Naapurin lapsi on alkanut muodostua ongelmaksi

Vierailija kirjoitti:

Naapurin tyttärellä oli aikoinaan tyyli, jossa noin 4 viikkoa leikittiin yhden kaverin kanssa, sitten vaihdettiin toiseen ja sitten kolmanteen... lopulta palattiin jälleen ensimmäiseen. Porukalla leikkiminen ei tämän kanssa onnistunut.

Vai semmoinen oli. Tästäpä olikin aloittajalle ihan valtavasti hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin tyttärellä oli aikoinaan tyyli, jossa noin 4 viikkoa leikittiin yhden kaverin kanssa, sitten vaihdettiin toiseen ja sitten kolmanteen... lopulta palattiin jälleen ensimmäiseen. Porukalla leikkiminen ei tämän kanssa onnistunut.

Vai semmoinen oli. Tästäpä olikin aloittajalle ihan valtavasti hyötyä.

Hänen äitinsä oli aloittajan kovin tyylinen.

Pelkkään peen jauhantaa. Jos jollain on oikeassa elämässä todellinen ongelma jostain naapurin lapsesta, se otetaan esille vanhempien kanssa, ei vauva palstalla. Kaikki tällainen turha jauhanta on osoitus lähinnä siitä miten äärettömän sisältököyhää elämää monet elää. Itse en edes lue tällaista sontaa. Nouskaa mammat! Juoruilu ja provojen kyhääminen on säälittävää.

Nyt on juhannus. Eläkää vähän!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro vanhemmille, että sinua on alkanut ahdistamaan lapsen teillä jatkuvasti olo, koska tekin haluaisitte omaa rauhaa ja kun on vieraita, on aina vähän katsottava, että paikat on siististi ja pitää pukeutua säällisesti ja kaikenlainen rentoutuminen ihan vaan kalsarit jalassa jää pois, koska milloinkaan ei tiedä, milloin teidän tenava paukkaa käymään ja kaikenlainen muukin puuhastelu siinä vaikeutuu... Tämän kaiken voi sanoa tyylikkäämmin kuin mitä tässä kiireessä kirjoitan mutta useimmat ihmiset tajuavat konkretisoinnin kautta, miten inhottavaa on koko ajan olla hälytystilassa sen suhteen, että joku voi tulla odottamatta käymään. En tosin tiedä auttaako tämä.

Minusta toi on loistava idea, että sanot, että tästä lähtien saa tulla vain kutsun saatuaan. Ja sitä kutsuahan ei koskaan tule, joten lapsi ei voi tulla. Ja tästä asteittain alat koventamaan linjaa. Onko lopultakaan iso tappio, jos nuo naapurit loukkaantuvat eivätkä enää esim. moikkaa teille? He eivät kuulotaneet rikollisilta / raivoajilta, joten en odottaisi heiltä kostotoimenpiteitä. Ja se, että yhden naapurin kanssa on niin jäätävät välit, ettei enää tervehditä, on pieni hinta siitä, että saa kotirauhansa takaisin.

Mistään kalsareista tai "puuhailuista" ei kenekään tarvitse naapureilleen selittää. Kukaan ei ole tilivelvollinen naapureilleen. Sen sijaan jokaiselle kuuluu kotirauha.

Kuten sanoin, voi ilmaista asian tyylikkäämmin. Mutta yleensä kun saa ihmisen päässään ajattelemaan, miltä itsestä tuntuisi, kun istuu aamulla sohvalla aamupukeissa ja kello alkaa soimaan ja joku änkeää sisään, tajuaa, miten inhottavalta se itsestäkin tuntuisi, joten ei kehtaa enää antaa lapsensa tehdä samaa jollekulle muulle.

Ja puuhailulla tarkoitin esimerkiksi sitä, että on hankalaa vaikkapa aloittaa sotkuinen vaatteiden ompeluprojekti, kun vieras tai vaikka omakin lapsi pyörii jaloissa. Se, että sinä selvästikin ajattelit termin likaisimman kautta, kertoo paljon, todella paljon, sinusta. Et olisi toivottu vieras minun talouteeni, hyi.

Mitä oikein räkytät? Sinä et tiedä mitä minä tai muutkaan ajattelee.

Olisi suotavaa opetella edes keskustelupalstojen perussäännöt. Täällä keskustellaan ketjun aiheesta, ei muista kirjoittajista.

