Lue keskustelun säännöt.
Mies lähti matkalle vaikka äitinsä saattohoidossa-sanoi ettei rahoja saa takaisin
27.06.2022 |
Olivat kuitenkin äitinsä kanssa läheisiä. Äiti nyt kuoli reissun aikana, eikä mies ole oikein milläänsäkään. Onko monikin mies noin kylmä?
Kommentit (67)
Ihmisen todellinen hyvyys mitataan siinä, miten hän kohtelee niitä, jotka eivät (enää) ole hänelle hyödyllisiä tai eivät voi kohtelusta valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole olleet kovin läheisiä kun tuon teki.
Jokainen suree omalla tavallaan. Jos äiti ei enää tajunnut mitään kuusta eikä maasta niin miksi olisi pitänyt jäädä viereen itkemään?
Tajusi! Syöpä vei nopeasti mutta oli varsin järjissään reissun alkaessa.
En haluaisi omien lasteni hylkäävän minua hauraimmalla hetkellä.
Minä taas haluaisin lasteni muistavan minut ennemmin sellaisena kun olin ollessani vielä terve. Miksi heidän päähänsä vainoamaan pitäisi jättää muistikuva siitä miten olin enää haamu entisestä?
Niin menisin minäkin. Saattohoitoaika on yleensä varsin ankeaa. Matkalla sen sijaan voi olla todella kivaa ja ikimuistoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole olleet kovin läheisiä kun tuon teki.
Jokainen suree omalla tavallaan. Jos äiti ei enää tajunnut mitään kuusta eikä maasta niin miksi olisi pitänyt jäädä viereen itkemään?
Tajusi! Syöpä vei nopeasti mutta oli varsin järjissään reissun alkaessa.
En haluaisi omien lasteni hylkäävän minua hauraimmalla hetkellä.
Oliko enää tajuissaan vai oliko morfiinihöyryssä?
Auttaako sinua syyllistää toista?
Jokainen tekee omalla tavallaan. Kuolema on vaan niin lopullinen.
Mun isä ei pystynyt veljeäni arkussa tulla katsomaan. Se oli liian raskasta. Ei tullut uurnan laskuunkaan.
En tajua tuollaista asennetta: pitäisi tehdä tai kokea jollakin lailla.
Serkkuni kävin katsomassa saattohoidossa ja hän ihan kivunlievityspöllyssä.
Se hyvästijättö on äidillä ja pojalla kenties jo tehty.
Milloin on oikea hetki?
Joskus ja aika usein, sitä ei tiedä milloin lähtö tulee, kenellekin, joten jokainen hetki voi olla se viimeinen hyvästijättö.
Ja lopeta, aaapee, tuollainen uhriutuminen.
Ehkä oli jopa äidin viimeinen toive, että elä lapseni, elä!
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen todellinen hyvyys mitataan siinä, miten hän kohtelee niitä, jotka eivät (enää) ole hänelle hyödyllisiä tai eivät voi kohtelusta valittaa.
Kyllä.
En näe yhteyttä yössä aloituksessa kuitenkaan tuohon kommenttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis oikeasti useimpien mielestä ok? Kyllä tämä sairas kapitalismi on kylmettänyt ihmisen rakkauden.
Minkähän ikäisistä ihmisistä on kyse?
Tämä on sellainen aihe että vaikea ruveta muita siinä neuvomaan, mutta itselleni tulee mieleen että voisiko olla niin, että poika ei oikein ajoissa ymmärtänyt omaa mahdollista rooliaan kuolevan äitinsä lähimmäisenä?
Omassa suvussani on ollut paljon kuolemaa jo kun olin lapsi, joten se kaava tuli tutuksi. Sairasta lähin kävi sairaalassa päivittäin, välitti tietoja ja muut sitten yrittäneet tukea muussa elämässä. Lähin koordinoi, milloin ja miten sairas otti vastaan muita vierailijoita, jos enää jaksoi. Kun sitten tuli omalle kohdalle, tiesin miten toimia ja olin loppuun asti vierellä.
Jos tuo tulee eteen nuorena ja yllättäen, ehkä voi tulla mieleen vain pysyä sivussa odottamassa kun sairaalahenkilökunta teee työtään. Ehkä se voi oikeasti mennä ohi, että nämä ovat nyt ne viimeiset hetket jotka sen ihmisen kanssa voi viettää.
Miten onkaan, toivon todella että päätös oli jotenkin harkittu eikä päähänpisto, jonka seuraukset valkenevat vasta ajan kanssa. Kuulostaa sellaiselta, mitä itse kyllä joutuisin käsittelemään terapiassa jos kävisi omalla kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut kauaa saattohoidossa, kyse parista viikosta
Omasta mielestäni tuo on todella kylmää, miten raha voi mennä edelle. Itse en pääse yli ajatuksesta. Vaikka olisi hyvästitkin jätetty, niin en vaan ymmärrä, mikään muu pakko ei ollut lähteä kuin että olisi menettänyt vähän rahaa. Senkin saa kyllä perintönä.
