Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12665)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin Käpybara on tehnyt näyttävän sisääntulon. Tuskin kukaan on nostanut tämmöistä äläkkää.
Onko joku siis oikeasti niin pipi, että käy täällä aamuyöstä peukuttelemassa tai seuraamassa niitä peukkuja?
Minusta näytti että hän on ilman nimimerkkiä jo pidemmän aikaa raivokkaasti kantaa ottanut henkilö. Ajattelin aina että hän olisi joko tuo sinilintu tai sitten se maratonparkuja. En ole enää varma koska nyt kun hän on kirjoittanut pidempiä kommentteja hän kuulostaa yhä jonkin verran sinilinnulle, muttei ollenkaan tuolle toiselle nimimerkille. En usko että kirjoitustyyliään saa merkittävästi muutettua niin että se yhä kuulostaisi luontevalle. Niin ja näistä molemmat kuulostavat paikoin tuolle 28 naiselle, jota jo aiemmin epäilin sinilinnuksi.
Minusta näyttää
Voiko jollain tulla tämmöinen päähänpinttymä jonkun vauvan kirjoittelusta?
- en koe päähänpinttymää, ihan lukiessa tehty havainto
Etkö itse ole huolissasi tarpeestasi syynätä näitä tekstejä ja arvuutella henkilöitä?
- en. Hiljainen uutispäivä ja töissä ihan kuollutta. Koneella kuitenkin päivystettävä että teams näkyy vihreällä..
Jos joku haluaisi esiintyä ketjussa useasti erilaisilla viesteillä miksi hän ottaisi nimimerkin ollenkaan?
-sitä sinun pitää kysyä kävyltä, koska hän itse kertoi, että on kirjoittanut jonkin aikaa ja nyt päätti keksiä nimimerkin
Kirjoitin äidinkielestä laudaturin, usko tai älä. Puoliso usein hermostuu kun tartun yksittäisiin sanoihin, joita hän ei tarkoittanut vaan valitsi vaan vähän väärän sanan. Olen aina lukenut, viisivuotiaasta saakka, kirjallisuutta ja aikakausilehtiä tunteja päivittäin (no silloin toki luokkaa puputupunaa). Sanat ovat tärkeitä, hahmotan usein yhden kirjoittajan useamman kommentin takaa sanavalintojen tai virkkeiden 'sävelmän' kautta. Se toimii mulle kuin koiralle toisten koirien virtsamerkit. En toki aina ole oikeassa, mutta tässä uskon olevani, koska kun käpy kirjoitti ensimmäiset kommenttinsa, oli se luontevaa jatkoa jo edellisten sivujen kommenteilleen.
10241: totta, Liekki kirjoitti Penasta sen jälkeen vielä kun toyboyn kanssa homma ajoi karille. Jotenkin vertasi heitä keskenään tai omia fiiliksiään molempiin, jos en nyt aivan väärin muista. Ja pitkin matkaa toki vertaili silloin kun pohti mitä suhteeltaan toyboyn kanssa haluaa tai mitä ei.
Voihan peukkukyttäjä, henkilösalapoliisi, että vuodesta toiseen jaksaa ihminen miettiä ja epäillä ja pohtia tällaista. Kyllä tulee vähän paha mieli tämän kirjoittajan puolesta, että mikä tekee elämästään sellaista että tuolla lailla täytyy purkaa. Tulisit mielimmin mukaan ketjuun kirjoittelemaan omasta elämästäsi. Saisit ihan varmasti empatiaa täältä, sitä on saaneet kaikki muutkin. Tuolla toiminnalla päädyt täällä(kin?) vain häiritseväksi hylkiöksi jonka läsnäoloa kukaan ei toivo. Ei sinun tarvitsisi asemoida itseäsi näin ulkopuoliseksi, kuten teet tuolla toiminnallasi. Voisit myös olla vain osa tätä - joskin löysää ja anonyymiä, mutta olemassaolevaa - yhteisöä ja sekä saada että antaa tukea muille, kunkin vaikeassa tai minkävaanlaisessa elämäntilanteessa.
Toivon sinulle elämääsi jotakin hyvää ja positiivista, iloista, lämpöistä, mukavaa, palauttavaa.
-Sinilintu
Lainaus Käpybaran kommentista sivulta 504.