Et ole tainnut kauaa palstailla? Täällä keskustellaan juuri siitä, mistä keskustelijat haluavat keskustella ja asiat lähtevät haarautumaan ihan mihin tahansa. Lähdithän sinäkin kommentoimaan minun kommenettiani, ja negatiiviseen sävyyn. Sitä niittää ,mitä kylvää...

sinänsä ap:n aloitukseen takaisin: en lähtisi tekemään lasuja. Ja ymmärrän sen, että käytännössä on todella vaikea sanoa ihmisille ns. suoraan asioita, mitä ikinä suoraan sanominen tarkoittaakin. Ihmiset loukkaantuvat helposti, ja oman lapsen huono käytös voi herättää voimakasta häpeää, joka puolestaan johtaa suuttumiseen ja asian kieltämiseen. Täällä on helppo neuvoa mutta suurin osa meistäkin käytännön tositilanteessa yrittäisi niin pitkään kuin mahdollista kertoa asian mahdollisimman hienovaraisesti.

Mutta jospa ei puhuisi vanhemmille ollenkaan vaan sille lapselle itselleen? Hänelle ehkä uskaltaisi olla tosi tiukka ja sanoa suoraan, että et saa enää tulla meille ja miten rumasti sen nyt sitten joutuukaan sanomaan, jotta ymmärtää. Pointti siis se, että lapsi ei välttämättä kehtaa vanhemmilleen kertoa saaneensa porttikiellon, joten vanhempien ei tarvitsisi tietää asiasta mitään. Ja jos lapsi kertoo, ja vanhempi tulee vihaisena pimputtamaan ovikelloa, on oikeutettu itsekin aika vihaisesti sanomaan päin näköä, miten ongelmallista lapsen käytös on ollut.

Lasun tekeminen olisi kyllä aikasmoinen sodanjulistus, sen jälkeen ei kyllä taitaisi olla hyvässä huudossa muidenkaan naapuruston vanhempien silmissä.

Entä jos lapselle on sanottu, olet tiellä mene naapuriin🤨

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro vanhemmille, että sinua on alkanut ahdistamaan lapsen teillä jatkuvasti olo, koska tekin haluaisitte omaa rauhaa ja kun on vieraita, on aina vähän katsottava, että paikat on siististi ja pitää pukeutua säällisesti ja kaikenlainen rentoutuminen ihan vaan kalsarit jalassa jää pois, koska milloinkaan ei tiedä, milloin teidän tenava paukkaa käymään ja kaikenlainen muukin puuhastelu siinä vaikeutuu... Tämän kaiken voi sanoa tyylikkäämmin kuin mitä tässä kiireessä kirjoitan mutta useimmat ihmiset tajuavat konkretisoinnin kautta, miten inhottavaa on koko ajan olla hälytystilassa sen suhteen, että joku voi tulla odottamatta käymään. En tosin tiedä auttaako tämä.

Minusta toi on loistava idea, että sanot, että tästä lähtien saa tulla vain kutsun saatuaan. Ja sitä kutsuahan ei koskaan tule, joten lapsi ei voi tulla. Ja tästä asteittain alat koventamaan linjaa. Onko lopultakaan iso tappio, jos nuo naapurit loukkaantuvat eivätkä enää esim. moikkaa teille? He eivät kuulotaneet rikollisilta / raivoajilta, joten en odottaisi heiltä kostotoimenpiteitä. Ja se, että yhden naapurin kanssa on niin jäätävät välit, ettei enää tervehditä, on pieni hinta siitä, että saa kotirauhansa takaisin.

Mistään kalsareista tai "puuhailuista" ei kenekään tarvitse naapureilleen selittää. Kukaan ei ole tilivelvollinen naapureilleen. Sen sijaan jokaiselle kuuluu kotirauha.

Kuten sanoin, voi ilmaista asian tyylikkäämmin. Mutta yleensä kun saa ihmisen päässään ajattelemaan, miltä itsestä tuntuisi, kun istuu aamulla sohvalla aamupukeissa ja kello alkaa soimaan ja joku änkeää sisään, tajuaa, miten inhottavalta se itsestäkin tuntuisi, joten ei kehtaa enää antaa lapsensa tehdä samaa jollekulle muulle.

Ja puuhailulla tarkoitin esimerkiksi sitä, että on hankalaa vaikkapa aloittaa sotkuinen vaatteiden ompeluprojekti, kun vieras tai vaikka omakin lapsi pyörii jaloissa. Se, että sinä selvästikin ajattelit termin likaisimman kautta, kertoo paljon, todella paljon, sinusta. Et olisi toivottu vieras minun talouteeni, hyi.

Mitä oikein räkytät? Sinä et tiedä mitä minä tai muutkaan ajattelee.

