Miten voi olla, että aikuinen ihminen ei osaa tehdä yhtään mitään ruokaa?

Vierailija kirjoitti:

Ruoanlaittoon menisi tuntikausia jos sen tekee alkutekijöistään asti itse.

Kyllä kai sitä osaisi ainakin ohjeita seuraamalla mutta kun on muutakin tekemistä ja nykyään on olemassa näitä helppoja ja nopeita mikroruokia.

Jos ruoanlaittoon menee tuntikausia, teet sen todella väärin. Mulla menee ehkä yhteensä 2-3 h viikossa, ja joka päivä on oikeaa kotiruokaa, enkä todellakaan kokkaa joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäiskö sun voikkuleipäkärjistäjä mennä nyt johonkin toiseen ketjuun riehumaan niin voitais puhua järkevästi lasten ravitsemuksesta? Jos joku sanoo, että "Kyllä joskus voi aterian korvata voileivällä, mutta jos lapsi saa jatkuvasti oikean ruoan sijaan välipalatyyppistä ravintoa, kokonaisravitsemus jää heikoksi" niin se nyt ei ole kyllä sama kuin että voileipä on saatanasta. Ei tuollaisessa toisten sanojen vääntelyssä ole mitään järkeä, vaikka sitä kutsuisikin "kärjistämiseksi". Puhutaan järkevästi nyt, eikä riehuta.

Ehkä siellä vähän kalikka kalahti, mikä on hyvä asia, koska ei varmaan kukaan tahallaan lapsilleen tarjoa yksipuolista ravintoa. Esimerkiksi ihmiset eivät tiedä, ettei lapsille saisi antaa kuin max. kolme nakkia viikossa tai nitriittimäärä ylittyy. Suolaa kaikki käyttävät liikaa jne.

Huono juttu tässä on se, että se todella vaikuttaa vauvan, taaperon ja isommankin lapsen aivoihin mitä hän syö ja miten esimerkiksi sydän- ja verisuonisairaudet kehittyvät myöhemmin. Sitten tietysti on se tapa, miten opitaan lapsena syömään, joka tutkitusti vaikuttaa aikuisuudessakin. Jos ei opi syömään monipuolisesti lapsena, hyvin harva syö monipuolisesti aikuisenakaan.

Miksi yrität syyllistää monipuolisesti kasviksilla höystettyjä voileipiä tarjoavaa siitä, että oma lapsesi syö vain jauhelihaa ja makaronia?

Voit jatkaa rauhassa missiotasi, mutta voileivän päällä syötynä on sinunkin aika vaikea saada puolta kiloa kasviksia päivässä tai sitten niitä voileipiä on oltava aika iso keko. 

Oletpa yksinkertainen, kun kuvittelet, että voileivän LISÄKSI ei voi syödä kasviksia, vaan kasvikset voi liittää vain LÄMPIMÄÄN ateriaan :D

Sitten puhutaan jo vähän eri asiasta, jos ruokavalioon kuuluu muutakin kuin voileipiä ja noutoruokaa. Käytännössä nuo voileivät ovat nykysuomalaisilla huono juttu, koska ne korvaavat muuta, terveellisempää ruokaa. Se omena ja porkkana jäävät syömättä, nyt se vasta tuli sinullekin mieleen keskustelun tässä vaiheessa.

Sinusta siis kanasalaatti on epäterveellistä, jos sen tilaa woltista, mutta terveellistä, jos ainekset pilkkoo ja sekoittaa itse`? Mielenkiintoinen ajatus. 

Woltista tilatussa kanasalaatissa on lähes varmasti enemmän suolaa ja rasvaa kuin jos tekisit sen itse vähäsuolaisena ja -rasvaisena. Nähtävästi et todella tiedä, että näitä asioita on tutkittu. En keksi sitä omasta päästäni. Ravintolaruuassa on huomattavasti enemmän suolaa ja rasvaa kuin kotona tehdyssä noin keskimäärin. Jos syöt paljon ravintoloissa, sinun suolansaantisi on liiallista sataprosenttisen varmasti.

Paitsi ettei ole. Samoja liemikuutioita ynnä muita suolapommeja ne ravintoloissa käyttää kuin kotikeittiötkin. 

Et ilmeisesti lue lainkaan sanomalehtiä. Muuten ei ole mahdollista, ettet ole ikinä törmännyt yhteenkään asiaa käsittelevään uutiseen.

