Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rumuus yhdistyneenä ulkonäölliseen itseriittoisuuteen?
21.06.2022 |
Olen mielestäni vastenmielisen ruma (syynä tietyt kasvonpiirteeni ja lantion muoto), mutta olen myös aina elellyt jossain omahyväisyyskuplassa siinä mielessä, että olen ajatellut, että:
1. mun ei TARVITSE juurikaan trimmata kehoani, kun se pysyy luontaisesti hoikkana ja kiinteänä. ->Niinhän se pysyy, mutta näyttäisi paremmalta salitreenin myötä.
2. ja ettei mun TARVITSE käydä kampaajallakaan useammin kuin kerran-kahdesti vuodessa, sillä hiukseni ovat niin paksut ja hyväkuntoiset. -> on totta, mutta paremmilta ne näyttävät aina kampaamokäynnin jälkeen.
3. Mun ei TARVITSE ostella vaatteita, vaan voin kulkea samoissa viikosta toiseen, sillä rumathan ne vain vaatteilla koreilee. -> paremmalta näyttäisin uusissa ja harkituissa vaatteissa kuin joissain nuhjaisissa tylsissä vaatteissa.
4. Lisäksi mun ei TARVITSE hoitaa ihoanikaan, vaan se olkoon sellainen kuin se on. -> paremmalta näyttää, jos pesee, kuorii ja hoitaa oikeaoppisesti.
5. En ole käyttänyt kynsilakkaakaan vuosikausiin, sillä sellainen on TURHAA jne. -> paremmalta näyttäisi, jos kädet olisivat hoidetut ja ehkä vähän lakkaa.
Vihaan kuviani ja toisinaan analysoin rumuuttani. Toisinaan havahdun siihen, että suuri osa rumuutta niiden omien fiksaatioiden sijaan on ihan sitä, etten juuri lainkaan hoida itseäni. Olen vain fiksaantunut joihinkin veistosmaisiin kasvojenpiirteisiin, mutten osaa katsoa kokonaisuutta.
Ehkä syynä on se huono itsetunto, ehkä joku jämähtäminen vanhoihin mielipiteisiini. Onko muilla vastaavasta kokemusta ja mikä tähän auttaisi?
Kommentit (25)
En ole koskaan ollut kiinnostunut kulmakarvojen nyppimisestä, mistään tekohärpäkkeistä ym. Tosin jos kasvonpiirteeni olisivat klassisesti kauniit, niin voisin kokea toisin. En jaksa miettiä vaatteitakaan, vaan pukeudun aina tylsästi.
Jos olisi kuitenkin toive löytää puoliso, niin mistä kokoaisin motivaatiota ulkonäön miettimiseen? Mua nyt vaan kiinnostaa oikeasti ihan muut asiat.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä sua nyt vaan tuntuu nyt se ulkonäkö kiinnostavan, jos mietit tuollaisia :) Pikemminkin olet todennäköisesti kuitenkin siinä määrin tyytyväinen itseesi, ettet jaksa järjestelmällisesti alkaa muuttamaan tapojasi noihin mainitsemiisi asioihin liittyen. Eikä siis mitenkään negatiivisesti sanottu tämä, mä olen käynyt viimeksi parturoimassa kuontaloni vuonna 2012 ja kuljen 90-luvulla hankituissa verkkareissa ihan iloisesti, koska en ihan oikeasti jaksa tehdä asialle mitään. Salilla käyn kyllä ja urheilen muutenkin päivittäin, mutta senkin teen vaan siksi, koska pidän siitä ja liikunta toimii tietynlaisena meditaationa itselleni.
