Masennus ja lapsihaaveet

Mun äitini oli masentunut eikä hänen olisi ikinä pitänyt tehdä lapsia.

Luojan kiitos että ap ei todennäköisesti kovin helpolla tule tiineeksi! Tuollaisilla geeneillä ei missään nimessä jatketa sukua! Kuinka h e lvetin minä minä itsekäs ap oikein on kun on valmis tietentahtoen pilaamaan mahdollisen tulevan lapsensa koko elämän ja tulevaisuuden!

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos että ap ei todennäköisesti kovin helpolla tule tiineeksi! Tuollaisilla geeneillä ei missään nimessä jatketa sukua! Kuinka h e lvetin minä minä itsekäs ap oikein on kun on valmis tietentahtoen pilaamaan mahdollisen tulevan lapsensa koko elämän ja tulevaisuuden!

Mikä sen raskautumisen estäisi? Oli mun äidillänikin kolme lasta. T. Nro 1

Onko hoito tasapainossa? Lääkkeet? Tukiverkko?

Mietit vain pusertamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos että ap ei todennäköisesti kovin helpolla tule tiineeksi! Tuollaisilla geeneillä ei missään nimessä jatketa sukua! Kuinka h e lvetin minä minä itsekäs ap oikein on kun on valmis tietentahtoen pilaamaan mahdollisen tulevan lapsensa koko elämän ja tulevaisuuden!

Mikä sen raskautumisen estäisi? Oli mun äidillänikin kolme lasta. T. Nro 1

Pointti. Raskautuminen on joillekin turhan helppoa. Mun äidin olisi pitänyt pysyä lapsettomana.

Jos sulla on masennus hallinnassa lääkkeillä ja hyvä tukiverkosto, niin lapsen teko on Ok. Jaksatko hoivata lasta? Jos jaksat, niin anna mennä vaan. Monilla on nuoruudessa jotain ja sitten se aikuisuudessa helpottaa.

Viimekädessä ei kuulu muille, jos lapsen haluut. Jokainen voi itse jättää omat lapset tekemättä jos haluu.

Ap, ymmärrän sinua. Olen itse valinnut mielenterveysongelmieni vuoksi lapsettomuuden. Se oli kova pala, mutta tiedän, etten olisi kyennyt olemaan lapselle tarpeeksi läsnäoleva äiti.

Geenien vuoksi en lähtisi rajoittamaan lastenhankintaa, jos ihan pelkästä masennuksesta puhutaan, eikä mistään skitsofreniasta. Masennus on niin yleistä, ja yli puolet suomalaisista sairastaa elämänsä aikana jonkin mielenterveyden häiriön. Oleellisempaa on, kuinka vaikea masennuksesi on ja jaksatko olla läsnäoleva vanhempi. Lievää masennusta sairastava voi varmasti olla hyvä vanhempi, mutta jos masennus on kovin toimintakykyä lamaava, se on valitettavasti riski lapsen kehitykselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos että ap ei todennäköisesti kovin helpolla tule tiineeksi! Tuollaisilla geeneillä ei missään nimessä jatketa sukua! Kuinka h e lvetin minä minä itsekäs ap oikein on kun on valmis tietentahtoen pilaamaan mahdollisen tulevan lapsensa koko elämän ja tulevaisuuden!

Mikä sen raskautumisen estäisi? Oli mun äidillänikin kolme lasta. T. Nro 1

Käyttämäsi lääkkeet luultavasti vaikuttaa tiineeksi tulemiseen ja onneksi luonto on niin viisas että se ei anna kovin helpolla huonon geenistön lisääntyä!

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on masennus hallinnassa lääkkeillä ja hyvä tukiverkosto, niin lapsen teko on Ok. Jaksatko hoivata lasta? Jos jaksat, niin anna mennä vaan. Monilla on nuoruudessa jotain ja sitten se aikuisuudessa helpottaa.

Viimekädessä ei kuulu muille, jos lapsen haluut. Jokainen voi itse jättää omat lapset tekemättä jos haluu.

Ap. n kannattaa myös miettiä, jaksaako kun sossu käy säännöllisesti kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos että ap ei todennäköisesti kovin helpolla tule tiineeksi! Tuollaisilla geeneillä ei missään nimessä jatketa sukua! Kuinka h e lvetin minä minä itsekäs ap oikein on kun on valmis tietentahtoen pilaamaan mahdollisen tulevan lapsensa koko elämän ja tulevaisuuden!

Mikä sen raskautumisen estäisi? Oli mun äidillänikin kolme lasta. T. Nro 1

Käyttämäsi lääkkeet luultavasti vaikuttaa tiineeksi tulemiseen ja onneksi luonto on niin viisas että se ei anna kovin helpolla huonon geenistön lisääntyä!

Olisikin noin, mutta ei meillä ainakaan ollut. Tunnen muitakin mielenterveysongelmaisia ja yleensä he tulevat helposti raskaaksi. T. Nro 1

Voisiko AP vastata?

Missä jamassa masennus on hoidon osalta ja saatko tarvittaessa apua?

Raskauteen liittyvä hormonitasapainon vaihtelu voi olla tosi paha juttu masentuneelle. Ja synnytyksen jälkeen menee vielä melkein pari vuotta, ennen kuin hormonit ovat taas entisellä tasolla. Itse en ottaisi riskiä, että masennus pahentuisi/tulisi synnytyksen jälkeinen masennus.

Ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä, ja voihan olla, että sinuun hormonit eivät vaikuttaisikaan samalla tavalla kuin joihinkin muihin. Kannattaa ehkä kuitenkin miettiä etukäteen, mistä saat tarvittaessa apua, sillä mielenterveysongelmista kärsivän vanhemman kanssa kasvaminen aiheuttaa melkeinpä varmasti ongelmia lapselle (vaikka ei juuri sitä ongelmageeniä perisikään). 