Minun mielipiteelläni ei välttämättä ole juuri mitään merkitystä, mutta vastaan kerta heräsi ajatuksia. Olen lukenut ketjua alkuun takaperoisesti jonnekin 390 sivun tietämille, jonka jälkeen aloitin lukemisen alusta. Tämän pari sataa sivua, jonka olen ehtinyt lukemaan, aikana olen kiinnittänyt huomiota seuraaviin asioihin.
Jos luetaan kuin piru raamattua ja kirjoitetaan laudatureja ja ollaan kielitieteilijöitä, niin luetun ymmärtäminen ei silti näköjään onnistu. Hyvin erikoista vääntämistä.
Sinilintu: ihan kaikella kunnioituksella, uskon täällä kirjoittavan useamman henkilön kuin yhden näitä samansuuntaisia huomioita. Minä pystyn toki varmasti sanomaan, että ainakin kaksi henkilöä, koska tiedän itse olevani heistä toinen ja tiedän myös etten esim tämän sivun kirjoituksista ole kirjoittanut tätä ennen kuin yhden. Ketju on menettänyt seuraajia, se on selvää. Mutta me kasvottomat ihmiset tekstin takana, me myös olemme työssäkäyviä ihmisiä, joku voi olla opiskelija, monella luultavasti on perhettä ja harrastuksia. Uskotko oikeasti että 6 miljoonaisesta kansasta tähän hiljentyneeseen keskusteluun löytää tiensä vain yksi kirjoittaja joka pitää tapaanne dominoida keskustelua mitätöimällä muita kirjoittajia hieman patologisena? 10'000 viestiä ja kolmannes niistä yhden henkilön käsialaa? Toisaalta samaan aikaan jonkun poistuessa langoilta vaikka mää tiiä nukkumaan, ei keksitä hänen vastaamattomuudelleen mitään muuta syytä kuin että hän ei osannut vastata. Ikään kuin kaikki päivystäisivät, anteeksi yksi kirjoittaja päivystäisi täällä kellon ympäri. Juuri tässä ketjussa. Mahtaa olla tylsä elämä sen 80% ajasta kun täällä ei tapahdu mitään :D
Heimoajattelu on toki tänä päivänä tavallista, joten pidän mahdollisena sitäkin että joillekin kirjoittajista on hirvittävän tärkeää osoittaa toisilleen tukensa jokaiseen kommenttiin riippumatta sen sisällöstä. Silti, en voi olla ihmettelemättä, miksi sen puolen osoittaminen on niin tärkeää ja sitä että nämä toisiaan komppaavat kommentit osuvat ajallisesti niin samaan ikkunaan. Ke aamupäivänä, puolen tunnin sisälle, kun iso osa on tosiaan luultavasti kiireisiä arkisten velvollisuuksiensa parissa.
No, oli miten oli, joka kerran kun te torjutte teidän mielipiteestänne poikkeavat kirjoitukset väittämällä että ne ovat kaikki yhden "pakkomielteisen" "räksytystä", te tulette saamaan vastalahjana näitä epäilyksiä teidän kirjoitustenne vilpittömyydestä. Meinastiko kauan vielä jatkaa alter egosi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Lainaus Käpybaran kommentista sivulta 504.
Minun mielipiteelläni ei välttämättä ole juuri mitään merkitystä, mutta vastaan kerta heräsi ajatuksia. Olen lukenut ketjua alkuun takaperoisesti jonnekin 390 sivun tietämille, jonka jälkeen aloitin lukemisen alusta. Tämän pari sataa sivua, jonka olen ehtinyt lukemaan, aikana olen kiinnittänyt huomiota seuraaviin asioihin.
Jos luetaan kuin piru raamattua ja kirjoitetaan laudatureja ja ollaan kielitieteilijöitä, niin luetun ymmärtäminen ei silti näköjään onnistu. Hyvin erikoista vääntämistä.
Kuinka niin? En minä ole väittänyt että hän olisi lukenut kirjoituksia kronologisessa järjestyksessä. Kyllä minä huomasin, että hän sanoi lukeneensa niitä taaksepäin.
Olet tiesi ilmeisesti valinnut, ja se toki on oikeutesi. Mutta hieman surullistahan se on. Toivon sinulle silti hyviä asioita valitsemastasi tiestä riippumatta.