Olisi suotavaa opetella edes keskustelupalstojen perussäännöt. Täällä keskustellaan ketjun aiheesta, ei muista kirjoittajista.

Et ole tainnut kauaa palstailla? Täällä keskustellaan juuri siitä, mistä keskustelijat haluavat keskustella ja asiat lähtevät haarautumaan ihan mihin tahansa. Lähdithän sinäkin kommentoimaan minun kommenettiani, ja negatiiviseen sävyyn. Sitä niittää ,mitä kylvää...

sinänsä ap:n aloitukseen takaisin: en lähtisi tekemään lasuja. Ja ymmärrän sen, että käytännössä on todella vaikea sanoa ihmisille ns. suoraan asioita, mitä ikinä suoraan sanominen tarkoittaakin. Ihmiset loukkaantuvat helposti, ja oman lapsen huono käytös voi herättää voimakasta häpeää, joka puolestaan johtaa suuttumiseen ja asian kieltämiseen. Täällä on helppo neuvoa mutta suurin osa meistäkin käytännön tositilanteessa yrittäisi niin pitkään kuin mahdollista kertoa asian mahdollisimman hienovaraisesti.

Mutta jospa ei puhuisi vanhemmille ollenkaan vaan sille lapselle itselleen? Hänelle ehkä uskaltaisi olla tosi tiukka ja sanoa suoraan, että et saa enää tulla meille ja miten rumasti sen nyt sitten joutuukaan sanomaan, jotta ymmärtää. Pointti siis se, että lapsi ei välttämättä kehtaa vanhemmilleen kertoa saaneensa porttikiellon, joten vanhempien ei tarvitsisi tietää asiasta mitään. Ja jos lapsi kertoo, ja vanhempi tulee vihaisena pimputtamaan ovikelloa, on oikeutettu itsekin aika vihaisesti sanomaan päin näköä, miten ongelmallista lapsen käytös on ollut.

Lasun tekeminen olisi kyllä aikasmoinen sodanjulistus, sen jälkeen ei kyllä taitaisi olla hyvässä huudossa muidenkaan naapuruston vanhempien silmissä.

Entä jos lapselle on sanottu, olet tiellä mene naapuriin🤨

Entä jos ei. Kyhäätkö sä lasuja useinkin omien mahdollisten skenaarioiden perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro vanhemmille, että sinua on alkanut ahdistamaan lapsen teillä jatkuvasti olo, koska tekin haluaisitte omaa rauhaa ja kun on vieraita, on aina vähän katsottava, että paikat on siististi ja pitää pukeutua säällisesti ja kaikenlainen rentoutuminen ihan vaan kalsarit jalassa jää pois, koska milloinkaan ei tiedä, milloin teidän tenava paukkaa käymään ja kaikenlainen muukin puuhastelu siinä vaikeutuu... Tämän kaiken voi sanoa tyylikkäämmin kuin mitä tässä kiireessä kirjoitan mutta useimmat ihmiset tajuavat konkretisoinnin kautta, miten inhottavaa on koko ajan olla hälytystilassa sen suhteen, että joku voi tulla odottamatta käymään. En tosin tiedä auttaako tämä.

Minusta toi on loistava idea, että sanot, että tästä lähtien saa tulla vain kutsun saatuaan. Ja sitä kutsuahan ei koskaan tule, joten lapsi ei voi tulla. Ja tästä asteittain alat koventamaan linjaa. Onko lopultakaan iso tappio, jos nuo naapurit loukkaantuvat eivätkä enää esim. moikkaa teille? He eivät kuulotaneet rikollisilta / raivoajilta, joten en odottaisi heiltä kostotoimenpiteitä. Ja se, että yhden naapurin kanssa on niin jäätävät välit, ettei enää tervehditä, on pieni hinta siitä, että saa kotirauhansa takaisin.

Mistään kalsareista tai "puuhailuista" ei kenekään tarvitse naapureilleen selittää. Kukaan ei ole tilivelvollinen naapureilleen. Sen sijaan jokaiselle kuuluu kotirauha.

Kuten sanoin, voi ilmaista asian tyylikkäämmin. Mutta yleensä kun saa ihmisen päässään ajattelemaan, miltä itsestä tuntuisi, kun istuu aamulla sohvalla aamupukeissa ja kello alkaa soimaan ja joku änkeää sisään, tajuaa, miten inhottavalta se itsestäkin tuntuisi, joten ei kehtaa enää antaa lapsensa tehdä samaa jollekulle muulle.