Äitinä ja masennusta sairastavana neuvoisin kysymään omalta lääkäriltäsi lääkityksen vaikutusta sikiön kehitykseen eli onko edes mahdollista.

Netistäkin löytyy tietoa.

Kannattaa varmistaa tukiverkot ja se, että on apua välillä, vauva voi olla valvottava tai koliikkivauva, joka itkee yöt ja päivätkin.

Ap:n kannattaa miettiä valmiiksi worst case scenario: eli tulee kova masennus synnytyksen jälkeen ja mitä sitten tapahtuu jos ei pysty pitämään lapsesta huolta. Kuka hoitaa vai meneekö adoptioon tai huostaan vai miten. Kestäisikö ap tämän. Jos omat tukiverkot kunnossa esim sukulainen voisi ottaalapsen huostaan tarvittaessa niin se helpottaa lopullista ratkaisua. Älä tee lasta tänne maailmaan jos sulla ei ole suunnitelmaa valmiina mitä sitten tapahtuu jos sä et jaksakaan pärjätä vauvan kanssa. Vauvoja kun on helpompia ja sitten niitä superhaastavia jotka ei tee muuta ekat vuoden kaksi putkeen kun itke ja huuda (esim koliikki).

Kunhan on hoitotasapaino, hoitokontakti ja tukiverkostoa, niin miksi ei? Itselläni dg toistuva masennus (ei ole kuitenkaan ollut masennusta 5 vuoteen) ja meinasi raskauden aikana uusia, mutta olin herkällä korvalla ja heti puhuin asiasta, hain apua yms. Nyt viimeisilläni ja olo hyvä. Herkällä korvalla kuulostelen myös tuota synnytyksenjälkeistä masennusta, koska olen siihen riskiryhmässä. Itse pikemmin ajattelen, että koska olen hyvin tiedostava ja tunnistan jo hyvin aikaiset merkit ja osaan hakea apua, olen siinä mielessä hyvässä tilanteessa. En anna masennuksen kehittyä masennukseksi enää, vaan reagoin hyvin nopeasti pieneenkin alavireisyyteen.

Ja terapiassa olen oppinut paljon tunnesäätelykeinoja muutenkin. Ja osaan pitää hyvinvoinnista huolta sen sijaan että ajan itseäni enää burnoutiin. Uskon, että näistä asioista on siis myös hyödyksi lastenkasvatuksessa. Mielenterveys on asia, jota täytyy huoltaa silloinkin, kun ei ole mitään akuuttia ongelmaa.

AP vastaa:

Hoitotasapaino on kunnossa. Minulla on hyvä lääkäri, käyn säännöllisesti terapiassa ja yritän kokonaisvaltaisesti huolehtia hyvinvoinnistani. Masennukseni on melko biologista tyyppiä: en ole myrkyllinen ihminen, vaan enemmän melankoliaan taipuva.

Kumppania ei ole tällä hetkellä. En ole niin hölmö että lähtisin tieten tahtoen yksinhuoltajaksi, eli se tasapainoinen ja turvallinen puoliso täytyisi ainakin ensin löytää.

Olen biseksuaali, deittaillut sekä miehiä että naisia, ja miettinyt olisiko nainen kumppanina turvallisempi vaihtoehto. Käsittääkseni naiset harvemmin lähtevät lätkimään ja hylkäävät lapsensa täysin.

Tietenkin silloin olisi myös mahdollista, että kumppanini synnyttäisi lapsemme mutta ei nyt ehkä kannata jossitella niin pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on masennus hallinnassa lääkkeillä ja hyvä tukiverkosto, niin lapsen teko on Ok. Jaksatko hoivata lasta? Jos jaksat, niin anna mennä vaan. Monilla on nuoruudessa jotain ja sitten se aikuisuudessa helpottaa.

Viimekädessä ei kuulu muille, jos lapsen haluut. Jokainen voi itse jättää omat lapset tekemättä jos haluu.

Ei ole ookoo. Ehdottomasti ei.

Hanki ihmeessä lapsi, jos haluat. Mielenterveysongelmat ovat yleisiä, ei niiden takia kannata jättää lasta tekemättä. Varsinkaan, jos hyvässä hoitotasapainossa.

Mieti asioita järjellä.

Synnytyksen jälkeen voi täysin terve ihminen saada synnytyksen jälkeisen masennuksen, varsinkin jos sitä masennusta on ollut ennenkin se on lähes varmaa että tää tulee, voi tulla jo raskausaikana kun hormoonit heittelee paljon.

ADHD on melko periytyvää, joten entä jos lapsi saa ADHD.n ja onkin vaativampi kuin terve lapsi, ADHD lapsi vastaa varmasti hoidettavuudeltaan ainakin kahta tervettä lasta.

Entä jos satut saamaan kaksoset?

Ihminen voi haaveilla mistä tahansa, aina haaveet ei vaan toteudu.

Onko lapsi sellainen asia minkä takia olisit valmis laittamaan oman terveyden likoon.

Lääkitylsiä edes adhd lääkettä ei suositella raskauden aikana.

Millainen tukiverkosto sinulla on? Yksin ei edes terve ihminen tahdo jaksaa lapsen kanssa, saati sitten kun on masennus ja ADHD.

Hoivaviettiä voi helpottaa muutenkin, ota koira tai perusta vaikka kenneli. Lemmikistä on seuraa, mutta sen voi tarvittaessa jättää yksin kotiin, lasta ei voi, eikä aina hoitajaakaan ole helppo löytää.