Vauvan nukuttaminen tuntuu kuin joltain rakettitieteeltä
Hermot menee. Aina on jotain ihmeen vaiheita ja itkua ja hammasten kiristystä, sitten pari päivää menee täydellisesti kunnes taas menee persiilleen.
Meillä 11kk iässä päiväunille menosta alkoi tulla aivan mahdotonta. Yritän laittaa vauvan nukkumaan kun alkaa olla kärttynen ja haukotella sekä hieroa silmiään, mutta se on puoli minuuttia sängyssä pyöriskelyä ja sitten se pomppii jo ylhäällä muka täysin pirteänä. Tunnin päästä luovutan. Yleensä suostuu nukkumaan vain yhdet päikkärit, jotka max 1h15min. ja iltaa kohden menee rähinäksi. Yötkin on rikkonaiset. Kahdella päikkärillä ilta ja yö menee paremmin, mutta päikkäreille meno on joka kerta jumalaton taistelu. En vaan tajua mitä pitäisi tehdä. Melkein joka päivä menee hieman eri rytmissä.
Kommentit (54)
Nukkuisiko yöt paremmin jos ei enää nukkuisi päiväunia?
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on vähän huono asenne minusta. Kuulostaa ainakin aika negatiiviselta. Ne äidit varmaan pärjää paremmin vauvojensa kanssa, jotka tuumaa "aha, vauva ei nyt sit mennytkään päikkäreille." No ei ne aina meekään vaikka vähän olis väsymisen merkkejä eikä sitä kannata silloin tuntia yrittää turhauttaa siellä sängyssä. Puuhastelette sitten jotain taas vaan ja nautitte toistenne olemassaolosta. Kyllä se sitten jossain kohtaa simahtaa. Tommonen kellon tuijottaminen ja vaipuminen epätoivoon ei ratkaise mitään ja voin luvata, että et saa yhtään ainoaa toimivaa neuvoa palstan yliempaattisilta pätijöiltä (kiitos miinuksista), miten saisit 11 kk vauvayksilön nukahtamaan haluamallasi tavalla.
komppaan tätä! Mun ei nukkunut päiväunia juuri koskaan naapurin vauva nukkui neljäkin tuntia! Annoin sitten touhuta omiaan lattialla, ja joskus yllätinkin että oli unessa, leikin keskellä. Neuvolasta kyselin niin siellä vanha tervhoitaja sanoi että lapsi on ns virkeä lapsi, ei ehdi nukkumaan! Maailma on täynnä mielenkiintoisia asioita, pitää tutkia. Ei nukkunut rattaissakaan, ihan turha neuvo! piti nähdä kaikki. Kun oppi puhumaan, kyseli koko ajan "mikätoion".
Eli unohda se pakkonukuttaminen, laita mieluummin illalla aiemmin, niin minä tein, meni iltatouhujen jälkeen jo kasilta yöunille, nukkui aamuun saakka koko yön!
Anna leikkiä ja anna virikkeitä!
Eikö sinulle ole kukaan kertonut, että vauvoilla unirytmi muuttuu? Ensin nukkuu suurimman osan ajasta ja herää vain syömään enemmän tai vähemmän säännöllisesti, sitten nukkuu kahdet päiväunet, sitten vain yhdet. Tämä siirtymävaihe on se, joka on "rakettitiedettä".
Olen useamman lapsen äitinä ollut sitä mieltä, että lasten nukuttaminen kuuluu anestesia-ammattilaisille. Kotona nukkuvat tai ovat nukkumatta, siitä sen suurempaa manööveriä tekemättä. Suurimmat ongelmat aiheuttivat päiväkodin väärin ajoitetut päiväunet, mutta ei niistä nyt sen enempää.
Auttaisko, jos pimennät huoneen täysin
Vauvathan aistii äidin mielialat. Jos ajattelet että laitat vauvan nukkumaan ja sitten teet jotain kivaa omaa juttua niin ei varmasti nuku kun vauva jää odottamaan mikä se jännä juttu on. Mene itse köllimään päikkäreille, ota vauva kainaloon, esitä nukkuvaa niin hyvin kuin osaat. Kannattaa ainakin kokeilla.
