Ahdistaa mennä +30 vuotiaana ainoana sinkkuna häihin

OLE ONNELLINEN ETTÄ ON KUTSUTTU.

OLEN AIKUISIÄLLÄ OLLUT KAKSISSA HÄISSÄ.

eroo ne kuitenkin

T. N.50V.

Olen sinkku, enkä aina jaksa toisten parisuhde-uutisia. Häihin varmaan menisin ja olisin krampissa yrittäessäni olla iloinen ja kohtelias. Minulla on ollut myös aikoja, etten ole sinkkunakaan kaivannut parisuhdetta. Nyt on kuitenkin ajanjakso, jolloin muiden onni on sekä ilonaihe että puukkoa haavaan. Ne eivät sulje pois toisiaan. Joskus oman surun peittäminen on ylivoimaista, eikä sitä tarvitse hävetä. Jos ei jaksa mennä häihin - varsinkin juuri eronneena - sitten ei mene. Syystä ei tarvitse tehdä tiliä. Jos joku sitä tenttaa, voi sanoa olleensa sairas tms. Muistamisen voi lähettää jokatapauksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen sinkku, enkä aina jaksa toisten parisuhde-uutisia. Häihin varmaan menisin ja olisin krampissa yrittäessäni olla iloinen ja kohtelias. Minulla on ollut myös aikoja, etten ole sinkkunakaan kaivannut parisuhdetta. Nyt on kuitenkin ajanjakso, jolloin muiden onni on sekä ilonaihe että puukkoa haavaan. Ne eivät sulje pois toisiaan. Joskus oman surun peittäminen on ylivoimaista, eikä sitä tarvitse hävetä. Jos ei jaksa mennä häihin - varsinkin juuri eronneena - sitten ei mene. Syystä ei tarvitse tehdä tiliä. Jos joku sitä tenttaa, voi sanoa olleensa sairas tms. Muistamisen voi lähettää jokatapauksessa. 

Kiitos <3 Erosta on jo reilut 3v. Ehkäpä juuri siksi nyt vasta alkaa tuntumaan pahalta tämä. Aiemmin ei. Täytän heinäkuussa 32v ja en ajatellut, että olisin 3v jälkeenkin sinkku. Eron jälkeen ei ollut mikään ongelma olla "iloinen ja menevä sinkku". Nyt alkaa jo turtua tähän. Tai kaipaan enemmän sinkkukavereiden kanssa juhlimaan menemistä kuin eri elämäntilanteessa olevien häät ja bebejuhlia katsomaan. 

-ap

katjuska123456 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sinkku, enkä aina jaksa toisten parisuhde-uutisia. Häihin varmaan menisin ja olisin krampissa yrittäessäni olla iloinen ja kohtelias. Minulla on ollut myös aikoja, etten ole sinkkunakaan kaivannut parisuhdetta. Nyt on kuitenkin ajanjakso, jolloin muiden onni on sekä ilonaihe että puukkoa haavaan. Ne eivät sulje pois toisiaan. Joskus oman surun peittäminen on ylivoimaista, eikä sitä tarvitse hävetä. Jos ei jaksa mennä häihin - varsinkin juuri eronneena - sitten ei mene. Syystä ei tarvitse tehdä tiliä. Jos joku sitä tenttaa, voi sanoa olleensa sairas tms. Muistamisen voi lähettää jokatapauksessa. 

Kiitos <3 Erosta on jo reilut 3v. Ehkäpä juuri siksi nyt vasta alkaa tuntumaan pahalta tämä. Aiemmin ei. Täytän heinäkuussa 32v ja en ajatellut, että olisin 3v jälkeenkin sinkku. Eron jälkeen ei ollut mikään ongelma olla "iloinen ja menevä sinkku". Nyt alkaa jo turtua tähän. Tai kaipaan enemmän sinkkukavereiden kanssa juhlimaan menemistä kuin eri elämäntilanteessa olevien häät ja bebejuhlia katsomaan. 

-ap

Vähän offtopic mutta mulla on ihan sama tunne; joskin asia eri. Olen 2v yrittänyt lasta hoidoilla eikä onnistu. Tuntuu vain turtuneelta tähän kaikkeen enkä todellakaan jaksaisi nyt yksiäkään ristiäisiä. En olisi uskonut että tämä menee tähän pisteeseen; toivottomuus nostaa päätään. Voimia ap, asioilla on taipumus lopulta järjestyä jollain tapaa

katjuska123456 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sinkku, enkä aina jaksa toisten parisuhde-uutisia. Häihin varmaan menisin ja olisin krampissa yrittäessäni olla iloinen ja kohtelias. Minulla on ollut myös aikoja, etten ole sinkkunakaan kaivannut parisuhdetta. Nyt on kuitenkin ajanjakso, jolloin muiden onni on sekä ilonaihe että puukkoa haavaan. Ne eivät sulje pois toisiaan. Joskus oman surun peittäminen on ylivoimaista, eikä sitä tarvitse hävetä. Jos ei jaksa mennä häihin - varsinkin juuri eronneena - sitten ei mene. Syystä ei tarvitse tehdä tiliä. Jos joku sitä tenttaa, voi sanoa olleensa sairas tms. Muistamisen voi lähettää jokatapauksessa. 

