Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12405)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hän on aina tehnyt paljon töitä ja ollut omissa hommissaan. Se on ollut lasten elämää vauvasta asti ja he ovat tottuneet siihen, että isä on paljon töissä, sillä hänellä on vuorotyö ja usein myös viikonlopputöitä. Omat vanhempani ovat aina olleet lasten arjessa läsnä enemmän kuin heidän isänsä."
Suomessa on työaikalaki. Mikäli mies ei ole yrittäjä itse, niin mikään pakko ei ole tehdä töitä enempää mitä laki sanoo. Ei me nyt sentään eletä 1800-luvulla, jossa tehtaassa teetettiin työläisille töitä aamu kuudesta yö kahteentoista.
Niinhän se on. Monesti on sitten vaan ammatinvaihto edessä. Esim vanhempani oli pienessä keskussairaalassa esimiesasemassa. T
Eikö 8-16:30 ole aika normaali työaika nykyäänkin? Ja että käydään työpäivän jälkeen kaupassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Miksiköhän yöpöydän lukemisen kertominen yhdessä viestissä ärsyttää? Ja miksiköhän monien jopa koko oman elämänsä ja mielipiteidensä piiiiitkän ja piiiiitkien kommenttien myötä läpikotaisin ja yksityiskohtaisesti kertominen ei ärsytä? ...."
Siksi koska tuo kirjoittaja haluaa nyt riidellä. Oma valintasi lähdetkö siihen mukaan. Ne riitaa haastavat kommentit voi myös ohittaa noteeraamatta niitä mitenkään.
Olen hieman eri mieltä riitaa haastavista kommenteista. Vai onko sinun mielestäsi kyseisen kirjoittajan tekstit asiallisia ja ystävällisiä?
Vierailija kirjoitti:
Mikäköhän sitten mahtaa olla Hukassan miehen työnkuva? Itse petetyksi tulleena on pirun vaikeaa uskoa jatkuviin ylitöihin ja työmatkoihin.
Vaikea sanoa. Mulla on toisenlainen näkymä toki täältä omalta alalta käsin jossa tapaan vuorotyössä työskenteleviä ja Suomea tai jopa maailmaa kiertäviä komennusmiehiä. Sekä tietysti yrittäjiä, jotka ovat töissä "aina".
Kollegoista ja muista työtovereista osa tekee paljon töitä, osa taas pitää tiukasti kiinni normaalista toimistotyöajasta. Oletan että se näkyy ansioissa. Sukupuolijakauma ainakin tuossa työlle omistetussa ajassa on aika selkeä.
Näin raskaassa teollisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hän on aina tehnyt paljon töitä ja ollut omissa hommissaan. Se on ollut lasten elämää vauvasta asti ja he ovat tottuneet siihen, että isä on paljon töissä, sillä hänellä on vuorotyö ja usein myös viikonlopputöitä. Omat vanhempani ovat aina olleet lasten arjessa läsnä enemmän kuin heidän isänsä."
Suomessa on työaikalaki. Mikäli mies ei ole yrittäjä itse, niin mikään pakko ei ole tehdä töitä enempää mitä laki sanoo. Ei me nyt sentään eletä 1800-luvulla, jossa tehtaassa teetettiin työläisille töitä aamu kuudesta yö kahteentoista.
Niinhän se on. Monesti on sitten vaan ammatinvaihto edessä. Esim vanhempan
"Eikö 8-16:30 ole aika normaali työaika nykyäänkin? Ja että käydään työpäivän jälkeen kaupassa?"
Tottakai se on, kaikilla kenen työpäivään ei kuulu lounas työaikana. Eikös siitä ole melko paljon ollut keskusteluakin että olisi hyvä jos lapsille olisi jotain nykyistä (saatika 40 vuoden takaiseen verrattuna) laajempaa ja myöhempään ikään tarjolla, ettei tarvitsisi olla yksin kotona. Moni on ratkaissut ainakin mun piireissäni asian niin, että yleensä äiti on vajaalla työajalla, tai onnekkaimmilla on isovanhemmat apuna. Eikö tämä ole hyvä asia, että apua on saatavilla edes joillekin kun se työelämä tosiaan ihan normaalityöaikanakin lohkaisee niin suuren osan lasten valveillaoloajasta?
