Lue keskustelun säännöt.
Vauvan nukuttaminen tuntuu kuin joltain rakettitieteeltä
23.06.2022 |
Hermot menee. Aina on jotain ihmeen vaiheita ja itkua ja hammasten kiristystä, sitten pari päivää menee täydellisesti kunnes taas menee persiilleen.
Meillä 11kk iässä päiväunille menosta alkoi tulla aivan mahdotonta. Yritän laittaa vauvan nukkumaan kun alkaa olla kärttynen ja haukotella sekä hieroa silmiään, mutta se on puoli minuuttia sängyssä pyöriskelyä ja sitten se pomppii jo ylhäällä muka täysin pirteänä. Tunnin päästä luovutan. Yleensä suostuu nukkumaan vain yhdet päikkärit, jotka max 1h15min. ja iltaa kohden menee rähinäksi. Yötkin on rikkonaiset. Kahdella päikkärillä ilta ja yö menee paremmin, mutta päikkäreille meno on joka kerta jumalaton taistelu. En vaan tajua mitä pitäisi tehdä. Melkein joka päivä menee hieman eri rytmissä.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä tässä tilanteessa lohduta, mutta tuokin on vain ohimenevä vaihe. Meilläkin on ollut ongelmia päiväunien kanssa. Olen silti vain päättänyt, että nyt levätään vaikka vauva ei nukkuisi. Laitan hänet pinnasänkyyn ja menen itse viereiseen nojatuoliin lepäämään/lukemaan/selaan puhelinta. Joskus vauva touhuaa sängyssään sen tunninkin, mutta useimmiten on sitten kuitenkin nukahtanut.
Meillä 13 kuukauden ikäinen karjuu, kun sen laittaa sänkyyn. Menen yleensä pois huoneesta ja vähän ajan kuluttua se karjuminen loppuu, kun vauva rauhoittuu ja sitten nukahtaa. Mulla on vaan hirveä olo, kun mä jätän sen karjumaan sänkyyn. Saako se nyt jotain hylkäämistraumoja? Mutta tuntuu huonolta myös seistä pinnasängyn vieressä odottamassa, että huuto lakkaa. Joskus olen kokeillut odottaa huudon lakkaamista, mutta sitten se alkaa alusta, kun poistun huoneesta. Vauvan olessa pienempi istuin sängyn vieressä, kunnes hän nukahti, mutta se oli tosi stressaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Herkkäunisuus on sitä että ollaan tehty maailmasta liian hiljainen. Tiedän tämän. Älkää hissutelko.
Ei pidä paikkaansa! Olosuhteet nukkumiselle eivät voi olla liian hyvät. Toki pienet, tietyntyyppiset äänet voivat rauhoittaa lasta, joka jossain määrin kokee turvattomuutta. Mutta lähtökohtaisesti ihmiselle on annettava mahdollisimman hyvät olosuhteen syväänkin uneen. Osa ihmisistä on jo vauvana neurologisesti kypsempiä, ja häiriintyy melusta ison lapsen / aikuisen tavoin.
Olet varmaan ihan yrittänyt vain, että viet sänkyyn ja poistut. Antaa touhuta, jos haluaa ja jos itkee, niin käyt peittelemässä ja poistut taas. Se on totta, että jos lapsi nukkuu liian vähän päiväunia, niin usein se näkyy levottomina öinä. Meillä kun siirryttiin yksiin päiväuniin, niin alussa ne oli lyhyemmät, mutta piteni kyllä n. 1,5h-2h ajan kuluessa.
Yritetään nukuttaa ihminen, joka ei halua nukkua - "naisen logiikkaa"?
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan ihan yrittänyt vain, että viet sänkyyn ja poistut. Antaa touhuta, jos haluaa ja jos itkee, niin käyt peittelemässä ja poistut taas. Se on totta, että jos lapsi nukkuu liian vähän päiväunia, niin usein se näkyy levottomina öinä. Meillä kun siirryttiin yksiin päiväuniin, niin alussa ne oli lyhyemmät, mutta piteni kyllä n. 1,5h-2h ajan kuluessa.
Neuvot traumatisoimaan lapsen hylkäämisellä. Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkäunisuus on sitä että ollaan tehty maailmasta liian hiljainen. Tiedän tämän. Älkää hissutelko.
Ei pidä paikkaansa! Olosuhteet nukkumiselle eivät voi olla liian hyvät. Toki pienet, tietyntyyppiset äänet voivat rauhoittaa lasta, joka jossain määrin kokee turvattomuutta. Mutta lähtökohtaisesti ihmiselle on annettava mahdollisimman hyvät olosuhteen syväänkin uneen. Osa ihmisistä on jo vauvana neurologisesti kypsempiä, ja häiriintyy melusta ison lapsen / aikuisen tavoin.
