Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Itsensä takia pitää lähteä. Ei siksi, että ajattelisi nyt miehen tarvitsevan toimijuutta omaan elämäänsä. Tässähän nyt taas ajatellaan asioita miehen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

"Vai olisiko hän vailla sitä, että vihdoinkin alkaa olemaan oma toimijansa, vastuussa tunteistaan ja teoistaan?"

MP meni taas ytimiin. Hirveän usein näissä toisen naisen jutuissa onkin kyse siitä, että toinen näkee miehen ihan eri valossa kuin se vaimo. Vaikka nyt sitten pärjäävänä, eikä autettavana. Ei ole sitä historiaa, johon toinen sinua peilaa. Voi aloittaa uudelta pöydältä. 

Tämäpä juuri. Kun ihminen ei pysähdy persoonana. Uudessa suhteessa voi todellakin olla itsekin uusi ilman edellisen suhteen mokia yms. Niin sitä oppii siinä toimimaan toisin.

Vierailija kirjoitti:

 

Silti näin sivullisena on entistä vaikeampi ymmärtää miestäsi, miksi mies on valmis riskeeraamaan kaiken. Sinä et pysty miestäsi "parantamaan", saamaan ehjäksi sitä mikä on aikoinaan mennyt rikki. Miehesi valitsema toiminta rikkoo Sinut, Sinun hyvinvointisi jää miehen halujen ja itsekkyyden alle. Pelkään, että jos jatkat elämääsi pitkään noin, Sinusta ei jää mitään jäljelle.

Halaus,

28v yhdessä 

Pystyn ymmärtämään miestä vaikka nainen olenkin. Kaikki voi näkyä ulospäin hyvältä, mutta sisimmässä on tyhjyyden tunne. Elämä menee ja tyhjyys kolisee. Jännä, että edelleen kuvitellaan, että jos ulospäin kaikki on hyvin niin ihminen ei kaipaa muuta. Jokaisella on yksilöllisiä tarpeita ja haluja. Kaikkea ei voi oma puoliso täyttää vaikka kuinka haluaisi. 

Hukassan mies on keksinyt hyvän tavan saada tuntea jotain ja vaimo vielä hyväksyy sen. 

Vierailija kirjoitti:

Itsensä takia pitää lähteä. Ei siksi, että ajattelisi nyt miehen tarvitsevan toimijuutta omaan elämäänsä. Tässähän nyt taas ajatellaan asioita miehen puolesta.

Olen samaa mieltä, mutta nämä asiat eivät sulje pois toisiaan. Tosiasia kuitenkin on, että niin kauan kun toinen kantaa vastuun, ei itse tarvitse sitä tehdä. Joten yhdestä asiasta seuraa toinen useimmiten.

Kun itse olin tilanteessa sisareni kanssa, katsoin ja katson edelleen, että me molemmat olimme läheissuhteessa, jossa on vinoutunut dynamiikka. Ja se todellakin kosketti ja satutti sitä vastuunkantajaa enemmän kuin minua, jota holhottiin. Mutta oli todella vaikeaa saada sisareni näkemään samoin.

Hän koki, että olen epäreilu ja kiittämätön, kun en ota vastaan sitä kaikkea hyvää, mitä hänellä oli tarjota: parempaa näkemystä, todellisuuden määrittelyä jne. Kamalia riitoja oli meillä näistä asioista. Minä koin, että haluan tehdä omat virheeni, jos ne sellaisiksi sitten osoittautuvat.

Tätä ei voi verrata parisuhteeseen, mutta toisaalta Hukassa itsekin kuvaa miestä lähisukulaiseksi tms. Se nosti mieleeni nämä vanhat jutut omasta sisarussuhteestani. Ja eihän niitä ihan kokonaan torpattu ole, sillä olemme joutuneet keskusteluun tästä siskon omien lasten kautta. Eli kyllä hän niissäkin suhteissa tätä kokee, vaikka lapsetkin on jo aikuisia. 

Epäilen, tuleeko Hukassa koskaan tekemään valintoja, jotka ovat hyviä vain hänelle ja viis miehestä. En ole toisaalta millään tavalla varma, miksi hänen pitäisi siten toimia. Heidän suhteensa on kehittynyt siten kuin on ja välittäminen siinä suhteessa on jotain, jonka menettäminen on menetys myös Hukassalle. Siinä ei ole mitään vikaa. Sen sijaan toivon, että voisin antaa Hukassalle ajattelemisen aihetta myös siltä kantilta, mitä tämä riippuvuussuhde MYÖS tarkoittaa. Eli sillä on mielestäni myös se toinen puoli kolikosta.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Itsensä takia pitää lähteä. Ei siksi, että ajattelisi nyt miehen tarvitsevan toimijuutta omaan elämäänsä. Tässähän nyt taas ajatellaan asioita miehen puolesta.

