perheenjäsen vihjailee voimakkaasti, mutta en ymmärrä syytä!
Joo, tänä kesänä moni asia mennyt eri tavoin kuin ennen.
Eräs asia (no, minulle tarjoutui tilaisuus yhteen asiaan lapseni kanssa eli viettää kesä muualla, en mahdollisen tunnistuksen vuoksi halua tarkkaan kertoa tästä enempää) tuntuu menneen äidilläni tunteisiin.
Esittää erittäin voimakkaita vihjailuja kuten:
"Mitäs x ajattelee, jos vaikka on kaipaillut sinua ja ei ole saanut kiinni kuin soittamalla?"
"Mitä nekin kaikki ihmiset naapurustossasi nyt ajattelee, varmaan luulevat sinun ja lapsen muuttaneen??"
Samoin osa sisaruksista möläyttänyt pari outoa kommenttia, äiti pariin kertaan ärähtänyt niin, että olen vahingossa (puhelimessa toisen ihmisen kanssa, kaiutin päällä) että miksi vitussa en ole kotona lapsen kanssa tms.
Sukulainen, joka antoi tyhjillään olevan mökkinsä minun ja lasten käyttöön ei välitä asiasta, kuulemma saamme olla niin kauan kuin haluamme.
Maksan tästä jo omatunnon vuoksi vuokraa, sekä teen lisäksi mökkitöitä, eli nnmitenkään kokeile täällä.
Ja saadaan luojan kiitos olla lasten kanssa kaukana naapureista, jotka ovat kuulemma kai syksyyn mennessä onneksi saatu häädettyä.
Mutta mitä ihmettä noista vihjailuista pitäisi miettiä?
Perhe on tietoinen naapureista ja siitä, millaista menoa siellä meillä päin on.
Ja kaupungin asuntoihin on uskomattomat jonot, yksityisten menevät alta heti ja yksiötki maksaa vtusti täällä päin.
Eli uuden asunnon löytymiseen menee aikaa, on mennyt jo pari vuotta.
Pitäisikö vain antaa olla, vai kysyä mikä hitto äitiäni vaivaa?
Vihjailee todella voimakkaasti, mutta ei kerro syytä - jos kysyn, voi välirikko tai useampi olla edessä, äitini tuntien.
Tai vaihtoehtoisesti ei ole mitään koskaan sanonut, hankala luonne jonka ajatuksen juoksua en vihjailuista ymmärrä:(
Onko liian vaikeaa sanoa suoraan, mikä vtuttaa?
Kommentit (21)
Tiivistä ja selkeytä tuota viestiäsi, ap. Saatat jopa saada vastauksia sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole perheenjäsen vaan sukulainen eikä teidän perheen asiat kuulu hänelle pätkän vertaa.
No ei tietenkään kuulu, mutta ihmettelen asiaa.
Välillä äitini on, kuin ei mitään.
Sitten taas johonkin rakoon tulee jokin vihjailu.
Eikä ole mitään kevyttä leikin laskua, vaan todella voimakkaasti vihjailee jotakin, mutta en ymmärrä syytä.
Sanoisi edes suoraan, että "asia on niin, että tiedän seuraavan/seuraavat asiat...................*
Ei tarttisi ihmetellä ja voisi päättää mitä sanoo/tekee.
Juuri tuo vihjailu välillä on se, mikä meinaa tehdä minut hulluksi - ehkä on äitini tapa toimia ja hoitaa asioita, mutta jumankauta, kun en tajua ilmeisen tyhmänä kai sitä syytä.
sanoisi suoraan mikä mättää, menisi perillekin eikä tarttisi miettiä mitä ihmettä tuo taas oli.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tiivistä ja selkeytä tuota viestiäsi, ap. Saatat jopa saada vastauksia sen jälkeen.
Äitini vihjailee välillä, erittäin voimakkaasti jotain koska lapsen kanssa ollaan sukulaisen mökillä.
Ja maksan pientä vuokraa ja teen mökkitöitä, eli en lokkeile.
Vaikka sukulaisen sanoin saataisiinkin kuulemma olla ilmaiseksikin täällä, mutta siihen en kehtaa alkaa.
Mökki olisi tyhjillään ilman meitä, eli siitäkään ei ole kyse, että joku muu sukulainen tänne haluaisi.
Syynä tänne tuloon on veemäiset naapurit, tämän tietää perheni ja äitini (narkkeja, saamassa häädön nyt kai syksyksi) eli oma koti ei ole kovin kiva paikka:(
Äitiäni tuntuu vtuttavan silti se, että emme ole kotona - syytä en vain käsitä, että miksi.
Huoh.
