Tuli ihan horvea mieli. Naapurin (?) lahettamana meilla kavi viranomaiset tsekkaamassa lapset. Meilla uhmis ja koliikkivauva enka varmasti satuta tai tee mitaan. Tuliko nyt leima?

Luulisi nyt sossun uskovan lääkärintodistusta lapsen sairauksista. Vai oliko taustalla sittenkin jotain muuta mitä et kerro?

olemme käyneet perheneuvolassa lapsen kuvitellun käytöshäiriön takia ja hakeneet erilaisia taloudellisia tukia kunnalliselta puolelta (nykyään saamme ne kelalta kun lapsella paljastuikin käytöshäiriön sijasta korkeatasoinen autismi) lapsen tutkimusten ja alkuvaiheen hoitojärjestelyjen takia.

Mutta kyseinen sosiaalityöntekijä oli ihminen joka ei halunnut edes ajatella muuta mahdollisuutta kun pahoinpitely. Aliravitsemus oli tiedossa ja siihen oli lääketieteellinen syy, ne imeytymishäiriöt. Silti sosiaalityöntekijä jankutti jakuvalla tahdilla lapsen äidiltä että " kuinka vaikeaa lapsen ruokkiminen muka voi oikein olla" . Siinäkin vaiheessa kun sen lapsen luiden kunto selvisi, sosiaalityöntekijä oli vakaasti sitä mieltä että kyllä vanhemmissa on jotain vikaa oltava joka tapauksessa. Ja yritti kaikin keinoin etsiä aivan mitä tahansa syytä, ettei joutuisi myöntämään että oli ollut väärässä.

Vierailija:

Luulisi nyt sossun uskovan lääkärintodistusta lapsen sairauksista. Vai oliko taustalla sittenkin jotain muuta mitä et kerro?

mutta autismitukiliitossa aiheesta puhutaan paljon. Autismi jää vieläkin aika usein diagnosoimatta tai diagnosoidaan väärin skitsofreniaksi tai syömishäiriöksi tai kontaktihäiriöksi ja noiden kahden viimemainitun kohdalla vanhempien osa ei ole mitenkään kadehdittava.

Puhu täällä vain omista asioistasi

naapurisi oli aika ikävä. jos itse kuulisin paljon huutoa lapsiperheestä niin en nyt mitään poliisia heti soittaisi vaan ottaisin asiasta ensin selvää... esim pimpottamalla ovikelloa. aika törkeetä että ei viitsinyt vaivautua sulta kysymään. olisit voinut selittää tilanteen...

En usko, että huostaanottoja kovin usein tapahtuu, jollei todellista syytä ole. Mutta sen uskon ja valitettavasti myös tiedän, että näitä asioita on päättämässä joissain kohdin ihmisiä, jotka ovat lähinnä sadistisia.



Sossuilla on näissä tilanteissa usein valtaa päättää perheen asioista ja valitettavasti kaikki heistä eivät ole siihen henkisesti kykeneviä. Uskon tähän löytyvän selityksen siitä, että tutkitusti sosiaaliala vetää puoleensa henkisesti epätasapainoisia ihmisiä. Kun tällainen ihminen pääsee jonkun perheen asioiden ohjaksiin, tulokset voivat olla kauheita.



En tarkoita , että näin olisi monella, vain pienellä murto-osalla. Kuitenkin sekin on liikaa.



Tsemppiä ap:lle, minusta naapurisi olisi voinut tarkkailla tilannetta hieman paremmin, ennenkuin tekee tuollaisen ilmoituksen. Et varmaan kaivannut tuollaista tapausta, kun muutenkin on vaikeaa.



Pää pystyyn. olet lastesi paras äiti, muista se:)

mutta kun näitä eriasteisesti kiusaa tekeviä naapureita on melkein joka taloyhtiössä: tekevät nimettömiä ilmiantoja, lähettelevät kirjeitä, kolistavat pattereita jne. Mitä voisi tehdä tuollaisen ilmoituksen jälkeen? Jos siis sille ei ole mitään perusteita tietenkin vaan kyse on kiusanteosta? Voiko kyseisestä naapurista tehdä valituksen jonnekin?

Vierailija:

mutta kun näitä eriasteisesti kiusaa tekeviä naapureita on melkein joka taloyhtiössä: tekevät nimettömiä ilmiantoja, lähettelevät kirjeitä, kolistavat pattereita jne. Mitä voisi tehdä tuollaisen ilmoituksen jälkeen? Jos siis sille ei ole mitään perusteita tietenkin vaan kyse on kiusanteosta? Voiko kyseisestä naapurista tehdä valituksen jonnekin?