Olen sitä paljon nyt kuolemaa odottaessa miettinyt. Että ihminen kuolee kuten on elänyt. Monessa mielessä. Avoimena, tai sulkeutuneena. Pehmeänä, tai kovana. Anteeksiantavana, tai katkerana. Ihmisten ympäröimänä aidosti, tai todellisuudessa yksin.
Ne kuolemat mitä olen nähnyt.. niissä ei mitään uutta enää kuolinvuoteella luoda. Ennemminkin korostuvat ne asiat, jota ihminen on eläessään ollut. Niin hyvät kuin huonotkin (haluaisin näihin sanoihin laittaa lainausmerkit, mutta ne eivät jostain syystä minun viesteissäni toimi, eli eivät tule postaukseen näkyviin ainakaan itselleni vaikka ne laittaisinkin).
-Sinilintu
Haluan vielä lisätä:
minusta viesteistäsi korostuu jotenkin ulkopuolisuuden kokemuksesi, epäreiluuden kokemus, kyvyttömyytesi kokea itsesi osalliseksi. Minä tunnistan itsessäni näitä tunteita, tosin minulla ne korostuvat ns oikeassa elämässä, kirjoittaessa koen helpommin osallisuutta, kun minulla on aikaa miettiä miten ilmaisen itseäni. Toivon, että sinä koet enemmän osallisuutta oikeassa elämässäsi, kuin täällä.
Yleensä ihminen suuttuu tai muuttui ivalliseksi, kun hän kokee että joku osuu liian liki, joku pääsee ihon alle, joku sanoo jotakin mikä on vähän epämukavasti lähellä.
Laudatureilla tai ilman, tapasi olla, viestiesi tunnnelma, samanlaisena kaavana jo ikiajat toistuva viestivaihto on niin tuttu ja tunnistettava, että sen voi jo ennakoida miten keskustelu siitä jatkuu.
Minä vilpittömästä toivon, että tulisit vain mukaan keskusteluun omilla kokemuksillasi ja omalla tarinallasi. Ei sinun tarvitse kertoa meille että olit se ja se. Tule vaikka täysin uutena. Ei sillä ole merkitystä. Mutta voisit saada täältä sitä samaa mitä moni muu on saanut. Tukea ja pohdintaa. Kokeile edes! Anonyymilla palstalla kukaan ei koskaan saa tietää.
-Sinilintu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaus Käpybaran kommentista sivulta 504.
Minun mielipiteelläni ei välttämättä ole juuri mitään merkitystä, mutta vastaan kerta heräsi ajatuksia. Olen lukenut ketjua alkuun takaperoisesti jonnekin 390 sivun tietämille, jonka jälkeen aloitin lukemisen alusta. Tämän pari sataa sivua, jonka olen ehtinyt lukemaan, aikana olen kiinnittänyt huomiota seuraaviin asioihin.
Jos luetaan kuin piru raamattua ja kirjoitetaan laudatureja ja ollaan kielitieteilijöitä, niin luetun ymmärtäminen ei silti näköjään onnistu. Hyvin erikoista vääntämistä.
Kuinka niin? En minä ole väittänyt että hän olisi lukenut kirjoituksia kronologisessa järjestyksessä. Kyllä minä huomasin, että hän sanoi lukeneensa niitä taaksepäin.
Taaksepäin jonkin matkaa ja sen jälkeen aloittanut lukemisen ketjun alusta.
Vierailija kirjoitti:
10241: totta, Liekki kirjoitti Penasta sen jälkeen vielä kun toyboyn kanssa homma ajoi karille. Jotenkin vertasi heitä keskenään tai omia fiiliksiään molempiin, jos en nyt aivan väärin muista. Ja pitkin matkaa toki vertaili silloin kun pohti mitä suhteeltaan toyboyn kanssa haluaa tai mitä ei.
Kiitos! Täällä hyvin monet lukevat huolimattomasti tai eivät edes huomaa tai osaa/jaksa/viitsi olla tarkkoja mitä kirjoitetaan. Ihmisten lukutaito ja tarkkaavaisuus kirjoitetun tekstin suhteen on myös huonontunut älykännyköiden myötä. Kuunnellaan pelkkiä äänikirjoja, jos niitäkään, ei lueta oikeita kirjoja yms. Ihmisillä on myös tapana vahvasti valita puolensa ja sekin tietysti vaikuttaa luettuun tekstiin varsinkin täällä. Myös jos kokee jonkun olevan hyvin tietäväisen, hiukan ilkeän ja itsevarman hänen puolellaan on helpompi pysyä. Säästyy ainakin omalta kohdaltaan nuolilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaus Käpybaran kommentista sivulta 504.