Peukutuksista ja multipeukutuksista ja vähän muutenkin.
Noita multipeukutuksia taidetaan käyttää tavallisesti juuri tilanteissa, joissa on jotain erinäkemyksellisyyttä tai isompaakin ristiriitaa keskustelussa. (Usein varsinkin sellaisten vedenjakajakommenttien kohdalla.)
Ihmiset todella ovat joltain kantilta katsottuna laumaeläimiä. Jos (omassa) ryhmässä valtaosa on jotain mieltä, niin psykologisesti ihmisen oma mielipide aika yleisesti ohjaantuu jonkin verran tai välillä enemmänkin siihen valtaosan suuntaan. Varsinkin jos omaa vahvaa mielipidettä ei ole tätä ennen jo muodostunut (vaikka silloinkin), tai mielipiteiden esittäjät ovat henkilöitä, joita arvostaa. Olemme tällaisille vaikutuksille alttiita, vaikkemme sitä aina tunnistakaan tai huomioi.
Jos itse on eri mieltä kuin valtosa (ryhmässään) jostain, niin silloin tulee usein paine tarkastella omaa ajatusta myös uudelleen; onko itse vaikka tehnyt jonkin virheen tai arviointivirheen? Eikö ole huomannut tai ymmärtänyt jotain oleellista asiaa? Ryhmän enemmistöön myös peiltaan usein silloin, jos on itse vasta muodostamassa mielipidettä asiaan.
On tehty esim. sellainenkin tutkimusaetelma, jossa on ryhmä ihmisiä, joista yksi on koehenkilö ja muut näyttelevät osaansa. Heille annetaan ratkaistavaksi jokin suhteellisen helppo tehtävä, valita muutamasta kuvasta esitettyyn kysymykseen oikea vastausvaihtoehto. Koehenkilö vastaa viimeisenä. Kaikki muut fiksun oloiset ihmiset vastaavat varman oloisina saman väärän vaihtoehdon. Koehenkilö alkaa usein arvioida ja epäröidä uudelleen omaa vastaustaan, ja yllättävän moni ilmoittaa tämän uuden pohdinnan jäkeen oikeaksi vastaukseksi saman muiden ilmoittaman väärän vastauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Peukutuksista ja multipeukutuksista ja vähän muutenkin.
Noita multipeukutuksia taidetaan käyttää tavallisesti juuri tilanteissa, joissa on jotain erinäkemyksellisyyttä tai isompaakin ristiriitaa keskustelussa. (Usein varsinkin sellaisten vedenjakajakommenttien kohdalla.)
Ihmiset todella ovat joltain kantilta katsottuna laumaeläimiä. Jos (omassa) ryhmässä valtaosa on jotain mieltä, niin psykologisesti ihmisen oma mielipide aika yleisesti ohjaantuu jonkin verran tai välillä enemmänkin siihen valtaosan suuntaan. Varsinkin jos omaa vahvaa mielipidettä ei ole tätä ennen jo muodostunut (vaikka silloinkin), tai mielipiteiden esittäjät ovat henkilöitä, joita arvostaa. Olemme tällaisille vaikutuksille alttiita, vaikkemme sitä aina tunnistakaan tai huomioi.
Jos itse on eri mieltä kuin valtosa (ryhmässään) jostain, niin silloin tulee usein paine tarkastella omaa ajatusta myös uudelleen; onko itse vaikka tehnyt jonkin v
Kyllä eli yritetään multipeukuttamalla manipuloida muita, koska halutaan tehdä siitä omasta mielipiteestä suositumpi kuin todellisuudessa onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Peukutuksista ja multipeukutuksista ja vähän muutenkin.
Noita multipeukutuksia taidetaan käyttää tavallisesti juuri tilanteissa, joissa on jotain erinäkemyksellisyyttä tai isompaakin ristiriitaa keskustelussa. (Usein varsinkin sellaisten vedenjakajakommenttien kohdalla.)