Tämä ei pidä paikkaansa. Kyse on tottumuksesta. Ihminen ehdollistuu, etenkin vauvana, "liian" hiljaiseen nukkumapaikkaan ja tämä näkyy myöhemmässä elämässä univaikeuksina. Minulla on ihan koulutus alalta ja tietämystä aiheesta, ei ole pelkkää mutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkäunisuus on sitä että ollaan tehty maailmasta liian hiljainen. Tiedän tämän. Älkää hissutelko.
Ei pidä paikkaansa! Olosuhteet nukkumiselle eivät voi olla liian hyvät. Toki pienet, tietyntyyppiset äänet voivat rauhoittaa lasta, joka jossain määrin kokee turvattomuutta. Mutta lähtökohtaisesti ihmiselle on annettava mahdollisimman hyvät olosuhteen syväänkin uneen. Osa ihmisistä on jo vauvana neurologisesti kypsempiä, ja häiriintyy melusta ison lapsen / aikuisen tavoin.
Monilla ongelmat tuntuvat syntyvän siitä, kun mielessä on jäykkä, sitkeä mielikuva siitä, mitä on toiselle ihmiselle hyväksi. Sitä mielikuvaa ei kyetä muuttamaan, jolloin yhä enemmän "hakataan päätä seinään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkäunisuus on sitä että ollaan tehty maailmasta liian hiljainen. Tiedän tämän. Älkää hissutelko.
Ei pidä paikkaansa! Olosuhteet nukkumiselle eivät voi olla liian hyvät. Toki pienet, tietyntyyppiset äänet voivat rauhoittaa lasta, joka jossain määrin kokee turvattomuutta. Mutta lähtökohtaisesti ihmiselle on annettava mahdollisimman hyvät olosuhteen syväänkin uneen. Osa ihmisistä on jo vauvana neurologisesti kypsempiä, ja häiriintyy melusta ison lapsen / aikuisen tavoin.
Tämä ei pidä paikkaansa. Kyse on tottumuksesta. Ihminen ehdollistuu, etenkin vauvana, "liian" hiljaiseen nukkumapaikkaan ja tämä näkyy myöhemmässä elämässä univaikeuksina. Minulla on ihan koulutus alalta ja tietämystä aiheesta, ei ole pelkkää mutua.
Höpö höpö.
"Ehdollistuu hyvää", onko hullumpaa kuultu!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä tässä tilanteessa lohduta, mutta tuokin on vain ohimenevä vaihe. Meilläkin on ollut ongelmia päiväunien kanssa. Olen silti vain päättänyt, että nyt levätään vaikka vauva ei nukkuisi. Laitan hänet pinnasänkyyn ja menen itse viereiseen nojatuoliin lepäämään/lukemaan/selaan puhelinta. Joskus vauva touhuaa sängyssään sen tunninkin, mutta useimmiten on sitten kuitenkin nukahtanut.
Meillä 13 kuukauden ikäinen karjuu, kun sen laittaa sänkyyn. Menen yleensä pois huoneesta ja vähän ajan kuluttua se karjuminen loppuu, kun vauva rauhoittuu ja sitten nukahtaa. Mulla on vaan hirveä olo, kun mä jätän sen karjumaan sänkyyn. Saako se nyt jotain hylkäämistraumoja? Mutta tuntuu huonolta myös seistä pinnasängyn vieressä odottamassa, että huuto lakkaa. Joskus olen kokeillut odottaa huudon lakkaamista, mutta sitten se alkaa alusta, kun poistun huoneesta. Vauvan olessa pienempi istuin sängyn vieressä, kunnes hän nukahti, mutta se oli tosi stressaavaa.
Trauma vetää ihmeen hiljaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta syntyy vaikutelma, että ylistimuloit vauvaa, jonka jälkeen yrität aktiivisesti hylätä hänet - jopa tunnin ajan. Tämä olisi aika rankkaa kiusaamista.
Päivittäisiin tapoihin kuuluu vauvan aggressiivinen kiusaaminen, ja se tuntuu rakettitieteeltä.
Teet asioista vaikeampia, kuin niiden tarvitsee olla. Luultavasti siksi, ettet suostu muuhun kuin siihen, että sinun näkemyksesi on ainoa oikea; olet valmis sullomaan toisen muottiin, taistelet. Lopputuloksena on, että sinulta menee hermo ja lapsi traumatisoituu.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Herkkäunisuus on sitä että ollaan tehty maailmasta liian hiljainen. Tiedän tämän. Älkää hissutelko.
