Jotkut vanhemmat eivät tajua lastensa kasvavan
Työkaverin oli pakko saada töistä vapaata, sillä hänen täytyi ehdottomasti päästä mukaan tyttärensä lääkärireissulle. Vuoden kiireisin aika ja hammasta kiristellen hänelle tuo vapaa saatiin järjesteltyä. Ei muuten mitään, mutta tytär on 23-vuotias ja asunut jo nelisen vuotta omillaan.
Toinen työkaveri meinasi hajota ensin opettajien lakon aikana ja sitten kesälomien alettua. Töiden tekeminen etänä kotona oli kuulemma lasten vuoksi aivan täysin mahdotonta. Hän puhuu alati siitä, kuinka lapsiperheen arki on niin raskasta ja kuinka pienet lapset kuormittavat ja vaativat. Lapset ovat 8 ja 10 v.
Miksi ihmiset ei ymmärrä kohdella lapsiaan ikätasoisesti?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistäs tiedät jos lapsensa oli menossa kuulemaan vaikka syöpähoidoista tms, jossa kyllä tärkeää olla tukihenkilö mukana.
Tunnen perheen hyvin ja tiedän tarkalleen, miksi olivat lääkäriin menossa, sillä äitinsä on vuosien aikana siitä paljon puhunut. Ei ole kyseessä mikään syöpähoito, vaan lievähkön kroonisen sairauden kontrollikäynti ja suunnitelmaa jatkotoimenpiteistä. Ymmärrän tukihenkilön tärkeyden jne, mutta en itse olisi enää 23 v työssäkäyvänä ihmisenä todellakaan huolinut äippää mukaan lekurikäynnille.
Kai hyvin tuntemasi perhe myös tietää, että kauhistelet asiaa av:lla?
Mulla on eräs vakava sairaus ja on ihanaa, että äitini edelleen tulee mukaani aina isommille lääkärireissuille vaikka olen jo 37v.
Voi apua noita juttuja meillä järjestellään tässä kovaa vauhtia kohta 18 täyttävän muuttoa toiselle puolelle Suomea. Itse järjesti lukiopaikan vaihdon. Me vanhemmat avustetaan asunnon etsimisessä (kun nyt on vielä alaikäinen, mutta ei enää sitten kun muuttaa). On tähänkin asti hoitanut itsenäisesti hammaslääkärikäynnit, lääkärikäynnit, fysioterapiat. Eipä olla enää syksyllä perään katsomassa, kun välimatkaa on muutama sata kilometriä.
Ja toiset paapoo 23-vuotiasta
Ekspertit taasen haluaa että kaikki kasvaisi ikuisiksi lapsiksi, täysin kädettömiksi drooneiksi roikkumaan yhteiskunnan tissistä ikuisesti.
Ja moni hurraa tälle näkemykselle täälläkin palstalla aina kun tulee tanttaroista ja heidän kasvatusarvoistaan kiinni.
Koittasitte nyt jumalauta jo päättää, haluatteko että lapset kasvatetaan pienestä pitäen maksimaalisen itsenäisiksi, vai nimenomaan sellaisiksi että lapsuus käytännössä jatkuu vielä jonnekin nelikymppiseksikin asti.
Myönnän olevani ylihuolehtiva äiti ja yritän kyllä päästä tästä ajattelutavasta eroon:)Lapsillani on 6 vuotta ikäeroa. Vanhemman kohdalla en ole niin kauheasti hössöttänyt ja järjestellyt, kun hän on aina tuntunut hoitavan asiansa järkevästi. Ihan fiksu tämä nuorempikin on, mutta jostain syystä en vaan tajua hänen kasvamistaan. Onneksi sanoo aina tarvittaessa ettei tarvitse neuvoa tai puuttua.
Neljäsluokkalainen poika tuli meille viikonlopun viettoon ja äitinsä ohjeisti, että minun pitää pyyhkiä pojan pylly.
En pyyhkinyt eikä poikakaan huudellut milloin olisi tultava pyyhkimään.