Se, että lehteen kirjoitetaan vertailu parista kotitaloudesta ja muutamasta ravintola-annoksesta ei tarkoita, että kaikki suomalaiset kokkaisivat vähäsuolaista ja kevyttä ruokaa ja ravintolaruoka olisi aina uitettu suolassa. Koteja ja ravintoloita on hyvin monenlaisia. 

https://www.herkkusuut.com/hs-hurja-tutkimustulos-ravintolaruoka-yhta-e…

Niin? Ei se, että linkkaat tutkimuksen tänne tee siitä yhtään sen kattavampaa. Koteja ja ravintoloita on edelleen hyvin monenlaisia ja tutkimuksissa on niistä mukana vain kourallinen. 

Juu, tietenkään tieteellisellä tutkimuksella ei ole koskaan mitään arvoa, koska juuri sinua ei nyt ole tutkittu juuri tässä tutkimuksessa. Ei ole olemassa otantoja ja yleistettävyyksiä, on vain sinun totuutesi ja kokemuksesi ja mielipiteesi. Hitot tieteestä.

Ei kukaan sanonut, ettei sillä mitään eroa ole. Tieteellinen tutkimus vaan ei satu tarkoittamaan sitä, että tulokset voi yleistää aukottomasti koskemaan kaikkia. Tutkimus kertoo vain tilanteen tietyssä otannassa (usein muutama kymmenen tapausta), ei koko maailmassa. 

Otanta ei tarkoita sitä, että tulos on yleistettävissä ainoastaan otokseen. Googlaapaa esimerkiksi otoksen edustavuus tai ositettu otanta niin voit lukea siitä, miksi tieteessä voidaan yleistää asioita koskemaan isompaa joukkoa kuin vain tutkittua otosta. Kaikille on tietenkin tullut täysin selväksi, että mikään yleistettävyys ei päde sinuun. Sitä ei tarvitse enää kertoa. Kuitenkin on täysin aukottomasti todistettu, että keskimäärin ravintolaruoka on epäterveellisempää kuin kotiruoka, ja siitä voi kyllä keskustella tällä tasolla, vaikka sinun kotonasi tämä nyt ei pädekään.

Missä se on AUKOTTOMASTI todistettu? Tuossa linkkaamassasi jutussa ei edes kerrottu kotiruuan suolapitoisuutta, joten mitään vertailua kotiruuan ja ravintolaruuan välillä ei tehty. Verrattiin vain pikaruokalan ja "oikean ravintolan" ruokia. Mikä ikinä sitten on tuo "oikea ravintola". Sitäkään ei oltu määritelty oliko kyseessä esim. vegaaninen luomuravintola, italialainen ravintola vai kenties sushiravintola. Suolan suhteen on kuitenkin aika iso ero mitataanko suolapitoisuus runsaassa parmesan-juustokuorrutteella ryhditetystä salamipasta-ateriasta vai ilman kastiketta tarjottavasta äyriäis-salaatista. 

Minä sen linkkasin eikä tuo jota kommentoit. Huvikseni katoin mitä tietoa löytyy ja tottahan tuo näytti olevan. Eiköhän noissa ole tilattu monenlaisista ravintoloista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan keskittyy enemmän laitteisiin ja näyttöihin ettei ole edes muka aikaa keskittyä laittamaan oikeaa ruokaa. Kyllähän kaikki varmaan osaa laittaa mutta ei vaan jaksa tai ei ole tottunu laittamaan.

Itse asiassa ei, hän ei ole ollenkaan mikään laiteaddikti. Hän vaan oikeasti kokee ettei voi tehdä ruokaa. Kaikki siihen liittyvä pelottaa ja tuntuu kauhealta. Ei rehellisesti muka osaa edes leikata kurkkua tai keittää makaronia.

Ap

Onko sinulle ihan uusi asia, että kaikkien lapsuudenkodissa ei ole ruoanlaittoon perehdytty juuri ollenkaan? Mistäs sitä ruoanlaittoa silloin oppii? 

Kaupan päälle voi olla ylipäätänsä pelkoja kaikkea uutta kohtaan joka estää uuden oppimisen aika tehokkaasti jne.

Toivottavasti sinä edes osaat oppia empatiaa, vaikkei kaverisi osaisikaan tehdä ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on nelikymppinen ystävä, jolla on neljä lasta. Uusioperheessään yhteensä kuusi lasta.

