Mies erittäin paljon tekemisissä lastensa äidin kanssa. Lähtisittekö

Erosta on useita vuosia ja miehellä ehti olla tässä välissä muutaman vuoden kestänyt seurustelusuhde, joka kaatui käsittääkseni juuri tähän, eli tämä uusi nainen ei uskonut, että miehellä ei ole enää exänsä kanssa suhdetta. Näin siis mies kertoi, että nainen oli mustasukkainen eikä mies halunnut puhua asiasta enempää.

Täytyy tähän vielä sanoa, että mies kyllä panostaa yhteiseen aikaamme ja vaikuttaa, että on minusta oikeasti kiinnostunut. Ja kuten sanoin, on kaikin puolin todella ihana mies.

Ex-vaimo jätti aikanaan miehen, ja miehen sanojen mukaan mies ei ottaisi häntä enää takaisin. Nyt kun näitä kirjoitan, niin tuntuu kyllä siltä, että olen tässä nyt vähän varanainen.

En itse ole niin seurallinen ja jaksava muiden suhteen että kestäisin tuollaista suhdetta. Olen itse yksin hoitanut omat isot lapseni ja elänyt siis vuosia ilman parisuhdetta. Muutama vuosi sitten tapasin kivan tyypin. Kävi nopeasti ilmi että hänellä ei ollut ero hoidettuna eikä rajat lasten toisen vanhemman kanssa kunnossa. Oli ahdistunut kun eksä soitteli ja kyseli kaikkea ja koetti uusia jo sovittuja asioita itselleen sopivimmiksi, mutta miehellä ei ollut pokkaa sanoa että mulla on nyt tässä juttu/muu tekeminen kesken.

Kerran olimme yhdessä illanvietossa ja eksä soitti, mies sai sanottua että hänellä on nyt tilanne ettei voi oikein lähteä, meillä oli juuri ruuat tuotuna pöytään. Eksä vaati että miehen pitää välittömästi lähteä ostamaan lapselle bussikorttia koska olivat sopineet että mies hoitaa sen. Mitään välitöntä tarvetta kortille ei ollut. Mies sanoi toisen kerran että ei nyt pääse, jolloin puhelimesta alkoi kuulua hillitöntä haistattelua ja huutoa, jonka perään lapsen itkua ja luuri korvaan. Mies jätti iltamme kesken ja lähti hakemaan korttia. Tuosta jo tiesin ettemme tule olemaan kauaa yhdessä. Kaikki mikä vaikutti siinä olevan pielessä, on pielessä edelleen, erona se että minun ei tarvitse sitä enää kestää. Jos jokin asia häiritsee, se ei tule vähenemään myöhemmin. Kyseinen eksä vaati muutenkin aivan ihme asioita ja soitteli mm omalla viikollaan miehelle klo 6:15 että lapsella on jalka puutunut, miehen pitää tulla katsomaan ja viemään autolla lääkäriin.

Jos erillään olevat vanhemmat eivät pärjää lastensa kanssa omilla vuoroillaan ilman että soittelu ja yhteydenpito on jatkuvaa, siitä tulee jo lapsillekin sellainen olo ettei kaikki ole hyvin. Vanhempi on epävarma ja epäitsenäinen, vähintään niin turvaton ja roikkuva että pitää kaikki jakaa jatkuvasti, ja nämä kaikki ovat jotain sellaista mitä en itse kestäisi katsella edes kaverissani, saatikka kumppanissa. Jokainen saa toki valita miten vanhemmuuden hoitaa ja jokainen saa valita mitä jaksaa katsella arjessaan.

Useammin uusperheet epäonnistuvat sen takia että lasten isä eli se "mummiäs" kontrolloi elämää.

Ei tuo välttämättä tarkoita yhtään mitään muuta kuin sitä mies sinulle sanoo. Eli, että lasten takia tekee. Kaverini vanhemmat erosivat hänen ollessa lapsi. Kaverini isä ja äiti ovat aina olleet tiiviisti tekemisissä, koska he tekivät eron aikoihin tietoisen päätöksen, että ero ei saa vaikuttaa lapsiin ja yrittävät pitää perheyhteyden edelleen. Kummallakin on ollut uudet puolisot ties kuinka kauan ja edelleen ovat tiiviisti tekemisissä.