Niin tai näin niin aina vanhemmat tekee jonkun mielestä väärin,varsinkin työpaikan lapsettomat ovat kovia sanelee miten ne pitää kasvattaa..jouduin kerran lähtemään kesken työpäivän kun lapsi kipeä,yks nainen sano:hitsi mäkin haluun lapsia ku saa aina vapaata
Meni vuosia ja tämä nainen sai lapsen,kun tuli takasin äippälomalta oli aivan kuin aave,koliikkia ynms pikkusta takana 🤣nytpähän tietää että töissä on oikeesti välillä kivempaa kuin kotona
Pointti oli se että älkää miettikö miks joku tekee niin kuin tekee lapsensa takia,se mitä tekee ei kuulu teille,jos annat vapaata niin ei pitäis olla ongelmia, aina voit myös kieltäytyä
Melko avuttomia kuulostaa minunkin työkavereiden lapset olevan. 10-vuotiaalle lapselle pitää ensin aamulla soittaa ja selostaa, miten leipätarvikkeet otetaan kaapista ja leipä pitää voidella yms. Sitten vähän ajan päästä soitetaan, että nyt pitää lähteä kouluun. Koulun jälkeen pitää soittaa ja selostaa, mitä lapsi ottaa ruuaksi.
Kyllä minun alakouluaikana moni osasi ihan itse ottaa aamu- ja välipalat ja katsoa kelloa, milloin pitää lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Melko avuttomia kuulostaa minunkin työkavereiden lapset olevan. 10-vuotiaalle lapselle pitää ensin aamulla soittaa ja selostaa, miten leipätarvikkeet otetaan kaapista ja leipä pitää voidella yms. Sitten vähän ajan päästä soitetaan, että nyt pitää lähteä kouluun. Koulun jälkeen pitää soittaa ja selostaa, mitä lapsi ottaa ruuaksi.
Kyllä minun alakouluaikana moni osasi ihan itse ottaa aamu- ja välipalat ja katsoa kelloa, milloin pitää lähteä.
Voi olla esim. ADHD. Sillon tarvii usein toiminnanohjausta tai jäävät vaikka kotiin ku ei muista lähtee kouluun tai vaikka syödä
Vierailija kirjoitti:
Voi apua noita juttuja meillä järjestellään tässä kovaa vauhtia kohta 18 täyttävän muuttoa toiselle puolelle Suomea. Itse järjesti lukiopaikan vaihdon. Me vanhemmat avustetaan asunnon etsimisessä (kun nyt on vielä alaikäinen, mutta ei enää sitten kun muuttaa). On tähänkin asti hoitanut itsenäisesti hammaslääkärikäynnit, lääkärikäynnit, fysioterapiat. Eipä olla enää syksyllä perään katsomassa, kun välimatkaa on muutama sata kilometriä.
Ja toiset paapoo 23-vuotiasta
Minun lapseni hankki kylläkin itse asunnon ja maksoi takuuvuokran,
Vierailija kirjoitti:
Mulla on eräs vakava sairaus ja on ihanaa, että äitini edelleen tulee mukaani aina isommille lääkärireissuille vaikka olen jo 37v.
Anteeksi mitä? Olet 37-vuotias ja äitisi tulee mukaasi lääkärikäynnillesi?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko avuttomia kuulostaa minunkin työkavereiden lapset olevan. 10-vuotiaalle lapselle pitää ensin aamulla soittaa ja selostaa, miten leipätarvikkeet otetaan kaapista ja leipä pitää voidella yms. Sitten vähän ajan päästä soitetaan, että nyt pitää lähteä kouluun. Koulun jälkeen pitää soittaa ja selostaa, mitä lapsi ottaa ruuaksi.
Kyllä minun alakouluaikana moni osasi ihan itse ottaa aamu- ja välipalat ja katsoa kelloa, milloin pitää lähteä.Voi olla esim. ADHD. Sillon tarvii usein toiminnanohjausta tai jäävät vaikka kotiin ku ei muista lähtee kouluun tai vaikka syödä
Huolestuttavan yleinen sitten tuo ADHD näyttää olevan.
Jotkut eivät myöskään huomaa, että saavat paljon enemmän apua sukulaisilta kaikessa. Usein ovat ensimmäisenä avostelemassa toisten pärjamistä vaikka mummo hoitaa heidän lapset ja siivoaa heidän huusholliaan.
Tunnen perheen hyvin ja tiedän tarkalleen, miksi olivat lääkäriin menossa, sillä äitinsä on vuosien aikana siitä paljon puhunut. Ei ole kyseessä mikään syöpähoito, vaan lievähkön kroonisen sairauden kontrollikäynti ja suunnitelmaa jatkotoimenpiteistä. Ymmärrän tukihenkilön tärkeyden jne, mutta en itse olisi enää 23 v työssäkäyvänä ihmisenä todellakaan huolinut äippää mukaan lekurikäynnille.