Ihmiset todella ovat joltain kantilta katsottuna laumaeläimiä. Jos (omassa) ryhmässä valtaosa on jotain mieltä, niin psykologisesti ihmisen oma mielipide aika yleisesti ohjaantuu jonkin verran tai välillä enemmänkin siihen valtaosan suuntaan. Varsinkin jos omaa vahvaa mielipidettä ei ole tätä ennen jo muodostunut (vaikka silloinkin), tai mielipiteiden esittäjät ovat henkilöitä, joita arvostaa. Olemme tällaisille vaikutuksille alttiita, vaikkemme sitä aina tunnistakaan tai huomioi.
Jos itse on eri mieltä kuin valtosa (ryhmässään) jostain, niin silloin tulee usein paine tarkastella omaa ajatusta myös uudelleen; onko itse vaikka tehnyt jonkin v
Olen itse ajatellut että joku tekee tätä pitääkseen yllä vastakkainasettelua ja riitelyä.
Paljastavaa on se, että kun joku yrittää keskustella itse aiheesta täysin neutraaliin sävyyn, joka ei tunnusta kumpaakaan 'ryhmää', jää kommentti täysin vaille mitään reaktioita. Kun taas vastaat johonkin kommenttiin, ilmestyy ne peukut sinne niin nopeasti, ettei vastausta ole selvästi kuin nopeasti silmäilty, jotta voidaan päätellä onko se omassa vai toisessa leirissä. Ihan naurettavaa pelleilyähän tämä on, motiivi on mulle ainakin vielä täysi mysteeri :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Peukutuksista ja multipeukutuksista ja vähän muutenkin.
Noita multipeukutuksia taidetaan käyttää tavallisesti juuri tilanteissa, joissa on jotain erinäkemyksellisyyttä tai isompaakin ristiriitaa keskustelussa. (Usein varsinkin sellaisten vedenjakajakommenttien kohdalla.)
Ihmiset todella ovat joltain kantilta katsottuna laumaeläimiä. Jos (omassa) ryhmässä valtaosa on jotain mieltä, niin psykologisesti ihmisen oma mielipide aika yleisesti ohjaantuu jonkin verran tai välillä enemmänkin siihen valtaosan suuntaan. Varsinkin jos omaa vahvaa mielipidettä ei ole tätä ennen jo muodostunut (vaikka silloinkin), tai mielipiteiden esittäjät ovat henkilöitä, joita arvostaa. Olemme tällaisille vaikutuksille alttiita, vaikkemme sitä aina tunnistakaan tai huomioi.
Jos itse on eri mieltä kuin valtosa (ryhmässään) jostain, niin silloin tulee usein paine tarkastella omaa ajatusta myös uudelleen; onko itse vaikka tehnyt jonkin virheen tai arviointivirheen? Eikö ole huomannut tai ymmärtänyt jotain oleellista asiaa? Ryhmän enemmistöön myös peiltaan usein silloin, jos on itse vasta muodostamassa mielipidettä asiaan.
On tehty esim. sellainenkin tutkimusaetelma, jossa on ryhmä ihmisiä, joista yksi on koehenkilö ja muut näyttelevät osaansa. Heille annetaan ratkaistavaksi jokin suhteellisen helppo tehtävä, valita muutamasta kuvasta esitettyyn kysymykseen oikea vastausvaihtoehto. Koehenkilö vastaa viimeisenä. Kaikki muut fiksun oloiset ihmiset vastaavat varman oloisina saman väärän vaihtoehdon. Koehenkilö alkaa usein arvioida ja epäröidä uudelleen omaa vastaustaan, ja yllättävän moni ilmoittaa tämän uuden pohdinnan jäkeen oikeaksi vastaukseksi saman muiden ilmoittaman väärän vastauksen.