Ja puuhailulla tarkoitin esimerkiksi sitä, että on hankalaa vaikkapa aloittaa sotkuinen vaatteiden ompeluprojekti, kun vieras tai vaikka omakin lapsi pyörii jaloissa. Se, että sinä selvästikin ajattelit termin likaisimman kautta, kertoo paljon, todella paljon, sinusta. Et olisi toivottu vieras minun talouteeni, hyi.

Mitä oikein räkytät? Sinä et tiedä mitä minä tai muutkaan ajattelee.

Olisi suotavaa opetella edes keskustelupalstojen perussäännöt. Täällä keskustellaan ketjun aiheesta, ei muista kirjoittajista.

Et ole tainnut kauaa palstailla? Täällä keskustellaan juuri siitä, mistä keskustelijat haluavat keskustella ja asiat lähtevät haarautumaan ihan mihin tahansa. Lähdithän sinäkin kommentoimaan minun kommenettiani, ja negatiiviseen sävyyn. Sitä niittää ,mitä kylvää...

sinänsä ap:n aloitukseen takaisin: en lähtisi tekemään lasuja. Ja ymmärrän sen, että käytännössä on todella vaikea sanoa ihmisille ns. suoraan asioita, mitä ikinä suoraan sanominen tarkoittaakin. Ihmiset loukkaantuvat helposti, ja oman lapsen huono käytös voi herättää voimakasta häpeää, joka puolestaan johtaa suuttumiseen ja asian kieltämiseen. Täällä on helppo neuvoa mutta suurin osa meistäkin käytännön tositilanteessa yrittäisi niin pitkään kuin mahdollista kertoa asian mahdollisimman hienovaraisesti.

Mutta jospa ei puhuisi vanhemmille ollenkaan vaan sille lapselle itselleen? Hänelle ehkä uskaltaisi olla tosi tiukka ja sanoa suoraan, että et saa enää tulla meille ja miten rumasti sen nyt sitten joutuukaan sanomaan, jotta ymmärtää. Pointti siis se, että lapsi ei välttämättä kehtaa vanhemmilleen kertoa saaneensa porttikiellon, joten vanhempien ei tarvitsisi tietää asiasta mitään. Ja jos lapsi kertoo, ja vanhempi tulee vihaisena pimputtamaan ovikelloa, on oikeutettu itsekin aika vihaisesti sanomaan päin näköä, miten ongelmallista lapsen käytös on ollut.

Lasun tekeminen olisi kyllä aikasmoinen sodanjulistus, sen jälkeen ei kyllä taitaisi olla hyvässä huudossa muidenkaan naapuruston vanhempien silmissä.

Toki aihetta ja viestejä voi kommentoida negatiivisestikin.

Tässä palstan kolme ensimmäistä sääntöä, jotka sinulla ei ainakaan ole hallussa.

1) Muista aihe ja asia. Pysy keskustelupalstan aiheessa ja kirjoita asioista omasta näkökulmastasi, älä keskity muiden kirjoittajien arvosteluun.

2) Ole kiinnostava. Kirjoita napakasti ja mielenkiintoisesti, älä jää inttämään tai jaarittelemaan.

3) Kunnioita muita kirjoittajia. Perustele oma mielipiteesi ja anna muiden kertoa oma mielipiteensä. Älä mene henkilökohtaisuuksiin. Kunnioita ihmisten yksityisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro vanhemmille, että sinua on alkanut ahdistamaan lapsen teillä jatkuvasti olo, koska tekin haluaisitte omaa rauhaa ja kun on vieraita, on aina vähän katsottava, että paikat on siististi ja pitää pukeutua säällisesti ja kaikenlainen rentoutuminen ihan vaan kalsarit jalassa jää pois, koska milloinkaan ei tiedä, milloin teidän tenava paukkaa käymään ja kaikenlainen muukin puuhastelu siinä vaikeutuu... Tämän kaiken voi sanoa tyylikkäämmin kuin mitä tässä kiireessä kirjoitan mutta useimmat ihmiset tajuavat konkretisoinnin kautta, miten inhottavaa on koko ajan olla hälytystilassa sen suhteen, että joku voi tulla odottamatta käymään. En tosin tiedä auttaako tämä.

Minusta toi on loistava idea, että sanot, että tästä lähtien saa tulla vain kutsun saatuaan. Ja sitä kutsuahan ei koskaan tule, joten lapsi ei voi tulla. Ja tästä asteittain alat koventamaan linjaa. Onko lopultakaan iso tappio, jos nuo naapurit loukkaantuvat eivätkä enää esim. moikkaa teille? He eivät kuulotaneet rikollisilta / raivoajilta, joten en odottaisi heiltä kostotoimenpiteitä. Ja se, että yhden naapurin kanssa on niin jäätävät välit, ettei enää tervehditä, on pieni hinta siitä, että saa kotirauhansa takaisin.