Minun mielipiteelläni ei välttämättä ole juuri mitään merkitystä, mutta vastaan kerta heräsi ajatuksia. Olen lukenut ketjua alkuun takaperoisesti jonnekin 390 sivun tietämille, jonka jälkeen aloitin lukemisen alusta. Tämän pari sataa sivua, jonka olen ehtinyt lukemaan, aikana olen kiinnittänyt huomiota seuraaviin asioihin.
Jos luetaan kuin piru raamattua ja kirjoitetaan laudatureja ja ollaan kielitieteilijöitä, niin luetun ymmärtäminen ei silti näköjään onnistu. Hyvin erikoista vääntämistä.
Kuinka niin? En minä ole väittänyt että hän olisi lukenut kirjoituksia kronologisessa järjestyksessä. Kyllä minä huomasin, että hän sanoi lukeneensa niitä taaksepäin.
Taaksepäin jonkin matkaa ja sen jälkeen aloittanut lukemisen ketju
Joo, kävin nyt lukemassa niin myönnän, että minun on liekin proosaa välillä vaikea seurata, mutta Pena on tindermies? Siis se mies joka halusi sitoutua ja ei halunnut? Onhan hänestä kirjoiteltu tässä pitkin koko vuotta. Sivu 390 on noin suurinpiirtein tammikuuta. Eikö Liekki vasta ilmestynyt palstalle niihin aikoihin? Mutta tosiaan viestejä on paljon, ehkä Kävyltäkin meni tarkkasilmäisyydestään huolimatta jotain ohi? Sinilinnulla sen sijaan on jokainen viesti tarkasti mielessä ja ymmärrettynä ja jos siinä ei ole nimimerkkiä perässä niin sinilintu tunnistaa sen aukottomasti yhden ja saman kirjoittajan tuotokseksi. Ja tuottelias kirjoittaja minä sitten vasta olenkin!
Vierailija kirjoitti:
Haluan vielä lisätä:
minusta viesteistäsi korostuu jotenkin ulkopuolisuuden kokemuksesi, epäreiluuden kokemus, kyvyttömyytesi kokea itsesi osalliseksi. Minä tunnistan itsessäni näitä tunteita, tosin minulla ne korostuvat ns oikeassa elämässä, kirjoittaessa koen helpommin osallisuutta, kun minulla on aikaa miettiä miten ilmaisen itseäni. Toivon, että sinä koet enemmän osallisuutta oikeassa elämässäsi, kuin täällä.
Yleensä ihminen suuttuu tai muuttui ivalliseksi, kun hän kokee että joku osuu liian liki, joku pääsee ihon alle, joku sanoo jotakin mikä on vähän epämukavasti lähellä.
Laudatureilla tai ilman, tapasi olla, viestiesi tunnnelma, samanlaisena kaavana jo ikiajat toistuva viestivaihto on niin tuttu ja tunnistettava, että sen voi jo ennakoida miten keskustelu siitä jatkuu.
Minä vilpittömästä toivon, että tulisit vain mukaan keskusteluun omilla kokemuksillas
Tiedätkö mitä :) Minun tarinani on kuultu ja puitukin täällä jo monessa otteessa.
Olen pannut merkille aina alun epäuskottavasta MiesXXvuotta kertomuksesta, että kun ketju hiljenee, ilmestyy paikalle uusi nimimerkki. Ja aina, aina, hänellä on uudenlainen tarina kerrottavanaan! Ei koskaan niin, että joku aloittajan kaltaisessa kriisissä elävä haluaisi purkaa omaa samankaltaista kriisiään, joka olisi jollain lailla loogista ottaen huomioon ketjun otsikon ja alustuksen. Ei, se on aina jollain lailla täysin uudenlainen draamankaari. Nyt ei olekaan enää petettyjä tai jätettyjä, on kuolemaa, on avoimia suhteita, on perheen hylkäämiä kaltoinkohdeltuja lapsia. Ei yhtäkään erosurussa tuskailevaa löydy hakemaan vertaistukea ketjusta, vaikka täytyyhän eroavia ja petettyjä olla maa täynnä.
