Lue keskustelun säännöt.
Olen kohta 30 vuotias ja en ole saanut mitään aikaiseksi. Alkaa vuodet käymään vähiin, jotta voisin toteuttaa unelmia
27.06.2022 |
Opiskelin kaksi ammattia, joista kumpikaan ei työllistänyt (vaikka kovasti mainostettiin, että työtilanne hyvä, mutta valmistuessa ei enää ollutkaan). Kyllästyin, ja nyt opiskelen hoitajaksi, eli jos tämä ei tule työllistämään niin ei sit mikään. Rahatilanne on niin surkea kuin olla voi, opintolainoja on ja kulutusluottoja. Näitä pääsen maksamaan pois vasta 1-2 vuoden päästä. Haaveilen mm. omasta asunnosta, mutta olen luultavasti 50 vuotias, kun sellaisen voin lopulta hommata. Haluaisin myös matkustaa, mutta nekin rahat on pois omasta asunnosta. On varmaan vaan pakko todeta, että olen myöhässä. Perheen perustamisesta haaveilun olen jo kuopannut ajat sitten, on yksinkertaisesti liian myöhäistä. Ehkä pitäisi nyt vaan keskittyä nauttimaan pienistä asioista ja unohtaa unelmat. Samalla ikätoverit hehkuttaa somessa omia asuntoja, lapsia, kumppaneita, lomamatkoja jne. Minulla onnistunut päivä on se, että saan jotain syödäkseni ja telkkarista tulee jotain hyvää. Onko kohtalotovereita?
Kommentit (57)
Miten niin et ole saanut mitään aikaiseksi? Tuossahan oli paljonkin kaikkea saavutettua.
Itse olen jo luovuttanut, kun olen yli 40-vuotias enkä todellakaan ole saanut mitään aikaiseksi tai saavutettua. Yli 20 vuotta sitten valmistuin ylioppilaaksi, mutta siinä se. Ei ole töitä, ammattia, uraa, perhettä tai kumppania. Ei ole omaisuutta, ei sijoituksia, ei asuntoa. Tällä taustalla ja tällä iällä en voi enää ainuttakaan unelmistani saavuttaa niin sama siis vain tyytyä tilanteeseen ja olla rennosti tekemättä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin vannoa, että moni nuorena perheellistynyt on suorastaan kateellinen sinulle, kuka olet tuossa iässä täysin vapaa tekemään mitä haluat ilman, että on perhettä rajoittamassa unelmia. Yksi tuttu on jopa myöntänyt salaa haaveilevansa siitä, että olisi sinkku ja lapseton ja koko maailma olisi avoin.
Olen itse nuorena perheellistynyt ja tunnen näitä monia. Kukaan ei haaveile minkään vapauden perään. Ja tuskin se Ap:ta lohduttaisi vaikka haaveilisi.
Olen viiskymppinen ja samassa tilanteessa, nyt opiskelen taas, töiden ohella. Vasta pari v sitten otin asuntolainaa kun sain vakkarityön. Kaksi tutkintoa ja pitkä pätkätyöura. Aikani olin vaaraksi työnantajalle, olinhan lisääntymisiässä. Nyt en enää ole, mutta olenkin jo yli-ikäinen. Lapsia en epävarman taloudellisen tilanteeni takia uskaltanut tehdä.
Tämmöistä tää joillain on, tasan ei käy nallekarkit. Täytyy iloita pienistä asioista, lemmikeistä, luonnosta, terveydestä (se on kyllä jo iso asia!), vapaudesta (iso asia sekin!). Tsemppiä aplle.
Mulla samanlainen tilanne. Olen 30 ja köyhä kuin kirkonrotta. Taustalla opintoja, jotka eivät johtaneet mihinkään, työttömyyttä ja pienipalkkaisia paskaduuneja. Nyt minäkin opiskelen hoitoalalle, eli ainakin töitä on viimein luvassa, vaikkei ala erityisesti innostakaan. Perheen haluaisin perustaa, mutta ei ole miestä, ei ole koskaan ollutkaan. En tiedä mistä sellainen löytyisi. Elämässä ei ole oikein muitakaan ihmisiä. Yksinäinen olo.
Oon 30 v ja ite teininä aattelin että kun oon aikuinen niin teen kaikkea kivaa. Sitä mahdollisuutta odotellessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon 36v mies turusta ja työttömyyttä takana 13 vuotta, yks tutkinto mikä ei johtanut työllistymiseen. Ei ole velkaa. Ikisinkkuna on tullut elämää elettyä, yksikään nainen ei halua sekaantua mieheen kuka on ollut 13v putkeen työttömänä, mulla ei edes ole yhtään ystävää, ja vaikka olisikin ystäviä tuskin jaksaisin pitää ystävyys suhteista kiinni. Yksin asun mun koirankoppi yksiössä, vanhemmat kuolleet.
