Olisipa mukavaa vaihtaa rooleja miehen kanssa!
Mies hoitaisi kotona 3,5-vuotiaan ja 3-kuisen vauvan, heräisi kaksi kertaa yössä syöttämään vauvan, veisi esikoista hoitoon ja kerhoihin, hoitaisi ruokaostokset, siivoaisi, pesisi pyykin, laittelisi ruoan minulle valmiiksi ja hoitaisi perheen juoksevat asiat. Toisaalta hänellä olisi päivisin aikaa ottaa päiväunia, käydä lounastreffeillä ystävien kanssa, notkua netissä ja tavata puistossa muita kotona lapsiaan hoitavia.
Minä taas lähtisin joka arkiaamu haastavaan työhöni, laittaisin itseni ja ammattitaitoni likoon, palaisin hyväntuulisena kotiin, jossa mies ja lapset minua odottelisivat valmiin ruoan ja siistin kodin kera. Ei tarvitsisi miettiä pyykinpesua tai muita kotiaskareita kun kaikki olisi jo valmiina. Voisin vain nauttia iltaisin miehestäni ja lasteni ihanasta seurasta.
Ei, en ole lainkaan kyllästynyt omaan arkeeni, hoidan lapsia ja kotia juuri nyt ihan mielelläni, mutta joskus olisi mukava nähdä, kuinka mieheni selviäisi arjen pyörityksestä koti-isänä. Ja toisaalta ehkä hän ymmärtäisi, miten paljon helpompaa hänen elämänsä juuri nyt on, kun olen äitiyslomalla ja pääasiassa hoidan kotiaskareet, verrattuna normaaliin tilanteeseen, jolloin olemme molemmat töissä ja lasten- ja kodinhoito on molempien vastuulla.
Kommentit (11)
Ja viela kun saisi taman pallomahan miehen kannettavaksi 24h/vrk noiden kaikkien edellisten juttujen lisaksi niin kyllapa kelpaisi ;)
*rv 35 & kaksi leikki-ikaista*
... mutta olisipa mies, jonka kanssa jakaa kaikki. Eikä tarvitsisi hoitaa sekä lapsen että työn.
Jos minä olisin sinä, dumppaisin mukerot ukon syliin kun se on ruuat syönyt ja lähtisin sauvakävelemään, kahvilaan tai jotain muuta ihanaa.
P.s. Kotiäitinä on oikeasti aika mukavaa, varsinkin kun sitä ei kestä kymmeniä vuosia, niin kuin tätä tylsää työtä.
näin toki teenkin, pääsen helposti iltaisin omille menoilleni. Ei minulla oikeasti ole mitään valitettavaa, sillä mies kyllä osallistuu lastenhoitoon erittäin kiitettävästi ollessaan kotona. Ja tekisi varmasti kotityötkin, jos niin vaatisin. Lähinnä tuo " vuodatukseni" liittyi siihen, ettei mies taida ihan oikeasti ymmärtääkään, miten etuoikeutettu juuri nyt on, kun voi vain keskittyä työhönsä, perheeseensä ja harrastuksiinsa, kun on kaikki " ikävät" kotityöt ja asiat hoideltu hänen puolestaan päiväsaikaan.
teddy-nalle:
... mutta olisipa mies, jonka kanssa jakaa kaikki. Eikä tarvitsisi hoitaa sekä lapsen että työn.Jos minä olisin sinä, dumppaisin mukerot ukon syliin kun se on ruuat syönyt ja lähtisin sauvakävelemään, kahvilaan tai jotain muuta ihanaa.
P.s. Kotiäitinä on oikeasti aika mukavaa, varsinkin kun sitä ei kestä kymmeniä vuosia, niin kuin tätä tylsää työtä.
Voisinko mä ruveta sun " mieheksesi" ? Toi kuulostaa niin hyvältä!
P.s. Ajattelin vain muistuttaa meistä jotka tekee kaikki itse. Toivottavasti et kokenut hyökkääväksi...
Meillä tuohon " vaivaan" auttoi se, että menin esikoisen ja toisen lapsen välissä töihin ja mies näki/koki miten aikataulutettua ja stressaavaa arki voi olla, jos en ole kotona.
Nyt osaa arvostaa panostani kotiäitinä, auttaa minkä töiltään pystyy ja kannustaa koko ajan.
Saa myös välillä aina " herätyksen" , kun lähden vapaalle esim viettämään viikonloppua mökille tyttökavereiden kanssa ja mies hoitaa jälkikasvun kotona. Sen jälkeen aina muistaa, että kotonaolo ei ole pelkkää sohvalla makoilua ja kynsien lakkailua ;-)
Mrs-Mrs kera neljän lapsen
teddy-nalle, hyvä että muistutit tuostakin puolesta. En tosiaankaan kokenut kirjoitustasi hyökkäävänä.
Mrs-Mrs, minäkin olin lasten välissä pari vuotta töissä, joten luulisi, että mies olisi nyt toisella kerralla ymmärtänyt, miten helpolla OIKEASTI tällä hetkellä pääsee. Tai kyllä hän varmaan ymmärtääkin, mutta joskus olisi mukavaa, että hän sen minulle sanoisi. Osottaisi sen, ettei tämä kaikki " palvelu" ole hänelle itsestäänselvyys. Ehkäpä sitten, kun vuoden päästä palaan taas töihin ja pyöritettävänä on arki kahden lapsen kera miehenikin tajuaa, että " kylläpä elämä oli helppoa kun vaimo oli äitiyslomalla" .
