Rumuus yhdistyneenä ulkonäölliseen itseriittoisuuteen?

AP, olet kuin minun naiseni.

Mitä minun tulisi sanoa hänelle, jotta hän näkisi hiukan vaivaa ulkonäköään kohentaakseen? En tarkoita mitään 40 kilon laihdutusta, joka sekin olisi tarpeen, vaan ihan vain vaikka hiusten laittamista kivalle kampaukselle. Naiseni ei laita itseään muuta kuin mennessään ammattitilaisuuksiin tm tapahtumiin, joissa MUUT miehet katsovat häntä mutta MINÄ EN.

M39

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua mitä tekstiä. Analysoin rumuuttan kuulostaa siltä, että sinulla on jonkinlainen pakkomielle ulkonäöstäsi.

Tiedän. Taustana sellainen, että äitini haukkui minua rumaksi pienestä pitäen. Ei koskaan halannut ja äärimmäisen harvoin kehui mistään (ulkonäöstä ei koskaan ja tuli itselleni selväksi, että olen ruma ja jotenkin viallinen). Hän suorastaan kiusasi ja jos jotain hyväntuulisena selitin joskus 3-4-vuotiaana, hän saattoi yhtäkkiä alkaakin ilkkua kasvonpiirteistäni. Lisäksi nolasi ja häpäisi kehoani, kun olin pieni (nykyään oon 35+). Vaikutus on ollut merkittävä ja esim. pariutuminen, alastomuus ym. ovat olleet mulle todella vaikeita asioita.

Ap

En edes lue mitä tarkemmin ottaen kirjoitat ulkonäöstäsi tai historiasta, sillä ei ole väliä. Pointti on, että annat sille liikaa painoarvoa. Kysy itseltäsi miksi miksi miksi ajattelet jotain aivan loputtomasti. Pinnistä ja näe vaivaa vastauksiin. En tiedä ei ole vastaus. Sitten kun tuntuu että asia on käsitelty, jätä se menneisyyteen ja tee tilaa uusille asioille.

Oletan, että se on kynnyskysymys hyvän kumppanin saamiselle. Nykynaamalla ei rakkautta minulle heru.

Ap

Ei, vaan huonon kumppanin saamiselle. Sellaisen, jolle ulkonäkö on kynnyskysymys. Miksi haluaisit sellaisen? Jokaisen ulkonäkö romahtaa jossain vaiheessa, ja itselleni ainakin on tärkeää että se ei ole kumppanilleni mikään ongelma.

Hyväksyykö muka joku ulkonäöllisesti vajavaisen kumppaniksi? Oletan, että sain viimeksi pakit naamakertoimeni vuoksi. Sama juttu mulla vuosia sitten 19-vuotiaana naisena päälle kolmekymppiseltä mieheltä. Paremmilla kasvonpiirteillä sekä nykytilaa paremmilla sosiaalisilla taidoilla olisin kummallakin kerralla onnistunut.

Ap

Luuletko oikeasti, että ihminen rakastuu vain ulkonäköön? Eihän se ole totta. Toki ulkoinen olemus ja tapa olla, liikkua ja hymyillä, on yksi asia, mihin ihminen ihastuu, mutta myös tapa puhua, huumorintaju, kiinnostuksen kohteet, yhteiset arvot jne. ratkaisevat enemmän. Eli miksi ihmeessä luulet, että ulkonäkö olisi ratkaisevaa?

Edelleen, olet hyvin epäterveellä tavalla kiinni ulkonäössäsi. Ehkä asiasta kannattaisi jutella jonkun ammattilaisen kanssa.

Ok, voi tuo toki olla totta. Ehkä ne perusnätit eivät mieti ulkonäköä juuri lainkaan loppujen lopuksi. He vain ovat omia itsejään ja saavat nätteydellään + luontaisella karismallaan kumppanin.

Ap

Eivät nätteydellään, vaan kokonaisuudella. Toki perusnätteys on tietyssä mielessä tarpeen, että nainen ylipäätään nähdään naisena, mutta se ei vaadi niin paljoa kuin selvästikin luulet. Mutta persoonaan, eli ajatuksiin, arvoihin ja yhteiseen huumorintajuun rakastutaan. Ei siihen, hoitaako joku kynsiään vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua mitä tekstiä. Analysoin rumuuttan kuulostaa siltä, että sinulla on jonkinlainen pakkomielle ulkonäöstäsi.

Tiedän. Taustana sellainen, että äitini haukkui minua rumaksi pienestä pitäen. Ei koskaan halannut ja äärimmäisen harvoin kehui mistään (ulkonäöstä ei koskaan ja tuli itselleni selväksi, että olen ruma ja jotenkin viallinen). Hän suorastaan kiusasi ja jos jotain hyväntuulisena selitin joskus 3-4-vuotiaana, hän saattoi yhtäkkiä alkaakin ilkkua kasvonpiirteistäni. Lisäksi nolasi ja häpäisi kehoani, kun olin pieni (nykyään oon 35+). Vaikutus on ollut merkittävä ja esim. pariutuminen, alastomuus ym. ovat olleet mulle todella vaikeita asioita.