Mutta Hukassa ei nyt pysty pelkästään itseään ajattelemaan vaan kokee sen itsekkäänä ja hylkäämisenä. Siksikin on niin tärkeää tuoda esille sekin näkemys, että tämän tilanteen pitkittäminen ja miehen toiminnan pysäyttämättömyys voi ollakin haitaksi miehelle, eikä hyväksi, niin kuin Hukassa uhrautuvasti ajattelee. Hyväksymällä miehen yhä hullummat teot, Hukassa hukkaa itsensä ja mieskään ei löydä omaa vastuutaan ja toimijuttaan vaan ajelehtii elämässään teosta toiseen sen kummemmin miettimättä, koska se hänelle sallitaan. Rajat ovat rakkautta! Ja pelastamalla itsensä, Hukassa voi pelastaa myös miehensä

Vierailija kirjoitti:

"Eli kyseessä on pettymyksen, vihan, jne. kierre, joka vaan yritetään väkisin kääntää kiertämään vastapäivään. Olemaan johtamatta katkeruuteen, mutta joka juuri sitä välttelemällä jatkaa kiertoaan. En tiedä, saako tästä kukaan kiinni, mitä tarkoitan." 

Minä sain, koska olen kokenut tämän. Hyvin sanottu taas MP. Juuri noin on asia, siinä yrittää kääntää kelloa taaksepäin niihin hyviin aikoihin ja vaikka väkisin. Sen tekee, kun on täysin denial vaiheessa, jossa vain niin toivoo, että asiat paranisivat, koska siinä toisessa on kuitenkin hyvääkin.

Kuinka usein huomasin vain toivovani, että jotain ei olisi ollenkaan tapahtunut. Mutta olihan se.

Ei katkeruuden vastakohta ole vihan tunteiden ja ongelmien kieltäminen ja menneeseen takertuminen.

Päinvastoin, katkeruuden vastakohta on se, ettei mennyt herätä enää oikein mitään tunnetta.

T. katkeruudesta luopunut

Vierailija kirjoitti:

Itsensä takia pitää lähteä. Ei siksi, että ajattelisi nyt miehen tarvitsevan toimijuutta omaan elämäänsä. Tässähän nyt taas ajatellaan asioita miehen puolesta.

Tätä ihmettelen minäkin. Miksi nyt aktiivisesti neuvotaan ajattelemaan miehen kannalta, miehen puolesta, miehen motiiveja..

Se on mitä se on. Hukassa tekee sitten päätökset oman elämänsä kannalta, omasta näkökulmastaan. Ei päätöstä, on muuten myös päätös. Toisen puolesta ajatteleminen ja päättäminen, sekin on päätös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Silti näin sivullisena on entistä vaikeampi ymmärtää miestäsi, miksi mies on valmis riskeeraamaan kaiken. Sinä et pysty miestäsi "parantamaan", saamaan ehjäksi sitä mikä on aikoinaan mennyt rikki. Miehesi valitsema toiminta rikkoo Sinut, Sinun hyvinvointisi jää miehen halujen ja itsekkyyden alle. Pelkään, että jos jatkat elämääsi pitkään noin, Sinusta ei jää mitään jäljelle.

Halaus,

28v yhdessä 

Pystyn ymmärtämään miestä vaikka nainen olenkin. Kaikki voi näkyä ulospäin hyvältä, mutta sisimmässä on tyhjyyden tunne. Elämä menee ja tyhjyys kolisee. Jännä, että edelleen kuvitellaan, että jos ulospäin kaikki on hyvin niin ihminen ei kaipaa muuta. Jokaisella on yksilöllisiä tarpeita ja haluja. Kaikkea ei voi oma puoliso täyttää vaikka kuinka haluaisi. 

