Oliko lapsuuden perheessäsi siistiä vai sotkuista?

Meillä oli sellaista perussiistiä, viikottain imuroitiin ja vähän harvemmin, olisiko kerran kuussa, pyyhittiin lastenhuoneista pölyt. Joulusiivous oli iso juttu ja silloin siivottiin seiniä ja kattoakin, ennen juhannusta siivottiin myös isommin. Lattioita ei pesty joka viikko, ehkä nekin n. kerran kuussa.

Tavaraa oli melko paljon, niinkuin isossa lapsiperheessä nyt on, ja kamat ajelehtivat vähän siellä täällä, mutta siivotessa palasivat kyllä paikoilleen.

Omassa kodissani huomaan meidän noudattavan aika samaa linjaa - imurointi on n. kerran viikossa ja pölyjä pyyhin avonaisilta pinnoilta vähän harvemmin. Tavaroiden paikoilleen palauttamisessa saattaa kestää tovi, mutta mitään järkyttävää kaaosta ei ehdi syntyä. Seiniä ja kattoja en pahemmin tomuta, mutta perusteellisempi joulusiivous tulee kyllä tehtyä.

Meillä oli sotkuista, vaikka siivottiin viikoittain. Se johtui siitä, että lapsia oli useampi eikä mitään opeteltu siivoamaan samantien. Vain siivouspäivänä siivottiin, muulloin ei. Ja äidillä oli pinna kireällä aina siivouspäivänä.

Sotkuista. Meillä siivottiin vain, kun tuli vieraita, eli harvoin. Äitini oli totaali-yh. Minä autoin tiskauksessa ja siivouksessa pikku tytöstä lähtien. Kissan hiekkaa ja oksennusta joka paikassa, roskia lattialla...  

Omassa kämpässäni ei ole ihan niin sotkuista, mutta siivoaminen tuntuu pakko pullalta. Omistan robotti-imurin. Pölyjä en jaksa pyyhkiä enkä ikkunoita pestä. Pöntössä ei ole jarrujälkiä. Keittiörätin laitan pesuun joka käytön jälkeen ja otan uuden puhtaan. Tiskirätti on kodin likaisin bakteeripesäke. 

Meillä oli HYSTEERISEN siistiä

Olosuhteisiin nähden siistiä

10- vuotiaaksi asuin 2:n huoneen mökissä, meitä oli vanhemmat ja 2 lasta sekä ajokoira.

Sitten rakennettiin uusi talo suihkuineen ja muine mukavuuksineen, tilaa ja säilytystilaa oli eri tavalla.

Karjanhoidon kanssa kiireiset vanhemmat toki eivät mitään konmari-kotia ylläpitäneet, mutta paskaista ei ollut.

Meillä oli aina siistiä ja niin on myös omassa kodissani. 😄

Siistiä, joka lauantai oli siivouspäivä. Suursiivous oli kerran tai kaksi vuodessa

Sotkuista. Sotkuista on omassakin kodissa, mutta mulla käy siivooja.

Siistiä oli ja äiti vihainen siivotessaan, päätin että itse en sellaista halua. Ei meilläkään pazkaan huku, mutta en nipota lattialle jätetyistä sukista.

Todella siistiä oli, paitsi minun huoneeni jota en jaksanut siivota. En jaksa siivota nyt aikuisenakaan. Ihan sama.

Siistiä oli. Lattiat pestiin nurkkia myöten, siis myös esim. sängyn aluset joka viikko ja matot tampattiin ulkona. Tiskikonetta ei ollut kun olin ihan pieni, mutta tiskejä ei kyllä koskaan ollut missään. Verhot vaihdettiin ilman muuta vuodenaikojen mukaan ja matot ja pöytäliinat. Äiti oli yksinhuoltaja ja teki vuorotyötä, jossain vaiheessa peräti kahta työtä. Silti aina oli siistiä.

Oma kotini ei ole yhtä siisti. Jotenkin se lattioiden jatkuva peseminen on mielestäni turhaa, miten ne joka puolelta niin kovasti likaantuisivat?

Siistiä oli. Ei mikään kliinisen siisti, mutta kaikki tavarat aina paikoillaan ja tasot tyhjinä. Ihailen edelleen. Samaan pyrkien.

Muistan vieläkin miten ärsytti lauantai-aamuisin herätä imurin jylinään.

Äiti siivosi usein, mutta minusta meillä oli likaista. Tupakka haisi sisällä, wc oli pölyinen ja jääkaappi inhotti aina, kun se oli täynnä ja mitään ei pidetty kunnolla pakkauksissa ja rasioissa ja haisi pahalta. Keittiöluutu haisi.

Muilta saatuja vanhoja, rumia huonekaluja ja joku ruma, äänekäs, haiseva kakkosjääkaappi olohuoneen vieressä. Itse pidän kotini siistinä ja olen tarkka juuri jääkaapista, keittiön rätistä ja wc:sta.

Aivan perussiistiä. Säännöllinen viikkosiivous ja toki esim. ruokatahrat jne siivottiin heti pois eikä jätetty pinttymään. Meillä oli viisihenkinen perhe ja kolme lasta syntyi 4 vuoden aikana eli suht pienet ikäerot myös.

Joskus saattoi tasoille vähän kertyä tavaraa, ja muistan että etenkin ekassa asunnossa pyykkikori oli kirjaimellinen vuori pyykkiä kylppärissä. Tämä muuttui kun muutettiin omakotitaloon jossa oli kunnon kodinhoitohuone kahdella suurella pyykkikaapilla lajiteltavissa koreihin. Pyykin määrä tuskin väheni siis, mutta yleisilme siistiyty kummasti :D

Kaaosta oli meidän lasten huoneissa, mutta ne piti kerran viikossa siivota kuntoon. Etenkin isäni oli tarkka siisteyden suhteen ja tekivät varmaan aikalailla yhtä paljon kotitöitä äitini kanssa.