Kiitos <3 Erosta on jo reilut 3v. Ehkäpä juuri siksi nyt vasta alkaa tuntumaan pahalta tämä. Aiemmin ei. Täytän heinäkuussa 32v ja en ajatellut, että olisin 3v jälkeenkin sinkku. Eron jälkeen ei ollut mikään ongelma olla "iloinen ja menevä sinkku". Nyt alkaa jo turtua tähän. Tai kaipaan enemmän sinkkukavereiden kanssa juhlimaan menemistä kuin eri elämäntilanteessa olevien häät ja bebejuhlia katsomaan. 

-ap

Ymmärrän! Minäkin kaipaan edes jotenkin samankaltaista seuraa itselleni, mutta tällä hetkellä on hyvin vaikea löytää ikätovereista ketään, jolla olisi sama elämäntilanne. Välillä jaksan ihan hyvin sitä erilaisuutta, välillä se on tosi hankalaa. Haluaisin jakaa elämäni toisen kanssa, mutta... se ei ole vain minun halustani kiinni. Yhtä lailla, kun suon läheisilleni täydestä sydämestä ilon parisuhteesta tai lapsista, käsittelen omaa tuskaani pinnan alla. Onneksi on joitakin, joille puhua siitä. Mutta jos toisen häät ovat liikaa jossain vaiheessa omaa prosessointia, voi vaikka viettää päivän tehden jotain ihan erityistä itsekseen, ja muistaa paria muuten. Onnittelut voi kirjoittaa itkienkin. Voimia sulle <3

katjuska123456 kirjoitti:

Kiitos, mutta ei se ole sama asia vaikka olisikin random avec. Silti olen sinkku perheetön muiden perheidyllin keskellä. 

-ap

ja jos olisi lapsi, niin ei ainakaan mökkiä, niin kuin muiden perheidyllissä. ja jos olisi mökki, niin ei ainakaan varaa matkustella niin kuin muilla. ja jos olisi varaa matkustella, niiin ei ainakaan yksityiskoneella niin kuin muut. ja jos matkustelisin yksityiskoneella, niin ei kuitenkaan olisi lastenhoitajaa ja palvelijoita niin kuin muilla

Tilla serbiasta

Tilaa

Kiitos kaikille kommenteista. Lohdullista huomata, etten ole ajatuksieni ja tilanteeni kanssa yksin. <3

-ap

Et ole yksin, tunteesi ovat luonnollisia. Juhliminen on kuitenkin vapauttavaa ja virkistävää, mene nyt ihmeessä bailaamaan. Mitä enemmän olet tekemisissä pariutuneiden ja perheellistyneiden ihmisten kanssa, ymmärrät ettei se elämä heilläkään ole aina auvoa ihanista perhetapahtumista huolimatta.

En halua olla kova, mutta sanon silti hyvin aikein: Oletko jumiutunut Jos-maailmaan, kullanhohtoiseen elämään exäsi kanssa, jossa sadunomaiseen idylliin tulee kiharapäisiä lapsia yhdellä ponnistuksella ja iloitaan pastellinväreissä? Tuo maailma on niin täydellinen, ettet edes huomaa, mitä mahtavia tilaisuuksia sinulla olisi nyt oikeassa elämässä täysin vapaana nuorena naisena ja PUHTAALLA PÖYDÄLLÄ.

Toivon sulle paljon valoisia ajatuksia. Olet nuori, ja maailma on kaunis.

Vierailija kirjoitti:

katjuska123456 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset antanut niille kilteille miehille mahdollisuutta silloin kun olit nuori?😔

Kiltti Mies

Ööh, koska olin 8v suhteessa miehen kanssa, mikä kariutui. 

-ap

Motkotitko ja nalkutit miehelle kaikki päivät ja tämä lähti?

Melkein tragikoomista, miten te tietyn tyyppiset henkilöt tulette aina joka ketjuun ja syytätte naista varman päälle :D Mistä hitosta te sen tiedätte mistä syistä mitään tapahtui? Trolleilla ei ole sielua.

Asiat voisivat olla huonomminkin. Kelaa kuinka hirveää olisi mennä tuonne ikisinkkuna. Porukka katsoo säälien, että tuo se vaan ei ole vieläkään löytänyt ketään.