Mistään kalsareista tai "puuhailuista" ei kenekään tarvitse naapureilleen selittää. Kukaan ei ole tilivelvollinen naapureilleen. Sen sijaan jokaiselle kuuluu kotirauha.

Kuten sanoin, voi ilmaista asian tyylikkäämmin. Mutta yleensä kun saa ihmisen päässään ajattelemaan, miltä itsestä tuntuisi, kun istuu aamulla sohvalla aamupukeissa ja kello alkaa soimaan ja joku änkeää sisään, tajuaa, miten inhottavalta se itsestäkin tuntuisi, joten ei kehtaa enää antaa lapsensa tehdä samaa jollekulle muulle.

Ja puuhailulla tarkoitin esimerkiksi sitä, että on hankalaa vaikkapa aloittaa sotkuinen vaatteiden ompeluprojekti, kun vieras tai vaikka omakin lapsi pyörii jaloissa. Se, että sinä selvästikin ajattelit termin likaisimman kautta, kertoo paljon, todella paljon, sinusta. Et olisi toivottu vieras minun talouteeni, hyi.

Mitä oikein räkytät? Sinä et tiedä mitä minä tai muutkaan ajattelee.

Olisi suotavaa opetella edes keskustelupalstojen perussäännöt. Täällä keskustellaan ketjun aiheesta, ei muista kirjoittajista.

Et ole tainnut kauaa palstailla? Täällä keskustellaan juuri siitä, mistä keskustelijat haluavat keskustella ja asiat lähtevät haarautumaan ihan mihin tahansa. Lähdithän sinäkin kommentoimaan minun kommenettiani, ja negatiiviseen sävyyn. Sitä niittää ,mitä kylvää...

sinänsä ap:n aloitukseen takaisin: en lähtisi tekemään lasuja. Ja ymmärrän sen, että käytännössä on todella vaikea sanoa ihmisille ns. suoraan asioita, mitä ikinä suoraan sanominen tarkoittaakin. Ihmiset loukkaantuvat helposti, ja oman lapsen huono käytös voi herättää voimakasta häpeää, joka puolestaan johtaa suuttumiseen ja asian kieltämiseen. Täällä on helppo neuvoa mutta suurin osa meistäkin käytännön tositilanteessa yrittäisi niin pitkään kuin mahdollista kertoa asian mahdollisimman hienovaraisesti.

Mutta jospa ei puhuisi vanhemmille ollenkaan vaan sille lapselle itselleen? Hänelle ehkä uskaltaisi olla tosi tiukka ja sanoa suoraan, että et saa enää tulla meille ja miten rumasti sen nyt sitten joutuukaan sanomaan, jotta ymmärtää. Pointti siis se, että lapsi ei välttämättä kehtaa vanhemmilleen kertoa saaneensa porttikiellon, joten vanhempien ei tarvitsisi tietää asiasta mitään. Ja jos lapsi kertoo, ja vanhempi tulee vihaisena pimputtamaan ovikelloa, on oikeutettu itsekin aika vihaisesti sanomaan päin näköä, miten ongelmallista lapsen käytös on ollut.

Lasun tekeminen olisi kyllä aikasmoinen sodanjulistus, sen jälkeen ei kyllä taitaisi olla hyvässä huudossa muidenkaan naapuruston vanhempien silmissä.

Mikä ihmeen sodanjulistus lasun tekeminen oikein olisi jos siihen aihetta on. Lasten etu ei ole että surkeita vanhempia suojellaan saattamatta niitä vastuuseen laiminlyönneistään ja jopa lasten kuolemiin johtaneista tragedioista kun kaikki ovat sulkeneet silmänsä ja jopa vielä kerrostaloissa jossa näkeviä ja kuulevia pitäisi olla ympärystä täynnä. 

Vai vielä lasu? Ei ihme, että lastensuojelu on ylityöllistetty, jos tällaisista tehdään ilmoituksia. Tsiisus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro vanhemmille, että sinua on alkanut ahdistamaan lapsen teillä jatkuvasti olo, koska tekin haluaisitte omaa rauhaa ja kun on vieraita, on aina vähän katsottava, että paikat on siististi ja pitää pukeutua säällisesti ja kaikenlainen rentoutuminen ihan vaan kalsarit jalassa jää pois, koska milloinkaan ei tiedä, milloin teidän tenava paukkaa käymään ja kaikenlainen muukin puuhastelu siinä vaikeutuu... Tämän kaiken voi sanoa tyylikkäämmin kuin mitä tässä kiireessä kirjoitan mutta useimmat ihmiset tajuavat konkretisoinnin kautta, miten inhottavaa on koko ajan olla hälytystilassa sen suhteen, että joku voi tulla odottamatta käymään. En tosin tiedä auttaako tämä.