Jos vaan koet tarvetta muuttaa itseäsi tuohon tavallaan ihailemaasi huolitellumpaan suuntaan, niin sitten se on asia, joka lähtee ja jonka pitää lähteä ihan itsestäsi - ei puolisosta, kaverista, yhteiskunnasta tai mistään muustakaan ulkoisesta vaikuttimesta.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä sua nyt vaan tuntuu nyt se ulkonäkö kiinnostavan, jos mietit tuollaisia :) Pikemminkin olet todennäköisesti kuitenkin siinä määrin tyytyväinen itseesi, ettet jaksa järjestelmällisesti alkaa muuttamaan tapojasi noihin mainitsemiisi asioihin liittyen. Eikä siis mitenkään negatiivisesti sanottu tämä, mä olen käynyt viimeksi parturoimassa kuontaloni vuonna 2012 ja kuljen 90-luvulla hankituissa verkkareissa ihan iloisesti, koska en ihan oikeasti jaksa tehdä asialle mitään. Salilla käyn kyllä ja urheilen muutenkin päivittäin, mutta senkin teen vaan siksi, koska pidän siitä ja liikunta toimii tietynlaisena meditaationa itselleni.
Jos vaan koet tarvetta muuttaa itseäsi tuohon tavallaan ihailemaasi huolitellumpaan suuntaan, niin sitten se on asia, joka lähtee ja jonka pitää lähteä ihan itsestäsi - ei puolisosta, kaverista, yhteiskunnasta tai mistään muustakaan ulkoisesta vaikuttimesta.
Kiinnostaa esteettisessä mielessä ja harmittelumielessä. Mutten jaksaisi tai edes haluaisi oikein tehdä asialle mitään. :(
Ap
Apua mitä tekstiä. Analysoin rumuuttan kuulostaa siltä, että sinulla on jonkinlainen pakkomielle ulkonäöstäsi.
Vierailija kirjoitti:
Apua mitä tekstiä. Analysoin rumuuttan kuulostaa siltä, että sinulla on jonkinlainen pakkomielle ulkonäöstäsi.
Tiedän. Taustana sellainen, että äitini haukkui minua rumaksi pienestä pitäen. Ei koskaan halannut ja äärimmäisen harvoin kehui mistään (ulkonäöstä ei koskaan ja tuli itselleni selväksi, että olen ruma ja jotenkin viallinen). Hän suorastaan kiusasi ja jos jotain hyväntuulisena selitin joskus 3-4-vuotiaana, hän saattoi yhtäkkiä alkaakin ilkkua kasvonpiirteistäni. Lisäksi nolasi ja häpäisi kehoani, kun olin pieni (nykyään oon 35+). Vaikutus on ollut merkittävä ja esim. pariutuminen, alastomuus ym. ovat olleet mulle todella vaikeita asioita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua mitä tekstiä. Analysoin rumuuttan kuulostaa siltä, että sinulla on jonkinlainen pakkomielle ulkonäöstäsi.
Tiedän. Taustana sellainen, että äitini haukkui minua rumaksi pienestä pitäen. Ei koskaan halannut ja äärimmäisen harvoin kehui mistään (ulkonäöstä ei koskaan ja tuli itselleni selväksi, että olen ruma ja jotenkin viallinen). Hän suorastaan kiusasi ja jos jotain hyväntuulisena selitin joskus 3-4-vuotiaana, hän saattoi yhtäkkiä alkaakin ilkkua kasvonpiirteistäni. Lisäksi nolasi ja häpäisi kehoani, kun olin pieni (nykyään oon 35+). Vaikutus on ollut merkittävä ja esim. pariutuminen, alastomuus ym. ovat olleet mulle todella vaikeita asioita.
Ap
En edes lue mitä tarkemmin ottaen kirjoitat ulkonäöstäsi tai historiasta, sillä ei ole väliä. Pointti on, että annat sille liikaa painoarvoa. Kysy itseltäsi miksi miksi miksi ajattelet jotain aivan loputtomasti. Pinnistä ja näe vaivaa vastauksiin. En tiedä ei ole vastaus. Sitten kun tuntuu että asia on käsitelty, jätä se menneisyyteen ja tee tilaa uusille asioille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua mitä tekstiä. Analysoin rumuuttan kuulostaa siltä, että sinulla on jonkinlainen pakkomielle ulkonäöstäsi.
