lokakuiset keskiviikkoon.
täällä ilmoittelen itsestäni vaikka harvemmin on tullutkin kirjoitettua..
eli tilanne se että viikkoja 40+2 pari tuntia sitten alkoi supistelut ja nyt jo napakoituneet 2-3 min välein tuleviks..
supistukset tuntuu selässä ja ala mahassa... jos vaikka pääsis tänään tosi toimiin ja näkis tänään vielä hartaasti odotetun kakkosen...
ei kun jännittämään..
Kommentit (48)
Pikaisesti kirjoittelen: Meille syntyi poika mnaanantaiaamuna klo 5.57, mitat oli 3840 g, 53 cm, py 34 cm. Sunnuntain supparit olivat siis niitä oikeita ja yöllä lähdettiin sairaalaan. Sairaalaan tultaessa tilanne oli kuitenkin vielä vaiheessa, kohdunkaulankanavaa jäljellä 2 cm, auki kahdelle sormelle. Kuitenkin jo kahden ja puolen tunnin kuluttua siitä oli jo 4 cm auki ja muutama tunti eteenpäin valmis ponnistamaan. Suloinen poika syntyi 17 minuutin kovan ponnistamisen jälkeen.
Tänään siis kotiuduttiin, kirjoittelen synnytyskertomusta myöhemmin.
Onnea muille vauvan saaneille ja supparisäteitä vielä odottaville.
Iris73
Meille syntyi kolmas prinsessa lauantaina 14.10. klo 7.37. Painoa pienokaisella oli 4040g ja pituutta 53cm. Viikkoja oli tuolloin siis 40+1.
Kotiuduimme maanantaina ja nyt ollaan koko perheen voimin ihasteltu tuota pientä ihmettä.. On niin ihana nauttia vauvan suloisesta tuoksusta pitkän ajan jälkeen.
Onnea kaikille vauvansa saaneille! Je_Nille erityisesti voimia näihin muutamiin päiviin. Ihan kohta teilläkin on oma nyytti kotona..
Kaikille supistusten kanssa kärvisteleville voimaa supistuksiin. Kohta teidänkin odotus palkitaan.
Onnesta pökkyrällään,
mfg ja lili 5 päivää
HIRMUISESTI ONNEA KAIKILLE VAUVAUTUNEILLE TASAPUOLISESTI!
En millään muista kaikkia nimimerkkejä.
Minä kävin tyttöjen kans tuplarattailla n. 2km:n kävelyllä ja sain itselleni oikeen mukavat liitoskivut, suppareista ei mitään tietoa!
Kohta lämmitän saunan, otan kunnon löylyt ja kun saan tytöt nukkumaan niin avaan karkkipussin ja nautin elämästä :P Piruakos tässä aikaa tai supistuksia kyttäämään, kun ei se synny ihan heti kuiteskaan.
Tuosta VERISESTÄ LIMASTA vielä sen verran, että mullakin se on kaikilla kolmella edellisellä kerralla ollut merkki tosi lähellä olevasta synnytyksestä. Mutta ei nyt! Eka kerralla kyseinen vuoto alko oikeestaan samalla, kun säännölliset supparitki. Toisella kerralla vuoto alko n. vuorokausi ennen synnytyksen alkua ja viimeksi tunti ennen NIITÄ supistuksia. Nyt tosiaan maanantai-illan vuoti oikeen kunnolla sitä veristä ja viime yönäkin vähän, mutta ei siis supistuksia...
Täällähän satelee vauva-uutisia ihan solkenaan.
