Opettajat! Kertokaa vaikeista kohtaamisista vanhempien kanssa. Eli vaikeista vanhemmista

Tämä tarina yläkoulusta: Eräs hyvin varakkaasta perheestä oleva tyttö, jolla aina merkkivaatteita ja muuta kallista arvosteli kesken tunnin kovaan ääneen ryhmäläisten vaatteiden hintoja, huomautin tästä epäasiallisesta käytöksestä, jonka jälkeen tämä tyttö alkoi arvostelemaan minun vaatteitani. Ohjasin hänet ulos luokasta ja sanoin että jatketaan keskustelu tunnin jälkeen. Tunnin loputtua hän oli lähtenyt pois. Mainitsin asiasta rehtorille, ja ei mennyt kuin tunti kun tytön äiti soittelee rehtorille ja vaatii saada puhua kanssani.

Seuraavana päivänä hän saapui ylimielisesti hymyilevän tytön kanssa tapaamiseen (kuvitteli varmaan että minulle tulee ongelmia). Palaverissa äiti syytti minua ylilyönnistä ja siitä, että olen liian tarkka vain koska 'tyttö' kokee muotiasiat tärkeinä ja suhtautuu niihin vakavasti. Lopputulos oli se, että rehtori vain vahvisti minun kantaani asiasta ja äiti joutui lähtemään ilman että minulle sanottiin mitään negatiivista.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tarina yläkoulusta: Eräs hyvin varakkaasta perheestä oleva tyttö, jolla aina merkkivaatteita ja muuta kallista arvosteli kesken tunnin kovaan ääneen ryhmäläisten vaatteiden hintoja, huomautin tästä epäasiallisesta käytöksestä, jonka jälkeen tämä tyttö alkoi arvostelemaan minun vaatteitani. Ohjasin hänet ulos luokasta ja sanoin että jatketaan keskustelu tunnin jälkeen. Tunnin loputtua hän oli lähtenyt pois. Mainitsin asiasta rehtorille, ja ei mennyt kuin tunti kun tytön äiti soittelee rehtorille ja vaatii saada puhua kanssani.

Seuraavana päivänä hän saapui ylimielisesti hymyilevän tytön kanssa tapaamiseen (kuvitteli varmaan että minulle tulee ongelmia). Palaverissa äiti syytti minua ylilyönnistä ja siitä, että olen liian tarkka vain koska 'tyttö' kokee muotiasiat tärkeinä ja suhtautuu niihin vakavasti. Lopputulos oli se, että rehtori vain vahvisti minun kantaani asiasta ja äiti joutui lähtemään ilman että minulle sanottiin mitään negatiivista.

Ja tästäkö ei muka tunnista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tarina yläkoulusta: Eräs hyvin varakkaasta perheestä oleva tyttö, jolla aina merkkivaatteita ja muuta kallista arvosteli kesken tunnin kovaan ääneen ryhmäläisten vaatteiden hintoja, huomautin tästä epäasiallisesta käytöksestä, jonka jälkeen tämä tyttö alkoi arvostelemaan minun vaatteitani. Ohjasin hänet ulos luokasta ja sanoin että jatketaan keskustelu tunnin jälkeen. Tunnin loputtua hän oli lähtenyt pois. Mainitsin asiasta rehtorille, ja ei mennyt kuin tunti kun tytön äiti soittelee rehtorille ja vaatii saada puhua kanssani.

Seuraavana päivänä hän saapui ylimielisesti hymyilevän tytön kanssa tapaamiseen (kuvitteli varmaan että minulle tulee ongelmia). Palaverissa äiti syytti minua ylilyönnistä ja siitä, että olen liian tarkka vain koska 'tyttö' kokee muotiasiat tärkeinä ja suhtautuu niihin vakavasti. Lopputulos oli se, että rehtori vain vahvisti minun kantaani asiasta ja äiti joutui lähtemään ilman että minulle sanottiin mitään negatiivista.

Ja tästäkö ei muka tunnista?