Tiedän. Taustana sellainen, että äitini haukkui minua rumaksi pienestä pitäen. Ei koskaan halannut ja äärimmäisen harvoin kehui mistään (ulkonäöstä ei koskaan ja tuli itselleni selväksi, että olen ruma ja jotenkin viallinen). Hän suorastaan kiusasi ja jos jotain hyväntuulisena selitin joskus 3-4-vuotiaana, hän saattoi yhtäkkiä alkaakin ilkkua kasvonpiirteistäni. Lisäksi nolasi ja häpäisi kehoani, kun olin pieni (nykyään oon 35+). Vaikutus on ollut merkittävä ja esim. pariutuminen, alastomuus ym. ovat olleet mulle todella vaikeita asioita.
Ap
En edes lue mitä tarkemmin ottaen kirjoitat ulkonäöstäsi tai historiasta, sillä ei ole väliä. Pointti on, että annat sille liikaa painoarvoa. Kysy itseltäsi miksi miksi miksi ajattelet jotain aivan loputtomasti. Pinnistä ja näe vaivaa vastauksiin. En tiedä ei ole vastaus. Sitten kun tuntuu että asia on käsitelty, jätä se menneisyyteen ja tee tilaa uusille asioille.
Oletan, että se on kynnyskysymys hyvän kumppanin saamiselle. Nykynaamalla ei rakkautta minulle heru.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua mitä tekstiä. Analysoin rumuuttan kuulostaa siltä, että sinulla on jonkinlainen pakkomielle ulkonäöstäsi.
Tiedän. Taustana sellainen, että äitini haukkui minua rumaksi pienestä pitäen. Ei koskaan halannut ja äärimmäisen harvoin kehui mistään (ulkonäöstä ei koskaan ja tuli itselleni selväksi, että olen ruma ja jotenkin viallinen). Hän suorastaan kiusasi ja jos jotain hyväntuulisena selitin joskus 3-4-vuotiaana, hän saattoi yhtäkkiä alkaakin ilkkua kasvonpiirteistäni. Lisäksi nolasi ja häpäisi kehoani, kun olin pieni (nykyään oon 35+). Vaikutus on ollut merkittävä ja esim. pariutuminen, alastomuus ym. ovat olleet mulle todella vaikeita asioita.
Ap
En edes lue mitä tarkemmin ottaen kirjoitat ulkonäöstäsi tai historiasta, sillä ei ole väliä. Pointti on, että annat sille liikaa painoarvoa. Kysy itseltäsi miksi miksi miksi ajattelet jotain aivan loputtomasti. Pinnistä ja näe vaivaa vastauksiin. En tiedä ei ole vastaus. Sitten kun tuntuu että asia on käsitelty, jätä se menneisyyteen ja tee tilaa uusille asioille.
Oletan, että se on kynnyskysymys hyvän kumppanin saamiselle. Nykynaamalla ei rakkautta minulle heru.
Ap
Ei, vaan huonon kumppanin saamiselle. Sellaisen, jolle ulkonäkö on kynnyskysymys. Miksi haluaisit sellaisen? Jokaisen ulkonäkö romahtaa jossain vaiheessa, ja itselleni ainakin on tärkeää että se ei ole kumppanilleni mikään ongelma.
Kuka normaali nainen miettii jotain hyväkuntoisen ihon kuorimista? Kuulostaa siltä, että olet ihan normaali tai jopa normaalia paremman näköinen nainen, jolla on jollain tavalla pakkomielteinen tapa miettiä omaa ulkonäköään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua mitä tekstiä. Analysoin rumuuttan kuulostaa siltä, että sinulla on jonkinlainen pakkomielle ulkonäöstäsi.
Tiedän. Taustana sellainen, että äitini haukkui minua rumaksi pienestä pitäen. Ei koskaan halannut ja äärimmäisen harvoin kehui mistään (ulkonäöstä ei koskaan ja tuli itselleni selväksi, että olen ruma ja jotenkin viallinen). Hän suorastaan kiusasi ja jos jotain hyväntuulisena selitin joskus 3-4-vuotiaana, hän saattoi yhtäkkiä alkaakin ilkkua kasvonpiirteistäni. Lisäksi nolasi ja häpäisi kehoani, kun olin pieni (nykyään oon 35+). Vaikutus on ollut merkittävä ja esim. pariutuminen, alastomuus ym. ovat olleet mulle todella vaikeita asioita.
