa maassa syntynyt tosin eri kaupungisst?

Suomessa eletään niin tiiviisti omassa pikku piirissä, vieras ja uusi pelottaa.

Ja nyt sataa p-kaa niskaani ja tämä poistetaan. Ehkä joku ehtii lukea ja jopa kommentoida.

Mun on näin on/off-ulkosuomalaisena vähän vaikea välillä käsittää sitä loukkaantumisen määrää Suomessa. Tai toivottavasti kyse on vain median välittämästä väärinkäsityksestä. Kukaan suomalainen tuttuni ei tällaisia onneksi juttele.

Mutta asiaan. Itse erotun nykyisen kotimaani asukkaista hyvin selvästi ulkonäöltäni. Ihan jokainen uusi tuttavuus kysyy, mistä olen. Miksi ei kysyisi?

Vaikka olisin syntynyt täällä, näytän aivan selvästi erilaiselta kuin 95 prosenttia maan väestöstä. Se ei ole kenellekään ongelma. Ei minulle eikä paikallisille. Se on silti aivan neutraali tosiasia.

Se voi johtaa myös kiusallisiin erehdyksiin. Puhun kieltä oikeastaan täydellisesti, lähes ilman aksenttia. Usein joku puhuttelee minua kuitenkin ensin englanniksi. Vastaan maan kielellä ja homma jatkuu luontevasti. Ikinä tämä ei ole ollut minulle ongelma enkä ole tästä loukkaantunut.

En koe kiusalliseksi myöskään kysymyksiä tyyliin Miksi olet muuttanut tänne tai Ovatko molemmat vanhempasi suomalaisia tms. Jos jostain syystä ei huvita kertoa, ei ole pakko jutella kyseisen ihmisen kanssa tai voi vaihtaa puheenaihetta. Voi myös kehitellä omaan tilanteeseen sopivan lyhyen vastauksen.

Rasismia joutuu tavalla tai toisella kohtaamaan jokainen, joka muuttaa toiseen kulttuuriin. Nuorena esim. Sveitsissä työskentely oli minusta rankkaa, kun meitä ulkomaalaisia kohdeltiin tyhminä tollukoina, jotka eivät mitään ymmärrä. Ehkä sitä esimiehen silmissä tosiaan olimmekin.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä että jos ihminen on asunut Suomessa koko ikänsä, puhuu suomea ilman korostusta ja silti porukka utelee "mistä olet kotoisin" niin se ottaa päähän. 

Yleensähän ihmisen murteesta kuulee mistä päin Suomea hän on. Jos ei kuule ja asia kiinnostaa, niin voi kysyä "mistä päin olet, en osaa murteesta päätellä". 

Minulla on kaveri, joka on syntynyt Suomessa, asunut koko ikänsä täällä ja puhuu suomea, mutta nimi on kreikkalainen, kun hänen isänsä on sieltä. Kyllä sitä ärsyttää kerrata henkilöhistoriaansa tuntemattomille ja puolitutuille. Jos multa kysytään, että mistä olet kotoisin ja sanon että Kaavilta, niin ketään ei kiinnosta onko mun vanhemmat Kaavilta, oonko syntynyt ja asunut siellä oikeasti koko elämäni ja onko mun vanhemmat tavanneet Kaavilla vai peräti Kuopiossa. Mutta mun kaverin pitää vastata jatkokysymyksiin perhe- ja henkilöhistoriastaan. Rasittaisi teitäkin, jos tällainen olisi toistuvaa. 

On toistuvaa eikä rasita.

querent kirjoitti:

Ei voisi vähempää häiritä. Jos kyseessä on selvästi ei-kantasuomalainen, on asiaa osattava lähestyä hienotunteisesti.

No jo on vaikeaa. Afrikassa paikalliset kysyvät vaaleaihoiselta suoraan, mistä tulet/olet kotoisin.

Täysin ymmärrettävää, vaikka olisit syntynyt siellä Afrikassa.

Miksi tuo nyt häiritsisi. En häpeä synnyinseutuani, päin vastoin. Vaikka olenkin yli puolet elämästäni asunut muualla. Ihan uusi ja outo ajatus, että siitä voisi jotenkin kiusaantua. Itse asiassa juuri äskettäin, kun sattui  olemaan juhannusjuhlat ja tapasin uusia ihmisiä, niin siinäkin kertoiltiin puolin ja toisin omista juurista ja oli mielenkiintoiset keskustelut.

Riippuu ihan siitä, kuka kysyy ja miksi. Näytän suomalaiselta, äidinkieleni on suomi, olen asunut koko ikäni Suomessa ja sukututkimuksen mukaan  ainakin 1500-luvulle asti esivanhempani ovat olleet suomalaisia. Jos multa kysytään asiaa ulkomailla, ymmärrän kiinnostuksen ihan vain siksi, että mulla on englanissa tietty aksentti. USAssa mua on luultu britiksi, Saksassa norjalaiseksi jne. Kysyjille vastaan, että Suomesta. Mutta Suomessa en näe mitään syytä, miksi jonkun suomalaisen pitäisi kysyä multa, mistä olen kotoisin. Enkä oikeastaan edes tiedä, mitä vastaisin. Olenko "kotoisin" paikkakunnalta, jossa asuin lapsuuteni, paikkakunnalta, jossa asuin suurimman osan elämästäni vai paikkakunnalta, jossa asun nyt. 

Nykyään en kerro kotipaikkaani kenellekään ihan oudolle, katos nykyään on toi netti niin valtava koneisto, että jos sä kaikille rupeet ittestäs jotain lavertelemaan, vaikka ihan synnyinpaikkakuntaskin tai missä olet lapsuutes ja nuoruutes asunut, niin joku helvetin vainohullu perseenpää rupeaa tonkimaan kaikenlaista mukamas herkkujuttua, jota se voi sitten väännellä ja levitellä. Sellainen on nykymaailma.

Vierailija kirjoitti:

Itse koen kysymyksen joskus vähän rasittavana, koska olen muuttanut lapsena ja aikuisenakin aika usein. En tiedä mitä vastaisin. Joskus vastaan eri tavalla kuin toisella kerralla.

Ei minua taustani kiusaa, mutta aina se kysymystilanne ei ole sellainen, että vastaukseksi halutaan luento.

Sama kokemus ja lisäksi olen vielä vähän tummapiirteisempi, niin tuntuu että toinen haluaisi kuulla jonkun kiinnostavan jutun ulkonäköön liittyen mutta kun ei ole mitään juttua.

Minä kysyn ja minulta kysytään. Siinä ei ole mitään kummallista. Miten näinkin yksinkertaisesta asiasta saadaan ongelmia.