No henkilö itse, äiti, rehtori ja minä ehkä tunnistaa, eli asianomaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tarina yläkoulusta: Eräs hyvin varakkaasta perheestä oleva tyttö, jolla aina merkkivaatteita ja muuta kallista arvosteli kesken tunnin kovaan ääneen ryhmäläisten vaatteiden hintoja, huomautin tästä epäasiallisesta käytöksestä, jonka jälkeen tämä tyttö alkoi arvostelemaan minun vaatteitani. Ohjasin hänet ulos luokasta ja sanoin että jatketaan keskustelu tunnin jälkeen. Tunnin loputtua hän oli lähtenyt pois. Mainitsin asiasta rehtorille, ja ei mennyt kuin tunti kun tytön äiti soittelee rehtorille ja vaatii saada puhua kanssani.

Seuraavana päivänä hän saapui ylimielisesti hymyilevän tytön kanssa tapaamiseen (kuvitteli varmaan että minulle tulee ongelmia). Palaverissa äiti syytti minua ylilyönnistä ja siitä, että olen liian tarkka vain koska 'tyttö' kokee muotiasiat tärkeinä ja suhtautuu niihin vakavasti. Lopputulos oli se, että rehtori vain vahvisti minun kantaani asiasta ja äiti joutui lähtemään ilman että minulle sanottiin mitään negatiivista.

Ja tästäkö ei muka tunnista?

No henkilö itse, äiti, rehtori ja minä ehkä tunnistaa, eli asianomaiset.

Ja sinä teet opettajan töitä?

Kyllä sen näkee, kuka lapsista on saanut hyvän kotikasvatuksen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tarina yläkoulusta: Eräs hyvin varakkaasta perheestä oleva tyttö, jolla aina merkkivaatteita ja muuta kallista arvosteli kesken tunnin kovaan ääneen ryhmäläisten vaatteiden hintoja, huomautin tästä epäasiallisesta käytöksestä, jonka jälkeen tämä tyttö alkoi arvostelemaan minun vaatteitani. Ohjasin hänet ulos luokasta ja sanoin että jatketaan keskustelu tunnin jälkeen. Tunnin loputtua hän oli lähtenyt pois. Mainitsin asiasta rehtorille, ja ei mennyt kuin tunti kun tytön äiti soittelee rehtorille ja vaatii saada puhua kanssani.

Seuraavana päivänä hän saapui ylimielisesti hymyilevän tytön kanssa tapaamiseen (kuvitteli varmaan että minulle tulee ongelmia). Palaverissa äiti syytti minua ylilyönnistä ja siitä, että olen liian tarkka vain koska 'tyttö' kokee muotiasiat tärkeinä ja suhtautuu niihin vakavasti. Lopputulos oli se, että rehtori vain vahvisti minun kantaani asiasta ja äiti joutui lähtemään ilman että minulle sanottiin mitään negatiivista.

Ja tästäkö ei muka tunnista?

No henkilö itse, äiti, rehtori ja minä ehkä tunnistaa, eli asianomaiset.

Ja sinä teet opettajan töitä?

Kyllä, olipa erikoinen kysmys, luulisi, että se tuosta tarinasta tulisi selväksi. En tosin ole enää vuosiin ollut yläkoulussa. Nykyään ammattikorkeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tarina yläkoulusta: Eräs hyvin varakkaasta perheestä oleva tyttö, jolla aina merkkivaatteita ja muuta kallista arvosteli kesken tunnin kovaan ääneen ryhmäläisten vaatteiden hintoja, huomautin tästä epäasiallisesta käytöksestä, jonka jälkeen tämä tyttö alkoi arvostelemaan minun vaatteitani. Ohjasin hänet ulos luokasta ja sanoin että jatketaan keskustelu tunnin jälkeen. Tunnin loputtua hän oli lähtenyt pois. Mainitsin asiasta rehtorille, ja ei mennyt kuin tunti kun tytön äiti soittelee rehtorille ja vaatii saada puhua kanssani.

Seuraavana päivänä hän saapui ylimielisesti hymyilevän tytön kanssa tapaamiseen (kuvitteli varmaan että minulle tulee ongelmia). Palaverissa äiti syytti minua ylilyönnistä ja siitä, että olen liian tarkka vain koska 'tyttö' kokee muotiasiat tärkeinä ja suhtautuu niihin vakavasti. Lopputulos oli se, että rehtori vain vahvisti minun kantaani asiasta ja äiti joutui lähtemään ilman että minulle sanottiin mitään negatiivista.