Ap
No jätä ne vihjailut omaan arvoonsa. Äitisi voi aikuisena ihmisenä kertoa suoraan, jos jokin harmittaa. Jos hän ei kerro, sinulla ei ole mitään tarvetta reagoida puheisiin. Joten anna olla. Onko äitisi käytöksellään kouluttanut sinusta tuollaisen, että pienestäkin vihjeestä pitää heti rynniä arvailemaan, mitä nyt pitää tehdä, ja toteuttaa hänen toiveensa heti, tai olla ainakin koko ajan varalla, jos tulee jotain. Opettele pois tuosta tavasta.
Äitisi on joko kateellinen sinulle tai näitä Mitä Ne Muut Ajattelevat-pelkoinen ihminen.
Mene töihin, niin on varaa parempaan asuntoon
Et sinä mitään mökkivuokraa maksa. Sossu sen maksaa, niin kuin muunkin elämisesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiivistä ja selkeytä tuota viestiäsi, ap. Saatat jopa saada vastauksia sen jälkeen.
Äitini vihjailee välillä, erittäin voimakkaasti jotain koska lapsen kanssa ollaan sukulaisen mökillä.
Ja maksan pientä vuokraa ja teen mökkitöitä, eli en lokkeile.
Vaikka sukulaisen sanoin saataisiinkin kuulemma olla ilmaiseksikin täällä, mutta siihen en kehtaa alkaa.
Mökki olisi tyhjillään ilman meitä, eli siitäkään ei ole kyse, että joku muu sukulainen tänne haluaisi.
Syynä tänne tuloon on veemäiset naapurit, tämän tietää perheni ja äitini (narkkeja, saamassa häädön nyt kai syksyksi) eli oma koti ei ole kovin kiva paikka:(
Äitiäni tuntuu vtuttavan silti se, että emme ole kotona - syytä en vain käsitä, että miksi.
Huoh.
Ap
Jos vaikka äitiäsi vtuttaa kun ei ole pystynyt itse hankkimaan teille mökkiä
Vierailija kirjoitti:
No jätä ne vihjailut omaan arvoonsa. Äitisi voi aikuisena ihmisenä kertoa suoraan, jos jokin harmittaa. Jos hän ei kerro, sinulla ei ole mitään tarvetta reagoida puheisiin. Joten anna olla. Onko äitisi käytöksellään kouluttanut sinusta tuollaisen, että pienestäkin vihjeestä pitää heti rynniä arvailemaan, mitä nyt pitää tehdä, ja toteuttaa hänen toiveensa heti, tai olla ainakin koko ajan varalla, jos tulee jotain. Opettele pois tuosta tavasta.
Hmm, äitini on näitä molempia kun asiaa mietin.
Jo lapsena saattoi vähäistä henkisesti, jos en tajunnut vihjeitä tai räjähtää pienestä asiasta.
Lapsuuden ilmapiiri ei ollut terve.
Toisaalta oli erittäin tärkeää, että mitä muut ihmiset ajattelevat koko perheestä.
Noista kommenteistäkin, joita hän vihjailee (mm aloitus viestiin kirjoitinkin niitä) äitini miettii jopa sitä, mitä randomi naapurini ajattelevat, kun en ole kotona.
Tai että henkilö x (etäisempi tuttu) ei saakaan minua kiinni, kuin soittamalla, eli jos siis sattuu piipahtamaan oven takana..
Kai täytyy yhä opetella uudelleen (olen jo opetellut kun, mutta asia on yhä kesken) jättämään äitini kommentit ja vihjailut omaan arvoonsa!
Sukulaista, joka antoi mökkinsä minun ja lapsen käyttöön ei kiinnosta eli asia ei kuulu äidilleni.
Kai eniten tässä risoo se, että äitini ei vaan voi sanoa suoraan mikä oikein mättää?
Huoh, täytyy vaan koittaa jättää nuo vihjailut omaan arvoonsa - sanokoot äitini suoraan tästälähin, mikä vaivaa.
Niin minäkin teenriitojen tms uhallakin, enkä vihjaile ja vittuile niin, että joku jää monttu auki ihmettelemään, mikä minua vaivaa.
Ap
Äitini vihjaili vuosikymmeniä huumeista ja hashiksesta. Aina kun tuli jotain asiaan liittyvää alkoi vihjailu. En ole koskaan edes nähnyt huumeita irl. Oli jostain saanut käsityksen että käytän hashista.oli muutenkin harhainen kuspiä
Täytyy kyllä sanoa, etten ymmärtänyt aapeen jutusta mitään. Joko minulla on aivot pehmenneet helteellä tai sitten aapeella.
En jaksa lukea paria ekaa riviä enempää, mutta sun mutsis projisoi jo ihan omissa sfääreissään selvästikin.
