Miksi lasta pitäisi koko ajan kehittää ja kouluttaa?

lapsella on kyniä, liituja, tusseja, puuvärejä, peitevärejä ja vesivärejä, jotka ovat lapsen ulottuvilla olleet nyt kaksi vuotta. Jos edes ehdotan, syttyy sota.



jos lapsi on noinkin suuressa vaarassa, niin järjestäköön kunta tänne jonkun superkasvattajan piirustuttamaan lastani, mutta katsokoot, ettei lapsesta lähde inahdustakaan itkua!

että perheessä taistellaan kyllä muistakin asioista kuin pelkästään piirtämisestä...taitaa ainakin äiti olla ns. vaativa temperamentiltaan....

miksi meidän pitäisi taistella asioista, jotka eivät ole ongelmallisia? Meidän lapsi on taitava, iloinen ja sosiaalisesti hyvin lahjakas, mutta vihaa piirtämistä. Ja minut on nyt käsketty pakottamaan hänet siihen. Ja jos en pakota, lapsi pitää laittaa päiväkotiin. Koska lapsen pitää osata piirtää neljävuotiaana, koska seitsemän vuotiaana hän jo menee kouluun ja on jo selkeästi epäkypsä kolmen vuoden päästä.



ap

joitain hienotorisia tai isompia häiriöitä.

Viedään hoitoon harjoittelemaan taitoja, piirrätetään ja treenataan ennen neuvolaa kun pelätään, että siellä sanotaan jotain.



Tämä perustuu siihen, että äidit kuvittelevat ympäristön syyllistävän heitä ja pitävän heitä huonoina äiteinä jos lapsella on joku ongelma.



En muista, mikä numeto oli. Mutta kirjoitin, että terve lapsi kehittyy omaan tahtiin. Eli kaikki lapset eivät ole kiinnostuneita esim. piirtämisestä ja he eivät siitä ikinä kiinnostu. Se ei parannu, vaikka vietäisiin päiväkotiin ja piirrätettäisiin ja treenautettaisiin niitä ympyröitä. Pikemminkin se häiritsee ongelman havaitsemista ajoissa jos sellainen on. Jos lapsi on treenattu neuvolaan ja kehuskellaan sitten, että olen tehnyt lapsen edestä kaiken paremmin kuin jo av.n läski kotimamma, voi käydäkin niin, että hienomotriset ongelmat huomataan liian myöhään.



Siksi lasta ei saisi treenauttaa ja minusta on hassua, että niin käsketään neuvolassa tehdä. Jos kynänkäytössä ongelmia niin pitäisi varata kontrolliaika ja siitä jatkotutkimuksiin jos on ongelmia.



Terveisin SI-lapsen äiti

että lapsi pakotetaan harjoittelemaan asiaa, jota hän ei halua. Neljävuotiaana. Ja vanhempaa uhkaillaan, että jos et pakota, lapsi pannaan päiväkotiin.



ap

neuvolassa ei ole tasan tarkkaan sanottu, että panet lapsen piirtämään tai itkemään ja piirtämään eikä varmasti ole sanottu, että jos et pakota, pannaan lapsi päiväkotiin.



Todennäköisesti terkka on todennut, että piirtämisestä ei tule mitään ja on kysynyt, että piirtääkö lapsi kotona lainkaan. Kun äiti sanoo, ettei, on terkka kehottanut vähän harjoittelemaan asiaa kotona. Ehkä seulassa on ollut muutakin huolta herättävää ja terkkari on kertonut, että joskus esim. osaviikkoisesta päiväkotihoidosta (LTO ja ELTO ohjaamassa) voi olla apua näiden mahdollisten hienomotoristen ongelmien löytämisessä ja hoitamisessa. (Etenkin, jos äidin asenne on se, että ennen koulua ei tarvitse osata tehdä mitään muuta, kuin syödä, nukkua ja kävellä).