Ap
En edes lue mitä tarkemmin ottaen kirjoitat ulkonäöstäsi tai historiasta, sillä ei ole väliä. Pointti on, että annat sille liikaa painoarvoa. Kysy itseltäsi miksi miksi miksi ajattelet jotain aivan loputtomasti. Pinnistä ja näe vaivaa vastauksiin. En tiedä ei ole vastaus. Sitten kun tuntuu että asia on käsitelty, jätä se menneisyyteen ja tee tilaa uusille asioille.
Oletan, että se on kynnyskysymys hyvän kumppanin saamiselle. Nykynaamalla ei rakkautta minulle heru.
Ap
Ei, vaan huonon kumppanin saamiselle. Sellaisen, jolle ulkonäkö on kynnyskysymys. Miksi haluaisit sellaisen? Jokaisen ulkonäkö romahtaa jossain vaiheessa, ja itselleni ainakin on tärkeää että se ei ole kumppanilleni mikään ongelma.
Tämä oli viisaasti sanottu. Hyvä kumppani haluaa juuri sinut kumppanikseen ja parhaaksi ystäväkseen. Huono kumppani etsii jotain näyttelyesinettä.
Se, että on itseään täynnä oleva maailman napa, tekee kyllä rumaksi. Ulkonäostä riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua mitä tekstiä. Analysoin rumuuttan kuulostaa siltä, että sinulla on jonkinlainen pakkomielle ulkonäöstäsi.
Tiedän. Taustana sellainen, että äitini haukkui minua rumaksi pienestä pitäen. Ei koskaan halannut ja äärimmäisen harvoin kehui mistään (ulkonäöstä ei koskaan ja tuli itselleni selväksi, että olen ruma ja jotenkin viallinen). Hän suorastaan kiusasi ja jos jotain hyväntuulisena selitin joskus 3-4-vuotiaana, hän saattoi yhtäkkiä alkaakin ilkkua kasvonpiirteistäni. Lisäksi nolasi ja häpäisi kehoani, kun olin pieni (nykyään oon 35+). Vaikutus on ollut merkittävä ja esim. pariutuminen, alastomuus ym. ovat olleet mulle todella vaikeita asioita.
Ap
En edes lue mitä tarkemmin ottaen kirjoitat ulkonäöstäsi tai historiasta, sillä ei ole väliä. Pointti on, että annat sille liikaa painoarvoa. Kysy itseltäsi miksi miksi miksi ajattelet jotain aivan loputtomasti. Pinnistä ja näe vaivaa vastauksiin. En tiedä ei ole vastaus. Sitten kun tuntuu että asia on käsitelty, jätä se menneisyyteen ja tee tilaa uusille asioille.
Oletan, että se on kynnyskysymys hyvän kumppanin saamiselle. Nykynaamalla ei rakkautta minulle heru.
Ap
Ei, vaan huonon kumppanin saamiselle. Sellaisen, jolle ulkonäkö on kynnyskysymys. Miksi haluaisit sellaisen? Jokaisen ulkonäkö romahtaa jossain vaiheessa, ja itselleni ainakin on tärkeää että se ei ole kumppanilleni mikään ongelma.
Hyväksyykö muka joku ulkonäöllisesti vajavaisen kumppaniksi? Oletan, että sain viimeksi pakit naamakertoimeni vuoksi. Sama juttu mulla vuosia sitten 19-vuotiaana naisena päälle kolmekymppiseltä mieheltä. Paremmilla kasvonpiirteillä sekä nykytilaa paremmilla sosiaalisilla taidoilla olisin kummallakin kerralla onnistunut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua mitä tekstiä. Analysoin rumuuttan kuulostaa siltä, että sinulla on jonkinlainen pakkomielle ulkonäöstäsi.