Mulle kävi ikäviä asioita tänä keväänä ja olen samantyylisessä tilanteessa mutta asia on eri. Tästä johtuen en ole jaksanut tavata ihmisiä kevään/alkaneen kesän aikana. Olen useimmiten sanonut että tapaaminen täytyy siirtää Koronan vuoksi (onneksi tätä on voinut vielä käyttää). En ole näyttelijä enkä pysty feikkaamaan iloista -ja onnellista persoonaa kun en nyt sellainen tällä hetkellä ole (yleensä olen ollut iloinen persoona). Ihmiset näkisi että mulla menee huonosti enkä halua/jaksa kertoa heille mikä ongelma on. Olen kokenut suurta helpotusta kun tapaamiset olen siirtänyt tuonnemmaksi, jopa iloa että ei tarvitse mennä kärvistelee johonkin tapaamiseen. Tapaan ihmisiä kun mulla on siihen voimavaroja ja kun se tuottaa myös minulle positiivisia tuntemuksia/iloa ja kun olen ikävän asian hoitanut pois päiväjärjestyksestä.

Jos Ap:tä ei haittaa se että kaverinsa hääjuhlat jää näkemättä niin jättäisin hänen tilanteessa ne väliin. Miksi mennä sinne kärsimään moneksi tunniksi. Ei ainakaan velvollisuudentunnosta ja omia tuntemuksia vähättelemällä. . Ei kaikkiin kissanristiäisiin ole pakko osallistua. Onnitella voi kortitse ja halutessaan lahjankin antaa. Jos osallistumisen peruminen mielessä tuntuu helpottavalta niin minusta se on oikea ratkaisu. Omaa sisäistä ääntään tulee kuunnella, se kertoo jollain alitajuisella tasolla asioita joita järjellä ei voi ymmärtää, erityisesti kaikkia tuntemuksia (pelko, epämukavuus jne).

Käyt syömässä ja lähdet meneen

Mä olin sinkkuna aivan tuntemattomien keskellä, tunnin vain morsiamen ja häät oli vielä niin kaukana etten päässyt kotiin yöksi.

Oli kyllä niin tylsää

Vierailija kirjoitti:

Et ole yksin, tunteesi ovat luonnollisia. Juhliminen on kuitenkin vapauttavaa ja virkistävää, mene nyt ihmeessä bailaamaan. Mitä enemmän olet tekemisissä pariutuneiden ja perheellistyneiden ihmisten kanssa, ymmärrät ettei se elämä heilläkään ole aina auvoa ihanista perhetapahtumista huolimatta.

En halua olla kova, mutta sanon silti hyvin aikein: Oletko jumiutunut Jos-maailmaan, kullanhohtoiseen elämään exäsi kanssa, jossa sadunomaiseen idylliin tulee kiharapäisiä lapsia yhdellä ponnistuksella ja iloitaan pastellinväreissä? Tuo maailma on niin täydellinen, ettet edes huomaa, mitä mahtavia tilaisuuksia sinulla olisi nyt oikeassa elämässä täysin vapaana nuorena naisena ja PUHTAALLA PÖYDÄLLÄ.

Toivon sulle paljon valoisia ajatuksia. Olet nuori, ja maailma on kaunis.

Kiitos, pitää täysin paikkaansa. Tässä sitä yritetään kieltämättä räpiköidä eteenpäin vaikka Jos- maailmaan olen jumiutunut.

-ap

Mene ihmeessä. Missään ei ole ollut niin paljon vientiä ja tanssittajia, kun häissä sinkkuna. Tuskin tunnet molempien sukua niin hyvin että tiedät onko siellä kaikki varattuja, ellei ole tosi pienet häät.

Olen ollut elämästäni valtaosan sinkku ja käynyt vaikka kuinka monissa häissä ja muissa juhlissa. Ei ole koskaan tullut edes mieleen hävetä siellä sinkkuuttani! Se tunne on ap:n omassa päässä, eikä kukaan muu ajattele sellaisesta pahasti. Eli kannattaa rohkaistua menemään vaan ja päättää pitää hauska ilta. Luultavasti sitä paitsi puolet pariskunnista on kateellisia ap:lle sinkkuudesta.

Nimenomaan sinkkuna kannattaa juurikin käydä tuollaisissa juhlissa! Ihmiset on komeita ja kauniita ja on hauskaa ja ties vaikka löytäisit juuri sieltä jonkun ihanan tyypin. En oikein ymmärrä, että häistä kokee jotain tuskaa, mutta sen ymmärrän, että jotkut babyshowerit saattaa ahdistaa, jos haluaa omia lapsia, mutta niitä ei vaan syystä tai toisesta tule...

Minulla on ystävä, joka on kärsinyt pitkään lapsettomuudesta miehensä kanssa ja hänet oltiin kutsuttu minun babyshowereihin erään toisen kaverin kautta... Siis kyllä minulla oli jopa itsellä vähän syyllinen ja kiusallinen olo, että mikä hänen fiilis on. Toki hän on puolestani onnellinen, mutta kyllä me ollaan näistä asioista keskusteltu ja ei se hänelle mitään helppoa ole.

Jos se lohduttaa niin mutaman vuoden päästä he jo eroavat ja alkavat valtavan taistelun lapsista ja omaisuudesta...

Tule vaan. Olen tulossa asunto-autolla. Pidetään illalla sit oma hääyö.