Hukassan mies on keksinyt hyvän tavan saada tuntea jot

100% totta. Sekä se tyhjyyden tunne, että tuo suoraan sanottuna aika ahne mentaliteetti, että näin saan kaiken: turvan, pysyvyyden ja tunnetta. Joku kirjoittikin miten homma tulee todennäköisesti etenemään. [Huom tod.näk, ihmiset voi toki oppia oivaltaa jne]. Tarve on miehellä yhä turvaan, pysyvyyteen ja tunteisiin. Hetkellisesti jostain varmasti on valmis luopumaan kun pakotetaan, mutta tarve säilyy. Jos ei jotain muutu, mies alkaa jälleen hakemaan sitä puuttuvaa palasta, rakentavalla tavalla tai ei, riippuu olosuhteista.

Vierailija kirjoitti:

"Vai olisiko hän vailla sitä, että vihdoinkin alkaa olemaan oma toimijansa, vastuussa tunteistaan ja teoistaan?"

MP meni taas ytimiin. Hirveän usein näissä toisen naisen jutuissa onkin kyse siitä, että toinen näkee miehen ihan eri valossa kuin se vaimo. Vaikka nyt sitten pärjäävänä, eikä autettavana. Ei ole sitä historiaa, johon toinen sinua peilaa. Voi aloittaa uudelta pöydältä. 

Tämä on niin totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Silti näin sivullisena on entistä vaikeampi ymmärtää miestäsi, miksi mies on valmis riskeeraamaan kaiken. Sinä et pysty miestäsi "parantamaan", saamaan ehjäksi sitä mikä on aikoinaan mennyt rikki. Miehesi valitsema toiminta rikkoo Sinut, Sinun hyvinvointisi jää miehen halujen ja itsekkyyden alle. Pelkään, että jos jatkat elämääsi pitkään noin, Sinusta ei jää mitään jäljelle.

Halaus,

28v yhdessä 

Pystyn ymmärtämään miestä vaikka nainen olenkin. Kaikki voi näkyä ulospäin hyvältä, mutta sisimmässä on tyhjyyden tunne. Elämä menee ja tyhjyys kolisee. Jännä, että edelleen kuvitellaan, että jos ulospäin kaikki on hyvin niin ihminen ei kaipaa muuta. Jokaisella on yksilöllisiä tarpeita ja haluja. Kaikkea ei voi oma puoliso täyttää vaikka kuinka haluaisi. 

Hukassan mies on keksinyt hyvän tavan saada tuntea jot

Hieman on kuin sieltä "lapsuuden kodin turvasta" käsin tapailee muita naisia. Nyt on puolinaisesti molemmissa suhteissa ja se ei ole hyväksi kenellekään noista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsensä takia pitää lähteä. Ei siksi, että ajattelisi nyt miehen tarvitsevan toimijuutta omaan elämäänsä. Tässähän nyt taas ajatellaan asioita miehen puolesta.

Tätä ihmettelen minäkin. Miksi nyt aktiivisesti neuvotaan ajattelemaan miehen kannalta, miehen puolesta, miehen motiiveja..

Se on mitä se on. Hukassa tekee sitten päätökset oman elämänsä kannalta, omasta näkökulmastaan. Ei päätöstä, on muuten myös päätös. Toisen puolesta ajatteleminen ja päättäminen, sekin on päätös.

Eihän neuvota aktiivisesti ajattelemaan miehen tarvitsemista vaan pointataan, että tuo Hukassan ajattelutapa ei auta edes miestä. On siis aivan hukkaan heitettyä kun lopulta siitä ei edes mies hyödy. Mä ymmärrän tämän täysin, sillä olen itse yrittänyt myös pelastaa liittoni liialla ymmärtämisellä ja kaiken hyväksi kääntämisellä. Lopulta oltiin aivan paskana molemmat ja oli kova paikka itselle myöntää, että iso osa ongelmaa se mun oletettu hyvyys ja ymmärrys.

Enitenhän Hukassa ajattelee miehen puolesta kun on ihan varma, että hän on pakko ottaa kaikki paska vastaan kun miehellä on niin huono lapsuus, ettei pysty. Mä pidin itseäni vahvempana ja parempana kuin vaimo. Se laukas takaisin aika tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut hyvää keskustelua. Otan lyhyesti kantaa katkeruudesta käytyyn keskusteluun.

Minusta ensinnäkin negatiiviset tunteet kuten suuttumus, viha, suru, mustasukkaisuus ovat täysin normaaleja tunteita tilanteissa, joissa tulee kohdelluksi väärin tai jossa tunteita tai rajoja loukataan. Varsinkin tahallaan ja jatkuvasti. Näen enemmän ongelmia siinä, että tuollaisessa tilanteissa negatiiviset tunteet tukahdutetaan. Ei ole normaalia leikkiä päivänpaistetta jos joku lyö sinua vasaralla - kärjistetysti.