Kai se huonomminkin vois mennä.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 36v mies turusta ja työttömyyttä takana 13 vuotta, yks tutkinto mikä ei johtanut työllistymiseen. Ei ole velkaa. Ikisinkkuna on tullut elämää elettyä, yksikään nainen ei halua sekaantua mieheen kuka on ollut 13v putkeen työttömänä, mulla ei edes ole yhtään ystävää, ja vaikka olisikin ystäviä tuskin jaksaisin pitää ystävyys suhteista kiinni. Yksin asun mun koirankoppi yksiössä, vanhemmat kuolleet.
Kai se huonomminkin vois mennä.
Ettet olisi vain pitänyt rimaa liian korkealla? Tutkinto ei takaa työpaikkaa. Tuttavapiirissäni on muutama näitä tutkinnon suorittaneita jotka eivät koskaan työllistyneet mihinkään. Perussyy oli se että he luulivat tutkinnon takaavan tietyn työpaikan lähes automaattisesti. Näin se ei oikeasti mene, vaan jokainen aloittaa ensin harjoittelijana(useimmat jo opiskeluaikoina) ja pikkuhiljaa kerryttävät kokemusta ja osaamista. Koulutus on loppujen lopuksi hyvin pieni osa ammattitaitoa, vaikka sitä jatkuvasti toitetaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 36v mies turusta ja työttömyyttä takana 13 vuotta, yks tutkinto mikä ei johtanut työllistymiseen. Ei ole velkaa. Ikisinkkuna on tullut elämää elettyä, yksikään nainen ei halua sekaantua mieheen kuka on ollut 13v putkeen työttömänä, mulla ei edes ole yhtään ystävää, ja vaikka olisikin ystäviä tuskin jaksaisin pitää ystävyys suhteista kiinni. Yksin asun mun koirankoppi yksiössä, vanhemmat kuolleet.
Kai se huonomminkin vois mennä.
Ettet olisi vain pitänyt rimaa liian korkealla? Tutkinto ei takaa työpaikkaa. Tuttavapiirissäni on muutama näitä tutkinnon suorittaneita jotka eivät koskaan työllistyneet mihinkään. Perussyy oli se että he luulivat tutkinnon takaavan tietyn työpaikan lähes automaattisesti. Näin se ei oikeasti mene, vaan jokainen aloittaa ensin harjoittelijana(useimmat jo opiskeluaikoina) ja pikkuhiljaa kerryttävät kokemusta ja osaamista. Koulutus on loppujen lopuksi hyvin pieni osa ammattitaitoa, vaikka sitä jatkuvasti toitetaankin.
Se onkin kiva keski-ikäisenä ihmisenä aloittaa harjoittelijana toivoen, että ehkä sitten viisikymppisenä pääsee jonnekin edes lähelle mediaaniansioita. Varmasti äärimmäisen motivoivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 36v mies turusta ja työttömyyttä takana 13 vuotta, yks tutkinto mikä ei johtanut työllistymiseen. Ei ole velkaa. Ikisinkkuna on tullut elämää elettyä, yksikään nainen ei halua sekaantua mieheen kuka on ollut 13v putkeen työttömänä, mulla ei edes ole yhtään ystävää, ja vaikka olisikin ystäviä tuskin jaksaisin pitää ystävyys suhteista kiinni. Yksin asun mun koirankoppi yksiössä, vanhemmat kuolleet.
Kai se huonomminkin vois mennä.
Ettet olisi vain pitänyt rimaa liian korkealla? Tutkinto ei takaa työpaikkaa. Tuttavapiirissäni on muutama näitä tutkinnon suorittaneita jotka eivät koskaan työllistyneet mihinkään. Perussyy oli se että he luulivat tutkinnon takaavan tietyn työpaikan lähes automaattisesti. Näin se ei oikeasti mene, vaan jokainen aloittaa ensin harjoittelijana(useimmat jo opiskeluaikoina) ja pikkuhiljaa kerryttävät kokemusta ja osaamista. Koulutus on loppujen lopuksi hyvin pieni osa ammattitaitoa, vaikka sitä jatkuvasti toitetaankin.
Se onkin kiva keski-ikäisenä ihmisenä aloittaa harjoittelijana toivoen, että ehkä sitten viisikymppisenä pääsee jonnekin edes lähelle mediaaniansioita. Varmasti äärimmäisen motivoivaa.