Tämä on kyllä täysin totta. Mutta on olemassa myös ihmisiä, jotka eivät mene massan mukana kuin sopulilauma. Nämä ihmiset ovat vähemmistössä ja itse kuulun sellaisiin. Onko heistä tehty mitään tutkimusta? Heihin ei siis vaikuta ryhmäpaine, sosiaalinen paine ym. vaan tekevät ja ajattelevat lain puitteissa mitä lystäävät. Eli mä en tuommoisessa koetilanteessa epäröisi vastaustani, jos tietäisin vastauksen. Yks testi on ollu myös se kuuluisa sähköiskutesti eli suurinta osaa ihmisistä pystyy joku käskyttämään ja pakottamaan sähköiskujen antamiseen koehenkilölle. Mutta mä oon just semmonen, että en todellakaan antais enkä ns. sorru painostuksen tai käskytyksen alla ikinä. Olen myös hieman erakkomainen enkä kerjää huomiota, tykkäyksiä enkä mitään (en oo ees somessa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peukutuksista ja multipeukutuksista ja vähän muutenkin.
Noita multipeukutuksia taidetaan käyttää tavallisesti juuri tilanteissa, joissa on jotain erinäkemyksellisyyttä tai isompaakin ristiriitaa keskustelussa. (Usein varsinkin sellaisten vedenjakajakommenttien kohdalla.)
Ihmiset todella ovat joltain kantilta katsottuna laumaeläimiä. Jos (omassa) ryhmässä valtaosa on jotain mieltä, niin psykologisesti ihmisen oma mielipide aika yleisesti ohjaantuu jonkin verran tai välillä enemmänkin siihen valtaosan suuntaan. Varsinkin jos omaa vahvaa mielipidettä ei ole tätä ennen jo muodostunut (vaikka silloinkin), tai mielipiteiden esittäjät ovat henkilöitä, joita arvostaa. Olemme tällaisille vaikutuksille alttiita, vaikkemme sitä aina tunnistakaan tai huomioi.
Jos itse on eri mieltä kuin valtosa (ryhmässään) jostain, niin silloin tulee usein paine tarkastella omaa ajatus
On helppoa kuvitella, että ei olisi tietynlainen ihminen, mutta koetilanteessa oma toiminta voi yllättää. Kokeen ulkopuolella jokaisen on helppo sanoa, että minähän pitäisin oman vastaukseni enkä taipuisi painostuksen alla, mutta sitähän ei todellisuudessa voi tietää kuvitelman kautta. Vasta tositilanteessa sen erottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peukutuksista ja multipeukutuksista ja vähän muutenkin.
Noita multipeukutuksia taidetaan käyttää tavallisesti juuri tilanteissa, joissa on jotain erinäkemyksellisyyttä tai isompaakin ristiriitaa keskustelussa. (Usein varsinkin sellaisten vedenjakajakommenttien kohdalla.)
Ihmiset todella ovat joltain kantilta katsottuna laumaeläimiä. Jos (omassa) ryhmässä valtaosa on jotain mieltä, niin psykologisesti ihmisen oma mielipide aika yleisesti ohjaantuu jonkin verran tai välillä enemmänkin siihen valtaosan suuntaan. Varsinkin jos omaa vahvaa mielipidettä ei ole tätä ennen jo muodostunut (vaikka silloinkin), tai mielipiteiden esittäjät ovat henkilöitä, joita arvostaa. Olemme tällaisille vaikutuksille alttiita, vaikkemme sitä aina tunnistakaan tai huomioi.
Jos itse on eri mieltä kuin valtosa (ryhmässään) jostain, niin silloin tulee usein paine tarkastella omaa ajatus
Ainahan kiusaajilla on ollut ympärillään ryhmä joka mahdollistaa heidän toimintansa. Ymmärrän tavallaan sen miksi kukaan ei halua asettua kiusaajaa vastaan, mutta sitä on vaikeaa käsittää miksi niin moni kokee tarpeelliseksi asettua rakkikoirana kiusaajan taakse räkyttämään. Usein on niin, että kiusaaja voi itse esiintyä näennäisen ystävällisenä, riittää kun viheltää koirapilliin niin rakki tulee hänen puolestaan hoitamaan likaisen työn. Muistanpa kiusaamistapauksia jossa kiusaaja on esiintynyt toisena henkilönä tai nimettomänä (kirjelappusissa) tai laittanut toisen nimissä leimaavia huhuja liikkeelle. Siis jostain kouluajoilta, työelämässä en ole kiusaamista havainnut, onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peukutuksista ja multipeukutuksista ja vähän muutenkin.