Sen sijaan katkeruuden näen jonain pitkäaikaisena tunteena, jonka vangitsi jää vaikka itse tapahtuma olisi ollut ohi jo kauan sitten. Silloin katkeruus voi halvaannuttaa omaa elämää ja estää eteenpäin menemistä. Se on kuin kaksinkertainen rangaistus. Ensin on joutunut toisen ihmisen kaltoin kohtelemaksi. Ja sitten vielä antaa katkeruuden pilata elämänsä sen jälkeen. Ikään kuin olisi edelleen kaltoinkohtelijan vankina ja anta

Perheessä kun on ollut näitä vanhoja loukkauksia ja niistä muistuttelemista, niin mulla on tähän näkemys: kun on loukattu ja suuttunut, eikä oikein tunne saaneensa riittävää 'korvausta' suuttumuksestaan ja loukkaantumisestaan tapahtumahetkellä, niin vaikkei enää oikein tuntisikaan itseään suuttuneeksi ja loukkaantuneeksi, siitä pitää silti toista osapuolta muistuttaa, jottei tämä pääsisi kuin koira veräjästä. 

Tunnistin itsessäni nimittäin tämän piirteen hetken verran. Koin että puolisoni vaan sai ja saavutti, tilanteessa missä hän oli minulta vienyt. Hänelle ei seurannut mitään. Paha mieli oli yksin minun. Huomasin, että palaan asiaan vaikkei se enää edes satuta minua, ihan vaan jotten antaisi asian unohtua häneltä. Koska hän oli mielestäni päässyt liian vähällä. Ihan hullua! Pidin siis elävänä itselleni pahaa mieltä aiheuttanutta tilannetta, ilman että siihen oli mitään muuta tarvetta kuin oma kostonhimoni tai jokin epäreiluuden kokemus. Silloin tajusin että lapsuuden perheessäni vastaava asetelma kiehui ja mätäni kymmeniä vuosia. Yhden vuoden tapahtumat määrittelivät ilmapiiriä säännöllisesti seuraavat 20 vuotta. Mitä järkeä?

Anna anteeksi jos haluat jäädä ja rakentaa yhdessä uutta yhteistä. Jos et pysty siihen, älä jää. Anna anteeksi silloinkin jos lähdet, koska muuten pidät elämässäsi elävänä satuttavaa asiaa, samalla kun satuttanut osapuoli on päässyt päivittäisestä muistutuksesta ja rakentaa jo uutta elämäänsä. Turha sitä korvausta tai riittävää katumuksen osoitusta on jäädä odottamaan; ei sen sinua loukanneen kipu koskaan yllä itse kokemaasi, joten et tule koskaan olemaan tyytyväinen siihen että loukkaava osapuoli olisi nyt kärsinyt riittävät seuraukset tekosistaan. Puntteja ei pysty tasoittamaan, eikä pahan mielen määrä vähene jakaessa vaan moninkertaistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsensä takia pitää lähteä. Ei siksi, että ajattelisi nyt miehen tarvitsevan toimijuutta omaan elämäänsä. Tässähän nyt taas ajatellaan asioita miehen puolesta.

Mutta Hukassa ei nyt pysty pelkästään itseään ajattelemaan vaan kokee sen itsekkäänä ja hylkäämisenä. Siksikin on niin tärkeää tuoda esille sekin näkemys, että tämän tilanteen pitkittäminen ja miehen toiminnan pysäyttämättömyys voi ollakin haitaksi miehelle, eikä hyväksi, niin kuin Hukassa uhrautuvasti ajattelee. Hyväksymällä miehen yhä hullummat teot, Hukassa hukkaa itsensä ja mieskään ei löydä omaa vastuutaan ja toimijuttaan vaan ajelehtii elämässään teosta toiseen sen kummemmin miettimättä, koska se hänelle sallitaan. Rajat ovat rakkautta! Ja pelastamalla itsensä, Hukassa voi pelastaa myös miehensä

Todellakin, mieshän pelaa aikaa pelkuruuttaan ja näköalattomuuttaan ja samalla lopulta stressaa itsensä puoli kuoliaaksi kun ei pysty päättämään. Ihan kuin 28 mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsensä takia pitää lähteä. Ei siksi, että ajattelisi nyt miehen tarvitsevan toimijuutta omaan elämäänsä. Tässähän nyt taas ajatellaan asioita miehen puolesta.