Ja tästäkö ei muka tunnista?

Tuskin muut kuin paikalla olivat ja sillä ei ole mitään väliä, koska hehän tietävät jutun jo ennestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tarina yläkoulusta: Eräs hyvin varakkaasta perheestä oleva tyttö, jolla aina merkkivaatteita ja muuta kallista arvosteli kesken tunnin kovaan ääneen ryhmäläisten vaatteiden hintoja, huomautin tästä epäasiallisesta käytöksestä, jonka jälkeen tämä tyttö alkoi arvostelemaan minun vaatteitani. Ohjasin hänet ulos luokasta ja sanoin että jatketaan keskustelu tunnin jälkeen. Tunnin loputtua hän oli lähtenyt pois. Mainitsin asiasta rehtorille, ja ei mennyt kuin tunti kun tytön äiti soittelee rehtorille ja vaatii saada puhua kanssani.

Seuraavana päivänä hän saapui ylimielisesti hymyilevän tytön kanssa tapaamiseen (kuvitteli varmaan että minulle tulee ongelmia). Palaverissa äiti syytti minua ylilyönnistä ja siitä, että olen liian tarkka vain koska 'tyttö' kokee muotiasiat tärkeinä ja suhtautuu niihin vakavasti. Lopputulos oli se, että rehtori vain vahvisti minun kantaani asiasta ja äiti joutui lähtemään ilman että minulle sanottiin mitään negatiivista.

Ja tästäkö ei muka tunnista?

No henkilö itse, äiti, rehtori ja minä ehkä tunnistaa, eli asianomaiset.

Ja sinä teet opettajan töitä?

Tuskin olisi muuten kirjoittanut koko viestiä.

Eräs täysi-ikäisen (laiskahkon) lukiolaisen äiti oli (ihan syystä) huolissaan nuoren lähestyvistä yo-kirjoituksista. Pelkäsi, että reppuja tulee useammat.

Hän ryhtyi lopoa, rehtoria, erityisopettajaa ja kaikkia opettajia pommittaa ihmeellisillä vaatimuksilla. Ensin olisi pitänyt saada lisäaikaa lukihäiriön vuoksi (jota ei siis ollut) ja kun tämä ei mennyt läpi, olisi pitänyt saada pistehyvitystä S2-statukseen vedoten. Opiskelijan nimi oli tyyliin Liisa Hämäläinen, mutta äiti oli sitä mieltä, että koska he (suomalainen isä ja suomalainen äiti) olivat asuneet kolme vuotta lapsen kanssa ulkomailla, hän ei voinut osata suomea yhtä hyvin muut.

Näitä piinallisia viestejä tuli satakunta abivuoden aikana.

Yksi alaikäinen lukiolainen tupakoi koulun alueella (tupakointi on kielletty kaikkien koulujen alueilla). Opiskelija lähetettiin keskustelemaan rehtorin kanssa, mistä hän kieltäytyi (eikä ketään voi väkivalloin raahata, jos kyse ei ole itselle tai muille aiheutetusta välittömästä fyysisestä vaarasta). Opiskelija soitti juristivanhemmalleen, joka uhkasi koulua ties millä (älyttömillä) oikeustoimilla, sillä hänen lapsensahan ei polta, ja vaikka polttaisikin, hänellä on siihen oikeus.

En ymmärrä, mitä tuollaisetkin vanhemmat lapsilleen opettavat - mitä vain saa tehdä, säännöistä ei tarvitse välittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tarina yläkoulusta: Eräs hyvin varakkaasta perheestä oleva tyttö, jolla aina merkkivaatteita ja muuta kallista arvosteli kesken tunnin kovaan ääneen ryhmäläisten vaatteiden hintoja, huomautin tästä epäasiallisesta käytöksestä, jonka jälkeen tämä tyttö alkoi arvostelemaan minun vaatteitani. Ohjasin hänet ulos luokasta ja sanoin että jatketaan keskustelu tunnin jälkeen. Tunnin loputtua hän oli lähtenyt pois. Mainitsin asiasta rehtorille, ja ei mennyt kuin tunti kun tytön äiti soittelee rehtorille ja vaatii saada puhua kanssani.