Ei täältä vielä mihinkään olla lähdössä. 2 kertaa sitä pientä verilimaa tuli. Ja on myös ollut kipeitä suppareita, mutta ei vielä ainakaan kovin säännöllisesti. Vihloo kyllä siihen malliin, että saapas nähdä. Piti kyllä jo miestäkin vähän varoitella, että yöllä pian saattaisi lähtö tulla. Katsotaan nyt, kun taas makaamaan pääsee, niin todennäköisesti herään taas ilman supistuksia pissalle muutaman tunnin päästä. Niin monesti on toiveet ollut korkealla, mutta niin ne vaan lopahtaa..Pitäsköhän tuota houkutella miestä vähän kaveriksi sänkyyn. ;)
Toisaalta MELKEIN mieluummin lähtisin synnyttämään vasta huomenna, sillä anoppi on tulossa iltapäivällä meille. Olis niin helppo jättää lapset mummulle hoitoon.Se on meillä viikonlopun yli. Toisaalta taas olisin jo valmis lähtemään synnyttämään. :)
Pixelina
Täällä minäkin edelleen vaan odottelen!
Ihania vauvauutisia tullutkin hurjasti! Oikein paljon onnea kaikille tasapuolisesti ja Jenille voimahali jaksaa odotella poikaa kotiin vielä muutama päivä! onneksi jaksat itse käydä päivisin vauvaa hoitamassa.
Päivä mennyt taas niin vauhdilla, ettei ole koneelle kerennyt. Touhuttu on kovasti ja ei tietoakaan supistuksista...
No, mulla vähän samat mietteet kuin Miannilla, että tulkoon sit ku tulee!!!
Mutta nyt kiireesti hetkeksi sohvalle töllöä katsomaan ja sit maate!
Supparisäteitä tarvitseville!
neljäs 39+4
IHAN SAMA MINULLE! Ihan piruuttanikin rupean kestämään näitä älyttömiä vaivoja valittamatta. Teen pyhän lupauksen, että en valita enää yhtään mistään ennen kun pitää ruveta heräilemään vauvan kanssa. Vaikka meinaisi kroppa hajota käsiin niin hammasta purren hymyilen ja kerron kuinka IHANAA on olla raskaana, kauanhan tätä odotettiin niin kestetään nyt sitten ajan kanssa myös.
Et sellasta :)
ONNEA myös täältä taholta IRIKSELLE, MFG:LLE ja TIRPUSELLE! Kauheet määrät vauvoja on jo maailmaan tullut!
Ja nyt rupeen tekemään töitä.
Coe
Kiitos rohkaisevista viesteistä! Koitan olla stressaamatta edessä olevaa synnytystä..
Alkuillasta luulin, että JOSPA TÄNÄÄN tulee lähtö..Klo18-19 tuli hirveä viiltävä kipu koko vatsanpeitteille ja vatsa oli pinkeä ja kivikova..tuskat oli niin kovat, ettei voinut olla suorana, vaan piti mennä kaksinkerroin välilllä. Sitten se pahin viiltävä kipu poistu ja alko supistukset, jotka säteili alaselkään ja alavatsaan. ALoin kellottaa ja niitä tuli 2t ajan 5min. välein ja klo 21 eteenpäin välillä oli 3min. välit.
MUTTA SITTEN kipu alkoi hälvetä supistuksista ja jäljelle jäivät vain vatsan kiristymiset tai pingottumiset. (Ainiin ja noitten kipeempien suppareitten alkaessa kävin kakkoshädälläkin ja kellertävää limaa/vuotoa oli tullut vähän.)
HITTO ETTÄ TURHAUTTI. Pakkasin jo vauvan kotiintulovaatteita ja sopeuduin lähtöajatukseen, mutta hetkessä kaikki muuttui.. Mutta tätä se kai useimmiten onkin..monethan saattavat käydä sairaalassakin ja sieltä joutuvat takaisin kotiin, kun ei mitään tapahdukaan. Nyt mulla tuntuu enää vain menkkamainen kipu alhaalla..
Noh ehkä ne seuraavat supistukset on niitä ihan oikeita...Olikohan se VIILTÄVÄ KIPU vatsanahkan tai lihasten liitoskipuja / kudoksen venymiskipua?? Onko MUILLA KOKEMUKSIA vastaavasta? Kipu muistuttaa samanlaista kun juostessa tulee viiltävä/pistävä kipu kylkeen, mutta tää tuntuu vaan laaja-alaisempana koko pinkeällä vatsalla..ihan kuin kaveri heiluttaisi puukkoa sisäpuolella.