Höpsis. Sinä olet vielä hyvin nuori alanvaihtajaksi. Itse opiskelen lähihoitajaksi, ja meidän luokalla on jopa yli viisikymppisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 36v mies turusta ja työttömyyttä takana 13 vuotta, yks tutkinto mikä ei johtanut työllistymiseen. Ei ole velkaa. Ikisinkkuna on tullut elämää elettyä, yksikään nainen ei halua sekaantua mieheen kuka on ollut 13v putkeen työttömänä, mulla ei edes ole yhtään ystävää, ja vaikka olisikin ystäviä tuskin jaksaisin pitää ystävyys suhteista kiinni. Yksin asun mun koirankoppi yksiössä, vanhemmat kuolleet.
Kai se huonomminkin vois mennä.
Ettet olisi vain pitänyt rimaa liian korkealla? Tutkinto ei takaa työpaikkaa. Tuttavapiirissäni on muutama näitä tutkinnon suorittaneita jotka eivät koskaan työllistyneet mihinkään. Perussyy oli se että he luulivat tutkinnon takaavan tietyn työpaikan lähes automaattisesti. Näin se ei oikeasti mene, vaan jokainen aloittaa ensin harjoittelijana(useimmat jo opiskeluaikoina) ja pikkuhiljaa kerryttävät kokemusta ja osaamista. Koulutus on loppujen lopuksi hyvin pieni osa ammattitaitoa, vaikka sitä jatkuvasti toitetaankin.
Se onkin kiva keski-ikäisenä ihmisenä aloittaa harjoittelijana toivoen, että ehkä sitten viisikymppisenä pääsee jonnekin edes lähelle mediaaniansioita. Varmasti äärimmäisen motivoivaa.
Onko mediaaniansio viisikymppisenä huonompi vaihtoehto kuin Kelan tuilla loppuelämä?
Olet opiskellut kaksi ammattia ja sanot ettet ole saanut mitään aikaiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa ihmisistä ei saa mitään aikaiseksi ja se on ihan ok. Emme ole niin suuria ja tärkeitä tällä maapallolla kuin kuvittelemme olevanne, olemme vain pieniä hiukksia leijailemassa maailmankaikkeudessa.
Täällä ulisemallahan ne rahavarat tunnetusti kasvavat....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikkien tarvitse elää tylsää "omakotitalo, kaksi lasta ja kultainen noutaja" elämää. Jokainen tavallaan. Älä luo unelmia toisten tekemisten pohjalta, vaan kehitä ihan omat unelmat.
Minä olen 37 vuotias mies ja en ole saanut paljon mitään aikaiseksi. Seuraava siirto on tehdä jotain työtä ja säästää starttirahaa ulkomaille muuttoa varten. Suomessa ei mikään kannata. Täällä on liian kallista pienipalkkaiselle itse kaiken maksavalle asua ja elää.
Tuo tunne johtuu siitä, että elämme kapitalistisessa suoritusyhteiskunnassa. Ihmisen arvo mitataan sillä, miten korkea asema hänellä on töissä ja miten paljon hän tienaa rahaa. Kannattaisi joskus käydä vaikka jossain kehitysmaassa, siellä ollaan onnellisia siitä, että saa kerran päivässä mahan täyteen ja että saa olla perheen kanssa.
Hei, oon 50 ja en oo saanut mitään aikaiseksi...
Ostin ensimmäisen halvan asuntoni 28-vuotiaana ja nyt viisikymppisenä on kaksi omakotitaloa.
Ehtii sitä elämässä kaikenlaista jos vaan pistää toimeksi. Turha menneitä on märehtiä. Katso eteenpäin, tee viisaita päätöksiä ja toimi.
Ap, sun pitää pysähtyä miettimään, mitkä ovat sun unelmat ja tavoitella niitä.
Some-postauksen takana voi olla ylipitkiä työpäiviä, taloudellista huolta ym. tai sitten kaikki voi olla aivan mallillaan kunnes tapahtuu jotain musertava kuten Bestsellerin miljardööri menetti lomamatkalla 3 lasta terrori-iskun seurauksena. Kaikkea voi tapahtua elämässä. Paras tasapaino on keskittyä vain omaan elämään ja mitä haluaa elämältä.
Itse löysin unelma-ammattini vasta yli kolmekymppisenä. Nyt ole. 34-vuotias ja pian tehnyt tällä alalla töitä pari vuotta. Ei ole vielä mitenkään myöhäistä. Ennen kuin löysin oman juttuni, vaelsin koulutuksesta toiseen ja tunsin ihan samoja tunteita kuin sinä. Omistusasunnossa olen asunut vasta pari vuotta.
Aikoja ennen tätä säännöllistä työelämää ja muuta vakiintumista, muistelen nyt lämmöllä. Aikansa kutakin. Älä luovu toivosta. Kyllä sinunkin elämä vielä hyppää raiteilleen ja elämä voi tuoda eteen vaikka mitä. Olet vielä nuori ja koko elämä edessä.