Seuraavana päivänä hän saapui ylimielisesti hymyilevän tytön kanssa tapaamiseen (kuvitteli varmaan että minulle tulee ongelmia). Palaverissa äiti syytti minua ylilyönnistä ja siitä, että olen liian tarkka vain koska 'tyttö' kokee muotiasiat tärkeinä ja suhtautuu niihin vakavasti. Lopputulos oli se, että rehtori vain vahvisti minun kantaani asiasta ja äiti joutui lähtemään ilman että minulle sanottiin mitään negatiivista.

Ja tästäkö ei muka tunnista?

No henkilö itse, äiti, rehtori ja minä ehkä tunnistaa, eli asianomaiset.

Ja sinä teet opettajan töitä?

Uuups, kolahtiko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tarina yläkoulusta: Eräs hyvin varakkaasta perheestä oleva tyttö, jolla aina merkkivaatteita ja muuta kallista arvosteli kesken tunnin kovaan ääneen ryhmäläisten vaatteiden hintoja, huomautin tästä epäasiallisesta käytöksestä, jonka jälkeen tämä tyttö alkoi arvostelemaan minun vaatteitani. Ohjasin hänet ulos luokasta ja sanoin että jatketaan keskustelu tunnin jälkeen. Tunnin loputtua hän oli lähtenyt pois. Mainitsin asiasta rehtorille, ja ei mennyt kuin tunti kun tytön äiti soittelee rehtorille ja vaatii saada puhua kanssani.

Seuraavana päivänä hän saapui ylimielisesti hymyilevän tytön kanssa tapaamiseen (kuvitteli varmaan että minulle tulee ongelmia). Palaverissa äiti syytti minua ylilyönnistä ja siitä, että olen liian tarkka vain koska 'tyttö' kokee muotiasiat tärkeinä ja suhtautuu niihin vakavasti. Lopputulos oli se, että rehtori vain vahvisti minun kantaani asiasta ja äiti joutui lähtemään ilman että minulle sanottiin mitään negatiivista.

Ja tästäkö ei muka tunnista?

No henkilö itse, äiti, rehtori ja minä ehkä tunnistaa, eli asianomaiset.

Törkeää.

Ap taitaa itse olla kiusaajavanhempi, joka kieli pitkällä odottaa tarinoita, jotta pääsee haukkumaan opettajia.

Vilkas pikkumies luokassani (opetin älä-asteella ns. käytösryhmää) heitti ihan tarkoituksella toisen kenkänsä koulun katolle. Koululla ei korona-aikaan ollut vaihtovaatteita tai - kenkiä, joten soitin äidille, josko hän voisi tuoda koululle kengät, että tämä kyseinen pikkumies voisi leikkiä ulkona jne.

Se äiti sai aivan järkyttävän raivarin. Siis kirjaimellisesti huusi puhelimeen. Ensin väitti, että joku toinen lapsi oli sen kengän heittänyt, sitten että MINÄ olin sen tehnyt. Hirveä draama noin pienestä asiasta!

Hän vaati vielä, että minä kiipesin sinne katolle hakemaan sen pirun kengän, ja kun sanoin ihan ystävällisesti, että katoilla kiipeily ei kuulu työkuvaani, hän teki kouluhallituksen valituksen minusta.

Vierailija kirjoitti:

Ap taitaa itse olla kiusaajavanhempi, joka kieli pitkällä odottaa tarinoita, jotta pääsee haukkumaan opettajia.

Onpa joku pahalla tuulella näin kauniina päivänä. ap

Vierailija kirjoitti:

Yksi alaikäinen lukiolainen tupakoi koulun alueella (tupakointi on kielletty kaikkien koulujen alueilla). Opiskelija lähetettiin keskustelemaan rehtorin kanssa, mistä hän kieltäytyi (eikä ketään voi väkivalloin raahata, jos kyse ei ole itselle tai muille aiheutetusta välittömästä fyysisestä vaarasta). Opiskelija soitti juristivanhemmalleen, joka uhkasi koulua ties millä (älyttömillä) oikeustoimilla, sillä hänen lapsensahan ei polta, ja vaikka polttaisikin, hänellä on siihen oikeus.