Huoh näitä kommentteja. Meillä on myös ollut tällaisia unta vastaan taistelevia vauvoja. Ei auta, rytmit, rutiinit, hiljaisuus, huijaus.. Ei mikään. Raivoavat aina, kun yrittääkään nukkumaan, koska se on ilmeisesti pahinta, mitä elämässä tietävät. Onneksi aika auttaa ja 3-vuotiaana ovat alkaneet sitten nukkumaan ihan suosiolla. Siihen asti jokainen nukkumaanmeno on ollut taistelua. Esikoinen jopa hakkasi päätä seinään tai nipisteli poskiaan, ettei vaan nukahtaisi sänkyynsä. Huvittavaa, kun silmät luppasevat väsymyksestä ja silti toinen pitää niitä vaikka käsin väkisin auki.
Vierailija kirjoitti:
Yritetään nukuttaa ihminen, joka ei halua nukkua - "naisen logiikkaa"?
Minä olen kärsinyt koko lapsuuteni ja nuoruuteni univaikeuksista. Äitini oli juurikin sellainen ns. "pakkonukuttaja" ja sänkyyn mentiin aina orjallisesti samaan aikaan. Sitten hän oli järkyttävän turhautunut ja vihainen, jos en saanut unta. Tästä jäi nukkumaan menemisen pelko ja stressasin joka ilta, että suunnilleen koko elämä on pilalla, jos en saakaan unta. Joskus 25-vuotiaana tajusin sen, ettei minun ole pakko nukkua, jos ei nukuta. Yllättäen tämän jälkeen en ole valvonut varmaan kertaakaan yli puolen yön.
Kannattaa imettää ensin tai jos et imetä niin pulloa. Oma vauva nukahti aina niin
Jos pitää noin työläästi "nukuttaa" niin kaksissa päikkäreissä menee kyllä koko päivä.
Temperamentista kiinni. Meilläkin esikoinen nukkui päiväunet joko tississä kiinni tai imetyksen loputtua itse nukahtaen milloin mihinkin. Nukutus yksin ei onnistunut koskaan, eikä esim. vaunuissa nukkunut kuin 20 Min.
On ollut vaativa ja seurankipeä lapsi. Ei leiki yksin mitään. Tarvitsee jatkuvaa virikettä leikkiäkseen, eikä tykkää leikkiä leluilla. Tuntuu, että hänelle kaikki on ongelmallista. Syöminen ja nukkuminen...
Kuopus taas on ollut perus lapsi, joka on pienestä asti nukkunut pitkät unet vaunuissa parvekkeella ilman heijausta, eikä tarvitse jatkuvaa seuranpitoa. Leikkii leluilla itsenäisesti. Syö ja juo ennakkoluulottomasti melkein mitä vain.
Vierailija kirjoitti:
Vauvathan aistii äidin mielialat. Jos ajattelet että laitat vauvan nukkumaan ja sitten teet jotain kivaa omaa juttua niin ei varmasti nuku kun vauva jää odottamaan mikä se jännä juttu on. Mene itse köllimään päikkäreille, ota vauva kainaloon, esitä nukkuvaa niin hyvin kuin osaat. Kannattaa ainakin kokeilla.
En ole tämän kirjoittaja, mutta ihmettelin alapeukkuja, koska kyllähän se lapsi tosiaan vaistoaa sen, että vanhemmalla on kiire jonnekin, eikä sitten malta käydä nukkumaan. Samalla lailla ne eläimet reagoi omistajan levottomuuteen olemalla levottomia, ja vauvat/taaperot toimivat vähän samalla periaatteella. Oman 1,5v taaperon nukuttamisessa menee aina silloin pidempään, kun odotan, että pääsisin itse tekemään jotain. Sitten taas kun ei ole kiire mihinkään, nukahtaa paljon nopeammin. Olenkin yrittänyt ajatella, että ottaa sen ajan, minkä tarvitsee, koska en mitään ehdi tehdä kuitenkaan, kun kuopus 3kk herää :D
Nytkin taapero on nukkunut alle puoli tuntia ja tuolla tuo vauva jo vaunuissa ähisee, että se siitä omasta ajasta sitten.