Ystäväni ei laita mitään ruokaa. Pelkkää einestä tai wolttaa ruuan.

Miehensä kyllä laittaa ruokaa ja ystäväni on oikein kaikkiruokainen, joten rohkeutta maistaa ja syödä kaikenlaista on ja monesta tykkää.

Mutta ruokaa ei osaa laittaa yhtään. Kertoi, että kädestä pitäen on joutunut opettelemaan nakkien ja ranskalaisten paistamisen uunissa, nyt harjoittelun jälkeen pystyy siihen, mutta ei mihinkään muuhun.

Musta on aivan kummallista, että voi olla lapsia, mutta mitään omatekoista ruokaa ei heille pysty tarjoamaan.

Noi, hyvä että tekin sitten opitte, että on olemassa muunlaisiakin ihmisiä kuin te ruoanlaittoa osaavat ihmiset. Meitä on kuulkaas paljon pelkästään jo Suomessa, joille ei vaan ole tätä taitoa opetettu.

Vierailija kirjoitti:

Juu, veljen vaimo ei osaa tehdä ruokaa. Siis yhtään mitään. Kerran oli kiva seurata kun veli oli laittanut perunat kiehumaan ja rouvan piti vahtia niitä- Me muut istuttiin pihalla. Rouva kävi pihalla monta kertaa kysymässä, että jokohan ne perunat olisivat kypsiä. Toisen kerran hänen piti taas vahtia perunoiden kypsymistä. Nukahti sohvalle ja palohälyttimet pärähtivät soimaan. Kun veli lähti reissuun, teki vaimolle ja tyttärelle ruuat valmiiksi jääkaappiin. Tytär on nyt aikuinen ja epäilen suuresti, ettei tee mitään ruokia itse.

Miksei tytär isältään oppinut ruuanlaittoa?

Mun miehellä on selviä asbergerpiirteitä ja aistiyliherkkyyksiä. Aistiyliherkkyys näkyy siinä, että monet hajut, maut ja suutuntumat tekee pahaa. Hän on fiksu ja työssään menestynyt, mutta omaa omaa lapsekkaat ja epäterveelliset ruokailutottumukset. Muutenkin syö todella harvoin ja pieniä ruokamääriä. Hän on aikuinen ihminen ja saa puolestani syödä miten haluaa.

Lasten kohdalla onkin sitten toinen juttu. Esikoisellani on samanlaisia aistiyliherkkyyksiä kuin miehelläni. Pienenä hän oli todella nirso syömään ja söi kaikki ruoka-aineet erillään. Oli tuska ja vaiva opettaa muu perhe säännöllisiin ruoka-aikoihin ja terverlliseen kotiruokaan.

Vaivannäkö on kuitenin palkittu. Esikoinen syö nykyään teininä mukisematta lähes kaikkea ja osaa itsekin tehdä hyvää ruokaa. Jos oltaisiin menty miehen mallilla ruokatottumukset olisi lapsillani todella huonot. Meillä mies syö omaan aikaan mitä syö, muu perhe yhdessä vähintään päivällisen ja iltapalan.

Mä en ollut eläessäni tehnyt voileipien lisäksi muuta kuin paistanut kananmunaa ja keittänyt teevettä, kun muutin pois kotoa. Sitten vaan piti opetella. Makaronipussin takana oli ohje makaronilaatikkoon, ja keittokirjojakin hankin joiden perusteella opettelin lihapullat sun muut. Eihän se kiva ollut niin tumpelona lähteä omaa elämää perustamaan, mutta hyvin on selvitty. En tajua miten ohjeiden seuraaminen tuollaisissa perusruuissa olisi liian vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa kokemuksesta että 90% 20-30v miehistä ei osaa edes riisiä keittää saatikka ruskeaa kastiketta tehdä...

Kyllä osaavat, ovat koulussa oppineet perustaidot.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ole kukaan sanonut että voileivät ovat saatanasta. On esitetty ihan järkevä argumentti, että lasten aterioita ei ole pääasiallisesti hyvä korvata voileivillä. Tietenkin nyt voidaan ajatella, että Suomessa varmasti on joku perhe, joka harrastaa mitä moninaisimpien terveellisten ja raikkaiden voikkuleipien tekoa ja lapset saavat sillä tavalla oikein mallikkaan ravitsemuksen. Pitäydytään nyt kuitenkin siinä faktassa, että yleensä voileipä on valmiiksi suolaisen leivän päälle laitettua margariinia ja paljon suolaa ja kovaa rasvaa sisältävää juustoa ja leikkelettä. Kasviksiakin voi olla. Tällainen setti jatkuvasti oikean aterian sijaan ei ole ravitsemuksellisesti ok.