Höpö höpö. Meillä on monta lasta eikä varmasti olla totutettu liikaan hiljaisuuteen vaan melua on väkisinkin päiväuniaikaan. Silti 9kk vauva herää jokaiseen ääneen, ei siis koskaan ole tottunut meteliin. Voin sanoa että raskasta on, mutta kolmea muuta ei voi vaatia olemaan aina täysin hiljaa vauvan päikkäreiden ajan. Joten vauva nukkuu minkä nukkuu enkä ota asiasta enempää paineita.
Ja ei, ei auta nukutus rattaissa ja muut kikat, jollei olla hiljaisuudessa metsän keskellä. Herää muuten ohi ajavan auton ääneen, jopa kovempaan linnunlauluun. Nukahtaa uudelleen vain heijaamalla, jos on tarpeeksi hiljaista.
Eli joo, et tiedä. Todella syyllistävää selittää ettö muka opetetaan herkkäuniseksi. Et selvästi tiedä mitä herkkäuninen vauva tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nuku edes vaunuissa tai rattaissa, jos menet lenkille hänen kanssaan. Samalla saat itsekin liikuntaa.
Ei enää onnistu sekään. Yrittää vaunuissa vain nousta jatkuvasti istumaan ja kiivetä pois. Todella väsyneenä saattaa luovuttaa hetken estelyn jälkeen ja nukahtaa, mutta havahtuu ulkomaailman ääniin todella herkästi ja unet keskeytyy. Ennen nukkui ulkona vaunuissa kuin tukki ihan missä vaan metelissäkin :(
ap
Onko sulla rattaissa mahdollista laittaa makuuasentoon ja valjaat kiinni? Ei silloin ole enää turvallista käyttää vaunukoppaa ilman vöitä, kun vauva osaa sieltä nousta. Silloin on jo myöhäistä laittaa nukkumaan kun vauva on jo kärttyinen, on hankala rauhoittua unille. Eli aiemmin hyväntuulisena, mutta väsyneenä nukkumaan.
Hyväntuulisena korostuisi, ettei unelle ole mitään tarvetta. Uuvuttamalla voisi ajatella, että saisi vauvan hetkeksi "pois" aikataulusta. Taktiikka ei vain toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nuku edes vaunuissa tai rattaissa, jos menet lenkille hänen kanssaan. Samalla saat itsekin liikuntaa.
Ei enää onnistu sekään. Yrittää vaunuissa vain nousta jatkuvasti istumaan ja kiivetä pois. Todella väsyneenä saattaa luovuttaa hetken estelyn jälkeen ja nukahtaa, mutta havahtuu ulkomaailman ääniin todella herkästi ja unet keskeytyy. Ennen nukkui ulkona vaunuissa kuin tukki ihan missä vaan metelissäkin :(
ap
Meillä torkahtaa rattaisiin istuma-asentoon, ei voi vastustaa unta siinä vaikka yrittää😅Katselee maisemia silmät sirrillään ja sinnittelee hereillä, mut AINA lopulta nukahtaa. Vaunuissa tätä ei tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta syntyy vaikutelma, että ylistimuloit vauvaa, jonka jälkeen yrität aktiivisesti hylätä hänet - jopa tunnin ajan. Tämä olisi aika rankkaa kiusaamista.
Päivittäisiin tapoihin kuuluu vauvan aggressiivinen kiusaaminen, ja se tuntuu rakettitieteeltä.
Teet asioista vaikeampia, kuin niiden tarvitsee olla. Luultavasti siksi, ettet suostu muuhun kuin siihen, että sinun näkemyksesi on ainoa oikea; olet valmis sullomaan toisen muottiin, taistelet. Lopputuloksena on, että sinulta menee hermo ja lapsi traumatisoituu.
No laita linkki toimivaan lasten nukutukseen. Tää on aina tätä, että tullaan pätemään ja haukkumaan toinen tyhmäksi, mutta sitten ei itse osata edes antaa sitä neuvoa, joka on niin helppo ja toimiva.
- ei ap
Vierailija kirjoitti:
Voin lohduttaa, että teininä ne nukkuu hyvin. Aamulla ihan helposti kahteentoista asti.