Sinä kun osaat sinilintu jo kertoa kuinka keskustelu minun osalta jatkuu, niin heitä ihmeessä veikkauksesi!
Minä puolestani veikkaan, että jouluun mennessä palstalla on uusi nimimerkki joka on herännyt pitkässä suhteessaan epäilemään seksuaalista suuntautumistaan. Ehkä joku jonka äiti varasti hänen kumppaninsa. Hei nyt tiedän, vakavasti sairas jättämässä hiljaisia hyvästejä perheelleen.
Kai se voi olla jokin erillinen hupi arvailla kirjoittajia. Ja myönnän, että jonkin verran tätä yhdistelyä itsekin teen, jos on monia erityisen samalla tavalla kirjoitettuja anonyymejä viestiejä.
En kuitenkaan näe mieltä lähteä isommin tällaisten spekulaatioiden tielle, tai varsinkaan antaa niille suurempaa painoarvoa keskustelussa. Ja sitten, jos tällaista aletaan käyttää negatiivisena leimakirveenä sinne tänne, niin ainakin menee metsään. Hyväntahtoinen arvuuttelu vaikkapa pitämistään kirjoituksista, on myös vähän toinen juttu, eikä sellainen nyt varmaan kauheasti harmia aiheuta.
Ehkäpä tuo arvuuttelu varsinkin enemmissä määrin, voitaisiin jättää kuitenkin ketjun ulkopuolelle.
Voisinkin heittää sinilinnulle haasteen:
kerro mikä matkalla esitetyistä tarinoista on minun :) Uskon että kertomasi mukaan sinä olet sen jo aikaa sitten tunnistanut ja yhdistänyt tähän pakkomielteiseen räksyttäjään. Lupaan, että otan itselleni nimimerkin sillä sekunnilla kun sinä tunnistat kuka henkilökohtaisen tarinan jakaneista minä olen! Nimimerkki voi sitten olla vaikka -räksyttäjä
Voin uskoa, että puoliso varmasti hermostuu, jos toinen takertuu yhteen yksittäiseen sanaan ja koko muu kokonaisuus jää ymmärtämättä ja kuulematta. Siinä tulee varmasti puolisolle hyvin vahva tunne siitä, ettei tule kuulluksi ja ymmärretyksi eikä toista edes kiinnosta mitä asiaa puolisolla on, koska vain tarkat oikeat sanat ovat tärkeimmät. Ei kovin rakentavaa tai rakastavaa kommunikaatiota. Kuinka oikein pääsette nuista tilanteista eteenpäin?
Äläpäs vie tuotteliaisuudesta kunniaa, kun se olenkin minä. Vitsi vitsi. Mutta siis itse kirjoitin samalla sivulla kun tämä henkilö, joka kertoi kirjallisuuden laudaturistaan. Sitten oli henkilö, joka kertoi seuraavansa epämääräisiä peukkuja, oli kolmas, minä se en ainakaan ollut, tuskin myöskään laudaturhenkilö. Miksei joku voi olla hereillä tuohon aikaan ja seurata palstaa? Monet valvovat joko töissä tai sitten kotonakin. Onko jossain sanottu, että on joku aika milloin palstallaolo on hyväksyttyä. Nyt puututaan jo palstallaoloaikoihinkin ja ihmiset leimataan jälleen kerran.
Tuosta kunnon palstalaisten mielestä epätoivottujen ja epäkuntoisten henkilöiden leimaamisesta milloin milläkin ikävällä tavalla ja nimittelyillä. Tuleeko siitä teille itsellenne hyvä mieli? Kuinkahan hyväksi ihmiseksi mahdatte itsenne tuntea. Pyydän, älkää oikeassa elämässä lyökö noin vahvoja leimoja ihmisille, jotka ovat hiukan eri mieltä tai ovat mielestänne hiukan erilaisia kuin itse olette.
Vierailija kirjoitti:
Voin uskoa, että puoliso varmasti hermostuu, jos toinen takertuu yhteen yksittäiseen sanaan ja koko muu kokonaisuus jää ymmärtämättä ja kuulematta. Siinä tulee varmasti puolisolle hyvin vahva tunne siitä, ettei tule kuulluksi ja ymmärretyksi eikä toista edes kiinnosta mitä asiaa puolisolla on, koska vain tarkat oikeat sanat ovat tärkeimmät. Ei kovin rakentavaa tai rakastavaa kommunikaatiota. Kuinka oikein pääsette nuista tilanteista eteenpäin?