Tiedän. Taustana sellainen, että äitini haukkui minua rumaksi pienestä pitäen. Ei koskaan halannut ja äärimmäisen harvoin kehui mistään (ulkonäöstä ei koskaan ja tuli itselleni selväksi, että olen ruma ja jotenkin viallinen). Hän suorastaan kiusasi ja jos jotain hyväntuulisena selitin joskus 3-4-vuotiaana, hän saattoi yhtäkkiä alkaakin ilkkua kasvonpiirteistäni. Lisäksi nolasi ja häpäisi kehoani, kun olin pieni (nykyään oon 35+). Vaikutus on ollut merkittävä ja esim. pariutuminen, alastomuus ym. ovat olleet mulle todella vaikeita asioita.
Ap
En edes lue mitä tarkemmin ottaen kirjoitat ulkonäöstäsi tai historiasta, sillä ei ole väliä. Pointti on, että annat sille liikaa painoarvoa. Kysy itseltäsi miksi miksi miksi ajattelet jotain aivan loputtomasti. Pinnistä ja näe vaivaa vastauksiin. En tiedä ei ole vastaus. Sitten kun tuntuu että asia on käsitelty, jätä se menneisyyteen ja tee tilaa uusille asioille.
Oletan, että se on kynnyskysymys hyvän kumppanin saamiselle. Nykynaamalla ei rakkautta minulle heru.
Ap
Ei, vaan huonon kumppanin saamiselle. Sellaisen, jolle ulkonäkö on kynnyskysymys. Miksi haluaisit sellaisen? Jokaisen ulkonäkö romahtaa jossain vaiheessa, ja itselleni ainakin on tärkeää että se ei ole kumppanilleni mikään ongelma.
Tämä oli viisaasti sanottu. Hyvä kumppani haluaa juuri sinut kumppanikseen ja parhaaksi ystäväkseen. Huono kumppani etsii jotain näyttelyesinettä.
Tuollaisia "hyviä kumppaneita" ei varmaankaan ole sinkkuina päälle kolmekymppisten parissa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että on itseään täynnä oleva maailman napa, tekee kyllä rumaksi. Ulkonäostä riippumatta.
En ole itseäni täynnä, mutta olen itsetietoinen siinä, että mietin puutteitani ja häpeän. On vaikeaa keskittyä sosiaalisiin tilanteisiin toisinaan, kun oletan, että se toinen ihminen samalla mielessään halveksii minua. Siispä alan katsella maahan tai suunnilleen kengänkärkiäni ja keskusteluun onkin yhtäkkiä vaikeampaa keskittyä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua mitä tekstiä. Analysoin rumuuttan kuulostaa siltä, että sinulla on jonkinlainen pakkomielle ulkonäöstäsi.
Tiedän. Taustana sellainen, että äitini haukkui minua rumaksi pienestä pitäen. Ei koskaan halannut ja äärimmäisen harvoin kehui mistään (ulkonäöstä ei koskaan ja tuli itselleni selväksi, että olen ruma ja jotenkin viallinen). Hän suorastaan kiusasi ja jos jotain hyväntuulisena selitin joskus 3-4-vuotiaana, hän saattoi yhtäkkiä alkaakin ilkkua kasvonpiirteistäni. Lisäksi nolasi ja häpäisi kehoani, kun olin pieni (nykyään oon 35+). Vaikutus on ollut merkittävä ja esim. pariutuminen, alastomuus ym. ovat olleet mulle todella vaikeita asioita.
Ap
En edes lue mitä tarkemmin ottaen kirjoitat ulkonäöstäsi tai historiasta, sillä ei ole väliä. Pointti on, että annat sille liikaa painoarvoa. Kysy itseltäsi miksi miksi miksi ajattelet jotain aivan loputtomasti. Pinnistä ja näe vaivaa vastauksiin. En tiedä ei ole vastaus. Sitten kun tuntuu että asia on käsitelty, jätä se menneisyyteen ja tee tilaa uusille asioille.
Oletan, että se on kynnyskysymys hyvän kumppanin saamiselle. Nykynaamalla ei rakkautta minulle heru.