Noita multipeukutuksia taidetaan käyttää tavallisesti juuri tilanteissa, joissa on jotain erinäkemyksellisyyttä tai isompaakin ristiriitaa keskustelussa. (Usein varsinkin sellaisten vedenjakajakommenttien kohdalla.)
Ihmiset todella ovat joltain kantilta katsottuna laumaeläimiä. Jos (omassa) ryhmässä valtaosa on jotain mieltä, niin psykologisesti ihmisen oma mielipide aika yleisesti ohjaantuu jonkin verran tai välillä enemmänkin siihen valtaosan suuntaan. Varsinkin jos omaa vahvaa mielipidettä ei ole tätä ennen jo muodostunut (vaikka silloinkin), tai mielipiteiden esittäjät ovat henkilöitä, joita arvostaa. Olemme tällaisille vaikutuksille alttiita, vaikkemme sitä aina tunnistakaan tai huomioi.
Jos itse on eri mieltä kuin valtosa (ryhmässään) jostain, ni
Ketkä sinun mielestäsi ovat tässä ketjussa kiusaajia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On helppoa kuvitella, että ei olisi tietynlainen ihminen, mutta koetilanteessa oma toiminta voi yllättää. Kokeen ulkopuolella jokaisen on helppo sanoa, että minähän pitäisin oman vastaukseni enkä taipuisi painostuksen alla, mutta sitähän ei todellisuudessa voi tietää kuvitelman kautta. Vasta tositilanteessa sen erottaa.
No ihan oikeassa elämässä oon tän ominaisuuteni huomannu, etten mene sopulilaumana massan mukana, jos en halua mennä. Ei ole mitään vaikeuksia ikinä ollu poiketa massasta oli kyseessä sitten jokin sosiaalinen tilanne tai sanomiset. Siis poikkean massasta, jos haluan. En osaa tuntea sosiaalista painetta sillä tavoin kuin muut. Mulle on ihan pitkäaikainen kumppanikin aikoinaan sanonu, että mä oon just semmonen, että en mene sopulilaumana ja mulla on pokkaa heittää eriävä mielipide tai eriävä käytös sosiaalisissa tilanteissa mitään häpeilemättä. Tiedän, että oon erilainen tässä suhteessa kuin muut. Varmasti on muitakin niinkuin mä, mutta tiedän, että se ei oo mitenkään hirveen yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peukutuksista ja multipeukutuksista ja vähän muutenkin.
Noita multipeukutuksia taidetaan käyttää tavallisesti juuri tilanteissa, joissa on jotain erinäkemyksellisyyttä tai isompaakin ristiriitaa keskustelussa. (Usein varsinkin sellaisten vedenjakajakommenttien kohdalla.)
Ihmiset todella ovat joltain kantilta katsottuna laumaeläimiä. Jos (omassa) ryhmässä valtaosa on jotain mieltä, niin psykologisesti ihmisen oma mielipide aika yleisesti ohjaantuu jonkin verran tai välillä enemmänkin siihen valtaosan suuntaan. Varsinkin jos omaa vahvaa mielipidettä ei ole tätä ennen jo muodostunut (vaikka silloinkin), tai mielipiteiden esittäjät ovat henkilöitä, joita arvostaa. Olemme tällaisille vaikutuksille alttiita, vaikkemme sitä aina tunnistakaan tai huomioi.
Jos itse on eri mieltä kuin valtosa (ryhmässään) jostain, niin silloin tulee usein paine tarkastella omaa ajatus
Kyllä eli yritetään multipeukuttamalla manipuloida muita, koska halutaan tehdä siitä omasta mielipiteestä suositumpi kuin todellisuudessa onkaan.
Tai jonkun muun epämieluisasta mielipiteestä epäsuosittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peukutuksista ja multipeukutuksista ja vähän muutenkin.
Noita multipeukutuksia taidetaan käyttää tavallisesti juuri tilanteissa, joissa on jotain erinäkemyksellisyyttä tai isompaakin ristiriitaa keskustelussa. (Usein varsinkin sellaisten vedenjakajakommenttien kohdalla.)