Ap

En edes lue mitä tarkemmin ottaen kirjoitat ulkonäöstäsi tai historiasta, sillä ei ole väliä. Pointti on, että annat sille liikaa painoarvoa. Kysy itseltäsi miksi miksi miksi ajattelet jotain aivan loputtomasti. Pinnistä ja näe vaivaa vastauksiin. En tiedä ei ole vastaus. Sitten kun tuntuu että asia on käsitelty, jätä se menneisyyteen ja tee tilaa uusille asioille.

Oletan, että se on kynnyskysymys hyvän kumppanin saamiselle. Nykynaamalla ei rakkautta minulle heru.

Ap

Ei, vaan huonon kumppanin saamiselle. Sellaisen, jolle ulkonäkö on kynnyskysymys. Miksi haluaisit sellaisen? Jokaisen ulkonäkö romahtaa jossain vaiheessa, ja itselleni ainakin on tärkeää että se ei ole kumppanilleni mikään ongelma.

Tämä oli viisaasti sanottu. Hyvä kumppani haluaa juuri sinut kumppanikseen ja parhaaksi ystäväkseen. Huono kumppani etsii jotain näyttelyesinettä.

Ok, miksi joku haluaisi minut tai jonkun kaltaiseni? En koe olevani riittävän hyvä missään asiassa. Uskon, että miehet milloin tahansa vaihtaisivat minut johonkin nuoreen instabeibeen, jos sellainen tulisi tarjolle.

Ap

Sellaiset miehet vaihtavatkin, joille ulkonäkö on tärkeintä toisessa. Älä siis etsi sellaista miestä joka arvostaa sinua ulkonäön kautta. Etsi sellainen, jolle se on toissijaista. Itse löysin mieheni kun olin lihavimmillani ja rumimmillani. Ja onkin paljon parempi mies kuin ne joita löysin hoikkana ja nättinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua mitä tekstiä. Analysoin rumuuttan kuulostaa siltä, että sinulla on jonkinlainen pakkomielle ulkonäöstäsi.

Tiedän. Taustana sellainen, että äitini haukkui minua rumaksi pienestä pitäen. Ei koskaan halannut ja äärimmäisen harvoin kehui mistään (ulkonäöstä ei koskaan ja tuli itselleni selväksi, että olen ruma ja jotenkin viallinen). Hän suorastaan kiusasi ja jos jotain hyväntuulisena selitin joskus 3-4-vuotiaana, hän saattoi yhtäkkiä alkaakin ilkkua kasvonpiirteistäni. Lisäksi nolasi ja häpäisi kehoani, kun olin pieni (nykyään oon 35+). Vaikutus on ollut merkittävä ja esim. pariutuminen, alastomuus ym. ovat olleet mulle todella vaikeita asioita.

Ap

En edes lue mitä tarkemmin ottaen kirjoitat ulkonäöstäsi tai historiasta, sillä ei ole väliä. Pointti on, että annat sille liikaa painoarvoa. Kysy itseltäsi miksi miksi miksi ajattelet jotain aivan loputtomasti. Pinnistä ja näe vaivaa vastauksiin. En tiedä ei ole vastaus. Sitten kun tuntuu että asia on käsitelty, jätä se menneisyyteen ja tee tilaa uusille asioille.

Oletan, että se on kynnyskysymys hyvän kumppanin saamiselle. Nykynaamalla ei rakkautta minulle heru.

Ap

Ei, vaan huonon kumppanin saamiselle. Sellaisen, jolle ulkonäkö on kynnyskysymys. Miksi haluaisit sellaisen? Jokaisen ulkonäkö romahtaa jossain vaiheessa, ja itselleni ainakin on tärkeää että se ei ole kumppanilleni mikään ongelma.

Tämä oli viisaasti sanottu. Hyvä kumppani haluaa juuri sinut kumppanikseen ja parhaaksi ystäväkseen. Huono kumppani etsii jotain näyttelyesinettä.

Ok, miksi joku haluaisi minut tai jonkun kaltaiseni? En koe olevani riittävän hyvä missään asiassa. Uskon, että miehet milloin tahansa vaihtaisivat minut johonkin nuoreen instabeibeen, jos sellainen tulisi tarjolle.

Ap

Sellaiset miehet vaihtavatkin, joille ulkonäkö on tärkeintä toisessa. Älä siis etsi sellaista miestä joka arvostaa sinua ulkonäön kautta. Etsi sellainen, jolle se on toissijaista. Itse löysin mieheni kun olin lihavimmillani ja rumimmillani. Ja onkin paljon parempi mies kuin ne joita löysin hoikkana ja nättinä.