Ap
Ei, vaan huonon kumppanin saamiselle. Sellaisen, jolle ulkonäkö on kynnyskysymys. Miksi haluaisit sellaisen? Jokaisen ulkonäkö romahtaa jossain vaiheessa, ja itselleni ainakin on tärkeää että se ei ole kumppanilleni mikään ongelma.
Hyväksyykö muka joku ulkonäöllisesti vajavaisen kumppaniksi? Oletan, että sain viimeksi pakit naamakertoimeni vuoksi. Sama juttu mulla vuosia sitten 19-vuotiaana naisena päälle kolmekymppiseltä mieheltä. Paremmilla kasvonpiirteillä sekä nykytilaa paremmilla sosiaalisilla taidoilla olisin kummallakin kerralla onnistunut.
Ap
Luuletko oikeasti, että ihminen rakastuu vain ulkonäköön? Eihän se ole totta. Toki ulkoinen olemus ja tapa olla, liikkua ja hymyillä, on yksi asia, mihin ihminen ihastuu, mutta myös tapa puhua, huumorintaju, kiinnostuksen kohteet, yhteiset arvot jne. ratkaisevat enemmän. Eli miksi ihmeessä luulet, että ulkonäkö olisi ratkaisevaa?
Edelleen, olet hyvin epäterveellä tavalla kiinni ulkonäössäsi. Ehkä asiasta kannattaisi jutella jonkun ammattilaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua mitä tekstiä. Analysoin rumuuttan kuulostaa siltä, että sinulla on jonkinlainen pakkomielle ulkonäöstäsi.
Tiedän. Taustana sellainen, että äitini haukkui minua rumaksi pienestä pitäen. Ei koskaan halannut ja äärimmäisen harvoin kehui mistään (ulkonäöstä ei koskaan ja tuli itselleni selväksi, että olen ruma ja jotenkin viallinen). Hän suorastaan kiusasi ja jos jotain hyväntuulisena selitin joskus 3-4-vuotiaana, hän saattoi yhtäkkiä alkaakin ilkkua kasvonpiirteistäni. Lisäksi nolasi ja häpäisi kehoani, kun olin pieni (nykyään oon 35+). Vaikutus on ollut merkittävä ja esim. pariutuminen, alastomuus ym. ovat olleet mulle todella vaikeita asioita.
Ap
En edes lue mitä tarkemmin ottaen kirjoitat ulkonäöstäsi tai historiasta, sillä ei ole väliä. Pointti on, että annat sille liikaa painoarvoa. Kysy itseltäsi miksi miksi miksi ajattelet jotain aivan loputtomasti. Pinnistä ja näe vaivaa vastauksiin. En tiedä ei ole vastaus. Sitten kun tuntuu että asia on käsitelty, jätä se menneisyyteen ja tee tilaa uusille asioille.
Oletan, että se on kynnyskysymys hyvän kumppanin saamiselle. Nykynaamalla ei rakkautta minulle heru.
Ap
Ei, vaan huonon kumppanin saamiselle. Sellaisen, jolle ulkonäkö on kynnyskysymys. Miksi haluaisit sellaisen? Jokaisen ulkonäkö romahtaa jossain vaiheessa, ja itselleni ainakin on tärkeää että se ei ole kumppanilleni mikään ongelma.
Tämä oli viisaasti sanottu. Hyvä kumppani haluaa juuri sinut kumppanikseen ja parhaaksi ystäväkseen. Huono kumppani etsii jotain näyttelyesinettä.
Ok, miksi joku haluaisi minut tai jonkun kaltaiseni? En koe olevani riittävän hyvä missään asiassa. Uskon, että miehet milloin tahansa vaihtaisivat minut johonkin nuoreen instabeibeen, jos sellainen tulisi tarjolle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua mitä tekstiä. Analysoin rumuuttan kuulostaa siltä, että sinulla on jonkinlainen pakkomielle ulkonäöstäsi.