Mrs-Mrs:
Meillä tuohon " vaivaan" auttoi se, että menin esikoisen ja toisen lapsen välissä töihin ja mies näki/koki miten aikataulutettua ja stressaavaa arki voi olla, jos en ole kotona.Nyt osaa arvostaa panostani kotiäitinä, auttaa minkä töiltään pystyy ja kannustaa koko ajan.
Saa myös välillä aina " herätyksen" , kun lähden vapaalle esim viettämään viikonloppua mökille tyttökavereiden kanssa ja mies hoitaa jälkikasvun kotona. Sen jälkeen aina muistaa, että kotonaolo ei ole pelkkää sohvalla makoilua ja kynsien lakkailua ;-)
Mrs-Mrs kera neljän lapsen
kuopuksen ollessa vauva ja esikoisen 2-vuotias. Se vaihto teki kyllä tehtävänsä! Päiväni poissa kotoa olivat kyllä lyhyempiä kuin mieheni työpäivät (imetinkin, joten yritin opiskeluilta ehtiä mahd aikaisin imettämään).
Mies oli tosi energinen ensimmäisen kuukauden. Lämmin ruoka oli aina odottamassa kotiin tullessani, iloiset lapset ja iloinen mies sekä siisti koti. No, aikansa sitä kesti, kunnes mies rupesi hiljalleen hyppimään seinille, loukkaantui, jos kotiin palattuani surffasin netissä enkä keskittynyt häneen yms. mikä oli ennen vaihdosta aivan toisin päin! Meillä vaihtui roolit ihan kokonaan. Siitä taas huomasi, että tietynlaiset täysin naiseuteen ja naishormooneihin liitetyt käyttäytymistavat eivät johdukaan sukupuolesta, vaan roolista yhteiskunnassamme / perheessä / yhteisössä. Ne kuukaudet menivät kaiken kaikkiaan hyvin, mutta mies kyllä oppi läksynsä. Kaikista rankimpana hän piti sitä, että sosiaaliset suhteet supistuivat minimiin. Leikkipuistosta tuli hänen henkireikänsä ja iltaisin kotiin palattuani hän aina kertoi keitä siellä oli ja mitä kukakin oli sanonut ja tehnyt. Minun olisi pitänyt olla tosi kiinnostunut.. :-)
Suosittelen roolien vaihtamista kaikille! Kuopus on erittäin kiintynyt isäänsä ehkä juuri tuosta ajasta johtuen. Toki hän on samalla tavoin kiintynyt myös minuun, mutta suhde isänsä kanssa on mielestäni erityisen läheinen.
Meillä mies oli esikoisen kanssa kotona vuoden ja se oli kyllä tosi kivaa aikaa. Siis mulla on normaalit työpäivät eikä matkoja, joten meillä oli kaikilla aikaa toisillemme. Nyt kun ollaan molemmat töissä, niin on paljon stressaavampaa kaikki järjestelyt. Parisuhde ainakin kärsii, kun tuntuu, että nähdään niin vähän. Ja lasta ei haluaisi päiväkodin lisäksi laittaa johonkin iltahoitoon, että saisi kahdenkeskistä aikaa. Toista oli silloin kun jompi kumpi oli kotosalla.
Ja sekin pitää ihan paikkansa, että kotona oleminen mökkihöperöittää. Mun miehestäkin tuli kauhea naputtaja ton vuoden aikana. Että ei se ole naisten hormooneista tai naiseudesta kiinni :)
Heippa,
juuri noin minäkin olen ajatellut. Että kotiäitien miehet pääsevät helpolla. Paljon enemmän kotitöitä iltaisin ja kiireisempäähän on silloin kun molemmat ovat töissä.
Ei pääsääntöisesti tarvitse tehdä illalla ruokaa, siivota, käydä kaupassa. VAan kaikki on jo valmista.
eli meillä kyllä niitä kotitöitä jää ihan kiitettävästi miehellekin. Pyykkiä pesen kyllä yleensä päivittäin, mutta ruoka on harvoin valmiina (tosin tämä johtuu osittain miehen työajoista). Ruokaa laittaa yleensä jompikumpi silloin kun molemmat on kotona ja usein lasten kanssa ollessani lämmittelen valmista ruokaa.
Päivän aikana ehdin, jaksan tai katson tarpeelliseksi siivota lähinnä ne sotkut, jotka kotona ollessa syntyvät (ja niitä riittää), eli ne joita ei olisi jos kaikki oltaisiin päivät töissä ja hoidossa.
Mieskin katsoo tärkeimmäksi tehtäväkseni lasten hoitamisen ja heidän kanssaa olemisen ja osallistuu itsestään selvästi kotitöihin. Iloitsee myös jos kotona on siistiä valmiiksi ja kahvi keitetty!
Meillä ihan sama tilanne. Mies todellakin menee töihin ja tulee takaisin, iltaisin on kyllä paljon lasten kanssa, mutta mistään muusta ei kanna vastuuta - koko meidän perheen talous, poikien kuviot, hoidot, lomamatkat jne. jää ihan täysin mun vastuulle (on jäänyt aina). Jos yhteistä leffa tms. iltaa haluan viettää, niin mun täytyy itse hoitaa lapsenvahdit jne. Sitten vielä kaikki suitsuttaa sitä, että " kai mä ymmärrän olla kiitollinen kun mies on niiiiiin paljon lasten kanssa" . Hoh-hoijaa.. Onhan tää vähän tätä turhaa valitusta, mutta ajoittain tulee tosiaan sellainen olo että ei mene ihan tasan tämäkään kuvio. Meillä vielä kaupan päälle tilanne se, että mulla on oikeasti olemassa työura (joka toivottavasti odottaa myös hoitovapaan ajan) ja tienaan tuplaten sen mitä mies...