Samaa mieltö muuten mutta voikkuleipiä en kyllä suostu syömään vaan ihan vain voileipiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa kokemuksesta että 90% 20-30v miehistä ei osaa edes riisiä keittää saatikka ruskeaa kastiketta tehdä...

Kyllä osaavat, ovat koulussa oppineet perustaidot.

Kyllähän meillä pojillakin oli kotitalous oppiaineena peruskoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen (niin inspiroivaa kun tää voileipäjankki olikin, kiitos osallisille!), mä luulen, että monella siihen tunteeseen, ettei jotenkin halua tai osaa tehdä ruokaa saattaa liittyä jonkinlainen itsestään tykkäämisen puute. Ei jotenkin koe olevansa huolenpidon arvoinen, eikä siksi tarjoa itselleen hyvää ruokaa. Kenelläkään vanhemmalla ei kyllä pitäisi olla tiedonpuutetta siitä, mitä lapsille pitäisi syöttää, että siitä se ei ole kiinni. Mut sääli, jos tää itsestään huolenpitämisen vaje siirtyy sitten sukupolvissa eteenpäin.

Mikä taho sen määrittää, mitä lapsille pitää syöttää? Maailmassa on kuitenkin satoja eri kulttuureita, joissa on todella erilaisia ruokatottumuksia. Mikä niistä on se ainoa ja oikea? 

Kyllä sen meidän kulttuurissa varmaan lopulta määrittelevät yhteiskunnan viranomaiset. Esim. jos vanhempi syöttää lapselleen vain pizzaa ja hampurilaisia kunnes lapsi on sairas ja ylipainoinen, ei auta, että vedotaan kyseessä olevan amerikkalainen kulttuuri.

Se, mikä on terveellistä ruokaa ja mitä ravintoaineita lapsi tarvitsee kehittyäkseen ja pysyäkseen terveenä, ei ole mielipidekysymys. Siitä on laajasti tieteellinen konsensus. Kyse ei ole yksittäisistä ruokalajeista tai aterioista vaan siitä, että lapsen terveydestä huolehditaan. Jos ruokavalio on yksipuolinen, näin ei ole. Jos kotona ei laiteta koskaan ruokaa, on huomattavan iso riski sille, että lapsi saa liikaa suolaa ja rasvaa ja liian vähän esim. aivojen kehitykselle tarpeellisia hivenaineita. Tämä ei ole mielipidekysymys, vaan ihan tieteellinen fakta.

Ei yhteiskunta yleensä Suomessa siihen puutu, vaikka vanhempi ruokkisi lasta ihan päin prinkkalaa. Aika pitkälle pitää tilanteen mennä, ennen kuin lastensuojelua voidaan asialla vaivata.

Jännä juttu, kun esim. maitoa pidetään Suomessa lapselle välttämättömän, mutta kokolailla missään muualla ei. Eli kyllä se on mitä suurimmassa määrin mielipidekysymys, minkä katsotaan olevan hyväksi ja minkä ei. Suomalaiset ravitsemussuositukset ei ole sama asia kuin ainut oikea tapa koostaa terveellinen ruokavalio. Ne suositukset eivät välttämättä edes ole kovin terveellinen kokonaisuus, vaikka osa niihin uskoo kuin Päivä Räsänen Raamattuun. 

Eteläisemmissä maissa lapset saavat auringosta enemmän D-vitamiinia kuin täällä pohjoisessa. Monessa maassa myös juomavesi on niin kalkkipitoista että siinä on yhtä paljon kalsiumia kuin maidossa. Ja toki juustoja syödään paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan keskittyy enemmän laitteisiin ja näyttöihin ettei ole edes muka aikaa keskittyä laittamaan oikeaa ruokaa. Kyllähän kaikki varmaan osaa laittaa mutta ei vaan jaksa tai ei ole tottunu laittamaan.