Ihmiset todella ovat joltain kantilta katsottuna laumaeläimiä. Jos (omassa) ryhmässä valtaosa on jotain mieltä, niin psykologisesti ihmisen oma mielipide aika yleisesti ohjaantuu jonkin verran tai välillä enemmänkin siihen valtaosan suuntaan. Varsinkin jos omaa vahvaa mielipidettä ei ole tätä ennen jo muodostunut (vaikka silloinkin), tai mielipiteiden esittäjät ovat henkilöitä, joita arvostaa. Olemme tällaisille vaikutuksille alttiita, vaikkemme sitä aina tunnistakaan tai huomioi.
Jos itse on eri mieltä kuin valtosa (ryhmässään) jostain, ni
Se on kyllä nimenomaan mennyt toiseen suuntaan. Tiedät sen itsekin.
Vierailija kirjoitti:
"Miksiköhän yöpöydän lukemisen kertominen yhdessä viestissä ärsyttää? Ja miksiköhän monien jopa koko oman elämänsä ja mielipiteidensä piiiiitkän ja piiiiitkien kommenttien myötä läpikotaisin ja yksityiskohtaisesti kertominen ei ärsytä? ...."
Siksi koska tuo kirjoittaja haluaa nyt riidellä. Oma valintasi lähdetkö siihen mukaan. Ne riitaa haastavat kommentit voi myös ohittaa noteeraamatta niitä mitenkään.
Esimerkiksi tähän kommenttiin tuli hyvin nopealla tahdilla viisi ylänuolta, vaikka muut kommentit samalla sivulla eivät olleet saaneet kuin muutamia nuolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peukutuksista ja multipeukutuksista ja vähän muutenkin.
Noita multipeukutuksia taidetaan käyttää tavallisesti juuri tilanteissa, joissa on jotain erinäkemyksellisyyttä tai isompaakin ristiriitaa keskustelussa. (Usein varsinkin sellaisten vedenjakajakommenttien kohdalla.)
Ihmiset todella ovat joltain kantilta katsottuna laumaeläimiä. Jos (omassa) ryhmässä valtaosa on jotain mieltä, niin psykologisesti ihmisen oma mielipide aika yleisesti ohjaantuu jonkin verran tai välillä enemmänkin siihen valtaosan suuntaan. Varsinkin jos omaa vahvaa mielipidettä ei ole tätä ennen jo muodostunut (vaikka silloinkin), tai mielipiteiden esittäjät ovat henkilöitä, joita arvostaa. Olemme tällaisille vaikutuksille alttiita, vaikkemme sitä aina tunnistakaan tai huomioi.
Jos itse on eri mieltä kuin valtosa (ryhmässään) jostain, ni
ei kai niitä kukaan enää seuraa kun tuli selväksi että sama henkilö voi 'peukuttaa' niin monta kertaa kuin jaksaa aikaa moiseen käyttää.
Mitä väliä jollain hiton peukutuksilla on? Mua ei kiinnosta yhtään. Peukuttakaa tai älkää peukuttako, ihan sama. Jos joku kikkailee peukutuksilla, se olkoon hänen ongelmansa.
Koko nuolihomma on ylipäätänsä ihan turha. Varsinkin kun sen kanssa voi kikkailla. Ja oikeastaan muutenkin.
"Ootte tyhmiä ja kirjoitatte tyhmästi mä en halua lukea!
"Yhyy miksi mun eriävä mielipide ei ole suosittu"!
"Miksiköhän yöpöydän lukemisen kertominen yhdessä viestissä ärsyttää? Ja miksiköhän monien jopa koko oman elämänsä ja mielipiteidensä piiiiitkän ja piiiiitkien kommenttien myötä läpikotaisin ja yksityiskohtaisesti kertominen ei ärsytä? ...."
Siksi koska tuo kirjoittaja haluaa nyt riidellä. Oma valintasi lähdetkö siihen mukaan. Ne riitaa haastavat kommentit voi myös ohittaa noteeraamatta niitä mitenkään.