16-vuotias lapseni on huostaanotettu. Haluatko kysyä tai kommentoida jotain?
Vastailen hetken kysymyksiin, jos sellaisia tulee.
Entä millaisia mielikuvia sinulle tulee minusta, huostaanotetun äidistä?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Keitä muita perheeseenne kuuluu?
Isosisko, isä ja pikkuvelipuoli.
Vierailija kirjoitti:
Onko syömishäiriöinen?
Ei.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi on otetti huostaan ja mitä mieltä olet siitä?
Huostaanotto tehtiin lapsen oman käytöksen takia kiireellisen sijoituksen kautta. Ei aiempaa lastensuojeluasiakkuutta. Tuolloin ho oli minunkin mielestäni ainoa vaihtoehto, jotta lapsi saisi apua.
Taisit vain itse haluta lomaa lapsestasi. Ja jos aidosti toivot, että lapsesi saisi apua niin et olisi antanut ottaa huostaan. Hae apua itsellesi, koska sinussa sen vian täytyy olla, ei lapsessa.
Olisitko halunnut viettää juhannusta kaveriporukalla, mutta kukaan ei kutsunut?
onkos tää isä tämän huostaanotetun isä? Vai sen velipuolen isä? Missä oikea isä on? Kuinka tuore on tää uusi parisuhde?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi on otetti huostaan ja mitä mieltä olet siitä?
Huostaanotto tehtiin lapsen oman käytöksen takia kiireellisen sijoituksen kautta. Ei aiempaa lastensuojeluasiakkuutta. Tuolloin ho oli minunkin mielestäni ainoa vaihtoehto, jotta lapsi saisi apua.
Taisit vain itse haluta lomaa lapsestasi. Ja jos aidosti toivot, että lapsesi saisi apua niin et olisi antanut ottaa huostaan. Hae apua itsellesi, koska sinussa sen vian täytyy olla, ei lapsessa.
Olisitko halunnut viettää juhannusta kaveriporukalla, mutta kukaan ei kutsunut?
en vietä lomia kaveriporukalla. En ole mikää teini ja juhannus ei ole mulle mikään suuri juhla.
Olisitko halunnut viettää juhannusta kaveriporukalla, mutta kukaan ei kutsunut?[/quote]
En.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi on otetti huostaan ja mitä mieltä olet siitä?
Huostaanotto tehtiin lapsen oman käytöksen takia kiireellisen sijoituksen kautta. Ei aiempaa lastensuojeluasiakkuutta. Tuolloin ho oli minunkin mielestäni ainoa vaihtoehto, jotta lapsi saisi apua.
Taisit vain itse haluta lomaa lapsestasi. Ja jos aidosti toivot, että lapsesi saisi apua niin et olisi antanut ottaa huostaan. Hae apua itsellesi, koska sinussa sen vian täytyy olla, ei lapsessa.
Olisitko halunnut viettää juhannusta kaveriporukalla, mutta kukaan ei kutsunut?
en vietä lomia kaveriporukalla. En ole mikää teini ja juhannus ei ole mulle mikään suuri juhla.
No mistä syystä sitten pitää kirjoittaa tuolla tavalla ihmiselle, jolla on todella suuria vaikeuksia elämässään?
Aloittaja kirjoitti:
Olisitko halunnut viettää juhannusta kaveriporukalla, mutta kukaan ei kutsunut?
En.
Ei se kysymys ollut sulle.
Ärsytää nää vanhemmat, jotka toimii "lapsen parhaaksi" ja sanoo, että annoin lapseni huostaan ja soitin lastensuojeluun-JA tein lapsestani ongelman- kun se tarvitsee apua. Kun se ongelma on oikeasti siinä vanhemmassa eikä lapsessa.
Nyt ap menet hakemaan sen lapses sieltä ennen kuin se oppii kaikki temput ja hylkääminenhän tuo sille lapselle on. Nyt oot hylännyt ja raivannut lapses uuden perheesi tieltä. Arvaa miltä siitä lapsesta tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Olisitko halunnut viettää juhannusta kaveriporukalla, mutta kukaan ei kutsunut?
En.
Ei se kysymys ollut sulle.
Ok :)
Vierailija kirjoitti:
onkos tää isä tämän huostaanotetun isä? Vai sen velipuolen isä? Missä oikea isä on? Kuinka tuore on tää uusi parisuhde?
Olemme siis eronneet lapsen isän kanssa, mutta hän on tiivis osa lapsen elämää, ja siksi kuuluu lapsen perheeseen. En ole uudessa parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Ärsytää nää vanhemmat, jotka toimii "lapsen parhaaksi" ja sanoo, että annoin lapseni huostaan ja soitin lastensuojeluun-JA tein lapsestani ongelman- kun se tarvitsee apua. Kun se ongelma on oikeasti siinä vanhemmassa eikä lapsessa.
Nyt ap menet hakemaan sen lapses sieltä ennen kuin se oppii kaikki temput ja hylkääminenhän tuo sille lapselle on. Nyt oot hylännyt ja raivannut lapses uuden perheesi tieltä. Arvaa miltä siitä lapsesta tuntuu.
Minulla ei ole "uutta perhettä". Olemme keskustelleet lapsen kanssa asioista ja uskallan sanoa tietäväni, että hän ei koe tulleensa hylätyksi.
Voisin hieman kertoa tässä omaa kokemustani. Tai siis tyttäreni ja minun yhteistä kokemusta.
Tyttäreni sairastui 16-vuotiaana syvään masennukseen. En saanut häntä enää aamuisin ylös ja kouluun. Tosinaan jaksoi mutta yleensä ei.