Mutta Hukassa ei nyt pysty pelkästään itseään ajattelemaan vaan kokee sen itsekkäänä ja hylkäämisenä. Siksikin on niin tärkeää tuoda esille sekin näkemys, että tämän tilanteen pitkittäminen ja miehen toiminnan pysäyttämättömyys voi ollakin haitaksi miehelle, eikä hyväksi, niin kuin Hukassa uhrautuvasti ajattelee. Hyväksymällä miehen yhä hullummat teot, Hukassa hukkaa itsensä ja mieskään ei löydä omaa vastuutaan ja toimijuttaan vaan ajelehtii elämässään teosta toiseen sen kummemmin miettimättä, koska se hänelle sallitaan. Rajat ovat rakkautta! Ja pelastamalla itsensä, Hukassa voi pelastaa myös miehensä

 

"Jos lähden tästä, tuntuu kuin kääntäisin selän perheenjäsenelleni. Tiedän, että hänhän se tässä on selkänsä minulle kääntänyt."

Tuossahan se on yllä sanottu Hukassan omin sanoin: mieshän tässä on se, joka on kääntänyt vaimolle selkänsä. Vaimo kuitenkin kipittää uudestaan ja uudestaan selkänsä kääntäneen miehen etupuolelle, ettei kenenkään vain tulisi paha mieli. Tai ainakaan muiden kuin vaimon itsensä. Hän kyllä kestää.

Vai kestääkö sittenkään?

Se on mitä se on. Hukassa tekee sitten päätökset oman elämänsä kannalta, omasta näkökulmastaan. Ei päätöstä, on muuten myös päätös. Toisen puolesta ajatteleminen ja päättäminen, sekin on päätös.

Ajattelen, että tämä on kyllä todella kova, ellei mahdoton vaatimus, etenkin, jos  ei nyt vaan itsestään niitä vihan ja katkeruuden tunteita löydä. Kuinka moni ylipäätään ja miten monissa tilanteissa kykenee tekemään päätöksiä täysin omalta kannaltaan ajattelematta tippaakaan toisia? Siinäkin tilanteessa, että kokee toisen tehneen väärin.

Varmaan tämä kuitenkin onnistuu siinä kohtaa, kun se viimeinenkin korsi on katkennut ja ollaan niin syvällä vihan vallassa tms. Mutta siellähän Hukassa ei ole, joten se siitä.

Todellakaan tarkoitukseni ei ole sanoa, että Hukassa pitäisi enemmän ajatella miestä, tai ylipäätään miestä, kun päätöksiään harkitsee. Pointtini oli sanoa, että välttämättä kuitenkaan ne toimet, joita Hukassa nyt tekee, eivät ehkä kuitenkaan näyttäydy tai lopulta johda siihen tulokseen, joita niillä nyt haetaan. Tai siis, joita oletan haettavan, toki tämä nyt on kaikki omaa tulkintaani.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Se on mitä se on. Hukassa tekee sitten päätökset oman elämänsä kannalta, omasta näkökulmastaan. Ei päätöstä, on muuten myös päätös. Toisen puolesta ajatteleminen ja päättäminen, sekin on päätös.

Ajattelen, että tämä on kyllä todella kova, ellei mahdoton vaatimus, etenkin, jos  ei nyt vaan itsestään niitä vihan ja katkeruuden tunteita löydä. Kuinka moni ylipäätään ja miten monissa tilanteissa kykenee tekemään päätöksiä täysin omalta kannaltaan ajattelematta tippaakaan toisia? Siinäkin tilanteessa, että kokee toisen tehneen väärin.

Varmaan tämä kuitenkin onnistuu siinä kohtaa, kun se viimeinenkin korsi on katkennut ja ollaan niin syvällä vihan vallassa tms. Mutta siellähän Hukassa ei ole, joten se siitä.