Nyt lämpimään suihkuun, vaikkei oo niitä suppareitakaan...blaah-.
Julianne 15min päästä 40+0!
Lauantai aamulla klo 7.23 vihdoin (rv 41+4) syntyi suloinen tyttömme, painoa 4240g, pituutta 52cm, päänympärys 36cm.
Vielä perjantaina kävin yliaikaiskontrollissa ja illalla nukahdin kuin tukki ilman mitään oireita. Yhdeltä kävin vessassa ja tunsin supistuksen, heräsin toiseen puolen tunnin päästä, mutta vieläkin nukahdin. 2.30 alkoi tulla suppareita 10 minsan välein, torkahdinkin niiden välissä. Neljältä rupesin elättelemään toiveita et vois olla oikeita suppareita. Kohta olivat kivuliaampia ja niitä tuli 5-10 min. välein. Viideltä menin lämpimään suihkuun kokeilemaan josko loppuisivat, mutta yltyivät ja sen jälkeen olo oli kuin tulisilla hiilillä. Suppareita tuli parin minsan välein ja yritin niiden välissä pukeutua, laittaa esikoisen/omia kamoja kuntoon. Käskin miehen syödä ja ajattelin antaa esikoisen nukkua mahd kauan ennenkuin viedään hoitoon. Puoli kuus soitin Jorviin, käskivät olla ihan rauhassa kotona, jos ei kivut sietämättömät... Kuudelta sanoin et on p a k k o lähteä, puoli seitsämältä oltiin sairaalassa. Mies lähti heittämään lasta hoitoon.
Kätilö tutki kohdunsuun ja meinas laittaa käyrille. En pystynyt olemaan paikoillaan ja ajattelin että tästä tulee yhtä tuskaa. Kohdunsuu oli kuitenkin täysin auki eli heti synnytyssaliin. Käskin soittaa miehelle että on kiire. Se oli tullut vielä kotiin hakemaan kameraa ja vasta sitten vei tytön...ja olin tyytyväinen...
Supparit oli tosi kipeet, vilkuilin kelloa ja varmaan vähän estelinkin eli vaikka ponnistutti, yritin vain pitkittää et mies ehtis mukaan. Lopulta kätilö sanoi et vois alkaa ponnistaan. Ponnistus kesti 13 minsaa. Tyttö jäi vähän hartioistaan piukkaan ja oli mustelmilla kasvoista, koska ne oli siinä vaiheessa ilmeisesti kohdunsuulla puristuksessa, mutta muutama puhallus ja uudet ponnistukset, niin saatiin tyttö ulos. Isä ehti viimeiseen ponnistukseen ja oli kyllä edes siinä vaiheessa tarpeeseen eli sain rutistettua vihdoin jostain ja sen viimeisen niitin siihen ponnistukseen.
Repeämiä ei tullut onneksi. Ilokaasua otin ja se vei suppareista terävimmän piikin. Tosin jäi muutaman kerran se hengittely päälle ja sit oli tosi sekava ja hutera olo.
Kaikki meni siis tosi hyvin ja nopeesti, mitä nyt ei ollut mies tukena. Kotiuduttiin maanantaina. Isosisko on tosi mustis. Vaikka jo 3,5v, käy välillä vauvaa kopuloimassa ja muutenkin tosi kitikiti. No pitää vaan yrittää antaa rakkautta. Aika väsynyt on kyllä itse, kun vauva tankkaa parin tunnin välein ja mies ei isyyslomalla ja illatkin paljon koneelle työasioissa, mutta eiköhän se tästä.
Tsemppiä kaikille loppumetreille ja onnea nyytin saaneille. Palaan linjoille, kun tämä tästä vähän tasaantuu.