Juu ei missään nimessä. Tai jos alat suhteeseen, niin ala sinäkin tapaamaan jotain eksistäsi joka toinen päivä ihan huvin vuoksi. Soittelette pitkiä puheluita ja pyydät eksääsi auttelemaan sinua kaikessa. Mitäköhän mies siitä tykkäisi.

Jos ahdistaa tai mietityttää nyt, niin ehkä ei jatkoon.

Hieno juttu, että tulevat toimeen mutta kyllähän liiallisen tiivis suhde (jonkun toisen mielestä tuo ei välttämättä ole sitä) häiritsisi itseänikin.

Seurustelin kerran miehen kanssa, jolla oli lapsia ja tilanne oli vastaava. Ex pomputteli miestä mielensä mukaan, mm. pyysi hoitamaan lapsia kertomatta, kauanko aikoo olla pois. Oli sitten tuntikausia, ja meillä olisi miehen kanssa ollut sovittu meno. Tyhmä toki oli mieskin, kun tuohon suostui.

Näillä tempauksilla mies sinetöi suhteemme, mulle tuo ei sopinut.

Mulla oli ex-miehen kanssa sama tilanne kuin sulla nyt. Mies kävi hoitamassa lapsia lasten äidin kotona, auttoi lasten äitiä eri asioissa jne. Minä olin tuolloin että tottakai ok. Selvisi että yrittivät uudestaan jatkaa yhdessä. En väitä että aloittajan miehellä sama, mutta tutulta kuulostaa.

On ihan normaalia olla eksänsä kanssa hyvä ystävä. Varsinkin jos on vuoroviikkovanhemmuus, se helpottaa asioita todella paljon.

Ap:n kannattaisi katsoa peiliin ja miettiä, miksi on mustasukkainen. Jos he olisivat halunneet palata yhteen, he olisivat tehneet sen jo ajat sitten.

Moni ketjussa kysyy, miksi he sitten erosivat. He erosivat ja ovat palaamatta yhteen, koska rakkaussuhde on aivan eri asia kuin ystävyyssuhde!

Itse uskon kyllä miestä siinä, että ei halua exää takaisin. Uskon myös, että hänellä on vielä tunteita exää kohtaan, ja se on minulle ok.

Mietin vaan tosiaan ihan omaa hyvinvointiani tässä, tiivis sihde exään pitää minua tavallaan varuillaan ja vähentää halua sitoutua mieheen syvemmällä tasolla. Siis alitajuisesti jotenkin.

Kuitenkin ajattelen, että paljon parempi tilanne tämä on kuin se, että mies olisi vaikka hylännyt lapsena tai olisi heitä kohtaan välinpitämätön. Eikä tässä lapsista edes ole kyse kuin välillisesti, he eivät minua missään määrin haittaa.

Mulla on vähän vastaavat mietteet kuin ap:lla. Seurustelukumppanillani on yksi alle kouluikäinen lapsi, mulla kaksi teiniä. Hän on vuoroviikkoisä, mä yh. Ymmärrettävästi mies on paljon tekemisissä exänsä kanssa lapsen asioihin liittyen, ja hän on oikein hyvä isä, haluaa olla lapsen kanssa, aina joustaa exän toiveiden mukaan "lapsen parhaaksi" jne. Arvostan sitä enkä vois olla miehen kanssa, joka ei huolehdi parhaansa mukaan lapsestaan. Välillä tuntuu kuitenkin, että he ovat tosi tiiviisti yhteydessä ihan kaikesta ja näkevät ja viestittelevät jatkuvasti. Vuoroviikot ei koskaan päde, vaan he sopivat milloin mitäkin joustavia järjestelyjä, joiden takia mä en koskaan tiedä, milloin voin miestä tavata. Me tavataan vain hänen lapsivapailla, ja haluan sen olevankin niin. Mies on exän muuttoapuna, auttaa milloin missäkin, lainaa autoa, kuskaa lapsen tavaroita sinne ja jää samalla kahville, ex laittaa viestejä ja kertoo asioistaan, on videopuheluita lapsen ja siinä sivussa sen exän kanssa miehen lapsettomilla viikoilla, joulua vietetään yhdessä exän ja tämän sisaren perheen kanssa...

