Miten masentunena pääsee sängyn pohjalta ylös??

 Itse jonkinlaisen masennuksen kokeneena, yksi asia auttoi. Anna lupa itsellesi olla masentunut jos siltä tuntuu ja muista joka aamu että ajatukset ei ole totta. Toimi juuri erilailla kuin tuntuu vaikka väkisin.   Varmaan perustuu siihen että aivot ei vaan tiedä mikä on totta ja mikä ei , ne on kuin lihas joka turtuu ja tottuu toimettomuuteen.( kemia ) Siitä tulee ikään kuin riippuvaiseksi. Näin oma kokemus..Minulla meni kaksi viikkoa että mieli alkoi parantua itsekseen. En tiedä olenko väärässä vai oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään sen verran paljon ruuasta, että pääsin aamupalaa ajattelemalla ylös. Sitten mietinkin jo lounasta jne.

Tosi kiva kuulla, että et ole ollut masentunut

Mulla masennus oirehti niin, että en olisi muuta halunnutkaan kuin syödä ja syödä. Kaikilta masentuneilta ei katoa ruokahalu.

Mä muistan hyvin kun ei tarvinnut pakottaa itseään syömään kun vatsaa kouristelee. Kyllä mä syön vielä, mulla on ollut muslipussi nyt vieressä pari päivää ja söin paistettua kananmunaa tänään. Oli se ihan hyvää eikä ollut yhtään vaikea syödä sitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki työ ja taloudellinen tilanne, jossa sinne on pakko raahautua. Itse olen miettinyt itsaria työmatkalla joka päivä tänä vuonna. Paikkakin on katsottuna. Mutta samaan aikaan työ on pitänyt edes vähän elämänsyrjässä kiinni, koska en voi jättää perhettä pärjäämään omillaan. Saikkua ehkä 5 päivää koko vuonna, vaikka joka aamu tuntuu, etten jaksa enää.

Ihana kuulla, että et ole sairastunut masennukseen. Mäkin kävin pitkään töissä. Se kävi ihan hyvin vaikka niitä ajatuksia alko olemaan lähinnä koko ajan - sitten kun ne ajatukset alkoi kaikota ja tuli vaan semmoinen äärettömän tyhjyyden tunne ja mitään ei vaan tapahtunut vaikka yritin kaikin voimin niin jäi menemättä minekkään. Mahtava tunne varmaan toi kun pystyy toimimaan noin täydellisen hyvin

Kateus, vertailu muihin, katkeruus ja muiden lyttääminen ei ketään ole tuosta suosta ikinä nostanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki työ ja taloudellinen tilanne, jossa sinne on pakko raahautua. Itse olen miettinyt itsaria työmatkalla joka päivä tänä vuonna. Paikkakin on katsottuna. Mutta samaan aikaan työ on pitänyt edes vähän elämänsyrjässä kiinni, koska en voi jättää perhettä pärjäämään omillaan. Saikkua ehkä 5 päivää koko vuonna, vaikka joka aamu tuntuu, etten jaksa enää.

Ihana kuulla, että et ole sairastunut masennukseen. Mäkin kävin pitkään töissä. Se kävi ihan hyvin vaikka niitä ajatuksia alko olemaan lähinnä koko ajan - sitten kun ne ajatukset alkoi kaikota ja tuli vaan semmoinen äärettömän tyhjyyden tunne ja mitään ei vaan tapahtunut vaikka yritin kaikin voimin niin jäi menemättä minekkään. Mahtava tunne varmaan toi kun pystyy toimimaan noin täydellisen hyvin

Olen sairastanut masennusta yli 20 vuotta, mutta on se hyvä että sinä tiedät paremmin.

En mä voi sun sairastamisesta tietää, kai se työkykyinenkin voi sairastaa. Kiva kumminkin että jaksamista on että voit töissä käydä. Toivottavasti terveys / sairaus säilyy vähintään sillä tasolla. Mun tavoitteet on nyt hiukkasen matalammalla, anteeksi vaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki työ ja taloudellinen tilanne, jossa sinne on pakko raahautua. Itse olen miettinyt itsaria työmatkalla joka päivä tänä vuonna. Paikkakin on katsottuna. Mutta samaan aikaan työ on pitänyt edes vähän elämänsyrjässä kiinni, koska en voi jättää perhettä pärjäämään omillaan. Saikkua ehkä 5 päivää koko vuonna, vaikka joka aamu tuntuu, etten jaksa enää.

Ihana kuulla, että et ole sairastunut masennukseen. Mäkin kävin pitkään töissä. Se kävi ihan hyvin vaikka niitä ajatuksia alko olemaan lähinnä koko ajan - sitten kun ne ajatukset alkoi kaikota ja tuli vaan semmoinen äärettömän tyhjyyden tunne ja mitään ei vaan tapahtunut vaikka yritin kaikin voimin niin jäi menemättä minekkään. Mahtava tunne varmaan toi kun pystyy toimimaan noin täydellisen hyvin

Kateus, vertailu muihin, katkeruus ja muiden lyttääminen ei ketään ole tuosta suosta ikinä nostanut.

No mä oon kumminkin kateellinen niille jotka jaksaa. Toivoisin että itsekin jaksaisin. Mistä se katkeruus tähän tuli. Mä en koe olevani katkera, oletko sinä vai mistä on kysymys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki työ ja taloudellinen tilanne, jossa sinne on pakko raahautua. Itse olen miettinyt itsaria työmatkalla joka päivä tänä vuonna. Paikkakin on katsottuna. Mutta samaan aikaan työ on pitänyt edes vähän elämänsyrjässä kiinni, koska en voi jättää perhettä pärjäämään omillaan. Saikkua ehkä 5 päivää koko vuonna, vaikka joka aamu tuntuu, etten jaksa enää.

Ihana kuulla, että et ole sairastunut masennukseen. Mäkin kävin pitkään töissä. Se kävi ihan hyvin vaikka niitä ajatuksia alko olemaan lähinnä koko ajan - sitten kun ne ajatukset alkoi kaikota ja tuli vaan semmoinen äärettömän tyhjyyden tunne ja mitään ei vaan tapahtunut vaikka yritin kaikin voimin niin jäi menemättä minekkään. Mahtava tunne varmaan toi kun pystyy toimimaan noin täydellisen hyvin

Olen sairastanut masennusta yli 20 vuotta, mutta on se hyvä että sinä tiedät paremmin.

En mä voi sun sairastamisesta tietää, kai se työkykyinenkin voi sairastaa. Kiva kumminkin että jaksamista on että voit töissä käydä. Toivottavasti terveys / sairaus säilyy vähintään sillä tasolla. Mun tavoitteet on nyt hiukkasen matalammalla, anteeksi vaan

Kuitenkin juuri kommentoit kuin tietäisit ja vähättelit sairauteni vakavuutta. Samaan aikaan silti toivot, että sinua ymmärrettäisi, eikö? Eli kukaan ei saa eikä voi olla sairaampi kuin sinä, tai edes ylipäänsä sairas? Sinun vointisi tulisi mielestäsi määritellä se, kuka on oikeasti ja tarpeeksi masentunut?

Tavoitteesi asetat itse, eikä niitä tarvitse pyytää anteeksi. Omat tavoitteeni ovat joskus olleet esimerkiksi viiltää niin, ettei sen tulokset vaadi taas sairaalahoitoa, tai pystyä soittamaan yksi lyhyt ja yksinkertainen puhelu. Nyt olen "vain" masentunut ja mietin itsemurhaa "vain" salaa, eli saat toki olla siitä kateellinen jos haluat, mutta parantaako se omaa oloasi?