Sille, joka pohti, saako lapsi traumoja jos sen jättää huutamaan yksinään, niin unikouluthan perustuvat siihen, että annetaan itkeä/huutaa aina vähän pidempään ennen kuin reagoidaan. Samoin monet asiantuntijat ovat sanoneet, että lapsi on hyvä opettaa nukahtamaan itsekseen sen sijaan, että yritetään saada nukahtamaan. En sanoisi, että se itku/huuto on haitallista, JOS kykenee erottamaan protestoinnin oikeasta hädästä -> voi jättää protestimarinat huomiotta ja odottaa, että lapsi rauhoittuu, ja sitten jos lapsella on oikeasti hätä, reagoi välittömästi eikä jää odottelemaan, koska se taas on huono asia, että lapsi menee niin pitkälle paniikkiin, että muuttuu turraksi (=rauhoittaa itse itsensä).
Jos et tunnista eroa itkujen välillä, lienee parempi reagoida aina, mutta sillä pienellä viiveellä ennen paniikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan ihan yrittänyt vain, että viet sänkyyn ja poistut. Antaa touhuta, jos haluaa ja jos itkee, niin käyt peittelemässä ja poistut taas. Se on totta, että jos lapsi nukkuu liian vähän päiväunia, niin usein se näkyy levottomina öinä. Meillä kun siirryttiin yksiin päiväuniin, niin alussa ne oli lyhyemmät, mutta piteni kyllä n. 1,5h-2h ajan kuluessa.
Neuvot traumatisoimaan lapsen hylkäämisellä. Miksi?
Voi luoja. On se kumma, kun nykyajan lapset traumatisoituu niin herkästi😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvathan aistii äidin mielialat. Jos ajattelet että laitat vauvan nukkumaan ja sitten teet jotain kivaa omaa juttua niin ei varmasti nuku kun vauva jää odottamaan mikä se jännä juttu on. Mene itse köllimään päikkäreille, ota vauva kainaloon, esitä nukkuvaa niin hyvin kuin osaat. Kannattaa ainakin kokeilla.
En ole tämän kirjoittaja, mutta ihmettelin alapeukkuja, koska kyllähän se lapsi tosiaan vaistoaa sen, että vanhemmalla on kiire jonnekin, eikä sitten malta käydä nukkumaan. Samalla lailla ne eläimet reagoi omistajan levottomuuteen olemalla levottomia, ja vauvat/taaperot toimivat vähän samalla periaatteella. Oman 1,5v taaperon nukuttamisessa menee aina silloin pidempään, kun odotan, että pääsisin itse tekemään jotain. Sitten taas kun ei ole kiire mihinkään, nukahtaa paljon nopeammin. Olenkin yrittänyt ajatella, että ottaa sen ajan, minkä tarvitsee, koska en mitään ehdi tehdä kuitenkaan, kun kuopus 3kk herää :D
Nytkin taapero on nukkunut alle puoli tuntia ja tuolla tuo vauva jo vaunuissa ähisee, että se siitä omasta ajasta sitten.
Sille, joka pohti, saako lapsi traumoja jos sen jättää huutamaan yksinään, niin unikouluthan perustuvat siihen, että annetaan itkeä/huutaa aina vähän pidempään ennen kuin reagoidaan. Samoin monet asiantuntijat ovat sanoneet, että lapsi on hyvä opettaa nukahtamaan itsekseen sen sijaan, että yritetään saada nukahtamaan. En sanoisi, että se itku/huuto on haitallista, JOS kykenee erottamaan protestoinnin oikeasta hädästä -> voi jättää protestimarinat huomiotta ja odottaa, että lapsi rauhoittuu, ja sitten jos lapsella on oikeasti hätä, reagoi välittömästi eikä jää odottelemaan, koska se taas on huono asia, että lapsi menee niin pitkälle paniikkiin, että muuttuu turraksi (=rauhoittaa itse itsensä).
Jos et tunnista eroa itkujen välillä, lienee parempi reagoida aina, mutta sillä pienellä viiveellä ennen paniikkia.
Täällä nyt sattuu olemaan melko paljon semmosia hysteerikkoja, joiden vauvatkin traumatisoituu itkusta. Voi vain pohtia mitä tämmöisten lapsista kasvaa.
Mä voin odottaa. Haluan vain hyvää lapselleni.