Olen ihan poikki ja huusin lapselle :(
Olen ollut koko kesän yksin kotona lapsen (täytti kesäkuussa 2 v) kanssa. Minulla on kyllä mies, mutta hän on töissä eikä ole saanut lomaa koko kesänä (vaihtoi työsuhdetta keväällä). Välillä olen jaksanut ihan hyvin, välillä kyllästyttää ja väsyttää todella. Olen nyt raskaana viikolla 12 ja viime viikot olen ollut tosi väsynyt ja välillä itkuinen.
Lapsella on uhmaa ja on jotenkin minussa tosi kiinni. Tänään kun yritin saada meitä valmiiksi, että olisimme lähteneet ulos, vaati koko ajan jotain ja jopa roikkui jalassa kun en ottanut syliin (minun piti laittaa hiukset). Yhtäkkiä raivostuin ja huurin ja paiskoin tavaroita lattialle. Huusin että 'Jätä mut nyt v***u hetkeksi rauhaan. Lapsi katsoi ihmeissään ja alkoi sitten myös paiskoa tavaroita. Sitten sanoi että 'äiti on väsynyt'. Olen joskus selittänyt lapselle, että olen väsynyt, jos olen esim itkenyt.
Kun yritin pukea lapselle takkia, rimpuili, jolloin otin kädestä kiinni ja 'ravistin' kättä. ei niin että lasta olisi sattunut kuitenkaan. Samalla huusin 'turpa kiinni'.
Minulla ei ole ketään, joka auttaisi kun mieheni tekee pitkää päivää töissä (mies ei voi tilanteelle mitään). En oikeasti jaksaisi saada tätä toista lasta. Onneksi esikoinen menee syyskuussa pph:lle kun minulla vielä opintoja jäljellä.
Kommentit (3)
Lapsi ei kuitenkaan mene rikki, vaikka hänelle oletkin huutanut. Pyydä kuitenkin anteeksi ja sano, että olet väsynyt, ja ettei ole lapsen vika, että olet väsynyt.
Saatko iltaisin omaa aikaa kun miehesi tulee töistä? Suosittelen, että nyt panostat itseesi ja omaan jaksamiseesi. Miehelläsi on pakko olla tulojakin, kun kerran tekee pitkää päivää - varaa itsellesi vaikkapa hieroja tai kosmetologille aika tms. sellaiseen aikaan, kun mies on kotona! Tai käy kampaajalla. Rupea liikkumaan, ja nimenomaan niin että lähdet lenkille tai uimaan yksin - uskon että pieni välimatkan ja hengähdystauon ottaminen tekee hyvää sekä sinulle että lapselle.
Pidä huolta, että mies tietää ajatuksesi ja tunteesi, jotta hän voisi mahdollisuuksien mukaan myös tehdä lyhyempiä työpäiviä. Näe perheellisiä ystäviä tai tutustu uusiin ihmisiin.  Käy perhekahvilassa lapsen kanssa. Halaus ja kovasti voimia sinne!
Yritä pitää mielessä, että uhmallakin on tarkoitus. Maailma ei oikeasti kaadu jos lapselle joskus ärähtää tai huutaa. Voi auttaa myös se, että pukee sanoiksi omia tunteitaan "nyt minä olen TOSI vihainen". Jos meinaa ihan tosissaan hitsata kiinni niin vaihda huonetta: vedä ovi kiinni ja rauhoitu. Minusta Jari Sinkkosen tekstit ovat ihania: hän ei vaadi viilipyttymäistä käytöstä vanhemmilta vaan myös vanhemmalla on oikeus suuttua ja näyttää tunteensa, kunhan tunteet eivät ryöstäydy käsistä.
Lapset ymmärtää pajon kun selittää, kuten olet tehnytkin. Alkuraskaus voi olla musertavaa, mutta toivottavasti helpottaa. Hormoonit heittää.
Oisko lähellä jotain kerhoa tms kotiäideille. Myös neuvolassa voit puhua väsymyksestäsi.
Voimia!!