Minusta toi on loistava idea, että sanot, että tästä lähtien saa tulla vain kutsun saatuaan. Ja sitä kutsuahan ei koskaan tule, joten lapsi ei voi tulla. Ja tästä asteittain alat koventamaan linjaa. Onko lopultakaan iso tappio, jos nuo naapurit loukkaantuvat eivätkä enää esim. moikkaa teille? He eivät kuulotaneet rikollisilta / raivoajilta, joten en odottaisi heiltä kostotoimenpiteitä. Ja se, että yhden naapurin kanssa on niin jäätävät välit, ettei enää tervehditä, on pieni hinta siitä, että saa kotirauhansa takaisin.

Mistään kalsareista tai "puuhailuista" ei kenekään tarvitse naapureilleen selittää. Kukaan ei ole tilivelvollinen naapureilleen. Sen sijaan jokaiselle kuuluu kotirauha.

Kuten sanoin, voi ilmaista asian tyylikkäämmin. Mutta yleensä kun saa ihmisen päässään ajattelemaan, miltä itsestä tuntuisi, kun istuu aamulla sohvalla aamupukeissa ja kello alkaa soimaan ja joku änkeää sisään, tajuaa, miten inhottavalta se itsestäkin tuntuisi, joten ei kehtaa enää antaa lapsensa tehdä samaa jollekulle muulle.

Ja puuhailulla tarkoitin esimerkiksi sitä, että on hankalaa vaikkapa aloittaa sotkuinen vaatteiden ompeluprojekti, kun vieras tai vaikka omakin lapsi pyörii jaloissa. Se, että sinä selvästikin ajattelit termin likaisimman kautta, kertoo paljon, todella paljon, sinusta. Et olisi toivottu vieras minun talouteeni, hyi.

Mitä oikein räkytät? Sinä et tiedä mitä minä tai muutkaan ajattelee.

Olisi suotavaa opetella edes keskustelupalstojen perussäännöt. Täällä keskustellaan ketjun aiheesta, ei muista kirjoittajista.

Et ole tainnut kauaa palstailla? Täällä keskustellaan juuri siitä, mistä keskustelijat haluavat keskustella ja asiat lähtevät haarautumaan ihan mihin tahansa. Lähdithän sinäkin kommentoimaan minun kommenettiani, ja negatiiviseen sävyyn. Sitä niittää ,mitä kylvää...

sinänsä ap:n aloitukseen takaisin: en lähtisi tekemään lasuja. Ja ymmärrän sen, että käytännössä on todella vaikea sanoa ihmisille ns. suoraan asioita, mitä ikinä suoraan sanominen tarkoittaakin. Ihmiset loukkaantuvat helposti, ja oman lapsen huono käytös voi herättää voimakasta häpeää, joka puolestaan johtaa suuttumiseen ja asian kieltämiseen. Täällä on helppo neuvoa mutta suurin osa meistäkin käytännön tositilanteessa yrittäisi niin pitkään kuin mahdollista kertoa asian mahdollisimman hienovaraisesti.

Mutta jospa ei puhuisi vanhemmille ollenkaan vaan sille lapselle itselleen? Hänelle ehkä uskaltaisi olla tosi tiukka ja sanoa suoraan, että et saa enää tulla meille ja miten rumasti sen nyt sitten joutuukaan sanomaan, jotta ymmärtää. Pointti siis se, että lapsi ei välttämättä kehtaa vanhemmilleen kertoa saaneensa porttikiellon, joten vanhempien ei tarvitsisi tietää asiasta mitään. Ja jos lapsi kertoo, ja vanhempi tulee vihaisena pimputtamaan ovikelloa, on oikeutettu itsekin aika vihaisesti sanomaan päin näköä, miten ongelmallista lapsen käytös on ollut.

Lasun tekeminen olisi kyllä aikasmoinen sodanjulistus, sen jälkeen ei kyllä taitaisi olla hyvässä huudossa muidenkaan naapuruston vanhempien silmissä.

Entä jos lapselle on sanottu, olet tiellä mene naapuriin🤨

Totta puhut, näinkin todella tapahtuu. Pystyisiköhän lasta tenttaamalla saamaan selville, pyytääkö isi tai äiti, että lapsi menee naapuriin?