Todellakaan tarkoitukseni ei ole sanoa, että Hukassa pitäisi enemmän ajatella miestä, tai ylipäätään miestä, kun päätöksiään harkitsee. Pointtini oli sanoa, että välttäm

Ehkä tuolla yritetään sanoa sitä, että kun tunteella ajatteleminen ei tuota kuin lisää sekavuutta (pitäisikö...toisaalta..ehkä kuitenkin..) ja myöskin sekavaa elämäntilannetta muille ympärillä eläville, niin kannattaisi koittaa ajatella rationaalisesti. Tarkennan vielä, että lasten pettymyksen tai miehen pärjäämisen pohtiminen päätöksen tueksi on rationalisointia. Rationaalinen, eli järkiperäinen, ajattelu voisi olla sitä että kertoisi itselleen, ettei pysty miestään ja hänen tunteitaan muuttamaan, tai miettisi kuinka ajattelisi että ystävän olisi järkevää toimia jos se olisikin ystävä tuossa samassa tilanteessa.

edelliseen voisi lisätä että tässä näkyy tietty jatkumo. Kun ensin sallii avoimen liiton eli seksin kolmansien kanssa vaikkei itse sellaista tunne tarvitsevansa, niin onko kyse vaan saman sairauden aiemmasta oireesta. Eli kuinka monta vuotta onkaan mennyt niissä merkeissä että mies tahtoo jotain ja hukassa tahtoisi ihan jotain muuta, mutta sitten tehdään niin kuin mies toivoo, koska hukassa kokee sen jotenkin velvollisuutenansa?

Hukassa voisi miettiä miksi ei itse halua hyödyntää avointa liittoaan? Onko vastaus se, ettei halua seksiä muiden kuin kumppaninsa kanssa? Miksei? Ja nyt käännä toisin päin: miehesi haluaa.

Kovasti tuntuu tämä keskustelu taas luiskahtavan  sen vatulointiin, mitä mies haluaa ja miksi. 

Tämän keskustelun inspiroimana käännän kysymyksen näin päin: Hukassa ja te kaikki muut, joiden on vaikeaa asettaa rajoja ja sanoa ei muille ihmisille mahdottomissa tilanteissa, kysyisin, miksi teette niin? Mitä pelkäätte, että sen jälkeen tapahtuu, jos sanotte ei käy?

Hukassa, pelkäätkö menettäväsi hyvän parisuhteen? Lienee turvallista todeta, että se on jo mennyt aikaa sitten.

Haikailetteko siis sellaisten asioiden perään, joita ei ole edes olemassa?

Tarkoituksella keskustelua provosoiden

Kuurankukka

Mielestäni ei ole miehen halujen vatulointia todeta se tosiasia, että Hukassa nyt vaan ei tunne niitä vihantunteita, joiden perusteella hän kykenisi tai haluaisi lopettaa suhteen ajattelematta miestä laisinkaan.

Se on omasta mielestäni tässä se pointti, eli miksi Hukassa ei näe a) sitä, että hänen toimintansa voi kaikessa hyvässä tarkoituksessaankin olla jopa haitallista miehenkin kannalta ja b) miksi hänestä on niin vaikea ajatus, että hän luopuisi hallinnasta tämän asian suhteen, eikä pyrkisi kaikin tavoin pitämään lankoja käsissään joka suuntaan.

Jos tästä miettimisestä mieskin nyt menisi hyötymään siten, että hänen elämänsä henkinen laatu voisi jollain aikavälillä parantua (mikä on iso EHKÄ), onko se nyt niin vaarallista, että näiden asioiden puiminen pitäisi lopettaa ja keskittyä vain siihen, että Hukassa tekisi nyt sen ainoan oikean päätöksen, eli jättäisi miehen välittömästi?

Muistaa tosiaankin täytyy, että tähän pisteeseen on tultu pitkän, hyvin pitkän ajan kehityksen jälkeen. Siihen on vaikuttanut myös Hukassa toimet, eli todellakin se, että hän on koko tämän ajan suojellut miestä myös itseltään (olettamukseni). Tässä ei siis ole kyse miehen haluista, vaan siitä, että Hukassakin voisi miettiä, miksi hän itse kokee tämän niin tarpeelliseksi, muutoinkin kuin vain toteamalla, että miehellä on ollut vaikea lapsuus ja hänellä itsellään hyvä. 

T: MaratonParkuja

Samaahan tuossa taas MP ja kuurankukka tarkoittaa, toinen vaan painottaa enemmän itsensä tutkistelua ja toinen suorempia toimenpiteitä. 

Itse jouduin huomaamaan, että mikään ei muutu jos en itse muutu ensin ja lopeta päänsisäistä puhetta vähän kaikesta. Ensimmäisenä piti romuttaa käsitystä itsestä, mikä oli aika kovaa.