Tiedän. Taustana sellainen, että äitini haukkui minua rumaksi pienestä pitäen. Ei koskaan halannut ja äärimmäisen harvoin kehui mistään (ulkonäöstä ei koskaan ja tuli itselleni selväksi, että olen ruma ja jotenkin viallinen). Hän suorastaan kiusasi ja jos jotain hyväntuulisena selitin joskus 3-4-vuotiaana, hän saattoi yhtäkkiä alkaakin ilkkua kasvonpiirteistäni. Lisäksi nolasi ja häpäisi kehoani, kun olin pieni (nykyään oon 35+). Vaikutus on ollut merkittävä ja esim. pariutuminen, alastomuus ym. ovat olleet mulle todella vaikeita asioita.
Ap
En edes lue mitä tarkemmin ottaen kirjoitat ulkonäöstäsi tai historiasta, sillä ei ole väliä. Pointti on, että annat sille liikaa painoarvoa. Kysy itseltäsi miksi miksi miksi ajattelet jotain aivan loputtomasti. Pinnistä ja näe vaivaa vastauksiin. En tiedä ei ole vastaus. Sitten kun tuntuu että asia on käsitelty, jätä se menneisyyteen ja tee tilaa uusille asioille.
Oletan, että se on kynnyskysymys hyvän kumppanin saamiselle. Nykynaamalla ei rakkautta minulle heru.
Ap
Ei, vaan huonon kumppanin saamiselle. Sellaisen, jolle ulkonäkö on kynnyskysymys. Miksi haluaisit sellaisen? Jokaisen ulkonäkö romahtaa jossain vaiheessa, ja itselleni ainakin on tärkeää että se ei ole kumppanilleni mikään ongelma.
Tämä oli viisaasti sanottu. Hyvä kumppani haluaa juuri sinut kumppanikseen ja parhaaksi ystäväkseen. Huono kumppani etsii jotain näyttelyesinettä.
Tuollaisia "hyviä kumppaneita" ei varmaankaan ole sinkkuina päälle kolmekymppisten parissa?
Ap
Toki vähemmän kuin kaksikymppisten, mutta varmasti niitäkin on. Kun itsekin etsii ihmistä, eikä mieti noita ulkonäköasioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua mitä tekstiä. Analysoin rumuuttan kuulostaa siltä, että sinulla on jonkinlainen pakkomielle ulkonäöstäsi.
Tiedän. Taustana sellainen, että äitini haukkui minua rumaksi pienestä pitäen. Ei koskaan halannut ja äärimmäisen harvoin kehui mistään (ulkonäöstä ei koskaan ja tuli itselleni selväksi, että olen ruma ja jotenkin viallinen). Hän suorastaan kiusasi ja jos jotain hyväntuulisena selitin joskus 3-4-vuotiaana, hän saattoi yhtäkkiä alkaakin ilkkua kasvonpiirteistäni. Lisäksi nolasi ja häpäisi kehoani, kun olin pieni (nykyään oon 35+). Vaikutus on ollut merkittävä ja esim. pariutuminen, alastomuus ym. ovat olleet mulle todella vaikeita asioita.
Ap
En edes lue mitä tarkemmin ottaen kirjoitat ulkonäöstäsi tai historiasta, sillä ei ole väliä. Pointti on, että annat sille liikaa painoarvoa. Kysy itseltäsi miksi miksi miksi ajattelet jotain aivan loputtomasti. Pinnistä ja näe vaivaa vastauksiin. En tiedä ei ole vastaus. Sitten kun tuntuu että asia on käsitelty, jätä se menneisyyteen ja tee tilaa uusille asioille.
Oletan, että se on kynnyskysymys hyvän kumppanin saamiselle. Nykynaamalla ei rakkautta minulle heru.
Ap
Ei, vaan huonon kumppanin saamiselle. Sellaisen, jolle ulkonäkö on kynnyskysymys. Miksi haluaisit sellaisen? Jokaisen ulkonäkö romahtaa jossain vaiheessa, ja itselleni ainakin on tärkeää että se ei ole kumppanilleni mikään ongelma.
Hyväksyykö muka joku ulkonäöllisesti vajavaisen kumppaniksi? Oletan, että sain viimeksi pakit naamakertoimeni vuoksi. Sama juttu mulla vuosia sitten 19-vuotiaana naisena päälle kolmekymppiseltä mieheltä. Paremmilla kasvonpiirteillä sekä nykytilaa paremmilla sosiaalisilla taidoilla olisin kummallakin kerralla onnistunut.