Minä teen lasun välittömästi välittämästä naapurin aikuisten elämästä jos lapsi heitteillä enkä suojele aikuisia vaan lasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmoittaisin lasten suojeluun että vanhemmat eivät huolehdi. 

Ei ole ihan reilua, jos ap ei vaan saa suutaan auki, että lapsi ei saa tulla, vaan itse päästää lapsen sisään. Ei kai lapsi väkisin sentään tule sisään?

Lapsi jää kyttäilemään ympäristöön, jos annetaan ymmärtää ettei ole tervetullut. Lapsiparka.

Kyttäilemään ympäristöön?

Anteeksi,  "jää tontin rajalle pyörimään ja kyttäilemään"

Meillä oli kahtena kesänä ns lusälapsi. Naapurin mummolla oli tyttö hoidossa koko kesän, kun tutön perhe halusi koroilla uuden vauvan kanssa.

Tyttö oli yksinkertaisesti yksinäinen ja heti aamusta oli pihalla odottamassa leikkikavereita.

Meille asia oli ok. Oli ihan sama, oliko meillä 3 vai 4 lasta. Siinä se meni joukon jatkona.

Mutta toisen kesän jälkeen kun tytön äiti huomasi, että tyttö viettikin aikaa meillä, eikä mummon kanssa kahdestaan, sai kohtauksen ja kielsi tyttöä käymästä meillä ollenkaan. Meille ei kyllä käynyt sanomassa mitään, mutta mummolta kuulin.

Eli kysymyksessä voi olla vain yksinäinen lapsi, joka kaipaa seuraa ja vanhemmat ei jaksa viihdyttäö ainoaa lastaan.

Tätä tyttöä kävi väjän sääliksi, kun kiellon jälkeen vietti kesää yksin mummon pihalla leikkien yksin ja katsellen meille ja huudellen välillä, mitä me tehdään.

Huolehtii lapsista jos on sellaisia halunnut niin ei tarvitse mitään sotaa julistaa kenellekkään. Aivan älyttömiä kommentteja sodan julistaminen jos ei huolehdi jälkikasvustaan asiaan kuuluvalla tavalla. 

Asuimme joskus 4kk eräässä taiteilijoiden residenssisä, suurkaupungissa. Omat lapsemme olivat 4v ja pienempi muuttaessamme 5-viikkoinen. Nautin äitiyslomalaisena rauhallisesta puistoissa, kahviloissa, eläintarhassa ja kaupoissakin kiertelystä lasten kanssa (puolisoni oli se taiteilija ja teki siis useimmiten töitään). Eräänä päivänä naapuriasuntoon tuli hyvin iäkäs ulkomaalainen mies, oikea intellektuelli ja ihan mukavakin, ja hänen n. 7v kuopuksensa. Herra päätteli oitis, että olen hänenkin lapsensa hoitaja koska olen 'vain kotona'! Välillä jaksoinkin tenavaa viihdyttää, mutta pikkuvanha tyttö oli varsin kärkäs ja arvosteli esim. paikallisia ihania kavereitamme ikävällä tavalla, vaikka oli vasta pieni lapsi! Kehitin taitavan strategian esim. lähdin tosi aikaisin liikkeelle. Tästähän sain sitten haukkumista osakseni. Täytyy myöntää, että aloin käyttäytyä lapsen lailla itsekin...Olisi pitänyt vaan olla jämäkkä ja puhua papparaisen kanssa suoraan.

Itselle tuli ekana mieleen, että lapsi on todennäkösesti yksinäinen. Hänellähän on kaksi isompaa sisarusta, jotka paljon pois kotoa. Yksikin päivä voi tuntua lapsesta todella pitkältä viettää yksin, saati koko kesä, kun ikkunasta näkee kuinka naapurissa on väkeä ja lapset leikkivät keskenään. Vaikka tämän lapsen vanhemmat olisivatkin kotona, eivät he välttämättä tajua huomioida lasta tarpeeksi.

Me asuttiin kerrostalokaksiossa, vanhemmat, minä ja 6v vanhempi veljeni. Olin paljon parhaan kaverini luona omakotitalossa ja ulkona, koska meillä ei ollut tilaa, eikä pihaa. Itsestänikin tuntui että vietin enemmän aikaa kaverilla kuin kotona. Veljeeni oli liikaa ikäeroa ja vanhempani olivat yrittäjinä aina töissä. En muista että kaverini vanhemmat olisi koskaan ajaneet minua pois, mutta paljon vietin kyllä heillä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kahtena kesänä ns lusälapsi. Naapurin mummolla oli tyttö hoidossa koko kesän, kun tutön perhe halusi koroilla uuden vauvan kanssa.