Miten olet palkinnut sen miehen, joka sinut otti rumimmillasi? 

Aivan, et mitenkään. Et ole pistänyt itseäsi kuntoon, vaan olet edelleen hänelle rumempi kuin olit niille kusipäisille miehille. Lisäksi ne kusipäiset miehet saivat sinulta seksiä silloin, kun et ollut vielä niin käytetty. Ja varmaan siivosit ja laitoit ruokaakin enemmän niille kusipäisille miehille kuin sille miehelle, joka otti sinut lihavana ja rumana.

Miksi miesten pitäisi ottaa naiset lihavina ja rumina, jos siitä kerran pelkästään rangaistaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua mitä tekstiä. Analysoin rumuuttan kuulostaa siltä, että sinulla on jonkinlainen pakkomielle ulkonäöstäsi.

Tiedän. Taustana sellainen, että äitini haukkui minua rumaksi pienestä pitäen. Ei koskaan halannut ja äärimmäisen harvoin kehui mistään (ulkonäöstä ei koskaan ja tuli itselleni selväksi, että olen ruma ja jotenkin viallinen). Hän suorastaan kiusasi ja jos jotain hyväntuulisena selitin joskus 3-4-vuotiaana, hän saattoi yhtäkkiä alkaakin ilkkua kasvonpiirteistäni. Lisäksi nolasi ja häpäisi kehoani, kun olin pieni (nykyään oon 35+). Vaikutus on ollut merkittävä ja esim. pariutuminen, alastomuus ym. ovat olleet mulle todella vaikeita asioita.

Ap

En edes lue mitä tarkemmin ottaen kirjoitat ulkonäöstäsi tai historiasta, sillä ei ole väliä. Pointti on, että annat sille liikaa painoarvoa. Kysy itseltäsi miksi miksi miksi ajattelet jotain aivan loputtomasti. Pinnistä ja näe vaivaa vastauksiin. En tiedä ei ole vastaus. Sitten kun tuntuu että asia on käsitelty, jätä se menneisyyteen ja tee tilaa uusille asioille.

Oletan, että se on kynnyskysymys hyvän kumppanin saamiselle. Nykynaamalla ei rakkautta minulle heru.

Ap

Ei, vaan huonon kumppanin saamiselle. Sellaisen, jolle ulkonäkö on kynnyskysymys. Miksi haluaisit sellaisen? Jokaisen ulkonäkö romahtaa jossain vaiheessa, ja itselleni ainakin on tärkeää että se ei ole kumppanilleni mikään ongelma.

Tämä oli viisaasti sanottu. Hyvä kumppani haluaa juuri sinut kumppanikseen ja parhaaksi ystäväkseen. Huono kumppani etsii jotain näyttelyesinettä.

Ok, miksi joku haluaisi minut tai jonkun kaltaiseni? En koe olevani riittävän hyvä missään asiassa. Uskon, että miehet milloin tahansa vaihtaisivat minut johonkin nuoreen instabeibeen, jos sellainen tulisi tarjolle.

Ap

Sellaiset miehet vaihtavatkin, joille ulkonäkö on tärkeintä toisessa. Älä siis etsi sellaista miestä joka arvostaa sinua ulkonäön kautta. Etsi sellainen, jolle se on toissijaista. Itse löysin mieheni kun olin lihavimmillani ja rumimmillani. Ja onkin paljon parempi mies kuin ne joita löysin hoikkana ja nättinä.

Miten olet palkinnut sen miehen, joka sinut otti rumimmillasi? 

Aivan, et mitenkään. Et ole pistänyt itseäsi kuntoon, vaan olet edelleen hänelle rumempi kuin olit niille kusipäisille miehille. Lisäksi ne kusipäiset miehet saivat sinulta seksiä silloin, kun et ollut vielä niin käytetty. Ja varmaan siivosit ja laitoit ruokaakin enemmän niille kusipäisille miehille kuin sille miehelle, joka otti sinut lihavana ja rumana.

Miksi miesten pitäisi ottaa naiset lihavina ja rumina, jos siitä kerran pelkästään rangaistaan?

Miksi minun pitäisi palkita ihminen joka on itse halunnut minut puolisokseen? Hän ei ole tehnyt sitä jalouttaan vaan siksi että rakastui minuun. Kanssani oleminen ei ole hänelle rangaistus, olin sitten lihava tai laiha.

Silti, suhteessa pyrin aina olemaan paras versio itsestäni ihmiselle jota rakastan. Tässä suhteessa se vain on huomattavasti helpompaa, kun se lähtee omasta halusta eikä pakosta ja pelosta, että toinen lähtee jos en täytä tiettyjä vaatimuksia.