Itse nykyisin olen kohtalaisen tarkka siisteydestä. Teininä ja nuoren aikuisena oli vielä sitä taipumusta että tuli vaatepinoa sinne tänne ja epäjärjestystä. Lemmikkien ja pienen asunnon myötä oppi väkisin siistimmäksi kun ei halunnut karvasia vaatteita tms. Toisaalta kun on useampi lemmikki ja pelkkä kaksio (vaikka iso onkin) niin siivota pitäisi periaatteessa ihan päivittäin, jos haluisi kaiken hiekan ja karvan ja sotkun pitää poissa. Olen tässä hieman suurpiirteinen, ja imuroin esimerkiksi vain kerran viikossa jos ei varsinainen karvanlähtöaika ole, eli jokunen karva ehtii lattioilla pyörimäänkin välillä. Mutta pyrin kuitenkin siihen että tavarat on omilla paikoillaan eikä ole kaaosta. Viikkosiivoukseen kuuluu imurointi ja vessan siivous, päivittäissiivoukseen tavarat paikalleen ja tasojen pyyhinnät ja vastaavat pikkutoimet.

Tämäkin on toisaalta vähän mihin vertaa. Himosiivoojiin verrattuna olen paljon rennompi ja annan välillä tulla sitä pölyä ja sotkuakin, mutta sitten taas eräskin kaverini imuroi vain pari kertaa vuoteen yhdessä vaiheessa. Pölyä oli mutta ne oli kertyneet esim huoneiden reunoille niin ei häntä haitannut. Ja hänellä kylpyhuone on aina tasaisen epäsiisti, pölykerros pyykkikoneen päällä ja sellainen tosi pinttynyt pönttö sisäosastaan. Häneen verrattuna olen melkein se himosiivooja :D

Sotkuista. Ei nyt mitään älyttömiä likoja pitkin seiniä, mutta tavaroita siellä täällä. Kyllä meillä oli siivouspäiviä kun olin pieni ja pesin ikkunoita äidin kanssa pienenä. Mutta oli sellainen yleinen kaaos koko ajan. Harrastettiin paljon ja viuhdottiin kaikki vapaa-aika niissä harrastuksissa koko perhe niin ei paljoa kiinnostanut pitää järjestystä yllä. Lisäksi isälläni oli vaativa työ. Äitini ei ole mikään siivousihminen todellakaan. Isä pitää huushollia pystyssä.

Siistiä. Joka Lauantai oli perusteellinen siivouspäivä, jopa taulut seiniltä otettiin alas ja pyyhittiin. (en tiedä miksi niitä ei voinut pyyhkiä seinällä ollessaan,,) Makuuvatteet ulos ja talvisin piiskattiin patjat lumessa. Ennen Juhannusta ja Joulua oli sitten suursiivous, katto ja seinät pestiin, kaikki kaapit tyhjenettiin ja pyyhittiin. Ikkunoita pestiin tarpeen mukaan ja tarvetta oli usein äidin mielestä :) . Minuun ei kuitenkaan tarttunut äidin siivousinto. Pidän asunnon yleis siistinä ja tavarat paikoillaan koska en siedä että asunto on sekaisin tavaroista.

Myös minulla on keittiönrättitrauma. Hyi hel miltä ne haisi, kun niillä pyyhittiin kaatunut maito ja vaan huuhtaistiin ja heitettiin hanan päälle. Sillä samalla rätillä pyyhittiin pienemmän sisaruksen räkänenä. Hyi hyi hyi.

En suostunut teininä koskemaan niihin kun pakosta, rätit oli äidin vanhoja pikkareita tms jotka todellakin käytettiin näin loppuun.

Omassa kodissa käytän keittiön rättiä vaan kerran ja heitän sitten pesuun. En myöskään pidä ikinä vessapaperirullaa keittiön pöydällä talouspaperin virkaa toimittamassa.

Vierailija kirjoitti:

Myös minulla on keittiönrättitrauma. Hyi hel miltä ne haisi, kun niillä pyyhittiin kaatunut maito ja vaan huuhtaistiin ja heitettiin hanan päälle. Sillä samalla rätillä pyyhittiin pienemmän sisaruksen räkänenä. Hyi hyi hyi.

En suostunut teininä koskemaan niihin kun pakosta, rätit oli äidin vanhoja pikkareita tms jotka todellakin käytettiin näin loppuun.

Omassa kodissa käytän keittiön rättiä vaan kerran ja heitän sitten pesuun. En myöskään pidä ikinä vessapaperirullaa keittiön pöydällä talouspaperin virkaa toimittamassa.

Apua, oksettavaa. Anopilla oli todella saastaista ja keittiörätti just tuota luokkaa. Roskat lakaistiin maton alle, imuria ei edes ollut ja tavaraa, roskia pursusivat kaikki paikat. Tuli ihan kammo, vaikken alun perin mikään isompi siivousintoilija olekaan. Tuo alkaa olla jo sairaalloisella tasolla olevaa epäsiisteyttä.

Siistiä oli. Niin siistiä, että mikään ei ollut tärkeämpää kuin siivoaminen eikä oikein mitään saanut kotona tehdäkään, jotta ei tule sotkua. Nuorena inhosin tätä ja päätin, että omassa elämässäni laitan ihan muut asiat tärkeysjärjestyksessä edelle. Niin on ollut ja olen tyytyväinen, mutta välillä ärsyttää, kun tuntuu, että pöly on ikuista. Siivoan kyllä, mutta pölyä on aina ja satunnaista sotkua joskus.