Haimme apua, tyttö olisi itse halunnut psykiatriseen hoitoon joksikin aikaa koska kärsi itsekin tästä valtavasti. Lääkäri laittoi lähetteen, joka tuli takaisin; ei ole tilaa.
Lääkäri oli raivoissaan koska tyttö oli erittäin suuressa itsemurhavaarassa. Sai kuitenkin masennuslääkityksen joka auttoi hieman. Koulu kuitenkin kärsi todella ja sovimme luokanvalvoja kanssa että hän tekee lasun jotta tyttö saisi apua. Se tehtiin, ja meille tuli kahtena kolmena päivänä joku nainen tarkkailemaan meidän kahden välistä dynamiikkaa, niin hän sanoi. Lisäksi kävimme erikeen tapaamassa sosiaalityöntekijää, joka haukkui minut suoraan sanotttuna kelvottomaksi ja kehuskeli miten hänen poikansa eivät koskaan voisi käyttäytyä noin.
Tyttäreni raivostui tästä ja kävi haukkumassa sosiaalityöntekijän. Se vaihdettiin sitten ja tilalle uusi, täysin avuton joka vaikutti pelkäävän meitä. En tiedä miksi. Emme olleet mitenkään uhkaavia mutta totta kai vaadin kiven kovaa apua lapselleni!
Oli puhetta jostain tukiperheestä josta ei sitten tullut kuitenkaan mitään jostain syystä. Lopulta sain tyttäreni psykologille joka ymmärsi ja tyttö alkoi toipua.
Tähän väliin voin kertoa että meillä oli ja on tyttäreni kanssa erittäin läheiset välit, alkoa meillä ei kotona käytetä, väkivaltaa ei ole ollut. Yhtäkään vierasta "isäpuoli"ehdokasta en ole kotiimme raahannut eroni jälkeen. Uskon tietäväni mistä masennus juontui mutta siitä en tässä sen enempää kerro.
Tytön isä kuitenkin hylkäsi hänet kun erosimme, eikä hänellä koskaan ollut läheisiä välejä isäänsä. Isä ei koskaan ottnut syliin, ei huomioinut. Oli ja on varsin kylmä ja etäinen. Siitä tyttö on kärsinyt valtavasti.
Meni kolmisen vuotta sinnitellessä kunnes tyttö sanoi että alkaa tuntea että tämä riittää, tästä on noustava. Ja hän alkoi toipua toden teolla. Jäljelle jäi ahdistuneisuutta jonka hän kuitenkin taklaa todella hyvin. On lukenut ne aineet jotka koulussa jäi lukematta ja suorittaa lukiota yksityisesti.
Sinä aloittaja olet onnekas kun saitte kuitenkin apua, me emme saaneet.
Aina ei ole kyse mistään ongelmaperheestä siinä mielessä että elettäisiin holtitonta elämää. Tämä tarina on tosi. Näin meille kävi vaikka itse pyysimme apua ja opettajan kanssa tehtiin lasu.
Ehkä olisi sitten pitänyt olla juoppo ja tyttären kriminaalin alku. En tiedä.
Teillä on raskas tilanne, ymmärrän miltä tuntuu.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsytää nää vanhemmat, jotka toimii "lapsen parhaaksi" ja sanoo, että annoin lapseni huostaan ja soitin lastensuojeluun-JA tein lapsestani ongelman- kun se tarvitsee apua. Kun se ongelma on oikeasti siinä vanhemmassa eikä lapsessa.
Nyt ap menet hakemaan sen lapses sieltä ennen kuin se oppii kaikki temput ja hylkääminenhän tuo sille lapselle on. Nyt oot hylännyt ja raivannut lapses uuden perheesi tieltä. Arvaa miltä siitä lapsesta tuntuu.
Minulla ei ole "uutta perhettä". Olemme keskustelleet lapsen kanssa asioista ja uskallan sanoa tietäväni, että hän ei koe tulleensa hylätyksi.
kyllä se tuntee itsensä hylätyksi, mutta ei sano sitä sulle. Lapset on niiin lojaaleja vanhempiaan kohtaan. Se kokee olevansa sulle taakka ja haluaa suojella sua
Ajatteletko hyvää jälkihoitosysteemiä? Puhuttiin siitä lapsen kanssa, mutta kumpikaan ei osannut teeskennellä ongelmia. Olisi voinut opiskella, koska minulla ei ole varaa elättää ja maksaa kouluja. Valitsi sitten maksuttoman koulun, eri alan. Silti oli otettava vähän lainaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi on otetti huostaan ja mitä mieltä olet siitä?
Huostaanotto tehtiin lapsen oman käytöksen takia kiireellisen sijoituksen kautta. Ei aiempaa lastensuojeluasiakkuutta. Tuolloin ho oli minunkin mielestäni ainoa vaihtoehto, jotta lapsi saisi apua.
Taisit vain itse haluta lomaa lapsestasi. Ja jos aidosti toivot, että lapsesi saisi apua niin et olisi antanut ottaa huostaan. Hae apua itsellesi, koska sinussa sen vian täytyy olla, ei lapsessa.
Olisitko halunnut viettää juhannusta kaveriporukalla, mutta kukaan ei kutsunut?
Eri, mutta en myöskään helpolla luottaisi lastensuojelun osaavan auttaa vaikeissa tapauksissa. Sehän se ongelma on, että vaikeissa tapauksissa on lähes mahdotonta auttaa ja lasu lähtee viemään ja mahdollistamaan asioita yleensä huonompaan suuntaan.
Sairas.