Meillä ei ole suunnitelmissa perustaa mitään uusperhettä, en todellakaan kaipaa mitään pikkulapsiarkea kun omat lapset alkaa kohta jo itsenäistyä. Tämä asetelma kuitenkin vähän mietityttää: mikä mun rooli ja osa tässä on. Pitääkö mies ja myös se ex ikuisesti entistä perhettään perheenä?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän vastaavat mietteet kuin ap:lla. Seurustelukumppanillani on yksi alle kouluikäinen lapsi, mulla kaksi teiniä. Hän on vuoroviikkoisä, mä yh. Ymmärrettävästi mies on paljon tekemisissä exänsä kanssa lapsen asioihin liittyen, ja hän on oikein hyvä isä, haluaa olla lapsen kanssa, aina joustaa exän toiveiden mukaan "lapsen parhaaksi" jne. Arvostan sitä enkä vois olla miehen kanssa, joka ei huolehdi parhaansa mukaan lapsestaan. Välillä tuntuu kuitenkin, että he ovat tosi tiiviisti yhteydessä ihan kaikesta ja näkevät ja viestittelevät jatkuvasti. Vuoroviikot ei koskaan päde, vaan he sopivat milloin mitäkin joustavia järjestelyjä, joiden takia mä en koskaan tiedä, milloin voin miestä tavata. Me tavataan vain hänen lapsivapailla, ja haluan sen olevankin niin. Mies on exän muuttoapuna, auttaa milloin missäkin, lainaa autoa, kuskaa lapsen tavaroita sinne ja jää samalla kahville, ex laittaa viestejä ja kertoo asioistaan, on videopuheluita lapsen ja siinä sivussa sen exän kanssa miehen lapsettomilla viikoilla, joulua vietetään yhdessä exän ja tämän sisaren perheen kanssa...

Meillä ei ole suunnitelmissa perustaa mitään uusperhettä, en todellakaan kaipaa mitään pikkulapsiarkea kun omat lapset alkaa kohta jo itsenäistyä. Tämä asetelma kuitenkin vähän mietityttää: mikä mun rooli ja osa tässä on. Pitääkö mies ja myös se ex ikuisesti entistä perhettään perheenä?

Ihmisillä voi olla monia perheitä. Se, että eroaa toisesta ihmisestä ei välttämättä tarkoita sitä, että perheyhteys hajoaa. Sinäkin voit tulla osaksi tätä perhettä joku päivä jos haluat. Ei ole kyllä mikään pakko. Mutta asiaa voi ajatella vähän laajemminkin.

Kiva kuulla, että muillakin on tällaisia mietteitä. Joskus ajattelen, että jos olisin vähän vapaamielisempi, voisin tutustua miehen exään ja meistähän voisi tulla vaikka mikä mukava iso perhe tai kaveriporukka. Olen kuitenkin sen verran konservatiivinen tai introvertti, että en haluaisi sellaista. Haluan elämääni miehen, hänen lapsensa luonnollisesti myös, mutta exää en.

Mitäpä luulet, että käy, kun mies alkaa viettämään enemmän aikaa sinun kanssasi ja exä jää "yksin"?

Näissä tapauksissa olen huomannut, että muuten niin ihana exä alkaakin yhtäkkiä vaikeaksi. Vaikeuttaa miehen suhdetta mahdollisimman paljon, tarvitsee yhtäkkiä paljon enemmän apua, lapset tarvitsevat isäänsä enemmän kuin ikinä TAI lapset eivät enää saakaan käydä koska "isillä on se uusi tyttöystävä."