Parasomnia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä tässä tilanteessa lohduta, mutta tuokin on vain ohimenevä vaihe. Meilläkin on ollut ongelmia päiväunien kanssa. Olen silti vain päättänyt, että nyt levätään vaikka vauva ei nukkuisi. Laitan hänet pinnasänkyyn ja menen itse viereiseen nojatuoliin lepäämään/lukemaan/selaan puhelinta. Joskus vauva touhuaa sängyssään sen tunninkin, mutta useimmiten on sitten kuitenkin nukahtanut.
Meillä 13 kuukauden ikäinen karjuu, kun sen laittaa sänkyyn. Menen yleensä pois huoneesta ja vähän ajan kuluttua se karjuminen loppuu, kun vauva rauhoittuu ja sitten nukahtaa. Mulla on vaan hirveä olo, kun mä jätän sen karjumaan sänkyyn. Saako se nyt jotain hylkäämistraumoja? Mutta tuntuu huonolta myös seistä pinnasängyn vieressä odottamassa, että huuto lakkaa. Joskus olen kokeillut odottaa huudon lakkaamista, mutta sitten se alkaa alusta, kun poistun huoneesta. Vauvan olessa pienempi istuin sängyn vieressä, kunnes hän nukahti, mutta se oli tosi stressaavaa.
Trauma vetää ihmeen hiljaiseksi.
No miten se nukutus sitten onnistuu traumoitta? Neuvoja otetaan ilolla vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta syntyy vaikutelma, että ylistimuloit vauvaa, jonka jälkeen yrität aktiivisesti hylätä hänet - jopa tunnin ajan. Tämä olisi aika rankkaa kiusaamista.
Päivittäisiin tapoihin kuuluu vauvan aggressiivinen kiusaaminen, ja se tuntuu rakettitieteeltä.
Teet asioista vaikeampia, kuin niiden tarvitsee olla. Luultavasti siksi, ettet suostu muuhun kuin siihen, että sinun näkemyksesi on ainoa oikea; olet valmis sullomaan toisen muottiin, taistelet. Lopputuloksena on, että sinulta menee hermo ja lapsi traumatisoituu.
No laita linkki toimivaan lasten nukutukseen. Tää on aina tätä, että tullaan pätemään ja haukkumaan toinen tyhmäksi, mutta sitten ei itse osata edes antaa sitä neuvoa, joka on niin helppo ja toimiva.
- ei ap
Ei ihminen ole kone, jota voi käyttöoppaan mukaan hallita - kuten ap yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä tässä tilanteessa lohduta, mutta tuokin on vain ohimenevä vaihe. Meilläkin on ollut ongelmia päiväunien kanssa. Olen silti vain päättänyt, että nyt levätään vaikka vauva ei nukkuisi. Laitan hänet pinnasänkyyn ja menen itse viereiseen nojatuoliin lepäämään/lukemaan/selaan puhelinta. Joskus vauva touhuaa sängyssään sen tunninkin, mutta useimmiten on sitten kuitenkin nukahtanut.
Meillä 13 kuukauden ikäinen karjuu, kun sen laittaa sänkyyn. Menen yleensä pois huoneesta ja vähän ajan kuluttua se karjuminen loppuu, kun vauva rauhoittuu ja sitten nukahtaa. Mulla on vaan hirveä olo, kun mä jätän sen karjumaan sänkyyn. Saako se nyt jotain hylkäämistraumoja? Mutta tuntuu huonolta myös seistä pinnasängyn vieressä odottamassa, että huuto lakkaa. Joskus olen kokeillut odottaa huudon lakkaamista, mutta sitten se alkaa alusta, kun poistun huoneesta. Vauvan olessa pienempi istuin sängyn vieressä, kunnes hän nukahti, mutta se oli tosi stressaavaa.
Trauma vetää ihmeen hiljaiseksi.
No miten se nukutus sitten onnistuu traumoitta? Neuvoja otetaan ilolla vastaan.
Liian laaja aihe tässä kerrottavaksi, hidas kone ja mulla meno nyt joten myöskään ryhdy keskusteluun aiheesta. Neuvoja tulee vielä.
Anteeksi, ymmärsin siis väärin aloituksen.
Sitten tuli mieleen että joillain lapsilla unentarve on aika pieni päivisin. Sille ei oikein voi mitään tehdä. Ystäväni lapsi lakkasi nukkumasta päiväunia puolivuotiaana kun omani tarvitsivat päikkäreitä nelivuotiaina vielä. Hyvin yksilöllisiä asioita. Koeta opettaa joku rentoutumis- tai lepohetki mutta älä tee nukahtamisesta liian tärkeää tavoitetta jotta et itse stressaannu.