Itse asiassa ei, hän ei ole ollenkaan mikään laiteaddikti. Hän vaan oikeasti kokee ettei voi tehdä ruokaa. Kaikki siihen liittyvä pelottaa ja tuntuu kauhealta. Ei rehellisesti muka osaa edes leikata kurkkua tai keittää makaronia.

Ap

Onko sinulle ihan uusi asia, että kaikkien lapsuudenkodissa ei ole ruoanlaittoon perehdytty juuri ollenkaan? Mistäs sitä ruoanlaittoa silloin oppii? 

Kaupan päälle voi olla ylipäätänsä pelkoja kaikkea uutta kohtaan joka estää uuden oppimisen aika tehokkaasti jne.

Toivottavasti sinä edes osaat oppia empatiaa, vaikkei kaverisi osaisikaan tehdä ruokaa.

Mistäs sitä oppii? Kukaanko ei voi mitään oppia, mitä ei ole kotona opetettu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on nelikymppinen ystävä, jolla on neljä lasta. Uusioperheessään yhteensä kuusi lasta.

Ystäväni ei laita mitään ruokaa. Pelkkää einestä tai wolttaa ruuan.

Miehensä kyllä laittaa ruokaa ja ystäväni on oikein kaikkiruokainen, joten rohkeutta maistaa ja syödä kaikenlaista on ja monesta tykkää.

Mutta ruokaa ei osaa laittaa yhtään. Kertoi, että kädestä pitäen on joutunut opettelemaan nakkien ja ranskalaisten paistamisen uunissa, nyt harjoittelun jälkeen pystyy siihen, mutta ei mihinkään muuhun.

Musta on aivan kummallista, että voi olla lapsia, mutta mitään omatekoista ruokaa ei heille pysty tarjoamaan.

Noi, hyvä että tekin sitten opitte, että on olemassa muunlaisiakin ihmisiä kuin te ruoanlaittoa osaavat ihmiset. Meitä on kuulkaas paljon pelkästään jo Suomessa, joille ei vaan ole tätä taitoa opetettu.

Pystyiskö ottamaan itse vastuuta ja opettelemaan, vai onko vain odotettava passiivisesti, että joku tulee opettamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan keskittyy enemmän laitteisiin ja näyttöihin ettei ole edes muka aikaa keskittyä laittamaan oikeaa ruokaa. Kyllähän kaikki varmaan osaa laittaa mutta ei vaan jaksa tai ei ole tottunu laittamaan.

Itse asiassa ei, hän ei ole ollenkaan mikään laiteaddikti. Hän vaan oikeasti kokee ettei voi tehdä ruokaa. Kaikki siihen liittyvä pelottaa ja tuntuu kauhealta. Ei rehellisesti muka osaa edes leikata kurkkua tai keittää makaronia.

Ap

Onko sinulle ihan uusi asia, että kaikkien lapsuudenkodissa ei ole ruoanlaittoon perehdytty juuri ollenkaan? Mistäs sitä ruoanlaittoa silloin oppii? 

Kaupan päälle voi olla ylipäätänsä pelkoja kaikkea uutta kohtaan joka estää uuden oppimisen aika tehokkaasti jne.

Toivottavasti sinä edes osaat oppia empatiaa, vaikkei kaverisi osaisikaan tehdä ruokaa.

Jos on vaikeuksia lukea tai ei ymmärrä lukemaansa voi vaikka katsoa Jamie Oliverin ohjelmia. Sieltä löytyy 15 minuutin ja puolen tunnin reseptejä satoja!

Miten voi olla että aikuinen ihminen ei saa keskialueen trapia tiiviiksi? Senkuin scouttaat vastustajan pari yleisintä hyökkäystaktiikkaa ja teet vastaavat säädöt puolustukseesi niin saat paremmin kiekonriistoja, niistä vastahyökkäyksen ja lopulta maalipaikan.

Kumma ettei näitä opeteta jo lapsena kotona kaikille.

Voin kertoa, että minä olen lähes kuin ystäväsi.

Koko aikuiselämäni olen syönyt lämpimän ruoan töissä tai kotona jotain valmiskeittoa, pussipastaa, puuroa, raejuustoa ja nuudelia tms.