Eikö äiti voisi etsiä kanssasi asunnon ja maksaa siitä, jos on millä maksaa. Ehkä et vastannut viestiin, jos joku sai kiinni vain soittamalla vai et estänyt puhelimesta jos ei kiinnosta? Kuka puhuu kaiutin päällä (se on melua), eikö nykyään ole kuulokkeet tai luuri tms. Pidä rajasi ja sano että lopettaa miettimästä mitä muut ajattelevat, pidät huolen omista asioistasi ja hän omistaan.
Alat joka kerta vaan kysymään, että voitko toistaa ja selittää mitä tarkoitat? Ihan joka kerta. Tartut joka ikiseen vihjailuin, toistat hänen sanansa ja kysyt, että mitä hän tarkoittaa tällä.
Siis sulla on kaupungin asunto, jossa et ole, koska sinulla on varaa vuokramökkiin? Ymmärrän äitisi huolen, koska tahansa voidaan katsoa, että et tarvitse sitä kaupungin asuntoa lainkaan.
Tunnen pari ihmistä, jotka eivät sano suoraan mikä vaivaa. Sen sijaan vihjqillaan ja vittuillaan, välillä kevyesti ja välillä ihan kunnolla. Olen ottanut sen linjan, että ne leikin tyhmää.
Kysyn näiltä ihmisiltä vaikka 10 kertaa uudestaan, että miksi väitit noin? Siis toistaen heidän oman lauseensa sana sanalta. Jos paikalla on muita ihmisiä, niin aina vain parempi.
Nämä ihmiset tulevat koostuisi, ei tarvinnut kokeilla kuin muutama kerta tätä konstia ap. Sen kiemurtelun katselu, kun toinen naama tulipuinasena ison ihmisjoukon edessä alkaa selittää, että vitsihän se oli, en minä jaakosta ja sinusta sellaista tarkoittanut:)
Kokeilepa äitiisi, mielellään vielä ihmisten edessä kysyt mitä hän tarkoitti. Et anna yhtään siimaa, toistat muka tyhmänä äitisi lauseen pokalla viattomasti kysyen, mitä hän tarkoitti. Toistat viattomasti siis niin moneen kertaan, että äitisi joutuu ihmisten takia vastaamaan!
Voin taata, että äitisi tulee nolatuksi ja tuo peli loppuu sen jälkeen äkkiä. Seurauksena olen itse saanut tällä tavalla yhdelle aikuiselle ihmiselle kirjaimellisesti itkupotkuraivarit. Ja kumpikin näistä vihjailijoista lopetti parin kerran jälkeen, nykyään sanovat suoraan asiansa:)
"Mitäs x ajattelee, jos vaikka on kaipaillut sinua ja ei ole saanut kiinni kuin soittamalla?"
"Mitä nekin kaikki ihmiset naapurustossasi nyt ajattelee, varmaan luulevat sinun ja lapsen muuttaneen??"
Samoin osa sisaruksista möläyttänyt pari outoa kommenttia, äiti pariin kertaan ärähtänyt niin, että olen vahingossa (puhelimessa toisen ihmisen kanssa, kaiutin päällä) että miksi vitussa en ole kotona lapsen kanssa tms.
No kai x tietää että olemme paikassa y viettämässä kesää ja minut saa kiinni puhelimella ja syksyllä sitten kotona.
Ihan sama mitä naapurini ajattelevat, ei olla tekemisissä.
En ole kotona lapsen kanssa vaan vietämme ihanan kesän paikassa y. Naapurit tekevät elämästä helvettiä tällä hetkellä/koet turvattomuutta niin pakko suojella lasta ja lähteä paikkaan y.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole perheenjäsen vaan sukulainen eikä teidän perheen asiat kuulu hänelle pätkän vertaa.
No ei tietenkään kuulu, mutta ihmettelen asiaa.
Välillä äitini on, kuin ei mitään.
Sitten taas johonkin rakoon tulee jokin vihjailu.
Eikä ole mitään kevyttä leikin laskua, vaan todella voimakkaasti vihjailee jotakin, mutta en ymmärrä syytä.
Sanoisi edes suoraan, että "asia on niin, että tiedän seuraavan/seuraavat asiat...................*
Ei tarttisi ihmetellä ja voisi päättää mitä sanoo/tekee.
Juuri tuo vihjailu välillä on se, mikä meinaa tehdä minut hulluksi - ehkä on äitini tapa toimia ja hoitaa asioita, mutta jumankauta, kun en tajua ilmeisen tyhmänä kai sitä syytä.
sanoisi suoraan mikä mättää, menisi perillekin eikä tarttisi miettiä mitä ihmettä tuo taas oli.
Ap
Älä ole tekemisissä noin paljon, älä hölötä asioitasi, ole aikuinen! Lakkaa vatvomasta jonkun pönttöpään aivoituksia! Eikö sulla ole ne lapsetkin?
Ei ole perheenjäsen vaan sukulainen eikä teidän perheen asiat kuulu hänelle pätkän vertaa.