Minä en nimittäin ymmärrä, miten piirtämisehdotuksesta voi syttyä sota ja tulla hirveä itku, jos siihen ei liity traumaattisia kokemuksia...



Tässä on nyt jotain outoa.

koska neuvolassa sanottiin jo vuosi sitten, että ei piirrä ikätasoaan vastaavasti, ja pitäisi aktiivisesti harjoittaa. Nyt pitää pakottaa.



ap

meidän lapset huutavat, kun näkevät hernekeittoa lautasella. Kaikki ei vaan tykkää kaikesta, eikä se ole aina postraumaattinen stressireaktio...

Minä en nimittäin ymmärrä, miten piirtämisehdotuksesta voi syttyä sota ja tulla hirveä itku, jos siihen ei liity traumaattisia kokemuksia...

Tässä on nyt jotain outoa.

miten piirtäminen laukaisee lapsessa tuollaisen raivon, jos ei kerran ole taisteltu aiheesta



mitä tapahtuu, jos äiti alkaa lapsen paikalla ollessa piirrellä kuvia paperille ja lapsen pyytämiä kuvia - vastustaako ap ja lapsi tätäkin?



älä missään nimessä ala itkun kanssa sparraamaan, vihaa piirtämistä lopun ikäänsä, mutta oveluutta voi aina käyttää



piirtämään ja kirjoittamaan ei opi kuin harjoittelemalla

saa sille piirtää kuvia, ei se sitä häiritse, mutta ei kyllä liioin saa kovin innostumaankaan.



No, ehkä mä laitan sen sinne päiväkotiin sitten. Musta ei ole sen huudattajaksi.



ap

Itse en pidä päiväkotia esim. osaviikkoisesti mitenkään pahana (omatkin lapset siellä on!) mutta onhan sitä toki muitakin vaihtoehtoja, esim. kuvataidekerho tms. jos paikkakunnalla sellainen olisi. Tämä siis, jos äidistä (tai isästä) ei kertakaikkiaan löydy mitään oveluutta tai viisautta tämän asian harjoittamiseen. Esim. aloittaa sormiväreillä sotkemalla kylppärissä isolle paperille, tehdä vaikka käden ja jalan kuvia, sotkea naamaa väreillä, tehdä esim. perunasta leimasin ja tehdä sillä hauskoja kuvia, käyttää hyväksi jotain lapsen arvostamaa juttua (esim. jos on Autot-elokuvan fani, ostaa joku Salama-vihko ja kynä, joilla piirretään autojuttuja tai vastaavasti vaikka prinsessaversiot...), pitää päivittäin joku ihan lyhyt piirtämistuokio, jolloin vaikka kumpikin piirtää jonkun hassun asian jonka toinen keksii tai toinen arvaa, mitä toinen piirtää ja tuokion lopuksi joku palkkio, esim. tarra.... kyllähän sitä nyt keinoja keksii, jos vaan yhtään haluaa!



Meillä tehtiin kolmevuotiaalle (vahingossa, terkka siis muisti iän väärin...) se nelivuotiaan LENE-seula ja muut osiot meni ihan hienosti, piirtämisosio ja ne muut motoriikan jutut taas ei. Meilläkään ei kauheasti ole piirrelty ja mm. kynäote oli pitkään aivan onneton. Myöskään saksilla leikkely ei ole kiinnostanut eikä myöskään onnistunut. Nyt on treenailtu saksien käyttöä, piirtämistä, tehdään myös joka päivä (kun jaksetaan ja muistetaan) pari sivua sellaisesta Opin itse-harjoituskirjasta, jossa on just kynänkäyttöharjoituksia ja muita eskari- ja kouluvalmiuksia kehittäviä harjoituksia. Lapsi tekee niitä mielellään ja mielestäni niistä on ollut apua, toki iän mukana kypsymistäkin tietysti. Mutta itsekin olen huomannut (edelleenkin näkyvän) eron useimpiin ikäisiinsä verrattuna just hieno- ja karkeamotoriikassa, eli seula vahvisti vaan sen, minkä itsekin tiesin. Ja koska tietysti haluan antaa lapselleni parhaat mahdolliset edellytykset selvitä tässä maailmassa, treenaan ja tuen häntä niin paljon kuin vain voin, kukas muu hänen puoliaan pitää kuin me vanhemmat?!

