perheenjäsen vihjailee voimakkaasti, mutta en ymmärrä syytä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jätä ne vihjailut omaan arvoonsa. Äitisi voi aikuisena ihmisenä kertoa suoraan, jos jokin harmittaa. Jos hän ei kerro, sinulla ei ole mitään tarvetta reagoida puheisiin. Joten anna olla. Onko äitisi käytöksellään kouluttanut sinusta tuollaisen, että pienestäkin vihjeestä pitää heti rynniä arvailemaan, mitä nyt pitää tehdä, ja toteuttaa hänen toiveensa heti, tai olla ainakin koko ajan varalla, jos tulee jotain. Opettele pois tuosta tavasta.

Hmm, äitini on näitä molempia kun asiaa mietin.

Jo lapsena saattoi vähäistä henkisesti, jos en tajunnut vihjeitä tai räjähtää pienestä asiasta.

Lapsuuden ilmapiiri ei ollut terve.

Toisaalta oli erittäin tärkeää, että mitä muut ihmiset ajattelevat koko perheestä.

Noista kommenteistäkin, joita hän vihjailee (mm aloitus viestiin kirjoitinkin niitä) äitini miettii jopa sitä, mitä randomi naapurini ajattelevat, kun en ole kotona.

Tai että henkilö x (etäisempi tuttu) ei saakaan minua kiinni, kuin soittamalla, eli jos siis sattuu piipahtamaan oven takana..

Kai täytyy yhä opetella uudelleen (olen jo opetellut kun, mutta asia on yhä kesken) jättämään äitini kommentit ja vihjailut omaan arvoonsa!

Sukulaista, joka antoi mökkinsä minun ja lapsen käyttöön ei kiinnosta eli asia ei kuulu äidilleni.

Kai eniten tässä risoo se, että äitini ei vaan voi sanoa suoraan mikä oikein mättää?

Huoh, täytyy vaan koittaa jättää nuo vihjailut omaan arvoonsa - sanokoot äitini suoraan tästälähin, mikä vaivaa.

Niin minäkin teenriitojen tms uhallakin, enkä vihjaile ja vittuile niin, että joku jää monttu auki ihmettelemään, mikä minua vaivaa.

Ap

Narsisti ohjailee elein, vihjein ja vinkein, ja koulii uhrinsa hyppimään käskystä, vaikka ei oikeasti siis edes käske.

Minun äitini on tuollainen. Enkä ole tekemisissä. Sen sijaan siskoni tarkkailevat ilmeitä ja tottelevat jo niistäkin.