Ne on tällaisia arkisia tilanteita, kuten esimerkiksi kysyn häneltä haluaisiko hän mennä mökille viikonloppuna tai harrastaa seksiä illalla ja hän vastaa siihen "kyllä se käy". Jolloin minä kysyn, "siis haluatko itse vai mitä kun en nyt ymmärtänyt". Johon hän sanoo, että tietysti haluaa itse ja ihmettelee miksi tulee aina sanottua "käy" vaikka oikeasti ajattelisi että "jahuu".
Tai jos hehkutan vaikka kivaa lomamatkaa niin hän sanoo "oli ihan kiva reissu". Jolloin kysyn että "ihan?", johon hän tuskastuu että hänellä tulee aina lisättyä turhia välisanoja, oli huippu reissu, ja onko minun pakko aina kuunnella niin tarkasti joka sanaa.
Ei siis niin isoja juttuja, hyvin on selvitty eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10241: totta, Liekki kirjoitti Penasta sen jälkeen vielä kun toyboyn kanssa homma ajoi karille. Jotenkin vertasi heitä keskenään tai omia fiiliksiään molempiin, jos en nyt aivan väärin muista. Ja pitkin matkaa toki vertaili silloin kun pohti mitä suhteeltaan toyboyn kanssa haluaa tai mitä ei.
Kiitos! Täällä hyvin monet lukevat huolimattomasti tai eivät edes huomaa tai osaa/jaksa/viitsi olla tarkkoja mitä kirjoitetaan. Ihmisten lukutaito ja tarkkaavaisuus kirjoitetun tekstin suhteen on myös huonontunut älykännyköiden myötä. Kuunnellaan pelkkiä äänikirjoja, jos niitäkään, ei lueta oikeita kirjoja yms. Ihmisillä on myös tapana vahvasti valita puolensa ja sekin tietysti vaikuttaa luettuun tekstiin varsinkin täällä. Myös jos kokee jonkun olevan hyvin tietäväisen, hiukan ilkeän ja itsevarman hänen puolellaan on helpompi pysyä. Säästyy ainakin omalta kohdaltaan nuolilta.
Nuolista ja nyt valitettavasti jo puolien valinnankin korostumisesta himppusen samaa mieltä, mutta varmaan silti ymmärrät, että ketjun fokus, pääasia ja aihe, on muissa asioissa, kuin spekuloida muita kirjoittajia. Onko ketjun varsinainen aihe ja erilaiset monet asiaa syväluotaavatkin elämänkertomukset ja näkemykset ihmissuhteista, irtipäästämisen vaikeudesta ja eroista, sinusta ylipäätään mielenkiintoisia?
Vierailija kirjoitti:
Voin uskoa, että puoliso varmasti hermostuu, jos toinen takertuu yhteen yksittäiseen sanaan ja koko muu kokonaisuus jää ymmärtämättä ja kuulematta. Siinä tulee varmasti puolisolle hyvin vahva tunne siitä, ettei tule kuulluksi ja ymmärretyksi eikä toista edes kiinnosta mitä asiaa puolisolla on, koska vain tarkat oikeat sanat ovat tärkeimmät. Ei kovin rakentavaa tai rakastavaa kommunikaatiota. Kuinka oikein pääsette nuista tilanteista eteenpäin?
Ymmärsit nyt väärin. Olen eri, mutta vastaan omasta puolestani. Miten niin jää muu kokonaisuus ymmärtämättä ja kuulematta? Ei se niin mene. Nimenomaan haluan katsoa kokonaisuutta, että asiat liittyvät sujuvasti yhteen ja tuntuu uskottavalta. Jos sitten kerrottuun ilmestyykin joku asia joka ei pidä kokonaisuuden kannalta paikkaansa niin itse haluan sen tarkentaa. Tosiaan kokonaisuus on tärkeä. Se, että kiinnittää huomiota pikkuseikkoihin ei vaikuta kokonaisuuden hahmottamiseen.
On olemassa ihmisiä, jotka pystyvät hahmottamaan sekä kokonaisuuden, että pikkuseikat. Sitten ehkä on ihmisiä joilta sujuu vain jompikumpi. Ilmeisesti. Tai ei kumpikaan.