En ymmärrä, mitä tuollaisetkin vanhemmat lapsilleen opettavat - mitä vain saa tehdä, säännöistä ei tarvitse välittää.

Luin lehdestä tsi kuulin radiosta tms. aikona sitten opettajan kertomuksen jatkuvasti myöhässä olevasta lukiolaisesta. Kerran ooettaja ei päästänyt oppilasta luokkaan kesken tunnin vedoten opetuksen häiriintymiseen, kun tksi ilmestyy paikalle aina kesken tunnin. Oppilaan juristivanhempi oli tullut koululle lakikirjan kanssa saarnaamaan kuinka hänen lapsellaan oli perustuslaillinen oikeus saapua kouluun myöhässä. Mitä ne ihmiset väittää, että juristit muka olisivat m*lkkuja?

Kollegani opettaa alakoulussa valinnaista kieltä. Aiheena oli perhesanat. Kotiläksynä näillä 9-vuotiailla oli piirtää kuva omasta TAI mielikuvitusperheestä lemmikkeineen ja kirjoittaa kuvaan tällä kielellä perheenjäsenten nimitykset (siis äiti, isoveli, kissa). Seuraavalla tunnilla saisi sitten esitellä tällä kielellä kuvan ja käyttää uusia oppimiaan sanoja.

Seuraavana päivänä yhden oppilaan äiti soitti tuohtuneena ja haukkui ihmisten yksityisasioita utelevat opettajat maanrakoon. Heidän lapsi ei tällaista tehtävää saa tehdä eikä kenelläkään ole oikeutta kysellä lapsilta heidän asioitaan.

Toinen äiti oli vahvasti ateistinen ja hänen lapsensa eivät saaneet osallistua mihinkään, missä saatettaisiin vahingossa sanoa enkeli tms. Järjestimme heille omaa ohjelmaa esim. joululaulujen yms ajaksi. Koska äiti oli niin ärhäkkä ja jatkuvasti tekemässä valituksia AVIin, tiedustelin etukäteen, saako lapsi (ekaluokkalainen) värittää pääsiäisen aikaan pääsiäiskoristeita kuten tipuja ja pupuja.

- Tietysti, hölmö! äiti vastasi. Eihän pääsiäinen mikään uskonnollinen juttu ole!

Joo. Ei muuta kuin kristittyjen tärkein juhla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap taitaa itse olla kiusaajavanhempi, joka kieli pitkällä odottaa tarinoita, jotta pääsee haukkumaan opettajia.

Onpa joku pahalla tuulella näin kauniina päivänä. ap

En lainkaan.

Äiti joka ei ymmärrä että hänen lapsensa on levoton ja häiritsee, kaikki on jonkun muun vika. Lapsi on jo kertaalleen vaihtanut koulua tämän takia. Äiti haluaa palaveria palaverin perään joissa vaatii kirjattavaksi ylös mitä hänen lapselleen saa sanoa ja mitä ei, tykittää Wilma-viestejä päivittäin. Koulupsykologin mielestä jatkotutkimuksiin ei ollut tarvetta, äiti vei lapsen yksityisesti tutkittavaksi ja saikin sitten haluamansa diagnoosit. Onneksi en opeta tätä lasta enää syksyllä.

Yleisesti kiusaamistapaukset ovat haastavia. Usein on niin, että se, jota vanhemmat pitävät " uhrina" on itse asiassa itse yks perkele ja pahin kiusaaja. Tätä ruokkivat sitten ainaiset " kiusaamiseen ei puututa"- otsikot. Juu, ei puututa saatana ei.... Satoja viestejä, puhutteluita, puhelinsoittoja, tarkkailua jne. Rexin puhuttelut, rikosilmoitukset jne ja " mitään ei tehdä". Ei se opettaja voi sinne koulumatkoille mennä valvomaan tai äänittämään, että mitä siellä tapahtuu. Tämä nyt on ääriesimerkki, mutta hyvin yleistä on se, että vanhemmat uskovat ihan sinisilmäisesti sen nuoren puheet tapahtumien kulusta.