Tyttö oli yksinkertaisesti yksinäinen ja heti aamusta oli pihalla odottamassa leikkikavereita.

Meille asia oli ok. Oli ihan sama, oliko meillä 3 vai 4 lasta. Siinä se meni joukon jatkona.

Mutta toisen kesän jälkeen kun tytön äiti huomasi, että tyttö viettikin aikaa meillä, eikä mummon kanssa kahdestaan, sai kohtauksen ja kielsi tyttöä käymästä meillä ollenkaan. Meille ei kyllä käynyt sanomassa mitään, mutta mummolta kuulin.

Eli kysymyksessä voi olla vain yksinäinen lapsi, joka kaipaa seuraa ja vanhemmat ei jaksa viihdyttäö ainoaa lastaan.

Tätä tyttöä kävi väjän sääliksi, kun kiellon jälkeen vietti kesää yksin mummon pihalla leikkien yksin ja katsellen meille ja huudellen välillä, mitä me tehdään.

Oletko päissäsi kun niin sekava kirjoitusvirheineen. Sääli on sairautta eikä ole oikein olla puuttumatta lapsen kotioloihin jos huomaa olevan epänormaalia. Tiedän kun meidät olisi pitänyt huostaan ottaa mutta kukaan ei puuttunut. Meidät jätettiin yksin nukkumaan omakotitaloon eikä aina ollut ruokaa ollenkaan kun vanhemmat lähtivät juhlimaan. Joitain naapureita oli mutta ne ihan välinpitämättömiä ja lie samanlaisia itsekkin. 

Inhottava tilanne, ei tuossa varmaan auta kun sanoa lapselle suoraan että "Nyt kotiin, et voi olla meillä tänään". Ja se sit joka päivä uudestaan.

Koska jos on joku alakoululainen,  voi olla ettei oikeasti muista enää seuraavana päivänä mitä on sanottu ja silloin selkeä "ei tänään" on helpointa saada menemään oikeasti perille. Itse työssä lasten kanssa törmään välillä tähän, joillakin muisti on muutaman minuutin ja sitten taas kerrataan samaa asiaa tai sääntöä.

Itse vietin lapsuuteni naapurissa, en tiedä miten hirveää se heille oli, toivottavasti ei niin kamalaa kun aloittaja kuvaa, mä tein kiltisti kotihommia jos niitä mulle siellä annettiiin ja mut otettiin mukaan vaikka minne. He olivat mun toinen perhe ja olen ikikiitollinen siitä, kotona oli aika kireä tunnelma usein, vaikkei ulospäin näkyviä ongelmia tai päihteitä ollut kuvioissa. Musta tuli suht normaali kiitos noiden naapureiden, joilta sain normaalin perheen ja olemisen mallin.

Omien lasten kohdalla yhden lapsen kaverilla selkeästi huonommat kotiolot ja oli meillä vuosia aina, otettiin mukaan kaikkeen ja sai olla ja syödä meillä, erona ap:n tilanteeseen, että oma lapsi piti tätä parhaana kaverinaan. Jos lapsi kokee leikkimisen ja kaverin rasitteena, ei häntä pidä siihen kaveruuteen pakottaa ja silloin se on aikuisen asia vetää rajat naapurin kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Minä teen lasun välittömästi välittämästä naapurin aikuisten elämästä jos lapsi heitteillä enkä suojele aikuisia vaan lasta. 

Aiheettomat lasut eli lastensuojeluilmoitukset kuormittavat sosiaalityöntekijöitä ja poliiseja kohtuuttomasti, joten niistä voisi laittaa laskun ilmoituksen tekijälle ja sakot aiheettomasta ilmiannosta.

Vierailija kirjoitti:

Me asuttiin kerrostalokaksiossa, vanhemmat, minä ja 6v vanhempi veljeni. Olin paljon parhaan kaverini luona omakotitalossa ja ulkona, koska meillä ei ollut tilaa, eikä pihaa. Itsestänikin tuntui että vietin enemmän aikaa kaverilla kuin kotona. Veljeeni oli liikaa ikäeroa ja vanhempani olivat yrittäjinä aina töissä. En muista että kaverini vanhemmat olisi koskaan ajaneet minua pois, mutta paljon vietin kyllä heillä aikaa.

Ona lapseni oli aikanaan jopa naapurin lapsen mökillä, pyysivät kun lapsellaan ei ollut siellä kavereita ja se sopi meille. Yökyläilykin on normaalia lasten kesken, mutta aloittajahan sanoi etteivät hänen lapsensa halua,  että tämä yksi on aina heillä.