Itsekin olen yh ja olen huomannut, että jos se selviää uteliaille naapureille niin heti kyylätään tarkemmin. Oman ikäiseni ihmiset suhtautuvat normaalisti, mutta vanhemmat tädit jaksavat vahdata ja valittaa aivan kaikesta. Yh on heille yhtä kuin huono äiti ja huono ihminen. Minun lapseni ovat sentään rauhallisia - mitähän olisi tapahtunut, jos olisivat vilkkaampia. Ja voi hirvitys sentään, kun aloin seurustella erään miehen kanssa - siinä tädeillä ikkunaverhot heiluivat ja ovisilmä oli kovassa käytössä. Onneksi muutimme pois siitä talosta.

Vierailija:

MUTTA tiedän ihan tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu. Kun itse jäin yh:ksi niin alakerrassamme asuin nainen joka ei sietänyt lapsia. Teki myös meistä (nimettömänä tietenkin) lastensuojeluilmoituksen...tuntui todella ikävälle, olin juuri jäänyt yh:ksi ja muuttanut tähän uuteen kotiin. No, aiheeton se ilmoitus oli ja viranomaiset sen totesivat...jaksuja sinulle.

Naapurin anoppi tuntuu ottaneen meidät silmätikukseen. Aina kun on kylässä, käy meille jotain huomauttelemassa. Milloin on liian vähän vaatetta lapsillamme, milloin emme muka vahdi niitä ym. ja lapsemme ovat aivan hirveän kurittomia hänen mielestään. Meillä on karkailevainen 2-vuotias ja joskus hän ehtii naapurin pihaan, ennenkuin saamme hänet kiinni. Ihan pari kertaa on käynyt niin, että emme ole huomanneet hänen karanneen, on käynyt jonkunlainen infokatkos vanhempien välillä, että kumpikin on kuvitellut toisen katsovan lapsen perään, mutta olemme asian suhteen ryhdistäytyneet, eikä näilläkään kahdella kertaa mitään onneksi tapahtunut ja lapsi löytyi heti naapurista, jonne oli toisten lasten perään lähtenyt.

Lisäksi meillä on kaksi muuta lasta, vilkkaita molemmat, mutta isompia, joten heistä ei ihan vastaavanlaista ongelmaa ole, eivät vain saisi juuri ääntä pitää....

Pistämme anopin kommentit toisesta korvasta ulos, hän on vanhempi ihminen, ja kun itse tiedän, missä mennään.

Meillä on selvästi erilainen näkemys lasten kasvattamisesta ja hyvästä hoidosta, minulle tärkeää on se, että ulkoillaan paljon, syödään terveellisesti, nukutaan riittävästi ja säännöllisesti ja ollaan paljon kotona yhdessä. Naapurissa tärkeää on herkut ja dvd:t, jatkuva kyläily ja kaupoissa kiertely... ihan kivoja naapurit muuten, mutta minusta on lähes huvittavaa, että anoppi kyttää MEITÄ sen sijaan, että keskittyisi oman lapsensa perheen ohjeistamiseen.

nuoruusvuosina 20 vuotta sitten... minkäänlaista huumeongelmaa hänellä ei ole ollut yli 15 vuoteen eikä muutenkaan päihdeongelmaa. Itselläni ei ole tällaista taustaa.



Kun synnytin sairaalassa alkoivat kysellä miehen humeiden käytöstä. Kerroin etttä mitään käyttöä ei ole, mutta eivät uskoneet vaikka kerroin että tartunnan on saanut joskus 100 vuotta sitten. Meistä tehtiin synnäriltä ilmoitus lastensuojeluviranomaisille ja sossut tuli kylään.



Käytiin sossussa kerran ja he kävi meillä kerran kotona. Sen jälkeen totesivat että eiköhän tämä ollut tässä....



EI jatkotoimenpiteitä. Ette voi kuvitella miltä musta tuntui! Juuri synnyttäneenä hormonit heittää ja luulin että ne vie vauvan vaikkei mitään näyttöä mistään olisikaan. Mies oli ihan rikki koska menneisyys putkahti tosi ikävällä tavalla esiin... ja tunsi syyllisyyttä.



Eli meilläkin käytiin turhaan, olisivat menneet naapuritaloon, siellä ne huumeperheen lapset on!