Ap
Luuletko oikeasti, että ihminen rakastuu vain ulkonäköön? Eihän se ole totta. Toki ulkoinen olemus ja tapa olla, liikkua ja hymyillä, on yksi asia, mihin ihminen ihastuu, mutta myös tapa puhua, huumorintaju, kiinnostuksen kohteet, yhteiset arvot jne. ratkaisevat enemmän. Eli miksi ihmeessä luulet, että ulkonäkö olisi ratkaisevaa?
Edelleen, olet hyvin epäterveellä tavalla kiinni ulkonäössäsi. Ehkä asiasta kannattaisi jutella jonkun ammattilaisen kanssa.
Ok, voi tuo toki olla totta. Ehkä ne perusnätit eivät mieti ulkonäköä juuri lainkaan loppujen lopuksi. He vain ovat omia itsejään ja saavat nätteydellään + luontaisella karismallaan kumppanin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua mitä tekstiä. Analysoin rumuuttan kuulostaa siltä, että sinulla on jonkinlainen pakkomielle ulkonäöstäsi.
Tiedän. Taustana sellainen, että äitini haukkui minua rumaksi pienestä pitäen. Ei koskaan halannut ja äärimmäisen harvoin kehui mistään (ulkonäöstä ei koskaan ja tuli itselleni selväksi, että olen ruma ja jotenkin viallinen). Hän suorastaan kiusasi ja jos jotain hyväntuulisena selitin joskus 3-4-vuotiaana, hän saattoi yhtäkkiä alkaakin ilkkua kasvonpiirteistäni. Lisäksi nolasi ja häpäisi kehoani, kun olin pieni (nykyään oon 35+). Vaikutus on ollut merkittävä ja esim. pariutuminen, alastomuus ym. ovat olleet mulle todella vaikeita asioita.
Ap
En edes lue mitä tarkemmin ottaen kirjoitat ulkonäöstäsi tai historiasta, sillä ei ole väliä. Pointti on, että annat sille liikaa painoarvoa. Kysy itseltäsi miksi miksi miksi ajattelet jotain aivan loputtomasti. Pinnistä ja näe vaivaa vastauksiin. En tiedä ei ole vastaus. Sitten kun tuntuu että asia on käsitelty, jätä se menneisyyteen ja tee tilaa uusille asioille.
Oletan, että se on kynnyskysymys hyvän kumppanin saamiselle. Nykynaamalla ei rakkautta minulle heru.
Ap
Ei, vaan huonon kumppanin saamiselle. Sellaisen, jolle ulkonäkö on kynnyskysymys. Miksi haluaisit sellaisen? Jokaisen ulkonäkö romahtaa jossain vaiheessa, ja itselleni ainakin on tärkeää että se ei ole kumppanilleni mikään ongelma.
Tämä oli viisaasti sanottu. Hyvä kumppani haluaa juuri sinut kumppanikseen ja parhaaksi ystäväkseen. Huono kumppani etsii jotain näyttelyesinettä.
Ok, miksi joku haluaisi minut tai jonkun kaltaiseni? En koe olevani riittävän hyvä missään asiassa. Uskon, että miehet milloin tahansa vaihtaisivat minut johonkin nuoreen instabeibeen, jos sellainen tulisi tarjolle.
Ap
Huomaatko, miten halventavasti puhut miehistä? Että näitä kiinnostaa vain ulkonäkö? Oikeasti miehet ovat ihmisiä siinä missä me naisetkin, ja miehilläkin on erilaisia arvoja. Varmaan niitä nuoren ja nätin jahtaajia on, mutta eivät he niitä laatupuolisoita ole, joten heidät voi jättää laskuista.
Alue: Aihe vapaa
Oispa kumppani, niin ois hyvä tekosyy tsempata. Nyt motivaatio ulkonäköjuttuihin on pyöreä nolla. Ei voisi oikeasti vähempää kiinnostaa.
Ap