Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa miten synnytysta voi ajatella ihanana, kauniina kokemuksena, jonka haluaa jakaa miehensa kanssa ja valokuvata viela muistoksi.
17.10.2006 |
Minulle koko tapahtuma, josta olen vain kuullut, koska en ole synnyttänyt enkä suostunut katsomaan mitään videota tai lähikuvia, on verinen, limainen, likainen ja sotkunen eläimellinen kaaos, jossa mistään ei voi tietää mitään. Mitään luonnollista siinä ei ole.
Tunnen ahditusta en vain synnyttämisestä vaan myös näistä epänaisellisista ja epäluonnollisista ajatuksistani. Minulle tuska ei ole kaunista ja veren vuotaminen liittyy mielikuvissani joko kuolemaan tai ainakin vakavaan vaaraan hengen lähdöstä.
Auttakaa.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin TAYSissa jotkut kätilöt tuntuvat olevan jopa luomu-vastaisia, tyyliin eppari tehdään varmuuden vuoksi ja kätilön työn helpottamiseksi.. toki täysin vastakkaisiakin tapauksia TAYSin kätilöissä on (oma kokemus kahdesta synnytyksestä siellä + ystävien kokemukset). Mutta olen kyllä kuullut, että joissain pienemmissä sairaaloissa tähän puoleen on erityisesti panostettu - valitettavasti nämä paikat eivät ole useimpien meidän ulottuvilla :-(