Elämä siinä edelle meni.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut kauaa saattohoidossa, kyse parista viikosta
Omasta mielestäni tuo on todella kylmää, miten raha voi mennä edelle. Itse en pääse yli ajatuksesta. Vaikka olisi hyvästitkin jätetty, niin en vaan ymmärrä, mikään muu pakko ei ollut lähteä kuin että olisi menettänyt vähän rahaa. Senkin saa kyllä perintönä.
Saattohoitoaikana ei todellakaan tarvitse olla vieressä 24/7 harva edes haluaa sitä omaisiltaan. Fiksu mies kun otti vapaata vaikeimpaan mahdolliseen aikaan, miksi hän olisi jäänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kukas se sitten tietää, että mikä on oikein toimittu?
Kyllä se ln jokaisen oma juttu.
Voihan ola, että oli liian raskasta olla siinä.
Mikä vastaus sinulle aapee kelpaa?
Olidiko hyvä, että poika pistäisi saappaat jalkaan? Surisi aidosti.
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeasti useimpien mielestä ok? Kyllä tämä sairas kapitalismi on kylmettänyt ihmisen rakkauden.
Olitko sä anoppisi vierellä viimeiset henkäykset? Ai et, missä rakkaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se oli samalla mahdottoman vaikeata tilanteesta pakenemista mieheltäsi? Vähän kuin pupu laittaa päänsä pensaaseen, kun voi. Jotkut reagoivat noin. Eivät kestä kohdata tilannetta.
No, minä olen hoitajana ollut monesti se viimeinen jonka asukas näkee ja se on ihan ok. Joskus on jopa kysytty että olethan sinä töissä kun minä kuolen? Ei minusta ole aina edes tarpeellista, että omainen näkee viimeisen hetken. Joskus viimeinen hetki on sotkuinen, kivulias, ja useimmiten lähtö tapahtuu aamuyön tunteina yksin. Tärkeintä on ne hyvät muistot, jotka vainajasta jää. En mä ainakaan lähtisi omaista tuomitsemaan, toiset haluaa olla vieressä ja toiset ei. Kaikki ratkaisut on ihan hyviä, lopputulos on sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa, että itse en kyllä pystyisi lähtemään minnekään matkalle tuossa kohdassa. Rakastan läheisiäni ja hädän hetkellä haluan olla ainakin lähellä, varmaan mies itse vastaavassa tilanteessa jääkin yksin. Ei siinä mistään lomasta normaali ihminen nauti, kun yksi rakkaimmista ihmisistä on tuskissaan.
Saattohoitopotilaista ei oikein koskaan tiedä että kuinka paljon tällä on aikaa jäljellä. Esimerkiksi Janita Lukkarisen saattohoito alkoi tammikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2020 mutta kuolema tuli vasta marraskuun 27. päivä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se oli samalla mahdottoman vaikeata tilanteesta pakenemista mieheltäsi? Vähän kuin pupu laittaa päänsä pensaaseen, kun voi. Jotkut reagoivat noin. Eivät kestä kohdata tilannetta.
Niin. Se on tosiaan olla liian raskasta. Poika kävi siellä. Joku ei olisi käynyt ja sekin on ihan inhimillistä..
Kukin käsittelee tavallaan.
Ja hoitajana myös toivoisin että saattohoito on rauhallinen tapahtuma. Jos tuntuu että romahtaa, tai alkaa syytellä hoitohenkilökuntaa (mikä useimmiten on kyllä turhaa), on parempi sanoa ettei halua olla paikalla ja soitetaan sitten kun kuolema on tapahtunut. Vauviksella on turha alkaa moralisoida kun ei tunne taustoja tarkemmin.
Saattohoito voi kestää viikkoja, kuukausi ja vuosia. Ehtii perua monet matkat jos sille linjalle lähtee. Ja jos iäkäs ihminen on pitkään vain odotellut kuolemaan niin lopullinen kuolema ei ole kovin iso juttu, usein helpotus kun pääsee vaivoistaan ja odotuksesta.
Olen itse aikuisten lasten äiti. Jos olisin saattohoidossa haluaisin suojella lapsiani kaikkein raskaimmista hetkistä. Ja jos olisi varattu matka kyseessä sanoisin ilman muuta että pitää lähteä matkalle. Kuoleman jälkeen on sitten pitkän aikaa työlästä ja raskasta kun on hautajaiset, perunkirjoitus yms yms.
Minua surettaisi jos lapseni puoliso ei osaisi olla tukena lapselleni siinä tilanteessa vaan painostaisi ja arvostelisi.
Niin että aloittaja voisi miettiä asian uusiksi. Tärkeintä on olla puolisolle tukena raskaassa tilanteessa, omat mielipiteet voisi mieluusti jättää sanomatta.
Kamala ajatus, että lapseni näkisivät minun kuolevan. Kuka laittaa oman lapsensa tuohon asemaan?