Heillä on vähän turhan läheinen suhde, exä on tottunut saamaan mieheltä kaiken huomion. En itse haluaisi suhteeseen, jossa exän rooli on yhä kuin parisuhteen toinen osapuoli. Se on varma, että ongelmia tulee.

Jos nyt jo ahdistaa, niin lopeta suosiolla.

Itselläni vähän samankaltainen tilanne ja ahdistaa. Tosin takana jo monen vuoden suhde, joten lopettaminen vaikeampaa.

Mielenkiintoinen keskustelu. Nostan tätä.

Oletko siis yhtään puhunut miehen kanssa tästä? Mitä mieltä hän on?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän vastaavat mietteet kuin ap:lla. Seurustelukumppanillani on yksi alle kouluikäinen lapsi, mulla kaksi teiniä. Hän on vuoroviikkoisä, mä yh. Ymmärrettävästi mies on paljon tekemisissä exänsä kanssa lapsen asioihin liittyen, ja hän on oikein hyvä isä, haluaa olla lapsen kanssa, aina joustaa exän toiveiden mukaan "lapsen parhaaksi" jne. Arvostan sitä enkä vois olla miehen kanssa, joka ei huolehdi parhaansa mukaan lapsestaan. Välillä tuntuu kuitenkin, että he ovat tosi tiiviisti yhteydessä ihan kaikesta ja näkevät ja viestittelevät jatkuvasti. Vuoroviikot ei koskaan päde, vaan he sopivat milloin mitäkin joustavia järjestelyjä, joiden takia mä en koskaan tiedä, milloin voin miestä tavata. Me tavataan vain hänen lapsivapailla, ja haluan sen olevankin niin. Mies on exän muuttoapuna, auttaa milloin missäkin, lainaa autoa, kuskaa lapsen tavaroita sinne ja jää samalla kahville, ex laittaa viestejä ja kertoo asioistaan, on videopuheluita lapsen ja siinä sivussa sen exän kanssa miehen lapsettomilla viikoilla, joulua vietetään yhdessä exän ja tämän sisaren perheen kanssa...

Meillä ei ole suunnitelmissa perustaa mitään uusperhettä, en todellakaan kaipaa mitään pikkulapsiarkea kun omat lapset alkaa kohta jo itsenäistyä. Tämä asetelma kuitenkin vähän mietityttää: mikä mun rooli ja osa tässä on. Pitääkö mies ja myös se ex ikuisesti entistä perhettään perheenä?

Tietenkin pitävät. Arvaa miksi yleensä tehdään ainakin se yksi yhteinen lapsi uusperheeseen?

Kyseessä on ns. ikuinen liitto.

Saavat yhdessä lapsensa aikuisiksi niin ei mene kauaakaan niin pääsevät hehkuttamaan yhdessä ihanaa yhteistä isovanhemmuuttaan. Ihanaa!!!

Vierailija kirjoitti:

Kiva kuulla, että muillakin on tällaisia mietteitä. Joskus ajattelen, että jos olisin vähän vapaamielisempi, voisin tutustua miehen exään ja meistähän voisi tulla vaikka mikä mukava iso perhe tai kaveriporukka. Olen kuitenkin sen verran konservatiivinen tai introvertti, että en haluaisi sellaista. Haluan elämääni miehen, hänen lapsensa luonnollisesti myös, mutta exää en.

Minäkin mietin paljon, miksi tää asia häiritsee mua, minkä verran yhteydenpitoa ja missä asioissa on mun mielestä ok ja mikä ei, ja joskus aattelin, että mun pitäis vaan olla suvaitsevaisempi. Mutta en tiedä, haluanko olla. Onko tämä suhde sen arvoinen, että joustan omissa rajoissani tai arvoistani? En tiedä, koska mies on ihana ja suhde todella hyvä. Siitä ei vaan ehkä koskaan voi tulla sellanen tosi tiivis, mitä kuitenkin kaipaan.

T. Se kommentoija, joka on samoissa mietteissä kuin ap