Arvaatte varmaan miten räveltämistä on ollut nyt kun minulla on lapsi. Joo olen tiennyt kyllä miten peruna keitetään tai makaronilaatikko tehdään, mutta ensimmäistä kertaa hankkinut ne kaupasta (ja aluksi aina joku hiivatin kerma tai maito tms unohtui!), sotkenut keittiön ja kaiken sähläyksen seassa siivonnut. Kyllä, todellakin tuntui työläältä. Ei minulla ole ollut mitään sellaista ruoanlaiton soveltamisen taitoa tai ulkomuistista kaupasta ostamisen osaamista kuin mitä normaaleilla kotikokeilla. Kaikki on pitänyt opetella.

Olin 90-luvun lapsi, vanhemmat asuivat töissä eikä meillä opetettu mitään kodinhoidollisia asioita. En myöskään ole oppinut mm käyttämään ompelukonetta, ompelemaan nappia tai kutomaan yhtään mitään. Muistan miten ensimmäistä kertaa verhojenkin laittaminen oli yhtä säätöä kun en tajunnut kuinka silitysnauha toimii.

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa, että minä olen lähes kuin ystäväsi.

Koko aikuiselämäni olen syönyt lämpimän ruoan töissä tai kotona jotain valmiskeittoa, pussipastaa, puuroa, raejuustoa ja nuudelia tms.

Arvaatte varmaan miten räveltämistä on ollut nyt kun minulla on lapsi. Joo olen tiennyt kyllä miten peruna keitetään tai makaronilaatikko tehdään, mutta ensimmäistä kertaa hankkinut ne kaupasta (ja aluksi aina joku hiivatin kerma tai maito tms unohtui!), sotkenut keittiön ja kaiken sähläyksen seassa siivonnut. Kyllä, todellakin tuntui työläältä. Ei minulla ole ollut mitään sellaista ruoanlaiton soveltamisen taitoa tai ulkomuistista kaupasta ostamisen osaamista kuin mitä normaaleilla kotikokeilla. Kaikki on pitänyt opetella.

Olin 90-luvun lapsi, vanhemmat asuivat töissä eikä meillä opetettu mitään kodinhoidollisia asioita. En myöskään ole oppinut mm käyttämään ompelukonetta, ompelemaan nappia tai kutomaan yhtään mitään. Muistan miten ensimmäistä kertaa verhojenkin laittaminen oli yhtä säätöä kun en tajunnut kuinka silitysnauha toimii.

Mulla on ollut ihan samanlaista. Olen syntynyt 80-luvun alussa, vanhempani ovat 40-luvun loppupuolella syntyneitä. Koulussa kässän ja köksän tunneilla oppi jotain perusjuttuja, just napin ompelemista ja perunan keittoa. Mitenkään niin paljoa ei oppinut, että niillä olisi pärjännyt, mutta tärkein anti olikin siinä tekemisessä ja onnistumisessa. Se on madaltanut kynnystä lähteä kokeilemaan ja opettelemaan, kun oli jo saanut onnistumisen kokemuksia eikä ruuanlaitosta ollut tullut kuvaa että se olisi jotain ydinfysiikkaa. Kotona opin lähinnä perussiivoamista, ja pyykinpesun opettelin jo teininä. Oma huone piti siivota, ja omat lakanat vaihtaa. Loma-aikoina imuroida koko kämppä. Muuten vanhemmat kyllä hoitivat kaiken. Onneksi ovat olleet aina valmiita auttamaan jos on pitänyt soittaa ja kysyä neuvoa. Masterchef Australiasta olen oppinut enemmän ruuanlaitosta kuin kotona ikinä opetettiin.

Musta on upeeta, että yritetään ja opetellaan, vaikka ei oliskaan helppoa eikä oo kotona opetettu!

Ei ruokaa tehdä; sitä vain sekoitellaan ja lämmitellään. Jotain poikkeuksia on, kuten lihottava pulla, mahdollisesti lätyt (valmiiksi valmisteut maistunee muovilta), mutta niitäkin saa valmiina. Tarkoittaa kai jotain muhennoksia, mutta niihinkin saa sörsselit valmiina.

Mä oon sinkku ja asun yksin mun yksiössä ja en muuta syö päivässä kuin 2kpl atrian roiskeläppä pizzoja ja illalla 5kpl nakkeja. Hyvin pärjää.

Ja osaan tehdä ruskeeta kastiketta, ja myös todella hyvää. Mutta en jaksa itelle alkaa sellaista vääntämään kun mikrossa tulee pizzat 2 minuutissa.

Jos saan joskus naisen niin sitten voin alkaa kokkaamaan kunnon kotiruokaa.

T: 36v ikisinkku