Tähän ketjuun on melko turha vastailla tai antaa mitään neuvoja, koska ap on ottanut tuon kielteisen asenteen eikä siitä hevillä luovu. Hän on ottanut neuvolan kommentit henkilökohtaisena loukkauksena äityttään kohtaan.

piirtäminen vie kohti kirjoitustaitoa. piirtäminen alkaa viivasta, ympyrästä ja näin lapsi on matkalla kohti kirjoitustaitoa.

Meillä poika oppi (opettamatta...) 4-vuotiaana lukemaan ja kirjoittamaan. Kirjaimet olivat alusta asti siistejä.

Sen sijaan piirtämistä poika inhosi yli kaiken pitkään. Viisi vuotta täytettyään innostui siitä yhtäkkiä. Siihen saakka odoteltiin, eikä pakotettu piirtämään.

Ketjuun vastanneista suurimmalla osalla ei nähtävästi ole lasta, jolle jokin tekeminen olisi tosi vastenmielistä. Olen ihan varma, että jos olisimme pakottaneet lapsen piirtämään ennen aikojaan, hän inhoaisi sitä vielä koulussakin. Nyt kun sai rauhassa omaan tahtiin innostua siitä 5-vuotiaana, niin viihtyy piirustuspöydän ääressä tuntikausia. Ymmärrän ap:n ajatuksia.

Ja te, jotka sanotte, ettei kyse ole pakottamisesta vaan kannustamisesta/virikkeistä niin ei sellaiset kaikille riitä. Meidän poika ei tosiaankaan olisi piirtänyt muuten kuin pakon edessä, jos silloinkaan.

Mielestäni ajattelet itsekkäästi. Sanot että haluat lastesi olevan onnellisia.Ovatkohan lapsesi tosiaan onnellisia jos kouluun mennessä ovat joka asiassa jäljessä ja parhaassa tapauksessa joutuvat vielä sen takia erityisluokalle.

Miksi et voisi harjoitella kynän hallintaa ja piirtämistä lapsesi parhaaksi?

Ja te, jotka sanotte, ettei kyse ole pakottamisesta vaan kannustamisesta/virikkeistä niin ei sellaiset kaikille riitä. Meidän poika ei tosiaankaan olisi piirtänyt muuten kuin pakon edessä, jos silloinkaan.

jos lapsi ei innostuksesta huolimatta motivoidu innostaminen sen sanan varsinaisessa merkityksessä pitäisi rajoittua, koska muutoin se muuttuu painostukseksi ja manipulaatioksi.



Jos lapsi ei innostu, se ei innostu. Pakottaminen ja innostamien voi olla vaarallisen lähellä toisiaan.

niin juuri tämänkaltaisilta niskuroivilta äideiltä saataisiin lapset saamaan samoja taitoja kuin muutkin.



Verovaroilla sitten järjestetään tukiopetusta ja erityisopetusta, kun laiskat vanhemat eivät ole panneet lastaan piirtämään koska se ei tahdo.

tämä lapsi varmasti hyötyisi siitä, enkä ymmärrä, miksei pienellä pakottamisellakin voitaisiin asiaa ratkaista. Kynään se on tartuttava jossain kohtaa joka tapauksessa, parempi aikaisemmin kuin myöhemmin.



Ihme nössöilyä.

vaan se, että se voi olla merkki jostain hahmotus- tai muusta häiriöstä, kuten joku jo kirjoittikin. Tällaisista jutuistahan ne ongelmat juuri saadaan kiinni, ja sitten niitä voidaan hoitaa. Ei se neuvolan kriteerien täyttäminen ole itseisarvo vaan se, että lapsi saa hoitoa, jos sellaista tarvitsee.